Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää hoitajien syyllistäminen vanhustenhoidosta
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätte paskoihin makaamaan, kun ei ne omaisetkaan välitä. Moraali? Hoitajat tunteettomia? Selittelyn mestareita.
Hoitajat eivät edelleenkään päätä kuka sinne hoivakotiin pääsee, montako kotikäyntiä kotona asuva saa tai mikä kunnan vaippakiintiö on.
Hoitajat tuhlaavat hirveästi käsineitä työssään, senkin rahan voisi käyttää vaippoihin ja laittaa käsineet esimiehen taakse tai sitten ostaa ne itse.
Ikinä en ole yhtäkään hanskoja tuhlaavaa hoitajaa nähnyt missään. Mitä se tuhlaaminen edes olisi? Hanskat on vaihdettava jokaisen asiakkaan jälkeen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ne ovat tärkeitä työhön kuuluvia suojavarusteita joilla suojataan niin itseä kuin asiakkaitakin mikrobien leviämiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää luettavaa "sosialistisesta" Suomesta:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b1ec7791-1425-474f-92ce-77eb820967df
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.
Olen pahoillani jos sinulle on jäänyt mummosi hoidosta tuollainen fiilis. Ei saisi olla noin.
Minä en hoida varsinaisesti vanhuksia mutta tehostetussa palveluasumisessa olen töissä. Aamuisin herätellään rauhassa jos ei ole jo hereillä. Sitten jutellaan miten meni yö ja mitä haluaisi tänään tehdä. Aamutoimiin kuuluu pesut, kelle mitenkin ja onko suihkupäivä (haluaako, onko tarve jne) mutta pestään kasvot, kainalot, poimut, hampaat, alapää. Joko lapuilla tai käsisuihkulla. Laitetaan hiukset, valitaan vaatteet, korut ja asusteet. Silmälasit pestään ja rasvaillaan, leikataan ja lakataan kynnet, ajetaan parta jne. Huone siistitään aamupalan aikaan. Asukas saa itse vaikuttaa aamupalan sisältöön.
Asiakas liikkuu toimintakykynsä mukaan, kaikki mihin itse pystyy annetaan tehdä vaikka olisi kuinka hidasta.
Kampaaja käy säännöllisesti ja asiakas itse valitsee mitä haluaa hiuksilleen tehtävän. Meille hoitajille on ihan sama onko lyhyet vai pitkät hiukset. Me hoitajat myös värjätään ja laitetaan hiuksia jos asiakas haluaa. Jalkahoitajia, fyssareita ja muita terapeutteja käy usein.
Joka päivä tarjotaan mahdollisuus liikkua, käydä ulkona ja mitä mieli tekee.
Apuvälineistä (silmälasit, kuulokoje, rollat, pyörätuolit) puhdistetaan päivittäin ja niistä pidetään huolta.
Osa asukkaista kieltäytyy toistuvasti kaikesta, kävelyttämisestä, hiusten kampaamisesta, hampaiden pesusta, ulkoilusta. Näitä ei voi väkisin tehdä. Meille on ihan arkipäivää että kaikesta kieltäydytään ja omaisten ollessa paikalla kerrotaan että mitään ei tehdä vaikka rukoilisi apua.
Jotkut asiakkaat ottaa kaiken avun ja hoivan vastaan. Jotkut heittäytyy avuttomammaksi kuin ovatkaan. Joillekkin omatoimisuus on tärkeää ja sitä tuetaan.
Meille hoitajille on ihan tavallista sekin että kaikesta ohjelmasta kieltäydytään. Sitten kiukutaan kun mitään ei tehdä. Osalla on omasta toimintakyvystään todella harhainen käsitys, olisivat menossa pullaa paistamaan tai uimaan vaikka jalat ja kädet ei ole toimineet vuosiin. On asiakkaita jotka haluaa istua tuolissa ja kuunnella musiikkia, heille se on tärkeää.
Ihmisiä mekin hoitajat ollaan. Joskus jää kuulokoje tai silmälasit yöksi päähän. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että se olisi tavallista.
