Elämältä suunta hukassa. Ideoita kellään?
Nykyinen ammatti ja ala (sote-ala) ei kiinnosta enää yhtään, en rehellisesti kestä enää ajatustakaan alan hommissa olemisesta. Määräaikainen työ loppuu viikon päästä, en ole hakenut uutta työtä. Kaipaisin muutosta, mutta suunta on hukassa, en tiedä yhtään miten tekisin elämästäni mielekkään. Yksi viisivuotias lapsi on, ja asiat täytyy tehdä lapsen ehdoilla, tai siis niin että lapsellakin on hyvä. Aviomieskin on, mutta liittomme ei ole kovin hyvä. Isoimpia huonoja puolia elämässäni on vihaamani ammatti, jatkuva kiire ja stressi, kivojen ja mielekkäiden asioiden puute, huono parisuhde, rahapula. Hyviä asioita on oikeastaan vain yksi, lapsi siis. Osaisiko joku ideoida uuden suunnan elämääni? Ikäni on 45, jos sillä on merkitystä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko opiskella jotain lisää, sote-puolellakin on niin monenlaista työtä, jos saisit vaihdettua erilaiseen. Esim. ammatillisen opettajan opinnot? Hallinto?
Opettajaksi minusta ei ole, en kestä enää ihmisiä enkä työtä, jonka kohteena on ihminen. Mutta hallinto voisi käydä, esimieshommat siellä tosin ei. En vain ole törmännyt yhteenkään hallinnon puolen avoimeen työpaikkaan aikoihin. Enkä keksi mitkä lisäopinnot avaisi hallinnon puolen ovia. Ap
Valitettavasti hallinnolliset hommat on kiven alla. En siis suosittele niihin suuntaamaan. Ja samaten voit heittää liiketalouden tutkinnolla vesilintua. Silläkään ei tee mitään tässä työmarkkinatilanteessa. Entry level hommiin tuskin pääset näille yleisille aloille, joten kouluttaudu johonkin erityisen työllistävään ammattiin. Jos ei saa olla sotea, niin mieleen tulee siivoojan tai vaikka sähköasentajan hommat.
Minulla on sen verran fyysistä kremppaa, että se rajoittaa pois fyysisiä töitä, kun nostelut, hankalat työasennot ja sellaiset ei käy. Eli siivoojaksi tai sähkömieheksi minusta ei taida olla.
Ehdin jo innostua tuosta liiketaloudesta. Harmi jos se ei työllistäkään, ei se sitten kyllä kannata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Puhelinpalvelutyötä jossa sinun erikoisosaamisesi on ensisijaisen tärkeää. En voi suositella mitään puhelintyötä henkilökohtaisesti, mutta ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä fyysisesti.
Kiitos vinkistä, katsoin nuo sivut. Puhelintyö ei ole täysin poissuljettua, jos siis ei koskaan tarvisi kohdata ketään sote-puolen asiakasta kasvotusten. Mutta en siis ole hoitaja, en sairaanhoitaja enkä muukaan hoitopuolen ihminen eli digihoitajaksi minua ei oteta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Viestintää? Pääsisit sote-alan järjestöihin.
Voisi kiinnostaa. Tietääköhän kukaan onko realistista saada töitä viestinnän puolelta? Vai onko siellä tyyliin 200 kokenutta hakijaa per avoin työpaikka? Ap
Jeesus pelastaa, tai voit hankkia psyykelääkkeitä.
Vähän samaa. Mä olen tosin it-alalla ja lapseton sinkku. Olen inhonnut työtä aina, mutta hyvä palkka on motivoinut vaan pakottamaan itseni jaksamaan. Nyt ikää 45 ja alkaa tehdä tiukkaa, ei tahdo pystyä enää pakottamaan. Mutta kun ei ole mitään muutakaan ammattia johon haluaisin. Fyysiset työt on poissuljettuja terveyssyistä. Olen ujo / sosiaalisten tilanteiden kammoinen joten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen onnistuu kehnosti, ei siis hoitoalan tai myyntityöt käy. Mun ainoa ammattihaave on olla kirjalija, mutta kun eii ole luovuutta edes vähää alusta, niin eipä siitä totta tule. Ei kai auta kuin tehdä vaan, ja lähteä sairaseläkkeelle masennuksen takia kun ei enää pysty.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus pelastaa, tai voit hankkia psyykelääkkeitä.
Psyykenlääkkeitä suunnan puutteeseen?
Viestintää? Pääsisit sote-alan järjestöihin.