Lue keskustelun säännöt.
Onko se teistä oikein vai väärin jos joku on päättänyt olla mielenterveysongelmiensa takia työtön?
24.05.2022 |
Sanotaan vaikka näin, että kärsinyt mielenterveysongelmista nuoresta asti, on hakenut apua, ja käynyt läpi terapiatkin, mutta ei ole koskaan juuri täysin "parantunut". Työelämä stressaa ja ahdistaa, niin että aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita jatkuvasti. Eli burnouttia, masennusta, ahdistusta.... Tämä jatkuva kierre on saanut ymmärtämään että paras omalle terveydelle olla "ulkona oravanpyörästä" jossa voi keskittyä omaan jaksamiseen. Eli henkilö on todella altis stressille, ehkä erityisherkkä, vähän erikoisemman puoleinen ( sulkeutunut ja ujo). Millaisia mielipiteitä tämä luo? Onko henkilö tehnyt oikein vai väärin?
Kommentit (89)
Työn tuottavuus ajaa kaiken ohi, siinä yksi suuri ongelma.
Työn pitäisi olla ihmistä varten eikä ihmisen työtä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2;
Eli "Ota vaan itseäsi niskasta kiinni".
Et tosiaan taida tietää näistä ongelmista mitään...
Niin tyypillistä.Ei, vaan tieteellisesti todistettua faktaa, sillä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä on selvä linkki. Muutama vuosi vapaalla voi todella tehdä ihmeitä jos vapaa-ajan osaa hyödyntää. Se kaikista tärkein askel parantumiseen on tehdä vankkumaton päätös sitoutua parantamaan omaa hyvinvointia, vaikka kaiken muun kustannuksella (kuten jättäytymällä hetkeksi pois työelämästä ja lopettamalla päihteet). Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyminen, päämäärätön ajelehtiminen ja mielenterveysongelmien hyväksyminen omiksi luonteenpiirteiksi ei tuota kenellekään mieluisaa tai auvoista lopputulosta. Tehkää jotain oman hyvinvointinne, onnellisuutenne ja tulevaisuutenne eteen, se on ihan omissa käsissänne. Pieni askel kerrallaan.
Joskus se omaan hyvinvointiin panostaminen merkitsee juurikin työelämän ulkopuolelle jäämistä, koska voimavarat eivät riitä tämän päivän työelämään. Tilanne siis pysyvästi sellainen.
Olet siis todennut olevasi liian heikko ja päättänyt sellaisena pysyä. Selvä. Etkä varmaan näe uudelleen kouluttautumistakaan vaihtoehtona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43;
Mielenterveysongelma/t eivät ole mitään
luonteenpiirteitä, ne ovat sairauksia!
Oletko oikeasti noin tyhmä ?Moni pitkäaikaissairas identifioituu sairautensa kanssa, vrt. Minä olen masentunut/minulla on masennus.
Tässä on itse asiassa vinha perä, tiedän omasta kokemuksestakin. Tarkoitus ei ole vähätellä kenenkään sairautta, mutta ihmiset miettivät yleensä liian vähän sitä, millainen voima ajatuksilla ja kielellä on omaan elämään.
Kun ihminen sanoo olevansa x, se x on silloin häntä määrittävä tekijä ja osa häntä. Se voi toki olla sitä tilapäisesti, mutta kun kyseessä on vaikkapa pitkäaikainen sairaus, siitä tulee helposti pysyvä tila ja osa omaa identiteettiä.
Kun ihminen puolestaan sanoo, että hänellä on x, tilanne on aivan toinen, x ei ole kiinteä osa häntä, vaan enemmän tai vähemmän omasta itsestä irrallinen asia. Tällöin sitä voi myös tarkastella etäältä, sille voi helpommin tehdä jotain jne. Se myös rajoittaa elämää vähemmän, koska siihen ei niin tiukasti samaistu.
Vierailija kirjoitti:
Työn tuottavuus ajaa kaiken ohi, siinä yksi suuri ongelma.
Työn pitäisi olla ihmistä varten eikä ihmisen työtä varten.
Erinomaisesti kiteytetty!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2;
Eli "Ota vaan itseäsi niskasta kiinni".
Et tosiaan taida tietää näistä ongelmista mitään...
