Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Opettajat haluavat laittaa lapseni add/nepsytesteihin
25.05.2022 |
Eli testeihin menemisestä vasta kyse, diagnoosia ei siis vielä ole.
Olen aina luullut että nepsy-jutut aiheuttavat, jos ei nyt varsinaisesti ongelmia niin huolta kuitenkin, myös kotona. Minulle tuli täysin puskista että opettajat epäilevät että lapsella voi olla jotain tarkkaavaisuushäiriötä tms.
Poika on 11-vuotias ja nyt lopettelee 4. luokkaa. Koulussa kuulemma ongelmana alisuoriutuminen, joka näkyy etenkin matikassa. Soveltavat, ns. sanalliset tehtävät ovat vaikeita lapselle, niiden hahmottaminen on vaikeaa. Matikan numero oli välitodistuksessa 7, ja nyt on saanut matikankokeista 6,5, 8- ja 7. Hän saa ensi lukuvuodesta alkaen jonkun erilaisen, "mukautetun" matikankirjan ja se on kyllä hyvä juttu!
Lapsi myös pureskelee kuulemma esimerkiksi kynänpäätä kun keskittyy, tai kumia. Tämän takia lapsi on saanut viedä kouluun purkkapussin josta ope antaa hänelle max. yhden purkan per oppitunti.
Muuten lapsella ei ole keskittymisvaikeuksia. Ja minun mielestäni lapsella on todella hyvä keskittymiskyky ainakin kotioloissa. En ole huomannut mitään poikkeavaa. Lapsi on aina ollut rauhallinen.
Hänellä on pienestä saakka ollut eräs kiinnostuksenkohde josta tietää ns. kaiken ja kertoo muillekin kaikenlaista tästä asiasta. Mutta hänellä on muitakin harrastuksia mutta tämä kiinnostuksen kohde on ylitse muiden.
Lapsella on paljon kavereita ja viettää paljon aikaa heidän kanssaan.
Muut kouluaineet menevät hyvin ja saa enimmäkseen kiitettäviä. Asumme kahdestaan ja lapsen kanssa ei ole kotona mitään ongelmia.
Uskon tietysti että opettajat tietävät hyvin milloin jonkun lapsen käytös on poikkeavaa ja hän tarvitsee apua, eikä minua haittaa mahdollinen diagnoosi.
Tuli vain vähän puskista että näin vähillä "oireilla" pääsee tutkimuksiin.
Te joiden lapsella on joku nepsy-diagnoosi, mitkä olivat asioita joiden perusteella aloitettiin tutkimukset?
Minulla itselläni epäillään ADD:tä ja olen myös saanut lähetteen tutkimuksiin. Eli onko tämä niin että jos olen itse omituinen niin en huomaa lapseni omituisuutta? :D Niin ja lapsi on poika, jos ei tullut siitä mainittua tekstissä ja jos sillä on jotain merkitystä.
Kommentit (37)
Minun poikani halusi itse testeihin 19-vuotiaana. Minä nauroin, enkä uskonut. Testeissä tuli selkeä add.
Lapsena hän oli rauhallinen. Aina hän on keskittynyt, jos on ollut motivoitunut. Lukiossa sitten alkoi takkuamaan. Hänen ongelmansa ovat siinä, ettei hän pysty motivoiman itseään, jos ei kiinnosta. Ja kun ei kiinnosta, niin tarkkaavaisuus on nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testeihin voi olla tosi vaikea päästä joten laita ihmeessä lapsi sinne jos pääsee!
Vierailija kirjoitti:
Testeihin voi olla tosi vaikea päästä joten laita ihmeessä lapsi sinne jos pääsee!
Joo ilman muuta suostuin heti sen kummemmin epäröimättä.
AP
No varmaan jos sulla itselläsikin on ADD, niin et huomaa poikasi käytöksessä mitään normista poikkeavaa. Koska sulle add-piirteet on normaalia.
