Lue keskustelun säännöt.
Onko se teistä oikein vai väärin jos joku on päättänyt olla mielenterveysongelmiensa takia työtön?
24.05.2022 |
Sanotaan vaikka näin, että kärsinyt mielenterveysongelmista nuoresta asti, on hakenut apua, ja käynyt läpi terapiatkin, mutta ei ole koskaan juuri täysin "parantunut". Työelämä stressaa ja ahdistaa, niin että aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita jatkuvasti. Eli burnouttia, masennusta, ahdistusta.... Tämä jatkuva kierre on saanut ymmärtämään että paras omalle terveydelle olla "ulkona oravanpyörästä" jossa voi keskittyä omaan jaksamiseen. Eli henkilö on todella altis stressille, ehkä erityisherkkä, vähän erikoisemman puoleinen ( sulkeutunut ja ujo). Millaisia mielipiteitä tämä luo? Onko henkilö tehnyt oikein vai väärin?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön tämä ihminen ei voi olla, Jos on sairas niin on työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos ei ole sairas, niin sitten töihin elättämään itsensä niin kuin muutkin.
Oletko syntynyt 60 luvulla
Minä olen.
Vuosien syöpähoitojen, aivoleikkauksen ja kolmen aivoinfarktin jälkeen elätän itseni tekemällä töitä.
Entä sinä?
ohis
Se ei tee susta parempaa ihmistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtön tämä ihminen ei voi olla, Jos on sairas niin on työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos ei ole sairas, niin sitten töihin elättämään itsensä niin kuin muutkin.
hei miten niin ei voi olla? Ei eläkkeelle kuule niin vaan mennä. Se ei ole mikään automaatti.
Työelämä on nykyisin sellaista, että ainoastaan täysin terveet pärjää - ja suuri osa niistäkin on aivan äärirajoilla. Maailmasta on tullut aivan sairas - ei ihme, että ihmisetkin sairastuu.
19;
Se on hyvä hänelle, jos hän pystyy.
Pitää kuitenkin huomioida, että jollain voi olla sellaisia ongelmia ettei juuri tuollainen juttu sovi.
Ihmiset ja ongelmat ovat aina yksilöllisiä.
Täällä nyt taas syyllistetään ihmisiä, joista ei tiedetä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmille ei yleensä ole hyväksi täysin passiiviseksi heittäytyminen. Jollain tavalla olisi hyvä olla mukana yhteiskunnassa, omien voimien mukaan.
Tarkoitetaanko tässä keskustelussa siis sellaisia, jotka irtisanoutuvat mielenterveysongelmiensa takia ja siten "valitsevat" työttömyyden? Itse asiassa moni työnantaja antaa itse potkut jos joku on sairaslomalla. Eihän se työttömäksi joutunut voi sille tilanteelle mitään, ei kukaan "valitse" sairastumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ole eläkkeellä? Minä masennuksen takia eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole eläkkeellä? Minä masennuksen takia eläkkeellä.
Ainakaan nuorena harvoin pääsee eläkkeelle , pyritään kuntouttamaan, ja työelämään kouluun ja sitten kun mielenterveys menee uudelleen paskaksi, niin sama rumba jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TYöttömyyttä ei voi valita eli et voi ilmoittaa, että mielenterveysongelmien vuoksi en ota töitä vastaan.
Eikös se parempi ole olla veroilla pois töistä kuin väistämättä työnantajan ja työkaverien piikkiin saikulla tiuhaan? Ei ole moraalisesti huonoin valinta. Ja kyllä meistä työelämään kykenevistä useimilla on ihan hyvät kortit ollut, eli ei ole syytä kadehtia kotona toipuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen mielenterveysongelmainen ja virallisesti työtön ja nostan työmarkkinatukea. Mutta teen myös osa-aikaisesti voinnin mukaan töitä. 30-40h/kk, tuo on ihan maksimi mihin pystyn, tuo tarkoittaa keskimäärin kahta päivää töissä per viikko. En koskaan pystyisi kokoaikatyöhön, minusta on kuitenkin jo paljon että tienaan edes osittain omat rahani etten kokonaan makaa työmarkkinatuen varassa kotona. Enkä nosta muita tukia koska en saisi mitään.
Sopisin tuohon kuvaukseen muuten, mutta haluaisin työelämään enemmän kuin mitään, mutta kuka minut palkkaa? Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla hyvin vaikeita mielenterveyden ongelmia ollut jo vuosia. Psykoterapian, lääkityksen sekä perustarpeista (lepo, ruoka, liikunta) huolen pitämällä pystyn elämään suunnilleen normaalia elämää ilman sen suurempia voinnin notkahduksia.
Mutta tähän ei kuulu työnteko.
Useita kertoja vuosien aikana olen hyvinvoivana palannut töihin ja joka kerta muutaman kuukauden kuluttua olen löytänyt itseni psykoosissa psykiatriselta osastolta.
Onko muutama kuukausi työelämässä mielenterveyden menettämisen arvoista? Minusta ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön tämä ihminen ei voi olla, Jos on sairas niin on työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos ei ole sairas, niin sitten töihin elättämään itsensä niin kuin muutkin.
Oletko syntynyt 60 luvulla
Minä olen.
Vuosien syöpähoitojen, aivoleikkauksen ja kolmen aivoinfarktin jälkeen elätän itseni tekemällä töitä.
Entä sinä?
ohis
Kai menet aina kipeänäkin töihin vaikka kuinka paha olo olis? 60-luvulla syntyneistä löytyy paljon kaltaisia työmarttyyreita.
Noh, toivottavasti työnantajasi osaa arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön tämä ihminen ei voi olla, Jos on sairas niin on työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos ei ole sairas, niin sitten töihin elättämään itsensä niin kuin muutkin.
Oletko syntynyt 60 luvulla
Minä olen.
Vuosien syöpähoitojen, aivoleikkauksen ja kolmen aivoinfarktin jälkeen elätän itseni tekemällä töitä.
Entä sinä?
ohis
Lähtikö sulta samalla myös kyky asettua toisen asemaan?
Kelan lääkäri tekee päätökset,ei itse voi päättää.
Siis jos haluaa että tuet rullaa.
Toki jos ei tarvi menoja maksella nii sitte voi päättää mitä ikinä haluaa.
Sama se, mistä syystä kukin on työttömänä. Ei niitä työpaikkoja riitä edes kaikille "täysin terveille".
Tuollaisessa tilanteessa oikea tapa toimia on hakea apua terveydenhuollosta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minä olen.
Vuosien syöpähoitojen, aivoleikkauksen ja kolmen aivoinfarktin jälkeen elätän itseni tekemällä töitä.
Entä sinä?
ohis