Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole onnellinen, mutta en uskalla erota
28.05.2022 |
Eli olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 6 vuotta, lapsia siunaantunut kolme. En ole ollut enää aikoihin onnellinen ja riitelemme paljon. Olemme yrittäneet myös pariterapiaa mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Tuntuu että en vaan jaksa enää ja haluaisin erota. Olemme jutelleet aiheesta paljon ja mies on samoilla linjoilla.
En vaan tiedä uskallanko erota. Ihan jo pelkästään lastenkin takia, esikoinen aloittaa syksyllä ekaluokan ja siinä on jo lapselle tosi paljon muutosta, saati jos vanhemmat eroavat. Pelkään myös että jään loppuelämäkseni yksin ja en kestä niitä hetkiä kun joudun olemaan yksin kun lapset ovat isällään, en ole tottunut yksin oloon eikä minulla kauheasti ystäviäkään ole. Mietin myös miten jaksan ne viikot kun lapset ovat minulla ja hoidan heidät täysin yksin (todennäköisesti viikko-viikko systeemillä lapset tulisivat asumaan vuorotellen molemmilla), lapset ovat kuitenkin aika pieniä, kohta 7v, 5v ja 3v ja vaikka rakkaita ovat niin heidän kanssa on välillä raskasta jo nyt vaikka yhdessä asumme. Miten tässä tilanteessa tulisi toimia?
Kommentit (29)
Onnellisuus ei todellakaan ole ainoastaan rikkaille, vaan kaikille jotka on valmiita tekemään sen eteen töitä!
Minulla oli suunnilleen samanikäiset lapset (tosin vain kaksi, sikäli ap on myönnettävästi eri asemassa) kun vuosien yrittämisen jälkeen erosimme. Oli siis käyty parisuhdekurssia jne, ei ollut mitään palstaviisaudella pakottavia syitä, muita kuin molemmilla olo ettei voi olla oma itsensä ja ahdistaa. Päätös oli vaikea ja ydinperheen hajoamista varmasti suree ikuisesti, mutta tuntui kuin olisi saanut oman elämänsä takaisin ja vapautunut häkistä.
Olen kyllä töissä, mutta pienituloinen. Laskin ja lasken edelleen budjettia tosi tarkkaan ja ekselöinti on tuttua. Välillä muistan toki miten kevyttä oli kulut jakaessa ostaa työpaikkalounaita tai miten huolettomasti voi hankkia sisustusesineen, mutta henkinen vapaus on sen arvoista.
Pyrkisin vielä viimeisen kerran yrittämään korjata, mikä mahdollista. Ja samalla säästämään puskuria, niin että myöskin haihtuisi olo että joudut rahan vuoksi olemaan yhdessä eikä vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus ei todellakaan ole ainoastaan rikkaille, vaan kaikille jotka on valmiita tekemään sen eteen töitä!
Minulla oli suunnilleen samanikäiset lapset (tosin vain kaksi, sikäli ap on myönnettävästi eri asemassa) kun vuosien yrittämisen jälkeen erosimme. Oli siis käyty parisuhdekurssia jne, ei ollut mitään palstaviisaudella pakottavia syitä, muita kuin molemmilla olo ettei voi olla oma itsensä ja ahdistaa. Päätös oli vaikea ja ydinperheen hajoamista varmasti suree ikuisesti, mutta tuntui kuin olisi saanut oman elämänsä takaisin ja vapautunut häkistä.
Olen kyllä töissä, mutta pienituloinen. Laskin ja lasken edelleen budjettia tosi tarkkaan ja ekselöinti on tuttua. Välillä muistan toki miten kevyttä oli kulut jakaessa ostaa työpaikkalounaita tai miten huolettomasti voi hankkia sisustusesineen, mutta henkinen vapaus on sen arvoista.
Pyrkisin vielä viimeisen kerran yrittämään korjata, mikä mahdollista. Ja samalla säästämään puskuria, niin että myöskin haihtuisi olo että joudut rahan vuoksi olemaan yhdessä eikä vapaasti.
Ja siis jos tämä ei auta, on eroon valmiimpi.
En ole onellinen vaikka minulla ei ole miestä.Kaikki vaan yksinkertaisesti tökki.
Vierailija kirjoitti:
En ole onellinen vaikka minulla ei ole miestä.Kaikki vaan yksinkertaisesti tökki.
Onnellisuus tulee sisältäpäin. Sulla on tismalleen sama vika kuin palstatontuilla. Haet toisesta onnea, vaikka vastuu onnen löytämisestä on vain sinulla.
Kunpa osaisin antaa hyvän neuvon. Työssäni olin tekemisissä pikkulapsi-perheiden kanssa ja ihmettelin sitä suurta erojen määrää verrattuna vaikka 10 tai 20 v takaiseen tilanteeseen. Vielä enemmän ihmettelin tosin sitä, kuinka jompikumpi vanhemmista tai jopa molemmat löysivät nopeasti uuden kumppanin.
Pikkulapsiarki on vienyt juuri sinun, äidin, voimavaroja sekä samalla vaikuttanut teidän puolisoiden parisuhteeseen. Enhän minä ole kärpäsenä katossa katsomassa teidän elämäänne, on vain sinun kertomus, millainen olisi puolisosi kertomus? Jotenkin uskon, että te jatkatte yhdessä, jos teillä molemmilla on aitoa halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ja sit kukaan ei kuitenkaan ikinä ole mielummin yksin. 😆😆😆
Tällä kannalla olen aina itsekin ollut, mut ei se vaan oo helppoa lähteä kun on pienet lapset ja yhteinen asuntolaina.. Ap
Opettele tyytymään elämääsi. Ei täällä monet muutkaan ole onnellisia. Jos on rikas, niin silloin voi tehdä sellaisia päätöksiä, että on onnellinen. Meidän muiden vaan täytyy tyytyä elämäämme.
Kyllä suurin osa, ihan muista kuin rikkaista on onnellisia. Vaikka sinä et ole, niin älä projisioi omaa pahaa oloasi muihin. Ei raha tuo onnea. Toki köyhyys tuo huolta ja stressiä ja voi aiheuttaa paljon negatiivisiä tunteita, mutta iso osa onnesta tulee muusta kuin rahasta.
(No 27 jatkaa. Olin siis lapsiperhetyössä vuosikymmeniä ja jäin pois pari vuotta sitten.)
Onko teillä tukiverkostoa tai onko paikkakunnallanne erilaisia lapsiperheiden tukimuotoja, joita voisitte käyttää? Kerroit että sinä ja miehesi olette puhuneet paljon, mutta mistä olette puhuneet? Oletteko puhuneet tunteistanne, rakkaudestanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry, siis 26 ja 28 on siis sama kirjoittaja, vaikka liekö tällä merkitystä.
Taitaa olla täällä vauva.filläkin että numero voi vaihtua jälkikäteen, jos joku viesti välistä poistetaan?
Alue: Aihe vapaa
Ja jengi miettii miksi syntyvyys laskee. Naisten pitäisi jo tietää mitä perheellistyminen ja avioituminen tuo tullessaan. Just tota.
Ainoat ketkä haluaa avioitua on enimmäkseen hyötyä hakevat.