P.S. Ette te kuitenkaan o.otuisia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani halusi itse testeihin 19-vuotiaana. Minä nauroin, enkä uskonut. Testeissä tuli selkeä add.
Lapsena hän oli rauhallinen. Aina hän on keskittynyt, jos on ollut motivoitunut. Lukiossa sitten alkoi takkuamaan. Hänen ongelmansa ovat siinä, ettei hän pysty motivoiman itseään, jos ei kiinnosta. Ja kun ei kiinnosta, niin tarkkaavaisuus on nolla.
Hei, tuo kuulostaa ihan minulta! Ja nyt muistui mieleen että poikani ope sanoi että tulevaisuudessa voi tulla enemmän ongelmia että sitäkin varten testit jo nyt olisivat hyvä.
AP
Pelkästään jo tuo, että tietää yhdestä asiasta kaiken on syy tutkia.
Aina lapsen etu mikäli selvitellään onko syytä johonkin ja voiko siihen antaa apua.
Ehdottomasti tutkimuksen kannalla olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No varmaan jos sulla itselläsikin on ADD, niin et huomaa poikasi käytöksessä mitään normista poikkeavaa. Koska sulle add-piirteet on normaalia.
P.S. Ette te kuitenkaan o.otuisia ole.
Minä en huomannut mun lapsen as-piirteitä tai en pitänyt piirteitä mitenkään poikkeavina, ja koulussakin hän osasi ne hyvin peittää, vaikka joitakin siihen viittaavia juttuja kyllä oli, mut opet ei reagoineet niihin mitenkään. Lapsi oli omasta mielestäni vain niin samanlainen kuin minä. Hän sai as-diagnoosin täysi-ikäisenä. Itselläni ei diagnoosia ole. Monelta harmilta olisi ehkä vältytty, jos diagnoosi olisi lapselle tullut jo kouluikäisenä.
Hei,
Jos pojallasi on esim. keskittymisen pulmaa niin haasteet voivat tosiaankin kasvaa tulevaisuudessa. Pulmat eivät todennäköisesti ole kovin vakavia koska eivät aiemmin ole tulleet ilmi. Kannatan ehdottomasti tutkimuksia, jotta lapsi saisi jatkossa mahdollisesti tarvitsemansa tuen helpommin.
Keskittymisen haasteet ovat muuten vahvasti periytyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että pääsee testeihin.
Yläkoulun alku on nepsyille usein ihan katastrofi, jos diagnoosit, tarvittavat lääkitykset ym. eivät ole selvillä ja kunnossa.
Meidän ekaluokkalaista on koulupsykologi testannut kerran viikossa tehtävillä oppimisvaikeuksien tiimoilta. Eskarissa tuli tästä puhetta kun oli puheenviivästymää. Silloin kyllä todettiin myös että matemaattisesti lahjakas lapsi mutta se äidinkieli ei sujunut puheen ja lukutaidottomuuden vuoksi. Koko vuonna huonoin koulunumero taitaa olla yhdeksän. Mutta siinähän tutkivat kun resursseja tuntuu riittävän, mielenkiinnolla odotan yhteenvetoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No varmaan jos sulla itselläsikin on ADD, niin et huomaa poikasi käytöksessä mitään normista poikkeavaa. Koska sulle add-piirteet on normaalia.
P.S. Ette te kuitenkaan o.otuisia ole.
Vanhempani olivat etsineet tietoa ADD:stä kun kerroin tästä poikani asiasta. Molemmat olivat sitä mieltä ADD:stä luettuaan että kaikki täsmää minuun itseeni! Olen alisuoriutunut elämässä. Moni koulu on jäänyt kesken ja työpaikka vaihdellut. Projektit jäävät kesken, rahan käyttöä on ollut vaikea hahmottaa, impulsiivisuus on aiheuttanut ongelmia jne. Olen kuullut olevani tyhmä ja saamaton. Samalla kuitenkin olen opiskellut itsenäisesti asioista jotka kiinnostavat minua.