Juhlapäivinä on erikoista ohjelmaa, hoitajia on enemmän töissä. Myös jokaisen asukkaan syntymä- ja nimipäivät juhlitaan yhdessä koko talon kanssa ja lahjat annetaan. Asukkaiden sosiaalista elämää tuetaan, heillä myös keskinäisiä ystävyyssuhteita ja päivittäin saavat viettää yhdessä aikaa vaikka toinen olisi täysin sänkypotilas sinä päivänä.
Hoitajana arvostaisin jos omaisilla on jotain mielen päällä että tulisi juttelemaan. Me ollaan sen teidän omaisen kanssa 24/7 ja tunnetaan hänet hyvin. Meille on myös arvokasta tietoa kaikki mitä omaiset kertoo, ihan jo harrastukset, entinen työ, mieliruoka ja kaikki mitä hän on joskus pitänyt tärkeänä. Ja toivoisin että myös meitä hoitajia uskotaan kun kerromme varmasti välillä ihan erilaisia asioita mitä asukas itse.
Olen onnekas kun työyhteisö on motivoitunut, osaava ja positiivinen. Meille hyvinvoiva asukas on tavoite, silloin hän on myös helpompi hoidettava. Kyllä saisi vaikka kirjan kirjoitettua siitä millainen elämänkirjo tuolla näkyy. Hoitajina on venytty uskomattomiin suorituksiin välillä että on saatu mahdottomakin asioita järjestymään asukkaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.
Aivan varmasti joo. "Hoitaja hymähteli halveksivasti". Ihan oikeasti nyt.
Näin oli. Tuo hoitaja luultavasti piti jalkahoitoa jonain pelkkänä kynsien lakkauksena, eikä ymmärtänyt että vanhuksella se voi vaikuttaa suoraan kävelykykyyn. Pahempiakin juttuja olisi isoäidin hoidosta, mutta enpä viitsi niitä tälle palstalle kirjoittaa.
Suuri osa hoitajista oli kuitenkin mukavan tuntuisia. Hoito ei ollut hyvää. Vika oli järjestelmässä.
Kotona emme myöskään saaneet hyvin hoidettua. Vaikeinta oli järjestää dementikon ympärivuorokautinen valvonta kotioloissa. Myös suihkussa käynti oli todella hankalaa pesutilojen rakenteen takia. Sitten kun lehden ääneen luku tai telkkarin katsominen ei enää oikein mennyt perille, eikä kotoa jaksanut lähteä paljonkaan, niin päivät olivat tylsiä. Hampaat saimme kyllä pestyä ja jalat hoidettua aika vaivatta. Myös laitettua välttämättömät apuvälineet. Mielestäni ei olisi vaikeaa palkata joku vanhainkotiin tekemään nämä asiat päivittäin melko lyhyellä koulutuksella, jos varsinaisilla hoitajilla ei ole niihin aikaa.
Sitten eri asia on, että tuon kuntoisena ihmisen elämä on joka paikassa ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätte paskoihin makaamaan, kun ei ne omaisetkaan välitä. Moraali? Hoitajat tunteettomia? Selittelyn mestareita.
Hoitajat eivät edelleenkään päätä kuka sinne hoivakotiin pääsee, montako kotikäyntiä kotona asuva saa tai mikä kunnan vaippakiintiö on.
No ettekö te sitten saa suutanne auki, kun kerran huomaatte työssänne epäkohtia? Kaakatattehan te kaikkea muutakin turhaa pulla suussa päivät pitkät. Kaak-kaak!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on saanut koulutuksen työhönsä ja valinnut sen ammatikseen.
Se on työ siinä missä sähkömiehen tai putkimiehen homma. Se on työ jossa käydään että saa rahaa.Turha sitä on mystifioida.
Hoitajaksi mennään kuitenkin muista syistä kuin rahasta, esimerkiksi halusta hoivata ja auttaa.
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätte paskoihin makaamaan, kun ei ne omaisetkaan välitä. Moraali? Hoitajat tunteettomia? Selittelyn mestareita.
Hoitajat eivät edelleenkään päätä kuka sinne hoivakotiin pääsee, montako kotikäyntiä kotona asuva saa tai mikä kunnan vaippakiintiö on.
