Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää hoitajien syyllistäminen vanhustenhoidosta
Kommentit (49)
ainakin täällä lähihoitajiksi ja sairaanhoitajiksi haki just ne kiusaajat ja ilkeät tytöt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätte paskoihin makaamaan, kun ei ne omaisetkaan välitä. Moraali? Hoitajat tunteettomia? Selittelyn mestareita.
Hoitajat eivät edelleenkään päätä kuka sinne hoivakotiin pääsee, montako kotikäyntiä kotona asuva saa tai mikä kunnan vaippakiintiö on.
No ettekö te sitten saa suutanne auki, kun kerran huomaatte työssänne epäkohtia? Kaakatattehan te kaikkea muutakin turhaa pulla suussa päivät pitkät. Kaak-kaak!
Saadaan toki, justiinsa ollaan joukkoirtisanoutumassa kun työolot ja palkkaus ei tunnu muuttuvan :) kaak-kaak!
Justiinsa? Olette nyt hokeneet tätä ties kuinka kauan, eikä mitään tapahdu.
Ai niin, kesälomat pitämättä jne.Jos lukisit uutisia tietäisit että viimeistään vuoden lopussa.
Juu, luettu on. Eli ei nyt niin justiinsa olla lähdössä. Ensin vedotaan kesälomiin ja sen jälkeen taas ties mihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on saanut koulutuksen työhönsä ja valinnut sen ammatikseen.
Se on työ siinä missä sähkömiehen tai putkimiehen homma. Se on työ jossa käydään että saa rahaa.Turha sitä on mystifioida.
Hoitajaksi mennään kuitenkin muista syistä kuin rahasta, esimerkiksi halusta hoivata ja auttaa.
Rahan takia jokaikinen siihen työhön lähtee.
Jos hoitoalalle lähtee palkan takia, silloin ei ole päässyt vaativampiin töihin arvostetuille aloille, kuten vaikkapa insinööriksi tai lääkäriksi.
Hoitoalalle lähdetään varsin usein siksi, että työpaikka on varma ja koulutuskin suhteellisen lyhyt verrattuna esimerkiksi lääkärin koulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.
Olen pahoillani jos sinulle on jäänyt mummosi hoidosta tuollainen fiilis. Ei saisi olla noin.
Minä en hoida varsinaisesti vanhuksia mutta tehostetussa palveluasumisessa olen töissä. Aamuisin herätellään rauhassa jos ei ole jo hereillä. Sitten jutellaan miten meni yö ja mitä haluaisi tänään tehdä. Aamutoimiin kuuluu pesut, kelle mitenkin ja onko suihkupäivä (haluaako, onko tarve jne) mutta pestään kasvot, kainalot, poimut, hampaat, alapää. Joko lapuilla tai käsisuihkulla. Laitetaan hiukset, valitaan vaatteet, korut ja asusteet. Silmälasit pestään ja rasvaillaan, leikataan ja lakataan kynnet, ajetaan parta jne. Huone siistitään aamupalan aikaan. Asukas saa itse vaikuttaa aamupalan sisältöön.
Asiakas liikkuu toimintakykynsä mukaan, kaikki mihin itse pystyy annetaan tehdä vaikka olisi kuinka hidasta.
Kampaaja käy säännöllisesti ja asiakas itse valitsee mitä haluaa hiuksilleen tehtävän. Meille hoitajille on ihan sama onko lyhyet vai pitkät hiukset. Me hoitajat myös värjätään ja laitetaan hiuksia jos asiakas haluaa. Jalkahoitajia, fyssareita ja muita terapeutteja käy usein.
Joka päivä tarjotaan mahdollisuus liikkua, käydä ulkona ja mitä mieli tekee.
Apuvälineistä (silmälasit, kuulokoje, rollat, pyörätuolit) puhdistetaan päivittäin ja niistä pidetään huolta.