Joskus olen ajatellut että olenko älyllisesti jälkeenjäänyt vai miksi minusta ei ole mihinkään. Kuitenkin osaan kertoa yksityiskohtaisesti lentokoneiden mekaniikasta ja miksi ja miten ne nousevat ilmaan, osaan nimetä kartalta maailman jokaisen valtion, tiedän eri eläinlajeista ja sairauksista todella paljon, tiedän yksityiskohtineen ja kellonaikoineen Estonian uppoamisesta, prinsessa Dianan kuolemasta tai WTC-iskuista, ystäväni sanovat minua joskus käveleväksi tietokirjaksi joten en usko että minulla on normaalia pienempi äo tms.
En vain saa pidettyä palikoita kasassa, mutta en tiedä miksi.
AP
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Jos pojallasi on esim. keskittymisen pulmaa niin haasteet voivat tosiaankin kasvaa tulevaisuudessa. Pulmat eivät todennäköisesti ole kovin vakavia koska eivät aiemmin ole tulleet ilmi. Kannatan ehdottomasti tutkimuksia, jotta lapsi saisi jatkossa mahdollisesti tarvitsemansa tuen helpommin.
Keskittymisen haasteet ovat muuten vahvasti periytyviä.
Kerroin opettajille että omalla kohdallani on nyt alettu epäilemään jotain tarkkaavaisuushäiriötä, niin sanoivatkin että se on usein perinnöllistä. Omana kouluaikanani näistä ei puhuttu, olen 35-vuotias.
Tutkimuksiin menoon suostuin heti, eihän niistä haittaakaan ole. Poika siirtyi tähän nykyiseen kouluun 3.luokan joululoman jälkeen koska muutimme eri paikkakunnalle. Lisäksi tänä vuonna hänen luokallaan on ollut uusi opettaja joka otti asian esille. Eli siksi saattaa olla että nyt vasta hoksattu, tai puututtu asiaan. Lapsi on ollut päivähoidossa ennen koulun alkamista.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin lapsena päässyt testeihin niin varmaan jokin häiriö olisi todettu, mutta ei 1980-luvulla testattu kuin selvästi jälkeen normaalista jääneitä tai selvästi autistisia. Silloin oli tarkkailuluokat niille joilla oli vakavia ongelmia, joten eivät haitanneet normaalimpien lasten oppimista. Minulla lukioon meno oli se kynnys jossa taidot peittää ongelmat loppui.
Luokkahuoneessa nuo haasteet näkyvät paljon selkeämmin kuin kotona, sillä siellä on ympärillä usein yli 20 lasta, joista lähtee kuulo- ja näköärsykkeitä jatkuvasti. Monesti vanhemmat eivät millään ymmärrä, että on eri asia keskittyä kun vierellä on äiti ja sisarus kuin että vierellä on todellakin se 20 puhuvaa ja liikkuvaa lasta. Siinä kyllä todellakin opettajan silmään pomppaa erilainen keskittymiskyky tai vaikeus toimia ryhmässä. Mitään kasvua ja kehitystä ei kannata jäädä odottelemaan, jos opettaja on huolissaan. Eivät ne oikeasti tällaisia huvikseen keksi, vaan kyse on siitä että lapsesi vie siellä todella paljon enemmän opettajan resurssia kuin muut lapset ja tutkimukset ovat sinun lapsesi etu. Ja voihan käydä myös niin, että tutkimuksissa ei mitään löydy, joten turha kai niitä tutkimuksia on pelätä? Ei siellä lastenpsykiatri ala sinun lapselle diagnoosia keksimään vain sen vuoksi, että opettaja on jotain mieltä.
