Lue keskustelun säännöt.
Onko se teistä oikein vai väärin jos joku on päättänyt olla mielenterveysongelmiensa takia työtön?
24.05.2022 |
Sanotaan vaikka näin, että kärsinyt mielenterveysongelmista nuoresta asti, on hakenut apua, ja käynyt läpi terapiatkin, mutta ei ole koskaan juuri täysin "parantunut". Työelämä stressaa ja ahdistaa, niin että aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita jatkuvasti. Eli burnouttia, masennusta, ahdistusta.... Tämä jatkuva kierre on saanut ymmärtämään että paras omalle terveydelle olla "ulkona oravanpyörästä" jossa voi keskittyä omaan jaksamiseen. Eli henkilö on todella altis stressille, ehkä erityisherkkä, vähän erikoisemman puoleinen ( sulkeutunut ja ujo). Millaisia mielipiteitä tämä luo? Onko henkilö tehnyt oikein vai väärin?
Kommentit (89)
Ai sulkeutunut ja ujo on sinusta "vähän erikoisemman puoleinen?" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2;
Eli "Ota vaan itseäsi niskasta kiinni".
Et tosiaan taida tietää näistä ongelmista mitään...
Niin tyypillistä.
Ei, vaan tieteellisesti todistettua faktaa, sillä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä on selvä linkki. Muutama vuosi vapaalla voi todella tehdä ihmeitä jos vapaa-ajan osaa hyödyntää. Se kaikista tärkein askel parantumiseen on tehdä vankkumaton päätös sitoutua parantamaan omaa hyvinvointia, vaikka kaiken muun kustannuksella (kuten jättäytymällä hetkeksi pois työelämästä ja lopettamalla päihteet). Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyminen, päämäärätön ajelehtiminen ja mielenterveysongelmien hyväksyminen omiksi luonteenpiirteiksi ei tuota kenellekään mieluisaa tai auvoista lopputulosta. Tehkää jotain oman hyvinvointinne, onnellisuutenne ja tulevaisuutenne eteen, se on ihan omissa käsissänne. Pieni askel kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli ensin kiusataan porukalla pois työpaikasta ja sitten syyllistetään työkyvyttömyydestä. Voiko sairaampaa olla?
...juurikin näin..minä pidin työpaikan asiakkaista (vanhustyö)..mutta olin kai liian "empaattinen kiltti..asukkaat tykkäsivät ainakin niin sanoivat..mutta jotkut työkaverit teki oloni "hankalaksi..joten vaihdoi toiseen paikkaan mutta masennus iski ym.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2;
Eli "Ota vaan itseäsi niskasta kiinni".
Et tosiaan taida tietää näistä ongelmista mitään...
Niin tyypillistä.Ei, vaan tieteellisesti todistettua faktaa, sillä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä on selvä linkki. Muutama vuosi vapaalla voi todella tehdä ihmeitä jos vapaa-ajan osaa hyödyntää. Se kaikista tärkein askel parantumiseen on tehdä vankkumaton päätös sitoutua parantamaan omaa hyvinvointia, vaikka kaiken muun kustannuksella (kuten jättäytymällä hetkeksi pois työelämästä ja lopettamalla päihteet). Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyminen, päämäärätön ajelehtiminen ja mielenterveysongelmien hyväksyminen omiksi luonteenpiirteiksi ei tuota kenellekään mieluisaa tai auvoista lopputulosta. Tehkää jotain oman hyvinvointinne, onnellisuutenne ja tulevaisuutenne eteen, se on ihan omissa käsissänne. Pieni askel kerrallaan.
Minä elän kyllä ihan mielekästä ja onnellista elämää, vaikka olenkin työelämän ulkopuolella mt-ongelmieni takia.
Jos et osaa lentää, juokse.
Jos et voi juosta, kävele.
Jos et voi kävellä, ryömi.
Mitä sitten pystytkin tekemään eteenpäin pitää päästä!
Martti Lutti Kuningas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2;
Eli "Ota vaan itseäsi niskasta kiinni".
Et tosiaan taida tietää näistä ongelmista mitään...
Niin tyypillistä.Ei, vaan tieteellisesti todistettua faktaa, sillä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä on selvä linkki. Muutama vuosi vapaalla voi todella tehdä ihmeitä jos vapaa-ajan osaa hyödyntää. Se kaikista tärkein askel parantumiseen on tehdä vankkumaton päätös sitoutua parantamaan omaa hyvinvointia, vaikka kaiken muun kustannuksella (kuten jättäytymällä hetkeksi pois työelämästä ja lopettamalla päihteet). Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyminen, päämäärätön ajelehtiminen ja mielenterveysongelmien hyväksyminen omiksi luonteenpiirteiksi ei tuota kenellekään mieluisaa tai auvoista lopputulosta. Tehkää jotain oman hyvinvointinne, onnellisuutenne ja tulevaisuutenne eteen, se on ihan omissa käsissänne. Pieni askel kerrallaan.
Joskus se omaan hyvinvointiin panostaminen merkitsee juurikin työelämän ulkopuolelle jäämistä, koska voimavarat eivät riitä tämän päivän työelämään. Tilanne siis pysyvästi sellainen.
43;
Mielenterveysongelma/t eivät ole mitään
luonteenpiirteitä, ne ovat sairauksia!
Oletko oikeasti noin tyhmä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on todella voimakas ahdistuneisuushäiriö ja kärsin liikahikoikusta se olen introvertti,oikeastaan erakko.
Teen tarkoituksella vain osa-aika työtä tai määräaikaisia soppareita. En ole saanut mitään apua mistään. Silloin tällöin haen vakituista työtä ja joskus pääsenkin, mutta lamaannun työpäivän päätteeksi niin paljon, että en oikeastaan elä kun pääsen kotiin. En jaksa paria kolmea kuukautta enempää ja lopetankin koeajalla.
