Lue keskustelun säännöt.
MT-ongelmista ei voi parantua!
24.05.2022 |
Ainakaan jos omaa tietynlaisen persoonallisuuden ja ongelmat ovat pahempia kuin se ettei ollut hirveän suosittu ylä-asteella. Vaan on ollut huonojen kokemusten kasaantumista, itsetunnon lyttääntymistä, ulkopuolelle jäämistä, sosiaalisia vaikeuksia yms.
Ei minulla ainakaan ole näillä vajavaisilla resursseilla ollut kovan yrittämisen ja pitkien terapioidenkaan jälkeen mitään saumoja muuttaa elämää sellaiseen moodiin, missä enemmistö kokemuksista olisi positiivisia ja mielekkäitä.
Polttanut näppejä harvoissa seurustelu-viritelmissä, tullut jatkuvasti torjutuksi, suurin osa työkokemuksista veemäisiä (silloin kun sinne töihin asti edes pääsee), vaikea löytää kavereita, jaksaminen koetuksella, ei mitään todellista kapasiteettiä vanhemmuuteen ja kaikki tuo sen jälkeen vaikka itsetunto on terapioiden myötä parantunut ja saanut käsiteltyä asioita. Ikä ylitti 35 vuotta ja kaikki toiveikkuus ja motivaatio alkaa olla koetuksella.
Ehkä juuri ja juuri saumat parantua sellaisella ihmisellä joka luonteeltaan tykkää jauhaa säästä jokaisen vastaantulijan kanssa, kokee jollain tavalla mielekkääksi tehdä jotain 100% työllistävää lähärin hommaa, kumppaniksi kelpaa joku jurottava insinööri jonka kanssa ei ole edes mitään puhuttavaa ja lapsia voi vääntää vailla huolta huomisesta vaikkei olisi mitään henkistä kapasiteettia kasvattaa niille tervettä itsetuntoa. Tai jos viihtyy joidenkin seurakunta-tyyppien, vapaaehtois-tanttojen tai pilleri-hörhöjen kanssa jossain työelämää korvaavassa aktiviteetissa.
Miehillä vielä varmasti 100x vaikeampaa.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumat ei ole mielenterveysongelmia.
Hmm? Mä olin rankasti kiusattu ja nuorempana oli sen ja omien juttujen kuten perfektionismin takia ongelmia, diagnooseja keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö opiskeluiässä. Mutta ei mulla nyt nelikymppisenä ole enää mitään ongelmia, en tarvi lääkkeitä enkä terapiaa ja olen ihan onnellinen elämässäni.
En minä kyllä järin sosiaalinen ole, ei ole miestä, lapsia, ystäviä, työnkin teen yksin kotona tietokoneella - mutta en kaipaakaan sellaista. Mulle riittää duuni ja koirat ja puutarhanhoito.
No et kyllä vaikuta kovin syvästi mielisairaalta. Mutta kaikista mielenterveysongelmista, tai mielen aiheuttamista ongelmista ei sormia napsauttamalla pääse eroon.
Pienillä pikku oivalluksilla ja itseensä tutustumalla pääsee aikanaan jonkinlsiseen balanssiin.
Tsemppiä vaan ja anna vähän armoa itselles. 😊
Minulla ratkaiseva oivallus oli se että nyt on muiden ihmisten vuoro joustaa ja sopeutua. En voi ryhtyä joksikin toiseksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsistä töppöseen nyt. Jotkut mielenterveysongelmat ei parane, voivat korkeintaan lievittyä. Mutta mielenterveysongelmia on niin laidasta laitaan, että moinen yleistys on lähinnä haitallinen.
Masentunut ei ole välttämättä, eikä useinkaan, masentunut loppuikäänsä. Ahdistunut oppii toimimaan ahdistuksensa kanssa ja käsittelemään sen juurisyyt jos saa siihen sopivaa apua. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi helpottaa ja lopulta poistua kokonaan.
Mielenterveysongelmia on myös niin monenlaisia, ettei ole järkevää lähteä vetämään mitään johtopäätöksiä yleisyydestä tai kuntoutumisprosenteista. Mutta yleistykset ei palvele kenenkään etua.
Vierailija kirjoitti:
Hmm? Mä olin rankasti kiusattu ja nuorempana oli sen ja omien juttujen kuten perfektionismin takia ongelmia, diagnooseja keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö opiskeluiässä. Mutta ei mulla nyt nelikymppisenä ole enää mitään ongelmia, en tarvi lääkkeitä enkä terapiaa ja olen ihan onnellinen elämässäni.
En minä kyllä järin sosiaalinen ole, ei ole miestä, lapsia, ystäviä, työnkin teen yksin kotona tietokoneella - mutta en kaipaakaan sellaista. Mulle riittää duuni ja koirat ja puutarhanhoito.
Joo, no tuosta ylemmästä listasta jäikin puuttumaan erakoitunut kissa/koita-täti. Kiva että sulla menee hyvin, mutta sanoisinko suurin osa ihmisistä kaipaa ihmissuhteita elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumat ei ole mielenterveysongelmia.