Niin tyypillistä.Ei, vaan tieteellisesti todistettua faktaa, sillä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä on selvä linkki. Muutama vuosi vapaalla voi todella tehdä ihmeitä jos vapaa-ajan osaa hyödyntää. Se kaikista tärkein askel parantumiseen on tehdä vankkumaton päätös sitoutua parantamaan omaa hyvinvointia, vaikka kaiken muun kustannuksella (kuten jättäytymällä hetkeksi pois työelämästä ja lopettamalla päihteet). Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyminen, päämäärätön ajelehtiminen ja mielenterveysongelmien hyväksyminen omiksi luonteenpiirteiksi ei tuota kenellekään mieluisaa tai auvoista lopputulosta. Tehkää jotain oman hyvinvointinne, onnellisuutenne ja tulevaisuutenne eteen, se on ihan omissa käsissänne. Pieni askel kerrallaan.
Joskus se omaan hyvinvointiin panostaminen merkitsee juurikin työelämän ulkopuolelle jäämistä, koska voimavarat eivät riitä tämän päivän työelämään. Tilanne siis pysyvästi sellainen.
Olet siis todennut olevasi liian heikko ja päättänyt sellaisena pysyä. Selvä. Etkä varmaan näe uudelleen kouluttautumistakaan vaihtoehtona?
Olen eri kommentoija mutta kouluttauduin uudelleen. Lopulta kokeilin työtä jossa ei tarvita koulutusta. Mikään ei auta. Kun pää ei kestä se ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla hyviä ajatuksia itsestään, jos aina saa kritiikkiä ulkopuolelta?
Ja nimenomaan siitä, että on "vääränlainen/viallinen"?
Huomaa kyllä, että nämä arvostelijat ovat juuri niitä joilla menee pääasiassa hyvin.
Kohta joku sanoo; Kaikilla meillä on vaikeutemme...
Niinpä niin...
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla hyviä ajatuksia itsestään, jos aina saa kritiikkiä ulkopuolelta?
Ja nimenomaan siitä, että on "vääränlainen/viallinen"?
Huomaa kyllä, että nämä arvostelijat ovat juuri niitä joilla menee pääasiassa hyvin.
Kohta joku sanoo; Kaikilla meillä on vaikeutemme...
Niinpä niin...
...samaa mieltä olen,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten nykyään on mutta takavuosina Suomessa ei ole osattu erottaa metsää puilta. Kaikki lekurille pyrkivät joutuvat samaan masislääkeputkeen sen sijaan että yritettäisiin heti alussa selvittää mikä on vikana ja miten vaikeasti. Persoonallisuushäiriöiset joutuu ihan heitteille kun eihän ne ssri-lääkkeet auta, ja vuosien sekoilun jälkeen työelämä ei enää onnistu kun lapsuuden traumojen päälle on rakentunut uusi kerros traumoja työelämästä eikä kumpaankaan ole saatu apua, vain mielialalääkeresepti käteen. Tällainen säästäminen on tullut yhteiskunnalle todella kalliiksi.
Jos nykynuorten tiedonhakutaidot on vielä huonommat kuin aikaisempien sukupolvien, niin Suomihan on kohta kaulaan asti paskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtön tämä ihminen ei voi olla, Jos on sairas niin on työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos ei ole sairas, niin sitten töihin elättämään itsensä niin kuin muutkin.
Luuletko oikeasti että Suomessa sairaat noin vaan päästetään työkyvyttömyyseläkkeelle?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten nykyään on mutta takavuosina Suomessa ei ole osattu erottaa metsää puilta. Kaikki lekurille pyrkivät joutuvat samaan masislääkeputkeen sen sijaan että yritettäisiin heti alussa selvittää mikä on vikana ja miten vaikeasti. Persoonallisuushäiriöiset joutuu ihan heitteille kun eihän ne ssri-lääkkeet auta, ja vuosien sekoilun jälkeen työelämä ei enää onnistu kun lapsuuden traumojen päälle on rakentunut uusi kerros traumoja työelämästä eikä kumpaankaan ole saatu apua, vain mielialalääkeresepti käteen. Tällainen säästäminen on tullut yhteiskunnalle todella kalliiksi.