Osa asukkaista kieltäytyy toistuvasti kaikesta, kävelyttämisestä, hiusten kampaamisesta, hampaiden pesusta, ulkoilusta. Näitä ei voi väkisin tehdä. Meille on ihan arkipäivää että kaikesta kieltäydytään ja omaisten ollessa paikalla kerrotaan että mitään ei tehdä vaikka rukoilisi apua.
Jotkut asiakkaat ottaa kaiken avun ja hoivan vastaan. Jotkut heittäytyy avuttomammaksi kuin ovatkaan. Joillekkin omatoimisuus on tärkeää ja sitä tuetaan.
Meille hoitajille on ihan tavallista sekin että kaikesta ohjelmasta kieltäydytään. Sitten kiukutaan kun mitään ei tehdä. Osalla on omasta toimintakyvystään todella harhainen käsitys, olisivat menossa pullaa paistamaan tai uimaan vaikka jalat ja kädet ei ole toimineet vuosiin. On asiakkaita jotka haluaa istua tuolissa ja kuunnella musiikkia, heille se on tärkeää.
Ihmisiä mekin hoitajat ollaan. Joskus jää kuulokoje tai silmälasit yöksi päähän. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että se olisi tavallista.
Juhlapäivinä on erikoista ohjelmaa, hoitajia on enemmän töissä. Myös jokaisen asukkaan syntymä- ja nimipäivät juhlitaan yhdessä koko talon kanssa ja lahjat annetaan. Asukkaiden sosiaalista elämää tuetaan, heillä myös keskinäisiä ystävyyssuhteita ja päivittäin saavat viettää yhdessä aikaa vaikka toinen olisi täysin sänkypotilas sinä päivänä.
Hoitajana arvostaisin jos omaisilla on jotain mielen päällä että tulisi juttelemaan. Me ollaan sen teidän omaisen kanssa 24/7 ja tunnetaan hänet hyvin. Meille on myös arvokasta tietoa kaikki mitä omaiset kertoo, ihan jo harrastukset, entinen työ, mieliruoka ja kaikki mitä hän on joskus pitänyt tärkeänä. Ja toivoisin että myös meitä hoitajia uskotaan kun kerromme varmasti välillä ihan erilaisia asioita mitä asukas itse.
Olen onnekas kun työyhteisö on motivoitunut, osaava ja positiivinen. Meille hyvinvoiva asukas on tavoite, silloin hän on myös helpompi hoidettava. Kyllä saisi vaikka kirjan kirjoitettua siitä millainen elämänkirjo tuolla näkyy. Hoitajina on venytty uskomattomiin suorituksiin välillä että on saatu mahdottomakin asioita järjestymään asukkaalle.
Tässä Mengelen enkelin lätinässä ei ole yksikään sana totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.
Olen pahoillani jos sinulle on jäänyt mummosi hoidosta tuollainen fiilis. Ei saisi olla noin.
Minä en hoida varsinaisesti vanhuksia mutta tehostetussa palveluasumisessa olen töissä. Aamuisin herätellään rauhassa jos ei ole jo hereillä. Sitten jutellaan miten meni yö ja mitä haluaisi tänään tehdä. Aamutoimiin kuuluu pesut, kelle mitenkin ja onko suihkupäivä (haluaako, onko tarve jne) mutta pestään kasvot, kainalot, poimut, hampaat, alapää. Joko lapuilla tai käsisuihkulla. Laitetaan hiukset, valitaan vaatteet, korut ja asusteet. Silmälasit pestään ja rasvaillaan, leikataan ja lakataan kynnet, ajetaan parta jne. Huone siistitään aamupalan aikaan. Asukas saa itse vaikuttaa aamupalan sisältöön.
Asiakas liikkuu toimintakykynsä mukaan, kaikki mihin itse pystyy annetaan tehdä vaikka olisi kuinka hidasta.
Kampaaja käy säännöllisesti ja asiakas itse valitsee mitä haluaa hiuksilleen tehtävän. Meille hoitajille on ihan sama onko lyhyet vai pitkät hiukset. Me hoitajat myös värjätään ja laitetaan hiuksia jos asiakas haluaa. Jalkahoitajia, fyssareita ja muita terapeutteja käy usein.
