Nelivuotiaan unikoulu? Miten se on tarkoitus toteuttaa?
Osaisiko joku neuvoa? Kaikkialla on ohjeita vauvojen unikouluihin, mutta ei näin ison. Tassumentelmää yritin reilun viikon muutamaan otteeseen, ja sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ongelmana on siis illan nukahtaminen mutta etenkin yöllinen heräily.
Kommentit (42)
Parasta unikoulua 4-vuotiaalle on päiväunien pois jättäminen, runsas liikunta ja hyvät iltatoimet runsaine aterioineen.
Vierailija kirjoitti:
Parasta unikoulua 4-vuotiaalle on päiväunien pois jättäminen, runsas liikunta ja hyvät iltatoimet runsaine aterioineen.
Nämä ovat olleet päivittäisessä käytössä jo pari vuotta jo. Ap
Toisilla sitä yöheräilyä on pitkään. Meillä loppui yhdellä lapsista vasta ensimmäisellä luokalla.
Rauhallisesti vaan, palauta lapsi sänkyyn, sanot että nyt on yö ja nukutaan...
Vierailija kirjoitti:
Toisilla sitä yöheräilyä on pitkään. Meillä loppui yhdellä lapsista vasta ensimmäisellä luokalla.
Rauhallisesti vaan, palauta lapsi sänkyyn, sanot että nyt on yö ja nukutaan...
Entä kun tämä toistuu joka yö monta kertaa? En oikein itse enää jaksa unen puutetta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla sitä yöheräilyä on pitkään. Meillä loppui yhdellä lapsista vasta ensimmäisellä luokalla.
Rauhallisesti vaan, palauta lapsi sänkyyn, sanot että nyt on yö ja nukutaan...Entä kun tämä toistuu joka yö monta kertaa? En oikein itse enää jaksa unen puutetta. Ap
Kysy neuvolasta saako antaa melatoniinia, sitä saa Ilman reseptiä. Sellainen suusuike on helppo antaa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla sitä yöheräilyä on pitkään. Meillä loppui yhdellä lapsista vasta ensimmäisellä luokalla.
Rauhallisesti vaan, palauta lapsi sänkyyn, sanot että nyt on yö ja nukutaan...Entä kun tämä toistuu joka yö monta kertaa? En oikein itse enää jaksa unen puutetta. Ap
Kysy neuvolasta saako antaa melatoniinia, sitä saa Ilman reseptiä. Sellainen suusuike on helppo antaa lapselle.
Neuvolasta? Outo paikka päättää lapsen harvinaisemmasta lääkityksestä.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla sitä yöheräilyä on pitkään. Meillä loppui yhdellä lapsista vasta ensimmäisellä luokalla.
Rauhallisesti vaan, palauta lapsi sänkyyn, sanot että nyt on yö ja nukutaan...Entä kun tämä toistuu joka yö monta kertaa? En oikein itse enää jaksa unen puutetta. Ap
Kysy neuvolasta saako antaa melatoniinia, sitä saa Ilman reseptiä. Sellainen suusuike on helppo antaa lapselle.
Ei tuon ikäisille melatoniinia.
Missä lapsi nukkuu? Onko siis niin, että hän nukkuu omassa huoneessaan ja tulee sieltä teitä herättämään, vai samassa huoneessa, ja herättää siellä?
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsi nukkuu? Onko siis niin, että hän nukkuu omassa huoneessaan ja tulee sieltä teitä herättämään, vai samassa huoneessa, ja herättää siellä?
Molempia on kokeiltu ja molemmissa herättää, ei tosin tule herättämään omasta huoneestaan vaan huutaa sieltä äitiä ja jos en mene alkaa paniikissa itkeä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsi nukkuu? Onko siis niin, että hän nukkuu omassa huoneessaan ja tulee sieltä teitä herättämään, vai samassa huoneessa, ja herättää siellä?
Molempia on kokeiltu ja molemmissa herättää, ei tosin tule herättämään omasta huoneestaan vaan huutaa sieltä äitiä ja jos en mene alkaa paniikissa itkeä. Ap
Onko lapsella jotain muuta erityisyyttä, tai esim. nepsy-epäilyä?
Meillä nuorempi lapsi herätteli yöllä n. 3,5-vuotiaaksi asti. Koin helpompana, että hän on siinä lähellä, ettei tarvitse ainakaan nousta. Meni itsestään ohi. Mutta ei ollut esim. tuollaista paniikkia.
Supernannyn ohjein. Eli menet sinne kerran ja sanot, hys nyt nukutaan ja lähdet pois. Et vastaile kysymyksiin, et toteuta lapsen mahdollisia pyyntöjä. Ja annat huutaa. Jos tulee pois sängystä, viet takaisin. Et puhu mitään ja menet pois. Kaikki rauhallisesti ja eleettömästi. Teet tätä vaikka koko yön. Viikon sisällä, todnäk jo muutaman yön kuluttua, lapsi nukkuu paremmin.
Ja päivisin extrahuomiota ja sylittelyä, yhdessä tekemistä. Näin lapsi ymmärtää, että hereillä ollessa ollaan yhdessä, yöllä nukutaan.
Tsemppiä!
Poikaset nukkuvat emon vieressä. Näin se luonnossa menee. Laita ensin sänky samaan huoneeseen ja anna tulla viereen, jos herää öisin. Sitten sama omassa huoneessa. Meillä poika nukutettiin pitkään omaan huoneeseen. Hän juoksi muutaman kuukauden ajan aina öisin viereemme, mutta nykyään nukkuu yöt kokonaan omassa sängyssään.