Sama kilpirauhaspotilaiden kanssa. Saisi loppua tämä kiista. Pahimmassa tapauksessa näitäkin hoidetaan masennusraksuilla, kun oikea hoito olisi toimiva hormoni. Vaikka sitten T3 tai eläinperäinen tai näiden yhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten nykyään on mutta takavuosina Suomessa ei ole osattu erottaa metsää puilta. Kaikki lekurille pyrkivät joutuvat samaan masislääkeputkeen sen sijaan että yritettäisiin heti alussa selvittää mikä on vikana ja miten vaikeasti. Persoonallisuushäiriöiset joutuu ihan heitteille kun eihän ne ssri-lääkkeet auta, ja vuosien sekoilun jälkeen työelämä ei enää onnistu kun lapsuuden traumojen päälle on rakentunut uusi kerros traumoja työelämästä eikä kumpaankaan ole saatu apua, vain mielialalääkeresepti käteen. Tällainen säästäminen on tullut yhteiskunnalle todella kalliiksi.
..puhut asiaa siis kirjoitat..näin se on
Vierailija kirjoitti:
Työn tuottavuus ajaa kaiken ohi, siinä yksi suuri ongelma.
Työn pitäisi olla ihmistä varten eikä ihmisen työtä varten.
Ja palkka tuottavuuden mukaan, jolloin vähäntuottavalle maksetaan aika pikkuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön tämä ihminen ei voi olla, Jos on sairas niin on työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos ei ole sairas, niin sitten töihin elättämään itsensä niin kuin muutkin.
Oletko syntynyt 60 luvulla
Minä olen.
Vuosien syöpähoitojen, aivoleikkauksen ja kolmen aivoinfarktin jälkeen elätän itseni tekemällä töitä.
Entä sinä?
ohis
Kai menet aina kipeänäkin töihin vaikka kuinka paha olo olis? 60-luvulla syntyneistä löytyy paljon kaltaisia työmarttyyreita.
Noh, toivottavasti työnantajasi osaa arvostaa.
Eivät työnantajat arvosta uhrautuvaa, omalla kustannuksellaan kaikkeen venyvää työntekijää yhtään sen enempää. Sitten ketuttaa kun on antanut kaikkensa ja saa silti potkut jos tuleekin joku tilanne jossa on vähänkään haitaksi työnantajalle.
Nyky-yhteiskunnassa ei ole oikein mitään välimuotoa vaan se on joko olet töissä tai sitten et ole ollenkaan. Aika moni pystyisi tekemään töitä jonkun verran mutta monella se tarkoittaa lisäksi toista työpäivää, kun otetaan huomioon kaikki se byrokratia, joka liittyy erinäisten tukien ja työn yhdistämiseen. Jaksaminen voi riittää töihin, mutta ei kaikkeen siihen paperisotaan, joka töiden ja tukien yhdistämisestä syntyy.
Vierailija kirjoitti:
43;
Mielenterveysongelma/t eivät ole mitään
luonteenpiirteitä, ne ovat sairauksia!
Oletko oikeasti noin tyhmä ?
Miten sinä tuon viestin oikein tulkitsit? Niin 43 juurikin sanoi. Eli ei kannata hyväksyä sairauttaan omaksi luonteenpiirteeksi tai identiteetiksi vaan kannattaa ajatella, että tilanne on nyt tämä, mutta 5 vuoden päästä voi olla jo ihan eri, kunhan tekee töitä sen eteen. Kokeilee kaikkea kunnes löytää keinon joka toimii. En tajua miksi 43 on saanut enemmän ala- kuin yläpeukkuja? Aika lukutaidotonta porukkaa täällä sit vaan kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43;
Mielenterveysongelma/t eivät ole mitään
luonteenpiirteitä, ne ovat sairauksia!
Oletko oikeasti noin tyhmä ?Miten sinä tuon viestin oikein tulkitsit? Niin 43 juurikin sanoi. Eli ei kannata hyväksyä sairauttaan omaksi luonteenpiirteeksi tai identiteetiksi vaan kannattaa ajatella, että tilanne on nyt tämä, mutta 5 vuoden päästä voi olla jo ihan eri, kunhan tekee töitä sen eteen. Kokeilee kaikkea kunnes löytää keinon joka toimii. En tajua miksi 43 on saanut enemmän ala- kuin yläpeukkuja? Aika lukutaidotonta porukkaa täällä sit vaan kai.