No ettekö te sitten saa suutanne auki, kun kerran huomaatte työssänne epäkohtia? Kaakatattehan te kaikkea muutakin turhaa pulla suussa päivät pitkät. Kaak-kaak!
Saadaan toki, justiinsa ollaan joukkoirtisanoutumassa kun työolot ja palkkaus ei tunnu muuttuvan :) kaak-kaak!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on saanut koulutuksen työhönsä ja valinnut sen ammatikseen.
Se on työ siinä missä sähkömiehen tai putkimiehen homma. Se on työ jossa käydään että saa rahaa.Turha sitä on mystifioida.
Hoitajaksi mennään kuitenkin muista syistä kuin rahasta, esimerkiksi halusta hoivata ja auttaa.
Rahan takia jokaikinen siihen työhön lähtee.
Jos hoitoalalle lähtee palkan takia, silloin ei ole päässyt vaativampiin töihin arvostetuille aloille, kuten vaikkapa insinööriksi tai lääkäriksi.
Ja miksi hoitaja ei myöhemmin voisi kouluttautua lääkäriksi? Harva ekalla kerralla vielä pääsee ja rahaa tarvitaan silläkin aikaa.
Toki voi kouluttautua jos älykkyys siihen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätte paskoihin makaamaan, kun ei ne omaisetkaan välitä. Moraali? Hoitajat tunteettomia? Selittelyn mestareita.
Hoitajat eivät edelleenkään päätä kuka sinne hoivakotiin pääsee, montako kotikäyntiä kotona asuva saa tai mikä kunnan vaippakiintiö on.
No ettekö te sitten saa suutanne auki, kun kerran huomaatte työssänne epäkohtia? Kaakatattehan te kaikkea muutakin turhaa pulla suussa päivät pitkät. Kaak-kaak!
Saadaan toki, justiinsa ollaan joukkoirtisanoutumassa kun työolot ja palkkaus ei tunnu muuttuvan :) kaak-kaak!
Tervemenoa, ja inhimillisiä IHMISIÄ tilalle, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.
Olen pahoillani jos sinulle on jäänyt mummosi hoidosta tuollainen fiilis. Ei saisi olla noin.
Minä en hoida varsinaisesti vanhuksia mutta tehostetussa palveluasumisessa olen töissä. Aamuisin herätellään rauhassa jos ei ole jo hereillä. Sitten jutellaan miten meni yö ja mitä haluaisi tänään tehdä. Aamutoimiin kuuluu pesut, kelle mitenkin ja onko suihkupäivä (haluaako, onko tarve jne) mutta pestään kasvot, kainalot, poimut, hampaat, alapää. Joko lapuilla tai käsisuihkulla. Laitetaan hiukset, valitaan vaatteet, korut ja asusteet. Silmälasit pestään ja rasvaillaan, leikataan ja lakataan kynnet, ajetaan parta jne. Huone siistitään aamupalan aikaan. Asukas saa itse vaikuttaa aamupalan sisältöön.
Asiakas liikkuu toimintakykynsä mukaan, kaikki mihin itse pystyy annetaan tehdä vaikka olisi kuinka hidasta.
Kampaaja käy säännöllisesti ja asiakas itse valitsee mitä haluaa hiuksilleen tehtävän. Meille hoitajille on ihan sama onko lyhyet vai pitkät hiukset. Me hoitajat myös värjätään ja laitetaan hiuksia jos asiakas haluaa. Jalkahoitajia, fyssareita ja muita terapeutteja käy usein.
Joka päivä tarjotaan mahdollisuus liikkua, käydä ulkona ja mitä mieli tekee.
Apuvälineistä (silmälasit, kuulokoje, rollat, pyörätuolit) puhdistetaan päivittäin ja niistä pidetään huolta.
Osa asukkaista kieltäytyy toistuvasti kaikesta, kävelyttämisestä, hiusten kampaamisesta, hampaiden pesusta, ulkoilusta. Näitä ei voi väkisin tehdä. Meille on ihan arkipäivää että kaikesta kieltäydytään ja omaisten ollessa paikalla kerrotaan että mitään ei tehdä vaikka rukoilisi apua.