Joka päivä tarjotaan mahdollisuus liikkua, käydä ulkona ja mitä mieli tekee.
Apuvälineistä (silmälasit, kuulokoje, rollat, pyörätuolit) puhdistetaan päivittäin ja niistä pidetään huolta.
Osa asukkaista kieltäytyy toistuvasti kaikesta, kävelyttämisestä, hiusten kampaamisesta, hampaiden pesusta, ulkoilusta. Näitä ei voi väkisin tehdä. Meille on ihan arkipäivää että kaikesta kieltäydytään ja omaisten ollessa paikalla kerrotaan että mitään ei tehdä vaikka rukoilisi apua.
Jotkut asiakkaat ottaa kaiken avun ja hoivan vastaan. Jotkut heittäytyy avuttomammaksi kuin ovatkaan. Joillekkin omatoimisuus on tärkeää ja sitä tuetaan.
Meille hoitajille on ihan tavallista sekin että kaikesta ohjelmasta kieltäydytään. Sitten kiukutaan kun mitään ei tehdä. Osalla on omasta toimintakyvystään todella harhainen käsitys, olisivat menossa pullaa paistamaan tai uimaan vaikka jalat ja kädet ei ole toimineet vuosiin. On asiakkaita jotka haluaa istua tuolissa ja kuunnella musiikkia, heille se on tärkeää.
Ihmisiä mekin hoitajat ollaan. Joskus jää kuulokoje tai silmälasit yöksi päähän. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että se olisi tavallista.
Juhlapäivinä on erikoista ohjelmaa, hoitajia on enemmän töissä. Myös jokaisen asukkaan syntymä- ja nimipäivät juhlitaan yhdessä koko talon kanssa ja lahjat annetaan. Asukkaiden sosiaalista elämää tuetaan, heillä myös keskinäisiä ystävyyssuhteita ja päivittäin saavat viettää yhdessä aikaa vaikka toinen olisi täysin sänkypotilas sinä päivänä.
Hoitajana arvostaisin jos omaisilla on jotain mielen päällä että tulisi juttelemaan. Me ollaan sen teidän omaisen kanssa 24/7 ja tunnetaan hänet hyvin. Meille on myös arvokasta tietoa kaikki mitä omaiset kertoo, ihan jo harrastukset, entinen työ, mieliruoka ja kaikki mitä hän on joskus pitänyt tärkeänä. Ja toivoisin että myös meitä hoitajia uskotaan kun kerromme varmasti välillä ihan erilaisia asioita mitä asukas itse.
Olen onnekas kun työyhteisö on motivoitunut, osaava ja positiivinen. Meille hyvinvoiva asukas on tavoite, silloin hän on myös helpompi hoidettava. Kyllä saisi vaikka kirjan kirjoitettua siitä millainen elämänkirjo tuolla näkyy. Hoitajina on venytty uskomattomiin suorituksiin välillä että on saatu mahdottomakin asioita järjestymään asukkaalle.
Tässä Mengelen enkelin lätinässä ei ole yksikään sana totta.
