voi apua! 5-v kysyi mikä on sota! Mitä mä vastaan sille???

valtiot.

Tahtoo tietää kaikesta tosi perusteellisesti eikä tyydy ympäripyöreisiin vastauksiin.



Nyt olen siis siirtänyt keskustelun illemmaksi...



ap

Jos osaa itse kysyä kysymyksiä tyyliin "tappaako ne toisia ihmisiä oikeesti" Niin vastaat vaan.

joka haluu tietää kaikesta kaiken.

Esimerkiksi Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen käsittelee sota-aihetta.

Voit aloittaa lauseesi tyyliin "tämä on tosi vaikea kysymys vastata" tai "tästä on surullista edes puhua, mutta..." tai "en tiedä, osaanko vastata kysymykseesi" (tarkista myös "vastasinko siihen, mitä kysyit" ,"tätäkö kysyit").



Kerro oikeutetusta sodasta, oikeudesta puolustautua (kotien, lasten puolustamisesta) hyökkääjää vastaan. Kerro, että kaikki ihmiset kärsivät sodassa, surua ja kyyneleitä tulee paljon. Sodassa ei ole mitään hienoa, se on meidän ihmisten tiivistynyttä heikkoutta ja kyvyttömyyttä sopia ja antaa anteeksi.



Kerro, että sodassa on aina kaksi osapuolta, kaksi näkökulmaa, aivan kuin sisarusten välisessä riidassa, josta äiti kysyy: "Mitä tapahtuu?" ja molemmat lapset huutavat: "Toi aloitti."



Jos lapsi kysyy, tuleeko meille sota, vastaisin, ettei koskaan voi tietää varmaksi, mutta aina voi itse käyttäytyä reilusti muita kohtaan ja olla ojentamassa sovinnon kättä toiselle. Ei ole olemassa kansakunnan yhteisiä aivoja, vaan jokainen ratkaisee itse omalla kohdallaan, vastaako riidan haastamiseen väkivallalla. "Kun sinun tekee mieli vastata tuleen tulella, muista, että palokunta käyttää yleensä vettä."



Jos lapsi kysyy: "Kuoleeko ihmisiä", vastaus on, että kuolee. "Sattuuko niihin, kun niitä ammutaan?" "Sattuu tosi paljon." "Voiko lapsiakin kuolla sodassa?" - "Voi, mutta ketään muita kuin sotilaita kohtaan ei sotaa saisi koskaan käydä." "Kuka lapsista huolehtii, jos niiden äiti ja isä kuolee?" "Sukulaiset, naapurit, muut aikuiset".



Ovatko sinun isoisäsi olleet mukana sodassa? Löytyisikö suvun historiasta jotain lapselle sopivaa kerrottavaa, siitä, miten sodan läpieläneet uskoivat hyvän ja oikeudenmukaisuuden voittoon ja miten he rakensivat tätä maata sodan jälkeen ja miten he toivovat, ettei heidän lastensa ja lastenlastensa tarvitsisi joutua sotaan.



Katsooko muuten lapsesi sotauutisia televisiosta? Seuraako hän iltauutisia nukkumaan mennessä? Jos seuraa, sulkekaa telkkari. Lapsen pitää saada uskoa hyvään ja vaikuttamismahdollisuuksiinsa.

uhota toisen maan idioottimaisille miehille jotka sitten uhoavat takaisin ja sitten kun ne raivostuvat toisiinsa tarpeeksi, otetaan järeämmät keinot käyttöön ja aletaan oikeasti tappaa niitä toisia. Siinä sivussa menee muutamia naisia, lapsia ja vanhuksiakin, mutta viis siitä, kun on miehiset asiat kyseessä.

On aivan turhaa aiheuttaa lapselle ahdistusta vastaamalla täysin totuudenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin. Meillä on myös paljon pohtiva ja kyselevä 6v, ja olen kyllä huomannut että joskus on ihan oikeasti parempi antaa ympäripyöreä vastaus kuin ihan totuudenmukainen. Jos lapsi kysyy sodasta kaikkein kauheimpia asioita, vaikka että tappavatko aikuiset sotilaat lapsia tai voiko meidän maahan tulla sota tai muuta vastaavaa, niin yritän kyllä vastata rauhoitellen, vaikka jotain siihen tyyliin että sotilaat ne sotii keskenään, tai että ei varmasti tule, saamme asua rauhallisessa maassa ja olemme siitä iloisia.



Tuohon ap:n "mikä on sota"- kysymykseen vastasin omalleni jotain sen suuntaista että se on kuin tappelemista, josta molemmille osapuolille tulee vahinkoa ja surua, mutta aikuisetkin (Tai maiden johtajat) ovat joskus niin typeriä etteivät osaa olla tappelematta, ja siitä voi sitten tulla pahimmassa tapauksessa sotaa.



Lapselle ei kannata valehdella mutta aivan kaikkea ei pienen mieli pysty käsittelemään. SIksi suojelevaan sävyyn vastaileminen on mielestäni parempi. kuin ihan totuudenmukainen. Sotaan liittyvät asiat ovat meille aikuisillekin niin ahdistavia, että en ainakaan oman lapseni halua vielä näin varhaisessa iässä joutuvan niitä asioita pohtimaan.



(Varhais)lapsuuteen kuuluu ihana huolettomuus, joka ei koskaan elämässä enää palaa kun maailman ja ihmisten julmuus vähitellen selviää lapselle. Tästa huolettomuudesta viisivuotiaan soisi vielä saavan nauttia.

Meillä on myös paljon pohtiva ja kyselevä 6v ja tuo sotateemakin on aika-ajoin esillä. Mielestäni lapselle ei tarvitse eikä kannatakaan kertoa aivan yksityiskohtaisesti kaikkia sodan kauheuksia, vaan lasta kuuluu suojella kaikkein kauheimmilta asioilta. Esimerkiksi jos lapsi kysyy tuota, että kuoleeko lapsiakin sodassa, niin itse olen vastannut siihen että ei ainakaan pitäisi kuolla, koska sota on sotilaiden asia, Ja tuohon peruskysymykseen että mitä on sota, vastasin jotain sen suuntaista että se on vähän kuin tappelua, josta tulee molemmille osapuolille surua ja murhetta, mutta aikuisetkin voivat joskus olla niin typeriä etteivät osaa lopettaa tappelua ja siitä voi pahimmassa tapauksessa tulla sota. Voiko meidän maahan tulla sota- kysymyskin on käsitelty meillä. Vastaukseni oli että "saamme asua maassa jossa on rauha, suomella ei ole vihollisia missään, ollaan iloisia että meillä on rauha".



Omalla isälläni oli tapana vastata kaikkiin kysymyksiini täysin totuudenmukaisesti ja muistan hyvin, millaista ahdistusta ja painajaisia keskustelumme herätti minussa kun kerran erehdyin kysymään, mikä on atomipommi. En olisi yhtään sen huonompi aikuinen, jos olisin oppinut vasta myöhemmin, mitä atomipommilla saa aikaan.



Varhaislapsuuteen kuuluu ihana huolettomuus, joka ei koskaan enää palaa, kun ihmisten ja maailman raadollisuus vähitellen alkaa selvitä lapselle. Viisivuotiaan soisi vielä nauttivan tuosta ihanasta huolettomuudesta. Kaikkea ei tarvitse kertoa, voi jättää kertomatta ahdistavimmat asiat mutta ei kannata suoraan kyllä valehdellakaan.