Jotkut asiakkaat ottaa kaiken avun ja hoivan vastaan. Jotkut heittäytyy avuttomammaksi kuin ovatkaan. Joillekkin omatoimisuus on tärkeää ja sitä tuetaan.
Meille hoitajille on ihan tavallista sekin että kaikesta ohjelmasta kieltäydytään. Sitten kiukutaan kun mitään ei tehdä. Osalla on omasta toimintakyvystään todella harhainen käsitys, olisivat menossa pullaa paistamaan tai uimaan vaikka jalat ja kädet ei ole toimineet vuosiin. On asiakkaita jotka haluaa istua tuolissa ja kuunnella musiikkia, heille se on tärkeää.
Ihmisiä mekin hoitajat ollaan. Joskus jää kuulokoje tai silmälasit yöksi päähän. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että se olisi tavallista.
Juhlapäivinä on erikoista ohjelmaa, hoitajia on enemmän töissä. Myös jokaisen asukkaan syntymä- ja nimipäivät juhlitaan yhdessä koko talon kanssa ja lahjat annetaan. Asukkaiden sosiaalista elämää tuetaan, heillä myös keskinäisiä ystävyyssuhteita ja päivittäin saavat viettää yhdessä aikaa vaikka toinen olisi täysin sänkypotilas sinä päivänä.
Hoitajana arvostaisin jos omaisilla on jotain mielen päällä että tulisi juttelemaan. Me ollaan sen teidän omaisen kanssa 24/7 ja tunnetaan hänet hyvin. Meille on myös arvokasta tietoa kaikki mitä omaiset kertoo, ihan jo harrastukset, entinen työ, mieliruoka ja kaikki mitä hän on joskus pitänyt tärkeänä. Ja toivoisin että myös meitä hoitajia uskotaan kun kerromme varmasti välillä ihan erilaisia asioita mitä asukas itse.
Olen onnekas kun työyhteisö on motivoitunut, osaava ja positiivinen. Meille hyvinvoiva asukas on tavoite, silloin hän on myös helpompi hoidettava. Kyllä saisi vaikka kirjan kirjoitettua siitä millainen elämänkirjo tuolla näkyy. Hoitajina on venytty uskomattomiin suorituksiin välillä että on saatu mahdottomakin asioita järjestymään asukkaalle.
On ihanaa, että teillä on noin. Noinhan sen pitäisi ollakin. Teillä myös ilmeisesti parempikuntoiset asukkaat, tuon kuntoisena hoidimme isoäitiä vielä itse kotona. Paljon iloa ja voimia työhösi ja kiitos siitä!
Isoäitini oli kahdella eri osastolla, ja meitä kävi siellä joku katsomassa useaan kertaan viikossa. Mistään poikkeuksista tai harvinaisista unihduksista ei ollut kyse, vaan kertomani olivat jatkuvia ongelmia.
Olen myös muiden luona vieraillessa kiinnittänyt huomiota hampaiden likaisuuteen. Tätä on tutkittukin ja todettu, ettei hampaita hoideta kuten pitäisi. Googleta. Tosi hyvä, että teillä asia on kunnossa! Hienoa.
Itse kunnioita ja arvostan kiitän ja kumarran: Helsingin kaupungin kotihoidon tiimejä.Nimen oman edesmenneiden 2 ystäväni,kuin mutkan kautta sukua miehen( kaikki kuolivat alzmer tauti) Alueilta: Helsinki Mellunmäki- Kontula- Myllypuro.Sivullisena omin silmin näin heidän arvokaan työnsä vuosia,en satunaisesti vaan lähes päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätte paskoihin makaamaan, kun ei ne omaisetkaan välitä. Moraali? Hoitajat tunteettomia? Selittelyn mestareita.
Hoitajat eivät edelleenkään päätä kuka sinne hoivakotiin pääsee, montako kotikäyntiä kotona asuva saa tai mikä kunnan vaippakiintiö on.
No ettekö te sitten saa suutanne auki, kun kerran huomaatte työssänne epäkohtia? Kaakatattehan te kaikkea muutakin turhaa pulla suussa päivät pitkät. Kaak-kaak!
Saadaan toki, justiinsa ollaan joukkoirtisanoutumassa kun työolot ja palkkaus ei tunnu muuttuvan :) kaak-kaak!