Meillä kaikki on oppineet nukkumaan ilman koulujakin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki on oppineet nukkumaan ilman koulujakin.
Miten se tähän aloitukseen liittyy?
Ei varmaan lohduta, mutta meillä ainakin auttoi vain aika. Ensimmäinen kokonainen yö oli kolmevuotiaana. Heräämättä ei nuku vieläkään 9-vuotiaana, mutta nyt osaa olla hiljaa, jos tulee meidän väliin nukkumaan.
Ja joo, me kokeiltiin kaikkea. Ulkoiltiin ja liikuttiin tunteja. Ei ruutua. Paljon kirjoja ja haleja. Ei päiväunia. Neuvoja sateli joka suunnasta eikä mikään auttanut. Lopulta tuli sellainen olo, että meitä syyllistettiin lapsen uniongelmista.
Nyt isompana ollaan ymmärretty, että lapsella on todella iltapainotteinen luonnollinen rytmi. Illalla yhdeksältä nukkumaanmeno on hänelle vähän kuin myöhäiset päikkärit. Sopivampi nukkumaanmeno olisi 11-12 aikaan yöllä, joka ei kouluaikaan onnistu. Isänsä on ihan samanlainen.
Tsemppiä joka tapauksessa. Toivottavasti teillä toimii jokin keino.
Vierailija kirjoitti:
Supernannyn ohjein. Eli menet sinne kerran ja sanot, hys nyt nukutaan ja lähdet pois. Et vastaile kysymyksiin, et toteuta lapsen mahdollisia pyyntöjä. Ja annat huutaa. Jos tulee pois sängystä, viet takaisin. Et puhu mitään ja menet pois. Kaikki rauhallisesti ja eleettömästi. Teet tätä vaikka koko yön. Viikon sisällä, todnäk jo muutaman yön kuluttua, lapsi nukkuu paremmin.
Ja päivisin extrahuomiota ja sylittelyä, yhdessä tekemistä. Näin lapsi ymmärtää, että hereillä ollessa ollaan yhdessä, yöllä nukutaan.
Tsemppiä!
Ajatelkaas jos aikuistenkin unettomuutta hoidettaisiin tuolla tavalla. Käskettäisiin vain nukkumaan ja kohdeltaisiin tylysti.
Myös lapsilla voi olla oikeita nukkumisongelmia, eivätkä ne sillä mene ohi että palautetaan sinnikkäästi omaan huoneeseen sänkyyn makaamaan. Lapsi varmasti lopettaa avun pyytämisen ongelmansa ja oppii makaamaan hiljaa siinä sängyssä jossain vaiheessa.
Itse olen saanut paljon "ihania" muistoja siitä kun lapsena makasin valveilla unta odottamassa. Omalla lapsella on sama ongelma, ja hänelle olen hakenut apua lääkäristä. Reseptillä saatiin sellaista melatoniinivalmistetta joka oikeasti auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Supernannyn ohjein. Eli menet sinne kerran ja sanot, hys nyt nukutaan ja lähdet pois. Et vastaile kysymyksiin, et toteuta lapsen mahdollisia pyyntöjä. Ja annat huutaa. Jos tulee pois sängystä, viet takaisin. Et puhu mitään ja menet pois. Kaikki rauhallisesti ja eleettömästi. Teet tätä vaikka koko yön. Viikon sisällä, todnäk jo muutaman yön kuluttua, lapsi nukkuu paremmin.
Ja päivisin extrahuomiota ja sylittelyä, yhdessä tekemistä. Näin lapsi ymmärtää, että hereillä ollessa ollaan yhdessä, yöllä nukutaan.
Tsemppiä!
Ajatelkaas jos aikuistenkin unettomuutta hoidettaisiin tuolla tavalla. Käskettäisiin vain nukkumaan ja kohdeltaisiin tylysti.
Myös lapsilla voi olla oikeita nukkumisongelmia, eivätkä ne sillä mene ohi että palautetaan sinnikkäästi omaan huoneeseen sänkyyn makaamaan. Lapsi varmasti lopettaa avun pyytämisen ongelmansa ja oppii makaamaan hiljaa siinä sängyssä jossain vaiheessa.
Itse olen saanut paljon "ihania" muistoja siitä kun lapsena makasin valveilla unta odottamassa. Omalla lapsella on sama ongelma, ja hänelle olen hakenut apua lääkäristä. Reseptillä saatiin sellaista melatoniinivalmistetta joka oikeasti auttaa.
Lääkkeet auttavat oikeasti, kun taas kuri synnyttää vain traumoja. Tämä pätee lastenkasvatukseen ihan yleisestikin. Yleensä vanhemmat hommaavat lapselleen jonkun diagnoosin (erityislapsistatus) jolloin lääkkeiden saanti helpottuu.
Meillä yksi kolmesta lapsesta oli tuollainen vielä tokaluokkalaiseksi asti. Mä en uskaltanut antaa melatoniinia vaikka sitä lääkäri suositteli.
Siirryin lapsen huoneen sohvalle nukkumaan, lapsen sänky oli niin lähellä, että yletin koskemaan, sitten silittelin ja hyssyttelin kun havahtui hereille. Yhtäkkiä hän ei sitten enää heräillytkään öisin, se vaan loppui, en tiedä miksi. Mutta järjissäni en enää olisi jos olisi pitänyt omasta sängystäni hänen luokseen juosta monta kertaa yössä.
Olihan se todella raskasta aikaa, nyt hän on jo lähes aikuinen ja ymmärtääkseni nukkuu hyvin eikä ole mikään erityisen iltavirkku.
Maksa sille satanen jos suostuu nukkumaan.