Kolmannes nuorista pelkää, että työelämä on liian raskasta, kertoo tuore raportti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan aiheellinen pelko. Lukiolaiset jo uupuu aiempaa yleisemmin ja vaatimukset kasvaa koko ajan sekä opiskelu- että työmaailmassa. Nyt kun on alettu painottamaan jo pelkästään kouluihin hakiessa ennen kaikkea päättötodistusta, siihen opetetaan jo lukiossa että on pakko olla parhaiden joukossa tai muuten ei kovassa maailmassa pärjää. Enää ei riitä neljä pakollista ainetta vaan tarvitaan viisi jne. Kaikki eivät voi olla parhaita, joten ne jotka tarvitsisivat enemmän joustamista ja ahdistuvat herkemmin suorittamisesta ja kilpailusta, uupuvat herkemmin. Kuilu ääripäiden välillä kasvaa ja ihan täysin normaali perusälykäs nuorikin tai nuori aikuinen voi helposti uupua tai tippua kärryiltä pois. Jos tämän yhteiskunnan koventumisen lisäksi sattuu olemaan vielä vaativat vanhemmat, jotka kannustavat väärällä tavalla (eli ajatukseen vain paras riittää, muuten olet epäonnistunut/hyödytön/arvoton ja enää ei kelpaa että tekee parhaansa) niin onko se ihme että moni menee itsensä kanssa solmuun tai jopa luovuttaa? Kaikki myös kallistuu kokoajan ja mielenterveysongelmat lisääntyy ihan kaiken ikäisillä. Nuorilla joilla itsetunto ja itsetuntemus on vasta kehittymässä, ei välttämättä riitä ymmärrystä erottaa mikä on yhteiskunnan epärealistista vaatimusta ja mikä omaa persoonaa. Jotain mätää on tässä järjestelmässä, jos moni tunnollinen parhaansa tekevä keskivertonuori uupuu ja masentuu. Puhumattakaan niistä joilla on heikommat kortit jo heti kättelyssä, nepsy- tai oppimisvaikeuksia jne. Tuo boomereiden hokema nuoriso on vaan niin heikkoa ainesta vain pahentaa tilannetta. Empatian puute ja kiristyvät vaatimukset lannistavat ja lamauttavat, eivätkä saa kaikkia sisuuntumaan loputtomiin. Sisu tulee esiin silloin, kun tavoite haastaa mutta on kuitenkin REALISTINEN. Minäkin pelkään tulevaa lähes päivittäin vaikka menestyin koulussa keskivertoa paremmin. N29

Laiskat uupuu.

Oma henkilökohtainen kokemukseni on täysin päinvastainen. Ne kaverit, jotka eivät vaadi itseltään asioissa liikaa ja jotka on kasvatettu rennommin, tuntuvat porskuttavan tässä elämässä ilman suurempia ongelmia. Eivät ole toisaalta niitä ahkerimpia tai itselleen vaativia, mutta kuitenkin pysyvät kelkassa ja ovat perusluotettavia. Itse aloitin jo 13-vuotiaana työt koulun ohella ja olen aina ollut perfektionisti luonne. Toinen vanhempi on ollut super vaativa, jonka sai ylpeäksi vain se jos voitti kaikki muut ja kokeista tuli paras mahdollinen. Olin tunnollinen oppilas, harrastin valtavasti, tein töitä koulun ohella ja lisäksi olin terapeutti aika monelle ystävälle ja kärsin hirveistä ulkonäköpaineista jne. urheilin paljon. Olin kaikkea muuta kuin laiska, ja juuri siksi paloin loppuun jo lukiossa ja ahkeruus vaihtui vastentahtoiseen sairaslomaan ja terapiaan. Terapiassa ymmärsin että vaadin itseltäni nimenomaan liikaa, enkä ole robotti vaan ihminen joka väsyy jos ei lepää. Kaikkea ei tarvitse aina jaksaa enkä voi olla kaikkea kaikille, se ei ole laiskuutta vaan tervettä huolenpitoa omista rajoista. Hoen edelleen itselleni välillä tuota samaa myrkkyä, että jos väsyttää, se on vain laiskuutta tai mielen heikkoutta. Mutta omasta uupumuksestani olen oppinut että päinvastoin, se väsymys on viesti mieleltä ja keholta jota kannattaa kuunnella ajoissa. Jos sitä ei kuuntele, vaan paahtaa vuosikausia äärirajoilla (niin voi tehdä yhtä hyvin 15v kuin 35v) jossain kohtaa tulee uupumus johon ei riitä pelkkä viikonlopun lepo.

