Usein ne jotka jättäytyy työelämästä pois, on liian kilttejä, herkkiä j a ottavat muut huomioon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä luovuttaa heti ensimmäisessä työpaikassa, pitää vain tehdä työnsä hyvin. Esimiehet näkevät kyllä että sinä olet hyvä työntekijä etkä lähde mukaan kotkotuksiin.

Pitää jaksaa vaikka vuosi kerrallaan. Saat kokemusta ja työtodistuksia. Opit luovimaan työpaikan sosiaalisissa suhteissa ja kasvat jämäkämmäksi.

Terveisin nimimerkki kokemusta on.

Tee työsi hyvin ja tee vielä sellaista, mikä ei edes kuulu työhösi.

Sitten jätä työpaikan.

Vasta tuon jälkeen tietävät, mitä menettivät. Eiväthän edes koskaan tienneet, mitä kaikkea teit.

Minä hoidin erään työpaikan tuotannonphjauksen salassa. Kukaan firmassa ei tosiasiassa tiennyt, kuka oli se, joka sai toimitukset oikea-aikaiseksi ja firman varastonarvot laskemaan.

Toimarikin ihmetteli asiaa. Olin hiljaa. Kun minua ei arvostettu, vaihdoin firmaa. Kukaan ei vieläkään tiedä minun olevan loistava tuotannonohjauksessa.

Mikään ammattinimikkeeni tai työtodistukseni ei sitä kerro.

Hmmm, miten kukaan olisi voinut arvostaa työpanostasi, jos eivät edes tienneet mitä teet? Aika outoa käytöstä sulta.

Kiltti ei halunnut nolata neljää ihmistä, joille maksetaan tuotannon ohjauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä luovuttaa heti ensimmäisessä työpaikassa, pitää vain tehdä työnsä hyvin. Esimiehet näkevät kyllä että sinä olet hyvä työntekijä etkä lähde mukaan kotkotuksiin.

Pitää jaksaa vaikka vuosi kerrallaan. Saat kokemusta ja työtodistuksia. Opit luovimaan työpaikan sosiaalisissa suhteissa ja kasvat jämäkämmäksi.

Terveisin nimimerkki kokemusta on.

Tee työsi hyvin ja tee vielä sellaista, mikä ei edes kuulu työhösi.

Sitten jätä työpaikan.

Vasta tuon jälkeen tietävät, mitä menettivät. Eiväthän edes koskaan tienneet, mitä kaikkea teit.

Minä hoidin erään työpaikan tuotannonphjauksen salassa. Kukaan firmassa ei tosiasiassa tiennyt, kuka oli se, joka sai toimitukset oikea-aikaiseksi ja firman varastonarvot laskemaan.

Toimarikin ihmetteli asiaa. Olin hiljaa. Kun minua ei arvostettu, vaihdoin firmaa. Kukaan ei vieläkään tiedä minun olevan loistava tuotannonohjauksessa.

Mikään ammattinimikkeeni tai työtodistukseni ei sitä kerro.

Hmmm, miten kukaan olisi voinut arvostaa työpanostasi, jos eivät edes tienneet mitä teet? Aika outoa käytöstä sulta.

Kiltti ei halunnut nolata neljää ihmistä, joille maksetaan tuotannon ohjauksesta.

Olisit kertonut esimiehelle kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä luovuttaa heti ensimmäisessä työpaikassa, pitää vain tehdä työnsä hyvin. Esimiehet näkevät kyllä että sinä olet hyvä työntekijä etkä lähde mukaan kotkotuksiin.

Pitää jaksaa vaikka vuosi kerrallaan. Saat kokemusta ja työtodistuksia. Opit luovimaan työpaikan sosiaalisissa suhteissa ja kasvat jämäkämmäksi.

Terveisin nimimerkki kokemusta on.

Tee työsi hyvin ja tee vielä sellaista, mikä ei edes kuulu työhösi.

Sitten jätä työpaikan.

Vasta tuon jälkeen tietävät, mitä menettivät. Eiväthän edes koskaan tienneet, mitä kaikkea teit.

Minä hoidin erään työpaikan tuotannonphjauksen salassa. Kukaan firmassa ei tosiasiassa tiennyt, kuka oli se, joka sai toimitukset oikea-aikaiseksi ja firman varastonarvot laskemaan.