Mukautettu kirja on jo kyllä todella ison tuen tarpeen merkki ja sitä ei anneta lapsille, joka vain tarvitsee purkkaa keskittyäkseen. Kysyjän opettajalta, onko kokeita mukautettu ja helpotettu, sillä noilla arvosanoilla kuulostaa erikoiselta antaa mukautettu kirja. Vai onko lapsesi saanut jo erityistoimia kokeiden tekoon?
T. Nepsyn äiti ja ope
Ehdottomasti testeihin, jos niihin pääsee! Omalla pojallani on AS ja minä otin yhteyttä koulupsykologiin ja koululääkäriin jne. ja sitä kautta testeihin. Opettajan mielestä oli ihan ok, että lapsi kuormittuessaan ryömi pitkin lattioita, kuulin tästä vasta myöhemmin. Tuo erityismielenkiinnonkohde viittaa ehkä eniten Aspergeriin, mutta aika usein esim. Asperger ja ADD diagnosoidaan samalla ihmisellä. Sinänsä siinä mielenkiinnonkohteessa ei ole vikaa, nykyisin ennemmin suositellaan lapsen paneutuvan siihen asiaan ja nauttivan siitä, ennen niitä kai lähinnä piti vain hävetä. Poikani ykkösmielenkiinnonkohde oli autot ja ylipäänsä kuljetus, nykyisin hän on rekkakuski :)
Onneksi 80-luvulla steinerkoulussa ei oppilaita testattu lääketieteellisesti, vanhemmat kysyivät lekurilta jos oli joku tärkeä asia. Nykyään on joku vimma diagnosoida kaikki lapset ja aikuiset, jos sattuisi jotain olemaan.
Olette juuri muuttaneet, lapsi pureskelee kynää, saa ok numeroita kokeista?
Iso elämänmuutos ja tukitaan tutkimuksiin.
Just.
Vierailija kirjoitti:
Luokkahuoneessa nuo haasteet näkyvät paljon selkeämmin kuin kotona, sillä siellä on ympärillä usein yli 20 lasta, joista lähtee kuulo- ja näköärsykkeitä jatkuvasti. Monesti vanhemmat eivät millään ymmärrä, että on eri asia keskittyä kun vierellä on äiti ja sisarus kuin että vierellä on todellakin se 20 puhuvaa ja liikkuvaa lasta. Siinä kyllä todellakin opettajan silmään pomppaa erilainen keskittymiskyky tai vaikeus toimia ryhmässä. Mitään kasvua ja kehitystä ei kannata jäädä odottelemaan, jos opettaja on huolissaan. Eivät ne oikeasti tällaisia huvikseen keksi, vaan kyse on siitä että lapsesi vie siellä todella paljon enemmän opettajan resurssia kuin muut lapset ja tutkimukset ovat sinun lapsesi etu. Ja voihan käydä myös niin, että tutkimuksissa ei mitään löydy, joten turha kai niitä tutkimuksia on pelätä? Ei siellä lastenpsykiatri ala sinun lapselle diagnoosia keksimään vain sen vuoksi, että opettaja on jotain mieltä.
Mukautettu kirja on jo kyllä todella ison tuen tarpeen merkki ja sitä ei anneta lapsille, joka vain tarvitsee purkkaa keskittyäkseen. Kysyjän opettajalta, onko kokeita mukautettu ja helpotettu, sillä noilla arvosanoilla kuulostaa erikoiselta antaa mukautettu kirja. Vai onko lapsesi saanut jo erityistoimia kokeiden tekoon?
T. Nepsyn äiti ja ope
Ymmärrän hyvin että opettaja näkee tilanteen eri tavalla, onhan kouluympäristö aivan erilainen kuin koti.
Lapsi on tehnyt ihan samat kokeet kuin muutkin eli ei ole mukautettu mitenkään. Koenumerot selittyvät ehkä sillä, että on saanut huonot pisteet/ei pisteitä ollenkaan soveltavista/sanallisista laskuista, mutta muut tehtävät menneet paremmin.
Alue: Aihe vapaa
Olisko As-epäily kuitenkin?