Tuo asenne on oikeasti todella haitallinen ja jokainen sen hokija on pienenpieni osasyyllinen siihen, että ihmisillä ympärillä on niin paha olla. Tuollaista ei kannata hokea itselleen eikä muille, sillä se tekee vain hallaa ja sairastuttaa tuleviakin sukupolvia. Terve, levännyt ihminen jolla sekä työ että vapaa-aika ovat tasapainossa, nimenomaan kokee työn merkityksellisenä. Olen kateellinen niille, jotka ovat sisäistäneet nämä asiat ja joilta tulee armollisuus itseä kohtaan luontaisesti. Tämä on ihan prseestä että sairaanakin pitää käydä itsensä kanssa se sisäinen keskustelu että onkohan nyt oikeasti ok levätä, kun olen flunssassa, tämä nyt vain esimerkkinä. Laiskuus on todella harvoin se juurisyy mihinkään pahoinvointiin, mutta sitä tarjotaan helppona selityksenä vähän kaikkiin kansanterveydellisiin ongelmiin.

Olisikin niin yksinkertaista, että masennus on vain laiskuutta ja addiktiot heikkoutta. Harva osaa tuota ikivanhaa luterilaista perua olevaa väittämää myöskään mitenkään perustella, se on vähän kuin rasismi tai sovinismi jonka avulla vain viljellään pahoinvointia ympäristöön ilman että pohditaan oikeasti mitään. Entisaikaan sitä on ehkä ollut pakko hokea, kun peltotöihin on ollut pakko lähteä oli miten rikki tai ei. Nykyään meidän selviäminen ja hyvinvointi tuntuu kuitenkin rakentuvan enemmänkin siitä tasapainon oppimisesta. Kultainen keskitie, inhimillisyys ja läsnäolo ovat täysin hukassa.

Ihmiset ovat erilaisia,  sanottava itse kokeneena, myös huomasin vanhempana itseäni nuoremmista, ettei ollut kyse mistään työhaluttomuudesta.  Yksinkertaisesti jotkut vain ovat pelokkaampia.

Tämänkaltaista haukkumista saatiin kuulla:  Sinähän et halua tehdä mitään,  jo kotona.

Monista saataisiin hyviä ja uskollisia työläisiä, kun unohdettaisiin yleispätevä lyttääminen nuoriin kohdistuen.

Kurja ilmapiiri uuvuttaa.

Isossa kuvassa tilanne on se, että duunarityöstä ei voida maksaa kovin suurta palkkaa, koska globalisaation johdosta joudutaan kilpailemaan halvemman työvoiman maiden kanssa. Pitää siis kilpailla työn tuottavuudella ja tuottavuuden lisääntyminen yleensä tarkoittaa, että pitää tehdä enemmän ja kohdistaa tekeminenjärkevämmin. Tasapainoilu tässä muutoksessa aiheuttaa välillä epäonnistumisia. 

Palvelutyössä palkkatason määrää kotimainen ostovoima. Kunnallisella sektorilla palkkatason taas pitkälti määrää yksityisten yritysten kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla. Jos yritykset menestyy ja pystyy maksamaan voitostaan veroja, niin näillä verotuloilla kustannetaan kunnallisen puolen duunarien palkat. 

 

Markkinatalous toimii tällä periaatteella ja kyseessä on jatkuva kilpailu. Myös työvoima on osa tätä kilpailua. Yhtälö jossa työ olisi entistä helpompaa ja siitä pitäisi saada entistä parempaa palkkaa ei toimi. Miksi helposta työstä pitäisi maksaa paljon palkkaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on toki raskasta ja näin pitää lähtökohtaisesti ollakin. Palkkaa vastaan uhrataan omaa vapaa-aikaa elättääkseen itsensä. Oma erikoisosaaminen suhteessa muihin määrää palkkatason. Työ on itsensä myymistä ja asiakas maksaa loppuviimein palkan. Työnanataja vain tilittää sen palkan.