Työntekijänä olen moitteeton ja saan aina kehuja, eikä vikojani näy päällepäin, paitsi voimakas hikoilu.
Itse kirjoittelin te-palveluiden papereihin että syrjäytynyt ja masentunut. Eivät huomioineet asiaa mitenkään, tai ehkä jotenkin koska en saa työttömyyskorvausta. Olenko mahdoton työllistää? Sen uskon kyllä etteivät kela tai te-palvelut mitään hoitoja tai tutkimuksia ala järjestämään.
No nyt sitten viidettä vuotta toimeentulotuella, en tee mitään. Vissiin aika paljon halvempaa antaa porukan pölyttyä minimeillä kuin hoitaa työttömiä työkuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
43;
Mielenterveysongelma/t eivät ole mitään
luonteenpiirteitä, ne ovat sairauksia!
Oletko oikeasti noin tyhmä ?
Moni pitkäaikaissairas identifioituu sairautensa kanssa, vrt. Minä olen masentunut/minulla on masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen että viestissä kuvattu henkilö ei ole varsinaisesti päättänyt olla työtön, vaan hänellä on sairaus / sairauksia joiden takia hän ei pysty olemaan työelämässä. Kuvatussa tilanteessa mielestäni syyllinen työttömyyteen on mielenterveyden häiriö jota hlö ei ole itselleen valinnut, joten tuntuisi epäreilulta sanoa että hän on päättänyt olla työtön.
Pitäisikö minun olla pois töistä, koska minulla on päivittäin halu polkea työkollegoideni päät katukivetykseen?
Pitäisi. Tuollaiset väkivaltafantasiat ovat epänormaaleja. Hae ihmeessä apua itsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KIUSAAMINEN....miksi ihmiset kiusaavat toisiaan..se alkaa jo koulussa..ja jatkuu työpaikoilla...KIUSAAMISTA EI SAADA KOSKAAN POIS...kouluissahan siitä kai välillä puhutaan ja yritetään jollain konsteilla pois saada mutta....ihmiset on ilkeitä paskoja toisilleen pahimmassa tapauksissa???...miksi?
Vierailija kirjoitti:
Eli ensin kiusataan porukalla pois työpaikasta ja sitten syyllistetään työkyvyttömyydestä. Voiko sairaampaa olla?
Työelämässä ei juuri voi olla sairaampaa. Pahinta settiä ovat työpaikat, joissa esimiehetkin ovat mukana kiusaamassa yhtä tai muutamaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä36007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön tämä ihminen ei voi olla, Jos on sairas niin on työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos ei ole sairas, niin sitten töihin elättämään itsensä niin kuin muutkin.
hei miten niin ei voi olla? Ei eläkkeelle kuule niin vaan mennä. Se ei ole mikään automaatti.
Noh, jonnet ei tiedä. Koetetaan ymmärtää heitä.
Vastaavassa tilanteessa. Ei tämä elämä näin mitään herkkua ole. Lisäksi parantumaton jatkuvaa kovaa kipua aiheuttava sairaus. Kyllä sitä lähinnä keikkuu itsemurhan partaalla kun ei ole rahaa eikä jaksa/pysty tekemään juuri mitään vaikka haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ensin kiusataan porukalla pois työpaikasta ja sitten syyllistetään työkyvyttömyydestä. Voiko sairaampaa olla?
Tiedän tällaisen työpaikan.
Minä tiedän montakin.
Vierailija kirjoitti:
Itse kirjoittelin te-palveluiden papereihin että syrjäytynyt ja masentunut. Eivät huomioineet asiaa mitenkään, tai ehkä jotenkin koska en saa työttömyyskorvausta. Olenko mahdoton työllistää? Sen uskon kyllä etteivät kela tai te-palvelut mitään hoitoja tai tutkimuksia ala järjestämään.
No nyt sitten viidettä vuotta toimeentulotuella, en tee mitään. Vissiin aika paljon halvempaa antaa porukan pölyttyä minimeillä kuin hoitaa työttömiä työkuntoon.
Noiden tietojen perusteella ei ainakaan ole laillista evätä työttömyyskorvausta. Hoitoa ja tutkimuksia voi saada lääkäristä, kela korvaa psykoterapiaa monen mutkan kautta.
Moni pitkäaikaissairas identifioituu sairautensa kanssa, vrt. Minä olen masentunut/minulla on masennus.[/quote]
Osittain ehkä tottakin.
Mutta jos sairastaa sitä masennusta tai muuta, niin on otettava huomioon että ihmiset on "varustettu" erilaisilla voimavaroilla ja kyvyillä.
Ja nämä ovat myös sellaisia sairauksia, jotka voivat uusia vaikka parhaansa tekisi niiden hoidossa.
Monella on myös hyviä ja ei niin hyviä aikoja.
Ja koska tämä💩yhteiskunta haluaa pusertaa ihmisistä kaiken ylimääräisenkin, on lopulta suuri ihme kuka täällä pysyy vähänkin tolkuissaan.
Ainoastaan ne superyksilöt, jotka saavat kaiken eli hyvät geenit ja päävoiton elämässä.
Faith kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa oikea tapa toimia on hakea apua terveydenhuollosta.
Kun se olisikin noin yksinkertaista. Ap voisi olla minä. Apua on haettu ja terapiassa käyty mutta apua ei ole saatu. Liian myöhäistä nyt enää.
Oikein. Työnteon ei pitäisi kuormittaa kenenkään terveyttä liikaa. Jos ei ole työkykyinen niin parempi keskittyä toipumiseen.