Toimarikin ihmetteli asiaa. Olin hiljaa. Kun minua ei arvostettu, vaihdoin firmaa. Kukaan ei vieläkään tiedä minun olevan loistava tuotannonohjauksessa.

Mikään ammattinimikkeeni tai työtodistukseni ei sitä kerro.

Tuon pystyy tekemään, jos oikeuksia järjestelmään ei ole rajoitettu työtehtäväkohtaisesti, mikä on usein firman kannalta haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Totta, työelämässä pitää osata pitää puolensa, sanoa ei tarvittaessa.

Tosta voi ottaa työ-etuliitteen pois.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän sitten sinnittelette leikatulla toimeentulotuella ja valitatte persaukisuuttanne.

Henkistä hyvinvointia ei voi mitata rahassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän työpaikasta pitkille sairaslomille pään syistä ja lopulta irtisanotuksi tulleista henkilöistä kaikki ovat olleet niitä "haastavia" tapauksia.

Ovet paukkuen on lähdetty saikkua hakemaan, kun kehityskeskustelut eivät ole menneet oman mielen mukaan.

Meillä sama juttu. Mutta tätä ennen nuo haastavat on yleensä myrkyttäneet koko työympäristön niin, että muilla on ollut todella raskasta. Todella usein kun viimein tuo myrkyttäjä saa sen pitkän hermolomansa, muilla on töissä ihan mukavaa.

Meidän osastolta lähtee kesän aikana viimeinen vaikea tapaus pois. Odotan syksyä, että saadaan vihdoin tehdä rauhassa töitä ilman sitä jatkuvaa ilkeilyä ja selän takana jauhamista ja omien töiden nakittamista muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, työelämässä pitää osata pitää puolensa, sanoa ei tarvittaessa.

jotkut ovat luonnostaan herkempiä ja pelokkaampia. Näin olleen työelämää pitäisi muokata ettei kukaan väsyisi siihen.

No se onnistuu ainoastaan menemällä sinne töihin ja alkamalla muuttaa asioita. Kotona itkemällä ei ihan hirveästi ole kukaan koskaan mitään saanut aikaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä luovuttaa heti ensimmäisessä työpaikassa, pitää vain tehdä työnsä hyvin. Esimiehet näkevät kyllä että sinä olet hyvä työntekijä etkä lähde mukaan kotkotuksiin.

Pitää jaksaa vaikka vuosi kerrallaan. Saat kokemusta ja työtodistuksia. Opit luovimaan työpaikan sosiaalisissa suhteissa ja kasvat jämäkämmäksi.

Terveisin nimimerkki kokemusta on.

Tee työsi hyvin ja tee vielä sellaista, mikä ei edes kuulu työhösi.

Sitten jätä työpaikan.

Vasta tuon jälkeen tietävät, mitä menettivät. Eiväthän edes koskaan tienneet, mitä kaikkea teit.

Minä hoidin erään työpaikan tuotannonphjauksen salassa. Kukaan firmassa ei tosiasiassa tiennyt, kuka oli se, joka sai toimitukset oikea-aikaiseksi ja firman varastonarvot laskemaan.

Toimarikin ihmetteli asiaa. Olin hiljaa. Kun minua ei arvostettu, vaihdoin firmaa. Kukaan ei vieläkään tiedä minun olevan loistava tuotannonohjauksessa.

Mikään ammattinimikkeeni tai työtodistukseni ei sitä kerro.

Hmmm, miten kukaan olisi voinut arvostaa työpanostasi, jos eivät edes tienneet mitä teet? Aika outoa käytöstä sulta.

Kiltti ei halunnut nolata neljää ihmistä, joille maksetaan tuotannon ohjauksesta.

Olisit kertonut esimiehelle kahden kesken.

En tietenkään. Minua ei pyydetty mukaan edes lounaille. En myöskään päässyt koulutuksiin. Hioin tuotannon huippuunsa ja jätin firman. Siitäs saitte.