Miksi työelämän lähtökohtaisesti kuuluu olla raskasta, selvennätkö vähän? Levollisin mielin työtä tekevä on paljon tehokkaampi kuin väsynyt raataja.

Ihmiset lähtökohtaisesti haluavat menestyä työelämässä ja tavoitella parempaa tulotasoa. Ahkerat työntekijät ovat aina valmiita tekemään enemmän työtä ja ottamaan uusia vastuualuita erottuakseen muista sekä saavuttaakseen korkeamman palkan. Tämä toki saattaa johtaa siihen, että lopulta moni väsyy ylisuorittamiseen.  

Vierailija kirjoitti:

Oma teinipoika just kysyi multa, kun että miksi teen niin usein pitkiä työpäiviä. Kello oli 21:30, kun viimeistelin esitystä seuraavan päivän palaveriin. Tuollaisen kuvan ne saa vanhemmilta työelämästä. Ei ihme, että ahdistaa jo etukäteen...

Sama meillä.

Kaikila aloilla/kaikissa töissä työkalupakki kun ei tipu kädestä klo 15.30 tai tehtaanpiippu vihellä.

Homma muuttui täysin kun tuli internet ja kännykät.

Olen 56 v ja asiantuntijatehtävissä, enkä tiedä kuinka kauan jaksan, vaikka tykkään työstäni.

Voihan sitä työelämää pelätä, mutta kyllä siihen sopeudutaan, kun pääsee kiinni työhön.

kännykkää ei voi selailla jos meinaa töitä tehdä, illasta hyvissä ajoin nukkumaan, terveellinen ravinto ja liikuntaa

Minä ainakin jättäydyin työelämästä pois kun aina kiusattiin työpaikoilla. Olen hieman sulkeutuunt, ujo, ja hiljainen. Usein naiset kiusaasi ja otti silmätikuksi. Jos joku sanoo töihin, sanon että mee ite. tekisin töitä jos siellä ei olisi kiusajia ja narsisteja jotka ottaa silmätikuksi. jos työnteko olisikin vain työntekoa.

Ymmärrän tuon hyvin ko itekki pelkäsin tosi paljon. Miettiny et varmaa pelko johtu siitä ko isä puhu töistä aina vaa negatiivisesti. Jankkas kui helppoa mulla vielä on ko koulu on kevyttä ja työ raskasta ja uuvuttavaa. Puhu et töitä on pakko tehdä ja sai sen kuulostaa hirveältä pakkopullalta. Omille lapsille aion puhua kyllä työn positiivisista puolusta myös.

Työelämä ON liian raskasta. Kun vielä tein kokopäivätyötä ei energiaa riittänyt muulle elämälle. Onneksi oon saanut järjestettyä elämäni niin että nykyään teen töitä vaan 20 tuntia viikossa, nyt mulla on elämä eikä vaan pelkkä työelämä. 

Työtahti on koventunut, sinun pitäisi olla tavoitettavissa 24/7, valmis tekemään työtä pilkkapalkalla ja kolmella eri korkeakoulututkinnolla. Nuorena myös se masentaa, ettei meillä tule olemaan eläkettä/ tai eläkeikä on nostettu noin 105 ja sen jälkeen saat mennä eläkkeelle. Vanhemmilla ihmisillä sentään on toivoa päästä pois tästä hullutuksesta, eikä heitä tapeta työn ääreen. En näe kenenkään realistisesti tekevän vähääkään fyysistä työtä esimerkiksi 72-vuotiaana. 

Ehkä tällainen toivottomuus on se syy, miksi nuoret kokevat, ettei heistä ole työelämään. Mehut puristetaan kyllä irti, mutta et tule pääsemään eläkkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Työtahti on koventunut, sinun pitäisi olla tavoitettavissa 24/7, valmis tekemään työtä pilkkapalkalla ja kolmella eri korkeakoulututkinnolla. Nuorena myös se masentaa, ettei meillä tule olemaan eläkettä/ tai eläkeikä on nostettu noin 105 ja sen jälkeen saat mennä eläkkeelle. Vanhemmilla ihmisillä sentään on toivoa päästä pois tästä hullutuksesta, eikä heitä tapeta työn ääreen. En näe kenenkään realistisesti tekevän vähääkään fyysistä työtä esimerkiksi 72-vuotiaana. 