Villi veikkaus että ne ihmiset on tehneet enemmän töitä asian eteen kuin tavikset joutuu ikinä tekemään, eikä siitä ole ollut niin paljon apua että sillä olisi työelämässä merkitystä. Terveet ei ymmärrä miten vaikeista ongelmista on kyse.
Lieben und arbeiten. Työn tuoma merkityksellisyyden kokemus on vahvasti mielenterveyttä tukeva asia. Tyypillisesti juuri toiminnallisuus sitoo ihmiset yhteiskuntaan, ja vastaavasti toimettomuus syrjäyttää.
Valitettavasti meillä on nykyinen työelämä niin repivää ja usein huonosti johdettua, että on syntynyt ilmiö, jossa nuoret tulevaisuuden toivotkin voivat tipahtaa kyydistä.
Kannustaisin ystävääsi siis tekemään jotain, minkä kokee itselleen tärkeäksi. Positiivisia kokemuksia osallistumisesta voi työttömyysaikanakin kokea esimerkiksi vapaaehtoistehtävissä tai yhdistystoiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43;
Mielenterveysongelma/t eivät ole mitään
luonteenpiirteitä, ne ovat sairauksia!
Oletko oikeasti noin tyhmä ?Miten sinä tuon viestin oikein tulkitsit? Niin 43 juurikin sanoi. Eli ei kannata hyväksyä sairauttaan omaksi luonteenpiirteeksi tai identiteetiksi vaan kannattaa ajatella, että tilanne on nyt tämä, mutta 5 vuoden päästä voi olla jo ihan eri, kunhan tekee töitä sen eteen. Kokeilee kaikkea kunnes löytää keinon joka toimii. En tajua miksi 43 on saanut enemmän ala- kuin yläpeukkuja? Aika lukutaidotonta porukkaa täällä sit vaan kai.
Villi veikkaus että ne ihmiset on tehneet enemmän töitä asian eteen kuin tavikset joutuu ikinä tekemään, eikä siitä ole ollut niin paljon apua että sillä olisi työelämässä merkitystä. Terveet ei ymmärrä miten vaikeista ongelmista on kyse.
Olen tuo jolle vastasit ja minäkin olen mielenterveysongelmainen. Olen ollut masentunut ja elämäntarkoituksen kadottanut, ahdistunut ihmisiä pelkäävä hermoraunio.
Mutta enää en ole.
Tuo mitä 43 sanoi resonoi minuun vahvasti, noin minäkin olen ajatellut ja uskon, että se on syy miksi minä olen päässyt elämässä eteenpäin kun taas moni tuttuni mielenterveysongelma ajoiltani on yhä samassa tilanteessa kuin silloin kun ensimmäisen kerran heidät kohtasin. He olivat ottaneet masennuksen ikään kuin omaksi jutukseen, kaikki selitettiin masennuksella. Esim jos aamulla väsytti niin voivoteltiin, että no se on tää mun masennus kun aina väsyttää. Eikö sitä nyt voisi vaikka ajatella, että aamulla väsymyksen tunteminen on ihan normaalia, ei sitä tarvitse selittää sillä, että "olen masentunut".
En ole vieläkään työelämässä, mutta se ei haittaa. Olen löytänyt elämään mielekkyyden ja ilon ja se riittää minulle. Työelämään tai opiskelemaan luultavasti menen joskus parin vuoden sisään, vielä uupumus vaivaa sen verran, että pysyttelen vain kotona ja keskityn vain mukaviin asioihin. Ihmisiä voi tavata sopivassa määrin harrastuksissa ja sukulointitapahtumissa.
Minusta täysin ok. Töitä ei riitä kaikille ja työkavereille käy raskaaksi, jos yksi ei kykene hoitamaan töitään samalla tavalla kuin muut. Ihmiselle itselleen on minusta parasta tehdä töitä, jos suinkin kykenee, tuo kuitenkin elämään ihan erilaista rytmiä. Olen itse 44-vuotias ja täysin terve, mutta jaksamisen kanssa alkaa olla suuria ongelmia, kun työelämä on nykyisin niin vaativaa. Haaveilen osa-aikatyöstä, mutta taloudellisesti en pysty siihen.