Selittivät sitten, miksi yhtäkkiä mikään ei enää toiminutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Olen herkkä ja ahdistun herkästi. Otan toiset huomioon ja olen todella tarkka työni jäljessä. Olen kokenut koko sen ajan mitä olen ollut työelämässä, että olen jotenkin vääränlainen. Olen ollut nyt kaksi vuotta työttömänä (En omasta halusta) ja olen voinut todella hyvin henkisesti. Työelämä on henkisesti uuvuttavaa. Siihen ei liity mikään oma laiskuus tms.

Kyllä se olet sinä ja ominaisuutesi (vastuuttomuus ainakin) joka siihen liittyy, ja ihan sinun vastuullasi on hoitaa ahdistusongelmasi, ei kenenkään muun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä luovuttaa heti ensimmäisessä työpaikassa, pitää vain tehdä työnsä hyvin. Esimiehet näkevät kyllä että sinä olet hyvä työntekijä etkä lähde mukaan kotkotuksiin.

Pitää jaksaa vaikka vuosi kerrallaan. Saat kokemusta ja työtodistuksia. Opit luovimaan työpaikan sosiaalisissa suhteissa ja kasvat jämäkämmäksi.

Terveisin nimimerkki kokemusta on.

Tee työsi hyvin ja tee vielä sellaista, mikä ei edes kuulu työhösi.

Sitten jätä työpaikan.

Vasta tuon jälkeen tietävät, mitä menettivät. Eiväthän edes koskaan tienneet, mitä kaikkea teit.

Minä hoidin erään työpaikan tuotannonphjauksen salassa. Kukaan firmassa ei tosiasiassa tiennyt, kuka oli se, joka sai toimitukset oikea-aikaiseksi ja firman varastonarvot laskemaan.

Toimarikin ihmetteli asiaa. Olin hiljaa. Kun minua ei arvostettu, vaihdoin firmaa. Kukaan ei vieläkään tiedä minun olevan loistava tuotannonohjauksessa.

Mikään ammattinimikkeeni tai työtodistukseni ei sitä kerro.

Hmmm, miten kukaan olisi voinut arvostaa työpanostasi, jos eivät edes tienneet mitä teet? Aika outoa käytöstä sulta.

Kiltti ei halunnut nolata neljää ihmistä, joille maksetaan tuotannon ohjauksesta.

Olisit kertonut esimiehelle kahden kesken.

En tietenkään. Minua ei pyydetty mukaan edes lounaille. En myöskään päässyt koulutuksiin. Hioin tuotannon huippuunsa ja jätin firman. Siitäs saitte.

Selittivät sitten, miksi yhtäkkiä mikään ei enää toiminutkaan.

Tuo on paras kosto.

Näin se on, koska suuri enemmistö pelkää niitä öykkääviä työpaikkakiusaajia, joten niiden annetaan vetää omaa showtaan. Herkemmät jää jalkoihin.

Tai sitten ne on vaan fiksuja ja tajuaa että ei ole mitään järkeä vääntää yritykselle voittoa kun oma palkka on minimi tai lähes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä luovuttaa heti ensimmäisessä työpaikassa, pitää vain tehdä työnsä hyvin. Esimiehet näkevät kyllä että sinä olet hyvä työntekijä etkä lähde mukaan kotkotuksiin.

Pitää jaksaa vaikka vuosi kerrallaan. Saat kokemusta ja työtodistuksia. Opit luovimaan työpaikan sosiaalisissa suhteissa ja kasvat jämäkämmäksi.

Terveisin nimimerkki kokemusta on.

Tee työsi hyvin ja tee vielä sellaista, mikä ei edes kuulu työhösi.

Sitten jätä työpaikan.

Vasta tuon jälkeen tietävät, mitä menettivät. Eiväthän edes koskaan tienneet, mitä kaikkea teit.

Minä hoidin erään työpaikan tuotannonphjauksen salassa. Kukaan firmassa ei tosiasiassa tiennyt, kuka oli se, joka sai toimitukset oikea-aikaiseksi ja firman varastonarvot laskemaan.

Toimarikin ihmetteli asiaa. Olin hiljaa. Kun minua ei arvostettu, vaihdoin firmaa. Kukaan ei vieläkään tiedä minun olevan loistava tuotannonohjauksessa.

Mikään ammattinimikkeeni tai työtodistukseni ei sitä kerro.

Hmmm, miten kukaan olisi voinut arvostaa työpanostasi, jos eivät edes tienneet mitä teet? Aika outoa käytöstä sulta.