Ehkä tällainen toivottomuus on se syy, miksi nuoret kokevat, ettei heistä ole työelämään. Mehut puristetaan kyllä irti, mutta et tule pääsemään eläkkeelle. 

Eläkejärjestelmämme on rikki ja se on tehty suurien ikäluokkien etujen mukaiseksi. Nuorien tulisi ottaa eläkeasiat omaan hallintaan ja aloittaa heti työelämän alkaessa pitkäaikainen kuukausittainen säästäminen. Valitse sijoitussalkkuusi kustannustehokkaita rahastoja sopivasti hajauttaen eri toimialoille. Jatka kuukausittaista säästämistä 30 vuoden ajan ja kuin itsestään sinulle on kertynyt mukava potti kasaan jäädäksesi eläkkeelle silloin kun siltä tuntuu. Korkoa korolle ilmiö pääsee oikeuksiin. Tärkeintä on aloittaa mahdollisimmaan aikaisin jatkaa hommaa koko työuran ajan.

Fiksut vanhemmat voi aloittaa säästämisen jo lapsen syntymähetkellä esimerkiksi sijoittamalla lapsilisät.

Itse olen 36 vuotias ja olen säästänyt jo ensimmäisistä kesätöistä lähtien. Alussa vähemmän ja nyt säästän jo kuukausittain 1000 €. Voisin jäädä jo 50 vuotiaana eläkkeelle helposti. 

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Työtahti on koventunut, sinun pitäisi olla tavoitettavissa 24/7, valmis tekemään työtä pilkkapalkalla ja kolmella eri korkeakoulututkinnolla. Nuorena myös se masentaa, ettei meillä tule olemaan eläkettä/ tai eläkeikä on nostettu noin 105 ja sen jälkeen saat mennä eläkkeelle. Vanhemmilla ihmisillä sentään on toivoa päästä pois tästä hullutuksesta, eikä heitä tapeta työn ääreen. En näe kenenkään realistisesti tekevän vähääkään fyysistä työtä esimerkiksi 72-vuotiaana. 

Ehkä tällainen toivottomuus on se syy, miksi nuoret kokevat, ettei heistä ole työelämään. Mehut puristetaan kyllä irti, mutta et tule pääsemään eläkkeelle. 

Eläkejärjestelmämme on rikki ja se on tehty suurien ikäluokkien etujen mukaiseksi. Nuorien tulisi ottaa eläkeasiat omaan hallintaan ja aloittaa heti työelämän alkaessa pitkäaikainen kuukausittainen säästäminen. Valitse sijoitussalkkuusi kustannustehokkaita rahastoja sopivasti hajauttaen eri toimialoille. Jatka kuukausittaista säästämistä 30 vuoden ajan ja kuin itsestään sinulle on kertynyt mukava potti kasaan jäädäksesi eläkkeelle silloin kun siltä tuntuu. Korkoa korolle ilmiö pääsee oikeuksiin. Tärkeintä on aloittaa mahdollisimmaan aikaisin jatkaa hommaa koko työuran ajan.

Fiksut vanhemmat voi aloittaa säästämisen jo lapsen syntymähetkellä esimerkiksi sijoittamalla lapsilisät.

Itse olen 36 vuotias ja olen säästänyt jo ensimmäisistä kesätöistä lähtien. Alussa vähemmän ja nyt säästän jo kuukausittain 1000 €. Voisin jäädä jo 50 vuotiaana eläkkeelle helposti. 

----------

No mitäpä annat ohjeeksi ihmiselle joka jo nuorena sairastuu krooniseen työkyvyn usein lamauttamaan sairauteen? Pätkätöitä ja välillä työttömyyttä . Eipä ole varaa säästellä eläkkeeseen!

Vierailija kirjoitti:

Rottailu on parasta, lampaat tarjoaa kaiken 😎

Oletko miettinyt kuinka paljon tulet saamaan eläkettä? 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Työtahti on koventunut, sinun pitäisi olla tavoitettavissa 24/7, valmis tekemään työtä pilkkapalkalla ja kolmella eri korkeakoulututkinnolla. Nuorena myös se masentaa, ettei meillä tule olemaan eläkettä/ tai eläkeikä on nostettu noin 105 ja sen jälkeen saat mennä eläkkeelle. Vanhemmilla ihmisillä sentään on toivoa päästä pois tästä hullutuksesta, eikä heitä tapeta työn ääreen. En näe kenenkään realistisesti tekevän vähääkään fyysistä työtä esimerkiksi 72-vuotiaana. 