Justiinsa? Olette nyt hokeneet tätä ties kuinka kauan, eikä mitään tapahdu.
Ai niin, kesälomat pitämättä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätte paskoihin makaamaan, kun ei ne omaisetkaan välitä. Moraali? Hoitajat tunteettomia? Selittelyn mestareita.
Hoitajat eivät edelleenkään päätä kuka sinne hoivakotiin pääsee, montako kotikäyntiä kotona asuva saa tai mikä kunnan vaippakiintiö on.
No ettekö te sitten saa suutanne auki, kun kerran huomaatte työssänne epäkohtia? Kaakatattehan te kaikkea muutakin turhaa pulla suussa päivät pitkät. Kaak-kaak!
Saadaan toki, justiinsa ollaan joukkoirtisanoutumassa kun työolot ja palkkaus ei tunnu muuttuvan :) kaak-kaak!
Tervemenoa, ja inhimillisiä IHMISIÄ tilalle, kiitos.
Juu, onnea haalimaan ammattihoitajia jotka eivät halua palkkaa työstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätte paskoihin makaamaan, kun ei ne omaisetkaan välitä. Moraali? Hoitajat tunteettomia? Selittelyn mestareita.
Hoitajat eivät edelleenkään päätä kuka sinne hoivakotiin pääsee, montako kotikäyntiä kotona asuva saa tai mikä kunnan vaippakiintiö on.
No ettekö te sitten saa suutanne auki, kun kerran huomaatte työssänne epäkohtia? Kaakatattehan te kaikkea muutakin turhaa pulla suussa päivät pitkät. Kaak-kaak!
Saadaan toki, justiinsa ollaan joukkoirtisanoutumassa kun työolot ja palkkaus ei tunnu muuttuvan :) kaak-kaak!
Justiinsa? Olette nyt hokeneet tätä ties kuinka kauan, eikä mitään tapahdu.
Ai niin, kesälomat pitämättä jne.
Jos lukisit uutisia tietäisit että viimeistään vuoden lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätte paskoihin makaamaan, kun ei ne omaisetkaan välitä. Moraali? Hoitajat tunteettomia? Selittelyn mestareita.
Hoitajat eivät edelleenkään päätä kuka sinne hoivakotiin pääsee, montako kotikäyntiä kotona asuva saa tai mikä kunnan vaippakiintiö on.
No ettekö te sitten saa suutanne auki, kun kerran huomaatte työssänne epäkohtia? Kaakatattehan te kaikkea muutakin turhaa pulla suussa päivät pitkät. Kaak-kaak!
Saadaan toki, justiinsa ollaan joukkoirtisanoutumassa kun työolot ja palkkaus ei tunnu muuttuvan :) kaak-kaak!
Tervemenoa, ja inhimillisiä IHMISIÄ tilalle, kiitos.
Olette te hauskoja: Ensin pitäisi saada suu auki ja vaatia muutosta, sitten kun vaaditaan se ei olekaan enää inhimillistä ja tervemenoa vaan :,D
Kenen muun syy se voi olla esimerkiksi silloin, kun hoitajat istuvat keskenään kansliassa, eivät tule käyttämään asukasta vessassa vaan laittavat vaipat? Niitä hoitajia oli samaan aikaan 6, raportilla vuoronvaihdon aikaan, ja osastolla asukkaita 12. Näin toimittiin silloin, kun omaiseni oli lomahoidossa ja ehdottomasti kiellettiin vaippojen käyttö, jotta kotonakin osaisi käyttää vessassa - kun eihän omainen ala vaippoja vaihtamaan ja kakkoja pesemään. Pyyhin sentään vessassakäynnin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.
Aivan varmasti joo. "Hoitaja hymähteli halveksivasti". Ihan oikeasti nyt.
