Onko kaikkien ihmisten elämän loppu ihan kamala?
Onko kukaan kokenut "onnellista kuolemaa" vai onko se aina kauheaa?
Kommentit (26)
Oletko sinä kuolemassa.. Vakava sairaus? Jokainen me kuollaan jossain vaiheessa.. Elämä on..... als
Ihanaa kun enkelit johdattaa uskon mukaan onnelliseen kotiin, lunastettuna.
Opin tältä palstalta viime tai toissa viikolla ehkä parhaan elämänohjeen kuoleman varalle: kaikki muutkin siitä on selvinneet! Minusta se oli loistava ajatus, josta sain lohtua tulevaan. Kaikki miljoonat ja miljardit kuolleet ihmiset ja kaikki maailman kuolleet eläimet ovat siitä "selvinneet". Kyllä minäkin selviän, sitten kun sen aika on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ollut enää vuosiin elämänhalua, joten kuolema on tervetullut ystävä. Olen kuitenkin ollut avustavamassa esimerkiksi viisikymppisen ystäväni saattohoidossa, hän kuolis syöpään. Oli repivää kuunnella kerta toisensa jälkeen pakokauhuista hokemista kuinka hän ei halua kuolla, haluaa elää.
Tämä on yksi suuri ihmiselon tragedia. Toiset haluavat kuolla ja elävät, toiset haluvat elää ja kuolevat.
Olet lopulta palvelutalossa, jossa saat syövän (osa vanhuutta ja kuolemista) josta on jotain ongelmia, ja parin lääkärissä käynnin kerran se varmistuu, ja sanotaan, ettei voida leikata, kun levinnyt liikaa tai/ja ei kestäisi leikkausta (vanhukset kuolee pöpöihinkin helposti, jotka ei antaisi edes oireita nuorelle), ja saat pari viikkoa, korkeintaan kuukautta, elikaikaa, ja voit olla sen joko saattohoidossa ikävässä paikassa tai palvelutalossa, jossa sitten kuolet. Olettaen, että sulla on varaa kaikkeen tähän, tai kaupunki maksaa.
Viimeiset 10v, jos et jo sitä ennen, istut himassa yksin, katsoen tv:tä.
Näin, jos asiat menee parhain päin.
Parissa EU-paikassa saa ostettua eutanasiankin. Ja jos haluaa kuolla sitä ennen, niin hyppy varmasti riittävän korkealta tai/ja 9 mm tai suurempi luoti ehkä ohimoon (hyvin suunnattuna) lopettaa elämän, kun on riittävän vanha, heikko, sairas.
Minulla ei ole ollut enää vuosiin elämänhalua, joten kuolema on tervetullut ystävä. Olen kuitenkin ollut avustavamassa esimerkiksi viisikymppisen ystäväni saattohoidossa, hän kuolis syöpään. Oli repivää kuunnella kerta toisensa jälkeen pakokauhuista hokemista kuinka hän ei halua kuolla, haluaa elää.