Ehkä tällainen toivottomuus on se syy, miksi nuoret kokevat, ettei heistä ole työelämään. Mehut puristetaan kyllä irti, mutta et tule pääsemään eläkkeelle. 

Eläkejärjestelmämme on rikki ja se on tehty suurien ikäluokkien etujen mukaiseksi. Nuorien tulisi ottaa eläkeasiat omaan hallintaan ja aloittaa heti työelämän alkaessa pitkäaikainen kuukausittainen säästäminen. Valitse sijoitussalkkuusi kustannustehokkaita rahastoja sopivasti hajauttaen eri toimialoille. Jatka kuukausittaista säästämistä 30 vuoden ajan ja kuin itsestään sinulle on kertynyt mukava potti kasaan jäädäksesi eläkkeelle silloin kun siltä tuntuu. Korkoa korolle ilmiö pääsee oikeuksiin. Tärkeintä on aloittaa mahdollisimmaan aikaisin jatkaa hommaa koko työuran ajan.

Fiksut vanhemmat voi aloittaa säästämisen jo lapsen syntymähetkellä esimerkiksi sijoittamalla lapsilisät.

Itse olen 36 vuotias ja olen säästänyt jo ensimmäisistä kesätöistä lähtien. Alussa vähemmän ja nyt säästän jo kuukausittain 1000 €. Voisin jäädä jo 50 vuotiaana eläkkeelle helposti. 

----------

No mitäpä annat ohjeeksi ihmiselle joka jo nuorena sairastuu krooniseen työkyvyn usein lamauttamaan sairauteen? Pätkätöitä ja välillä työttömyyttä . Eipä ole varaa säästellä eläkkeeseen!

Annan ohjeeksi, että säästä aina sen verran kun voit.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin jättäydyin työelämästä pois kun aina kiusattiin työpaikoilla. Olen hieman sulkeutuunt, ujo, ja hiljainen. Usein naiset kiusaasi ja otti silmätikuksi. Jos joku sanoo töihin, sanon että mee ite. tekisin töitä jos siellä ei olisi kiusajia ja narsisteja jotka ottaa silmätikuksi. jos työnteko olisikin vain työntekoa.

Ei ole mikään syy jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Tietysti työpaikkakiusaaminen on ikävää ja siihen pitäisi puuttua. Voisitko kenties vaihtaa alaa vaikka miesvoittoiselle alalle, jos naisten työyhteisössä on vaikeuksia sopeutua.

Olet ehkä yliherkkä?

Työssäjaksamisen edistämiseksi ei ole tehty työelämässä mitään tekoja ainakaan 25 vuoteen. Mediassa, uutisissa yms. on vuodesta toiseen sitä samaa jauhantaa, kuinka ihmiset uupuvat töissä ja kuinka se on valitettavaa ja huolestuttavaa. Mutta nuo asiat sitten joko ohitetaan olankohautuksella tai sitten muuten vain asioiden eteen ei koskaan tehdä mitään tekoja.

Työelämä on aivan järjettömän raskasta. Mitä nuorempi sitä raskaampaa, koska harvoin niille kohta eläkoityville enää kaadetaan uusia tehtäviä.

Päivät on helposti 10h, palkalla ei elä ja koko ajan joku kyttää olan takana. Pitäisi olla myös saavutettavissa illat, pyhät, lomat ja viikonloput, vaikka siitä ei makseta. Joustoa on joka asiassa, mutta työnantaja ei ole IKINÄ se joustava osapuoli.

Onhan se kuluttavaa ja raskasta, ainakin sosiaali- ja terveysaloilla. Ilkeily ei tässä auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rottailu on parasta, lampaat tarjoaa kaiken 😎

Oletko miettinyt kuinka paljon tulet saamaan eläkettä? 😁

Ei nykynuoret tule saamaan eläkettä. Joko sitä ei ole varaa maksaa tai eläkeikä on karannut niin kauas ettei ihmiset elä niin pitkään. Mieti kuinka paljon eläkeikä on noussut muutamassa vuodessa. Nykynuorilla työuraa on jäljellä 40-50v. Tuona aikana se ehtii vielä nousta aivan tähtitieteelliseksi.