Kyllä olen itsekin nähnyt näitä hymähteleviä ja halveksivia hoitajia, eivät he kaikki ole myötätuntoisia ja sydämellisiä auttajia. Olin sairaalassa ja vanhus samassa huoneessa kanssani. Kyseli kovasti aina kun huoneeseen palasin että mitä ohjelmaa tvssä oli (en käynyt itse koskaan katsomassa, käveleskelin). Olisi halunnut katsoa, vaikka nyt kuolemaa tekikin. Hoitajille siitä sanoin kun hekin näyttivät enimmäkseen vaan juoruilevan puolityhjällä osastolla. Sitä pilkan määrää ei usko kukaan kun totesin että voisihan vanhuksen lykätä vaikka sängyllä edes hetkeksi telkkarin ääreen. Omat kokemukset on hoitajista lähinnä negatiivisia, myötätunnosta ei tietoakaan. Omasta mielestäänhän he on itse äititeresoja, olevinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.
Olen pahoillani jos sinulle on jäänyt mummosi hoidosta tuollainen fiilis. Ei saisi olla noin.
Minä en hoida varsinaisesti vanhuksia mutta tehostetussa palveluasumisessa olen töissä. Aamuisin herätellään rauhassa jos ei ole jo hereillä. Sitten jutellaan miten meni yö ja mitä haluaisi tänään tehdä. Aamutoimiin kuuluu pesut, kelle mitenkin ja onko suihkupäivä (haluaako, onko tarve jne) mutta pestään kasvot, kainalot, poimut, hampaat, alapää. Joko lapuilla tai käsisuihkulla. Laitetaan hiukset, valitaan vaatteet, korut ja asusteet. Silmälasit pestään ja rasvaillaan, leikataan ja lakataan kynnet, ajetaan parta jne. Huone siistitään aamupalan aikaan. Asukas saa itse vaikuttaa aamupalan sisältöön.
Asiakas liikkuu toimintakykynsä mukaan, kaikki mihin itse pystyy annetaan tehdä vaikka olisi kuinka hidasta.
Kampaaja käy säännöllisesti ja asiakas itse valitsee mitä haluaa hiuksilleen tehtävän. Meille hoitajille on ihan sama onko lyhyet vai pitkät hiukset. Me hoitajat myös värjätään ja laitetaan hiuksia jos asiakas haluaa. Jalkahoitajia, fyssareita ja muita terapeutteja käy usein.
Joka päivä tarjotaan mahdollisuus liikkua, käydä ulkona ja mitä mieli tekee.
Apuvälineistä (silmälasit, kuulokoje, rollat, pyörätuolit) puhdistetaan päivittäin ja niistä pidetään huolta.
Osa asukkaista kieltäytyy toistuvasti kaikesta, kävelyttämisestä, hiusten kampaamisesta, hampaiden pesusta, ulkoilusta. Näitä ei voi väkisin tehdä. Meille on ihan arkipäivää että kaikesta kieltäydytään ja omaisten ollessa paikalla kerrotaan että mitään ei tehdä vaikka rukoilisi apua.
Jotkut asiakkaat ottaa kaiken avun ja hoivan vastaan. Jotkut heittäytyy avuttomammaksi kuin ovatkaan. Joillekkin omatoimisuus on tärkeää ja sitä tuetaan.
Meille hoitajille on ihan tavallista sekin että kaikesta ohjelmasta kieltäydytään. Sitten kiukutaan kun mitään ei tehdä. Osalla on omasta toimintakyvystään todella harhainen käsitys, olisivat menossa pullaa paistamaan tai uimaan vaikka jalat ja kädet ei ole toimineet vuosiin. On asiakkaita jotka haluaa istua tuolissa ja kuunnella musiikkia, heille se on tärkeää.
Ihmisiä mekin hoitajat ollaan. Joskus jää kuulokoje tai silmälasit yöksi päähän. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että se olisi tavallista.
Juhlapäivinä on erikoista ohjelmaa, hoitajia on enemmän töissä. Myös jokaisen asukkaan syntymä- ja nimipäivät juhlitaan yhdessä koko talon kanssa ja lahjat annetaan. Asukkaiden sosiaalista elämää tuetaan, heillä myös keskinäisiä ystävyyssuhteita ja päivittäin saavat viettää yhdessä aikaa vaikka toinen olisi täysin sänkypotilas sinä päivänä.