Vaan yhtä kaikki aiheuttavat, ylläpitävät ja kroonistavat masennusta, ahdistusta ja tietynlaista "dysthyymistä" oloa.
Voi ehkä parantua, jos ei ala rypeä ongelmissa. Keskittyy hyviin asioihin enemmän kuin huonoihin. Ei tavoittele liian korkeita vaan on vähään tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ainakin masennuksesta voi parantua, jos se masennus johtuu elämän ylikuormitustilanteista, kuten avioerosta, lähiomaisen vakavasta sairaudesta, lähiomaisen kuolemasta, työuupumuksesta ja muusta sellaisesta, tai omasta vakavasta fyysisestä sairaudesta.
Tälläinen masennus on harvemmin pysyvä tila ihmisellä.
Nykyisin on erinomaiset lääkkeet masennukseen. Ja kun siitä pahimmasta alakulosta pääsee niiden avulla yli, niin sitten jaksaa jo itsekin alkaa ottaa osaa elämään aktiivisemmin.
Jolloin tottuu siihen muutokseen, mikä on itseä kohdannut.
Joillekin sitä auttaa myös se, että pystyy juttelemaan toisen kanssa, ja purkamaan vaikeaa tilannetta.
Vaikeassa tilanteessahan ihminen pyöriin vain ongelman ympärillä, kaikki ajatukset ovat siinä kiinni, muuta ei jaksa, ja muu elämä jääa sivuun.
Ulkopuolinen hlö näkee aina tilanteen monipuolisemmin ja yrittää auttaa kuuntelmalla ja esittämällä näkemyksiä, kuinka tilanteesta pääsisi lopulta yli.
Erikseen sitten muut psyykkiset sairaudet, jotka eivät parane, mutta pysyvät kurissa lääkityksellä.
Ainakin meillä on töissä henkilö joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, eli bibolaaria.
Eikä hän todellakaan ole sairaslomalla keskimääräistä enempää, koska sairaus pysyy hyvin kurissa, oikealla lääkityksellä.
Naapurin akan on pakko olla mt ongelmainen on sen verta outo käytös ja toimintatavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikin ruveta enemmän puhumaan siitä, että sairaskin ihminen voi elää hyvää elämää.
Muuten ärsyttää ihan sikana kun sanotaan, että "Kuka tahansa voi menestyä! Se vaatii vain sinnikkyyttä!". Haluaisin että tämmösiin höpölöpö-motivaatiopuheisiin aina lisättäisiin varoitusteksi: "Toimii vain jos olet terve ja keskiluokkainen." Minun sinnikkyys menee joskus kokonaan siihen, että saan käytyä suihkussa. Ei tässä ruveta miljardööriksi kuulkaa.
Mutta en toki vaadi terveitä ymmärtämään, enhän minäkään käsitä millaista se elämä on kun pystyy mihin vain.
On mahdollista, parannuin skitsofreeniasta ja psykoosista alle 2 vuodessa ja lääkkeet on myös onnistuttu jättämään poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on ongelmia joista muut ei tiedä.
Ne pitää puhua pois itsensä kanssa niin että joku kuuntelee.
Sen jälkeen on vahvempi.
Dissident kirjoitti:
No et kyllä vaikuta kovin syvästi mielisairaalta. Mutta kaikista mielenterveysongelmista, tai mielen aiheuttamista ongelmista ei sormia napsauttamalla pääse eroon.
Pienillä pikku oivalluksilla ja itseensä tutustumalla pääsee aikanaan jonkinlsiseen balanssiin.
Tsemppiä vaan ja anna vähän armoa itselles. 😊
Juu vähän ku että mee lenkille niin kyllä se masennus siitä helpottaa...
On naurettavaa tarjota huuhaa-keskusteluterapiaa ihmisille jotka pystyvät elämään vain kovilla lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
On naurettavaa tarjota huuhaa-keskusteluterapiaa ihmisille jotka pystyvät elämään vain kovilla lääkkeillä.
... ainakin jos on tuo huuhaa-ennakkoasenne.
Oikeistolaine kirjoitti:
MT-ongelmaiset ihmiset vois mun puolesta kiduttaa pois tuhlaamasta meidän veronmaksajien rahoja!!! =)
Tein varmuuden vuoks rikosilmotuksen, jonkun rikoksen kriteerit tämä kirjoitus varmasti täyttää
Vierailija kirjoitti:
Oikeistolaine kirjoitti:
MT-ongelmaiset ihmiset vois mun puolesta kiduttaa pois tuhlaamasta meidän veronmaksajien rahoja!!! =)
Tein varmuuden vuoks rikosilmotuksen, jonkun rikoksen kriteerit tämä kirjoitus varmasti täyttää
Painukaa te vasemmistolaiset heikkojen hyysääjät jonnekkin toiselle planeetalle, ja antakaa meidän parempien ihmisten keskittyä rauhassa varallisuuksien kasvattamiseen ;-D
Ei niistä välttämättä ikinä parane. Äitini ei parantunut vuosikymmenten aikana vaikka sai terapiaa ja söi lääkkeitä.