Joka sana on totta. En toki voi muiden hoitajien puolesta puhua, itse toimin noin ja olen kiitollinen että työpaikassani se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasteineet lauseiden perässä
]Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
useimmat tulevat hampaat hoitamattomina tai lonksuvat epäsopivat tekohampaat suussa hoidon piiriin. Itse irroittavat tekohampaitaan ja heittelevät lattialle tai piilottelevat sinne tänne
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
oikein omaiselta, että osallistuu hoitoon, enemmänkin saisivat osallistua eikä vain piipahtaa 5 min. Istumassa huoneessa muutaman kerran vuodessa
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
kaikki eivät kuule sillä kuulolaitteellakaan jos on muistin alenemaa. Tätä ei edes tiedosteta, koska eihänmonet omaiset myönnä, että usea vanhus dementoituu.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
omaiset eivät tuo riittävästi vaatteita vanhuksille. Eivät riittävän isoja/ napillisia tai vetoketjullisia yläosia, jotka olisi helppo pukea/ riisua kun raajojen toimintakyky ehtyy. Vaippojen käyttäjät tarvitsevat riittävän tilavat alaosat. Hoitajat koettavat haalia vaatteita sieltä mistä saavat. Vanhojen iho on kuiva ja kokosuihku kerta viikkoon on riittävä. Alapesuja tehdään useita kertoja päivässä. Jotkut vanhukset kieltäytyvät pesuista ja viikottain pesulle saaminen on työn ja tuskan takana.. Hiusten pesuun on pesumyssyjä. Vuoteessa olevien hiusten hoito on asiakkaalle helpompaa jos pitkät hiukset eivät ole jatkuvasti takkuuntumassa. Naisten hiuksia laitetaan papilijoteille, mutta isompiin kampauksiin ei ole aikaa. Omainen voi käyttää asiakasta myös kampaamoissa. Hoitajia ei edes ole riittävästi useamman kerran viikossa tapahtuviin suihkutuksiin.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
monet omaiset tulevat vain silloin kun on tapahtumia. Kävisivät arjessa auttamassa juurikin kävelytyksissä, syömisessä, parran ajoissa/ hiusten laitoissa jne. Lukisivat lehteä, järjestäisivät itse virikkeitä ja toimintatuokioita omalle tai useammalle vanhukselle. Ei ole kiellettyä.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
näinkö ajattelet omaisesi hoitopaikasta? Se heijastuukin kaikkeen käynneilläsi. Epäluottamuksena hoitoon.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
omainen voi pyytää yksityiseltä palveluntuottajalta kotikäynnit hoitopaikkaan. Miksi et itse järjestänyt sellaista?pelkkä varpaan kuolio ei ole useinkaan kuolinsyy.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.[/quote]
hoitotahto on syytä tehdä ajoissa, johon määrittelet hoitosi jatkossa. Noilla asenteilla hoitosi tulisi olemaan hyvin haastavaamissä tahansa
Nythän hoitajista on niin pula, että useimmissa sairaanhoitopiireissä on kutsuttu rokottamattomat takaisin töihin. Kannattiko alun perinkään katkaista palkanmaksu? Moni ottaa loparit eikä takaisin tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen hampaiden pesuun aamuin illoin mene sen kauempaa kuin hammastulehduksen ja muiden likaisen suun vaivojen lääkärikäynteihinkään.
Kun menin isoäitiä katsomaan, aina ensimmäisenä pesin hänen hampaansa. Muuten niitä ei pestykään.
Hänen kuulolaitteensa oli yleensä pöydällä joko pois päältä tai päällä vinkumassa, ihan siinä silmälasien vieressä. Paitsi jos se oli jäänyt korvaan kun lähdin, jolloin hänet oli laitettu nukkumaan sen kanssa ja hän oli kiskonut sen itse korvasta painamasta. Silloin noin tonnin hintainen kuulokoje vinkui sängyssä peiton välissä. Ilman kuulokojetta isoäiti ei saanut puheesta selvää, kuullut telkkaria ym. ym.
Jotain puhtaita vaatteita oli, ruokaa annettiin, vaippoja vaihdettiin. Kaipa suihkussa joskus kävi. Tukka nyrhittiin rumaksi nunnatukaksi, kun vanhainkodissa kävi "kampaaja". Isoäiti järkyttyi tästä kovasti, kun näki kaiken peilistä. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään.
Omaiset kävelyttivät. Joskus oli ohjelmaa, johon kyllä ehkä omainen oli välttämätön mukaan. Juhannuksena soi sama Kipparikvartetin levy tuntikausia oleskeluhuoneessa.
Varmasti kamala myös työpaikkana. Ei käy kateeksi.
Hoitaja hymähteli halveksivasti kun puhuin jalkahoitajalla käynnistä. Tarkoitti kai, ettei näille tarvita enää mitään hyvää. Isoäiti pääsi pian pois osastolta ja myös kohta maailmasta varpaan kuolion takia.
Toivon, että kuolen ennen kuin joudun tuollaiseen paikkaan.