Hoitajana arvostaisin jos omaisilla on jotain mielen päällä että tulisi juttelemaan. Me ollaan sen teidän omaisen kanssa 24/7 ja tunnetaan hänet hyvin. Meille on myös arvokasta tietoa kaikki mitä omaiset kertoo, ihan jo harrastukset, entinen työ, mieliruoka ja kaikki mitä hän on joskus pitänyt tärkeänä. Ja toivoisin että myös meitä hoitajia uskotaan kun kerromme varmasti välillä ihan erilaisia asioita mitä asukas itse.
Olen onnekas kun työyhteisö on motivoitunut, osaava ja positiivinen. Meille hyvinvoiva asukas on tavoite, silloin hän on myös helpompi hoidettava. Kyllä saisi vaikka kirjan kirjoitettua siitä millainen elämänkirjo tuolla näkyy. Hoitajina on venytty uskomattomiin suorituksiin välillä että on saatu mahdottomakin asioita järjestymään asukkaalle.
On ihanaa, että teillä on noin. Noinhan sen pitäisi ollakin. Teillä myös ilmeisesti parempikuntoiset asukkaat, tuon kuntoisena hoidimme isoäitiä vielä itse kotona. Paljon iloa ja voimia työhösi ja kiitos siitä!
Isoäitini oli kahdella eri osastolla, ja meitä kävi siellä joku katsomassa useaan kertaan viikossa. Mistään poikkeuksista tai harvinaisista unihduksista ei ollut kyse, vaan kertomani olivat jatkuvia ongelmia.
Olen myös muiden luona vieraillessa kiinnittänyt huomiota hampaiden likaisuuteen. Tätä on tutkittukin ja todettu, ettei hampaita hoideta kuten pitäisi. Googleta. Tosi hyvä, että teillä asia on kunnossa! Hienoa.
Kiitos sanoistasi :) asukkaat on todella erikuntoisia, ei kaikki ole juuri mitenkään toimintakykyisiä (muistiongelmia, MS-tautia jne) mutta kaikkien kanssa toimitaan siten mihin hän pystyy.
On asukkaita jotka eivät ole koskaan hoitaneet itse hampaitaan vaan se aloitetaan tuolla. Suuhygienisti ja hammaslääkärillä käydään.
Mitä huonompikuntoinen asukas on, hampaiden hoito on melkeinpä helmpompaa.
Me hoitajat ollaan tuolla ihan heitä varten ja kuten sanoin, meidän työ on helpompaa kun asukas voi hyvin. Siihen pyritään aina. Ei minulle ole kovinkaan suuri ponnistus antaa päivästäni 8 tuntia parastani heille. Minusta on ihanaa kun on päiviä että aikaa on panostaa, tehdään kasvohoitoja, lakataan kynsiä ja lauletaan Mattia ja Teppoa antaumuksella. Joskus istutaan kiikkustuolissa, kuunnellaan virsiä ja muistellaan edesmenneitä.
Joskus menee aikaa, pitkäänkin ennenkuin välille muodostuu yhteys. Jotkut asukkaat muodostuu melkein ystäviksi. Osan luona ei ole enää ketään kuka kävisi katsomassa. On antoisaa kun hoidettavan kanssa on välit että puolin ja toisin käydään läpi elämän onnistumiset ja kipukohdat. Monissa hautajaisissa olen ollut saattamassa viimeiselle matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.
Olen pahoillani jos sinulle on jäänyt mummosi hoidosta tuollainen fiilis. Ei saisi olla noin.
Minä en hoida varsinaisesti vanhuksia mutta tehostetussa palveluasumisessa olen töissä. Aamuisin herätellään rauhassa jos ei ole jo hereillä. Sitten jutellaan miten meni yö ja mitä haluaisi tänään tehdä. Aamutoimiin kuuluu pesut, kelle mitenkin ja onko suihkupäivä (haluaako, onko tarve jne) mutta pestään kasvot, kainalot, poimut, hampaat, alapää. Joko lapuilla tai käsisuihkulla. Laitetaan hiukset, valitaan vaatteet, korut ja asusteet. Silmälasit pestään ja rasvaillaan, leikataan ja lakataan kynnet, ajetaan parta jne. Huone siistitään aamupalan aikaan. Asukas saa itse vaikuttaa aamupalan sisältöön.