Kiltti ei halunnut nolata neljää ihmistä, joille maksetaan tuotannon ohjauksesta.

Olisit kertonut esimiehelle kahden kesken.

En tietenkään. Minua ei pyydetty mukaan edes lounaille. En myöskään päässyt koulutuksiin. Hioin tuotannon huippuunsa ja jätin firman. Siitäs saitte.

Selittivät sitten, miksi yhtäkkiä mikään ei enää toiminutkaan.

Jatkan vielä. Lähtiessäni minun piti opettaa työni seuraajalleni. Opetin vain ne simppelit asiat asiat, jotka työnkuvaani kuului.

Kukaan ei tiedä, mitä kaikkea ihmiset tekevät näppiksillään.

Joku katsoo kissavideoita, toinen tsekkaa tinderiä ja kolmas hoitaa puoli firmaa.

Huomasin, että ne jotka on töissä nopeita, huijaa, jättävät töitä tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan esimiehiltä näkemystä. Ei ehkä aina kannata kuunnella muita haukkuvia ihmisiä. Heillä harvoin on puhtaat jauhot pussissa.

Omalla kohdallani se ongelma on ollut just ne esimiehet, ei työkaverit.

Mä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi olla jonkin aikaa esimiehenä, jotta ymmärtäisivät millaista hommaa se on. Millaista on yrittää olla kannustava alaista kohtaan, joka on täydellinen alisuorittaja, valittaja ja aina saikulla. Todellisuudessa kun haluaisi antaa monoa samantien ja palkata kunnon tekijän tilalle. Se on vaan niin helppoa aina syyttää pomoa, toki eivät nekään täydellisiä ole.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että ne jotka on töissä nopeita, huijaa, jättävät töitä tekemättä.

Ei ole tärkeää tekeekö työn hitaasti tai nopeasti, kunhan tekee oikeita ja merkityksellisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan esimiehiltä näkemystä. Ei ehkä aina kannata kuunnella muita haukkuvia ihmisiä. Heillä harvoin on puhtaat jauhot pussissa.

Omalla kohdallani se ongelma on ollut just ne esimiehet, ei työkaverit.

Mä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi olla jonkin aikaa esimiehenä, jotta ymmärtäisivät millaista hommaa se on. Millaista on yrittää olla kannustava alaista kohtaan, joka on täydellinen alisuorittaja, valittaja ja aina saikulla. Todellisuudessa kun haluaisi antaa monoa samantien ja palkata kunnon tekijän tilalle. Se on vaan niin helppoa aina syyttää pomoa, toki eivät nekään täydellisiä ole.

Vaikkei olisikaan itse esimies, niin jokaisen tulisi ainakin lukea, miten hyvä esimies toimii. Monet esimiehet vain nousevat esimiehiksi ymmärtämättä, mitä se oikeasti tarkoittaa. Jos esimiestoiminta ei ole hyvää, siitä voi keskustella avoimesti.

Olen itsekin kiltti ja herkkä nainen ja vaikeaa on kyllä ollut. Omasta kokemuksestani sanoisin, että on aivan keskeistä oppia tuntemaan itsensä ja ne asiat, jotka aiheuttavat kuormitusta, sekä kuuntelemaan kehoaan ja arvioimaan vireystilaansa. Tällä tavoin pystyy alkaa toimia itse siten, että kuormitus vähenee ja pystyy paremmin välttämään uupumuksen. Kaikkia asioita ei toki pysty muuttamaan, mutta moniin asioihin voi vaikuttaa, kuten rajojen ilmaisemiseen ja niistä kiinni pitämiseen. Se ei ole aina helppoa ja opettelen itsekin sitä varmasti koko loppuelämäni, mutta siitä tulee harjoittelun kautta helpompaa. Jotkut tilanteet tai työyhteisöt voivat toisaalta olla niin kestämättömiä, että itsesuojelun nimissä on parhainta lähteä. Tämäkin on hyvä tunnistaa ja todeta ja tarvittaessa jatkaa matkaa toiseen suuntaan.

Mä pärjään hyvin pienessä suunnittelufirmassa, missä on lisäkseni vain pomo. Ei asiakaspalvelua ja pomo paljon pois.