Olen pahoillani jos sinulle on jäänyt mummosi hoidosta tuollainen fiilis. Ei saisi olla noin.
Minä en hoida varsinaisesti vanhuksia mutta tehostetussa palveluasumisessa olen töissä. Aamuisin herätellään rauhassa jos ei ole jo hereillä. Sitten jutellaan miten meni yö ja mitä haluaisi tänään tehdä. Aamutoimiin kuuluu pesut, kelle mitenkin ja onko suihkupäivä (haluaako, onko tarve jne) mutta pestään kasvot, kainalot, poimut, hampaat, alapää. Joko lapuilla tai käsisuihkulla. Laitetaan hiukset, valitaan vaatteet, korut ja asusteet. Silmälasit pestään ja rasvaillaan, leikataan ja lakataan kynnet, ajetaan parta jne. Huone siistitään aamupalan aikaan. Asukas saa itse vaikuttaa aamupalan sisältöön.
Asiakas liikkuu toimintakykynsä mukaan, kaikki mihin itse pystyy annetaan tehdä vaikka olisi kuinka hidasta.
Kampaaja käy säännöllisesti ja asiakas itse valitsee mitä haluaa hiuksilleen tehtävän. Meille hoitajille on ihan sama onko lyhyet vai pitkät hiukset. Me hoitajat myös värjätään ja laitetaan hiuksia jos asiakas haluaa. Jalkahoitajia, fyssareita ja muita terapeutteja käy usein.
Joka päivä tarjotaan mahdollisuus liikkua, käydä ulkona ja mitä mieli tekee.
Apuvälineistä (silmälasit, kuulokoje, rollat, pyörätuolit) puhdistetaan päivittäin ja niistä pidetään huolta.
Osa asukkaista kieltäytyy toistuvasti kaikesta, kävelyttämisestä, hiusten kampaamisesta, hampaiden pesusta, ulkoilusta. Näitä ei voi väkisin tehdä. Meille on ihan arkipäivää että kaikesta kieltäydytään ja omaisten ollessa paikalla kerrotaan että mitään ei tehdä vaikka rukoilisi apua.
Jotkut asiakkaat ottaa kaiken avun ja hoivan vastaan. Jotkut heittäytyy avuttomammaksi kuin ovatkaan. Joillekkin omatoimisuus on tärkeää ja sitä tuetaan.
Meille hoitajille on ihan tavallista sekin että kaikesta ohjelmasta kieltäydytään. Sitten kiukutaan kun mitään ei tehdä. Osalla on omasta toimintakyvystään todella harhainen käsitys, olisivat menossa pullaa paistamaan tai uimaan vaikka jalat ja kädet ei ole toimineet vuosiin. On asiakkaita jotka haluaa istua tuolissa ja kuunnella musiikkia, heille se on tärkeää.
Ihmisiä mekin hoitajat ollaan. Joskus jää kuulokoje tai silmälasit yöksi päähän. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että se olisi tavallista.
Juhlapäivinä on erikoista ohjelmaa, hoitajia on enemmän töissä. Myös jokaisen asukkaan syntymä- ja nimipäivät juhlitaan yhdessä koko talon kanssa ja lahjat annetaan. Asukkaiden sosiaalista elämää tuetaan, heillä myös keskinäisiä ystävyyssuhteita ja päivittäin saavat viettää yhdessä aikaa vaikka toinen olisi täysin sänkypotilas sinä päivänä.
Hoitajana arvostaisin jos omaisilla on jotain mielen päällä että tulisi juttelemaan. Me ollaan sen teidän omaisen kanssa 24/7 ja tunnetaan hänet hyvin. Meille on myös arvokasta tietoa kaikki mitä omaiset kertoo, ihan jo harrastukset, entinen työ, mieliruoka ja kaikki mitä hän on joskus pitänyt tärkeänä. Ja toivoisin että myös meitä hoitajia uskotaan kun kerromme varmasti välillä ihan erilaisia asioita mitä asukas itse.