Asiakas liikkuu toimintakykynsä mukaan, kaikki mihin itse pystyy annetaan tehdä vaikka olisi kuinka hidasta.
Kampaaja käy säännöllisesti ja asiakas itse valitsee mitä haluaa hiuksilleen tehtävän. Meille hoitajille on ihan sama onko lyhyet vai pitkät hiukset. Me hoitajat myös värjätään ja laitetaan hiuksia jos asiakas haluaa. Jalkahoitajia, fyssareita ja muita terapeutteja käy usein.
Joka päivä tarjotaan mahdollisuus liikkua, käydä ulkona ja mitä mieli tekee.
Apuvälineistä (silmälasit, kuulokoje, rollat, pyörätuolit) puhdistetaan päivittäin ja niistä pidetään huolta.
Osa asukkaista kieltäytyy toistuvasti kaikesta, kävelyttämisestä, hiusten kampaamisesta, hampaiden pesusta, ulkoilusta. Näitä ei voi väkisin tehdä. Meille on ihan arkipäivää että kaikesta kieltäydytään ja omaisten ollessa paikalla kerrotaan että mitään ei tehdä vaikka rukoilisi apua.
Jotkut asiakkaat ottaa kaiken avun ja hoivan vastaan. Jotkut heittäytyy avuttomammaksi kuin ovatkaan. Joillekkin omatoimisuus on tärkeää ja sitä tuetaan.
Meille hoitajille on ihan tavallista sekin että kaikesta ohjelmasta kieltäydytään. Sitten kiukutaan kun mitään ei tehdä. Osalla on omasta toimintakyvystään todella harhainen käsitys, olisivat menossa pullaa paistamaan tai uimaan vaikka jalat ja kädet ei ole toimineet vuosiin. On asiakkaita jotka haluaa istua tuolissa ja kuunnella musiikkia, heille se on tärkeää.
Ihmisiä mekin hoitajat ollaan. Joskus jää kuulokoje tai silmälasit yöksi päähän. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että se olisi tavallista.
Juhlapäivinä on erikoista ohjelmaa, hoitajia on enemmän töissä. Myös jokaisen asukkaan syntymä- ja nimipäivät juhlitaan yhdessä koko talon kanssa ja lahjat annetaan. Asukkaiden sosiaalista elämää tuetaan, heillä myös keskinäisiä ystävyyssuhteita ja päivittäin saavat viettää yhdessä aikaa vaikka toinen olisi täysin sänkypotilas sinä päivänä.
Hoitajana arvostaisin jos omaisilla on jotain mielen päällä että tulisi juttelemaan. Me ollaan sen teidän omaisen kanssa 24/7 ja tunnetaan hänet hyvin. Meille on myös arvokasta tietoa kaikki mitä omaiset kertoo, ihan jo harrastukset, entinen työ, mieliruoka ja kaikki mitä hän on joskus pitänyt tärkeänä. Ja toivoisin että myös meitä hoitajia uskotaan kun kerromme varmasti välillä ihan erilaisia asioita mitä asukas itse.
Olen onnekas kun työyhteisö on motivoitunut, osaava ja positiivinen. Meille hyvinvoiva asukas on tavoite, silloin hän on myös helpompi hoidettava. Kyllä saisi vaikka kirjan kirjoitettua siitä millainen elämänkirjo tuolla näkyy. Hoitajina on venytty uskomattomiin suorituksiin välillä että on saatu mahdottomakin asioita järjestymään asukkaalle.
Ihanaa, että tällaisiakin paikkoja on oikeasti olemassa. Tiedän, joku minunkin tuttu on ollut sellaisessa töissä.
Mutta sitäkin on sattunut, että omaista on uhattu lähestymiskiellolla, kun on kyselty liikaa. Ei puhuteltu edes omalla nimellä, joten se siitä "yksilöllisestä hoidosta" tai edes ammattitaitoisesta, kun kyse oli dementiaosastosta.
Hoitajat tuhlaavat hirveästi käsineitä työssään, senkin rahan voisi käyttää vaippoihin ja laittaa käsineet esimiehen taakse tai sitten ostaa ne itse.