Olen onnekas kun työyhteisö on motivoitunut, osaava ja positiivinen. Meille hyvinvoiva asukas on tavoite, silloin hän on myös helpompi hoidettava. Kyllä saisi vaikka kirjan kirjoitettua siitä millainen elämänkirjo tuolla näkyy. Hoitajina on venytty uskomattomiin suorituksiin välillä että on saatu mahdottomakin asioita järjestymään asukkaalle.
Tässä Mengelen enkelin lätinässä ei ole yksikään sana totta.
Joka sana on totta. En toki voi muiden hoitajien puolesta puhua, itse toimin noin ja olen kiitollinen että työpaikassani se on mahdollista.
Uskon molempien edellisten kommentoijien puhuvan totta.
On hyvää hoitoa ja on "hoitoa", ja sattumasta riippuu, mitä kukin saa.
Ikävä kyllä kaikissa hoitopaikoissa hyvä hoito ei ole mahdollista, koska niitä viavaa krooninen hoitajapula hyvien ja motivoituneiden ammattilaisten niistä kaikotessa, vähiten motivoituneiden jäädessä pyörittämään katastrofi-rumbaa.
Sairaanhoitajana, erikoissairaanhoidon toimeni lisäksi muutaman vuoden "keikkailleena" myös terveyskeskusvuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja palvelutaloissa sanoisin, että paikat eroavat toisistaan
kuin yö ja päivä. Ne "yö-paikat" jäivät osaltani yhteen työvuoroon, vaikka pyydettiin jatkoa, ja olin kauhistunut, että aina tuli uusi vastaan.
Niissä yleensä oli 2-3 hoitaja myrtsi klikki, joka iänikuisella negatiivisuudellaan työkavereita ja potilaita kohtaan pilasi ilmapiirin ja hoitotyön laadun, ja itse hoitotyö tehtiin hutiloiden. Esimies ei uskaltanut puuttua.
Yhdellä osastolla vanhainkodissa yksi hoitaja huusi työkavereilleen niin äänekkäästi, että työilmapiiri oli jännitteinen, ja asukkaatkin olivat kauhuissaan. Esimies ei puuttunut, vaikka sai palautetta.
Ikävä kyllä hyvä hoito jää vähemmistöön; sellaisiakin löytyi, mutta vain 1 (yksi), johon voisin vanhana/sairaana ja kotona toimeen tulemattomana mielelläni mennä itse tai laittaa läheiseni.
Kun varsinaisen urani olen tehnyt erikoissairaanhoidossa vakavia sairauksia hoitaen, työ työkokemus oli erittäin hyödyllinen. Opetus: MINÄ PIDÄN, JA PITÄKÄÄ KAIKKI, jotka tämän luette, ITSESTÄNNE JA TOIMINTAKYVYSTÄNNE HYVÄ HUOLI, ETTEI KOSKAAN TARVITSE KITUA MYRTSI-KLIKKIEN "HOIDOSSA".
Ongelmat ovat niin syvällä palkkauksessa ja johtamisessa, että niitä ei enää millään taikatempulla nopeasti korjatakaan vain tuomalla matalapalkkaisia hoitajia ulkomailta...
Tuen täysillä sekä Tehyn että Superin palkkavaatimuksia!!
Ne raportit on todella tärkeitä, siinä käydään läpi asukkaiden asiat, huomiot ja sen hetkiset tarpeet. Se on iso osa potilasturvallisuutta että jatkava vuoro tietää kaiken tarpeellisen. Siellä on varmasti myös otettu esille se ettei ko. asiakkaalle laiteta vaippaa.
Tähänkin voisin sanoa niin paljon. Meilläkin on asukkaita jotka tsemppaa kotilomilla että WC-asioinnit onnistuu. Hoivakodissa käytetään kymmeniä kertoja 2 hoitajan voimin vessassa eikä mitään tule ja hetken päästä pissataan sänky märäksi. Meille hoitajille vaipaton hoidettava on parempi joten sitä ei laiteta ilman syytä.
Ikävä juttu että noin on käynyt. Jollakin hoitajalla on mennyt ohi asia.