Muuttaisitko takaisin jos lapsi oireilisi uudella paikkakunnalla edelleen kahden vuoden jälkeen

En muuttaisi (koska todennäköisesti olisin muuttanut työn perässä). Hankkisin lapselle apua. Tai olisin hankkinut jo aikoja sitten. 

Masennukseen on saatavilla apua. Olet jo viivytellyt liikaa, mutta vielä ei ole myöhäistä. Heti huomenna lapselle aikaa varaamaan!

Miksi muutitte ? Työn perässäkö ? Käyttekö edellisellä asuinseudulla ? Jos ette niin voisiko lapsi siellä käydä että näkisi kavereita.  Kohta hän vieraantuu heistäkin ja ellei uusia kavereita löydy niin ikävää on.

Nettiaikana ei ole vaikeaa olla yhteydessä "edellisen paikan" kavereihin. Miksi lapsesi ei tee niin?

Työn perässä muutettiin. Asumme 700 kilometrin päässä entisestä joten vaikeaa on lähteä. Itselläni ei ole edes autoa vaikka kortti löytyykin. Olen jo pyytänyt apua. Tuli vain mieleen että olisiko kaikki korjattavissa takaisin muuttamalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Työn perässä muutettiin. Asumme 700 kilometrin päässä entisestä joten vaikeaa on lähteä. Itselläni ei ole edes autoa vaikka kortti löytyykin. Olen jo pyytänyt apua. Tuli vain mieleen että olisiko kaikki korjattavissa takaisin muuttamalla.

Ap

Tuskinpa olisi. Kaksi vuotta on pitkä aika tuon ikäisten elämässä. Ei ne 11-vuotiaana tunnetut kaverit välttämättä enää 13-vuotiaana ole kivoja. Ei edes silloin, vaikka nähtäisiin usein. Puhumattakaan tilanteessa, jossa ei ole nähty kahteen vuoteen. 

Miten on mahdollista, että ap:lla on mennyt KAKSI VUOTTA siihen havahtumiseen, että lapsella on paha olla?

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että ap:lla on mennyt KAKSI VUOTTA siihen havahtumiseen, että lapsella on paha olla?

Jos lukisit tarkemmin niin huomaisit että apua on haettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että ap:lla on mennyt KAKSI VUOTTA siihen havahtumiseen, että lapsella on paha olla?

Jos lukisit tarkemmin niin huomaisit että apua on haettu.

"on haettu" ei kerro mitään siitä, milloin on haettu. Tuskin kovin kauan aikaa sitten, kun nyt vasta tännekin kirjoittelee. 

Tosi vaikea kysymys. Periaatteessa ajattelen, että jos lapsen ja aikuisen etu ovat vastakkain, aikuinen voi siirtää omia tarpeitaan muutamalla vuodella.

Mutta jos lapsi on jo kaksi vuotta haikaillut kavereitaan, onko sitä hänen haikailunsa kohteena olevaa elämää enää olemassakaan?

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikea kysymys. Periaatteessa ajattelen, että jos lapsen ja aikuisen etu ovat vastakkain, aikuinen voi siirtää omia tarpeitaan muutamalla vuodella.

Mutta jos lapsi on jo kaksi vuotta haikaillut kavereitaan, onko sitä hänen haikailunsa kohteena olevaa elämää enää olemassakaan?

Ja onko se lapsen etu, että äiti muuttaa toiselle paikalle työttömäksi sen sijaan että jäisi paikkakunnalle, jossa jo on työpaikka?

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn perässä muutettiin. Asumme 700 kilometrin päässä entisestä joten vaikeaa on lähteä. Itselläni ei ole edes autoa vaikka kortti löytyykin. Olen jo pyytänyt apua. Tuli vain mieleen että olisiko kaikki korjattavissa takaisin muuttamalla.

Ap

Tuskinpa olisi. Kaksi vuotta on pitkä aika tuon ikäisten elämässä. Ei ne 11-vuotiaana tunnetut kaverit välttämättä enää 13-vuotiaana ole kivoja. Ei edes silloin, vaikka nähtäisiin usein. Puhumattakaan tilanteessa, jossa ei ole nähty kahteen vuoteen. 

Tunnen erään perheen, joka muutti toisaalle lapsen ollessa suunnilleen tuon ikäinen. Lapsi piti sinnikkäästi yhteyttä vanhaan kaveripiiriin ja muutti täysi-ikäistyttyään lapsuuden paikkakunnalle. Tosin hänellä taisi olla siellä vähän sukuakin.

Lapsi voi oireilla jotain muutakin, kuin muuttoa. Hyvä, että apua on hankittu.

Todennäköisesti lapsi joutuisi kuitenkin pettymään, jos muuttaisitte takaisin. Kavereille on jo ihan uudet kuviot jne. Kaikki olisi kuitenkin muuttunut, vanhaan ei ole paluuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikea kysymys. Periaatteessa ajattelen, että jos lapsen ja aikuisen etu ovat vastakkain, aikuinen voi siirtää omia tarpeitaan muutamalla vuodella.

Mutta jos lapsi on jo kaksi vuotta haikaillut kavereitaan, onko sitä hänen haikailunsa kohteena olevaa elämää enää olemassakaan?

Ja onko se lapsen etu, että äiti muuttaa toiselle paikalle työttömäksi sen sijaan että jäisi paikkakunnalle, jossa jo on työpaikka?

t. eri

Kai siellä edellisellä paikkakunnalla on joskus joku työpaikka ollut, tai opiskelupaikka ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Työn perässä muutettiin. Asumme 700 kilometrin päässä entisestä joten vaikeaa on lähteä. Itselläni ei ole edes autoa vaikka kortti löytyykin. Olen jo pyytänyt apua. Tuli vain mieleen että olisiko kaikki korjattavissa takaisin muuttamalla.

Ap

Asetit oman edun edelle lapsesi etua,mutaessa kun hän murkku ikäinen.Revit hänet pois ystävistä tutusta ympäristöstä itsekäisistä syistä.Kerran kysyit pitäisikö takaisin mutaa?

Tuuppaa tenava harrastuksiin, missä niitä kavereita tulee.

Takaisin muuttaminen ei mielestäni ole järkevä vaihtoehto. Tenava on vain jumittanut siihen - tai sitten huomaa sinun huonon omatunnon ja käy murrosikäisen valtapeliä.

Vierailija kirjoitti:

Tuuppaa tenava harrastuksiin, missä niitä kavereita tulee.

Takaisin muuttaminen ei mielestäni ole järkevä vaihtoehto. Tenava on vain jumittanut siihen - tai sitten huomaa sinun huonon omatunnon ja käy murrosikäisen valtapeliä.

Tuuppaa tenava harrastuksiin? Loistava neuvo masentuneen murrosikäisen kohdalla. Ehdota vielä että kutsuu luokkakaverit hoploppiin ystävystymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn perässä muutettiin. Asumme 700 kilometrin päässä entisestä joten vaikeaa on lähteä. Itselläni ei ole edes autoa vaikka kortti löytyykin. Olen jo pyytänyt apua. Tuli vain mieleen että olisiko kaikki korjattavissa takaisin muuttamalla.

Ap

Asetit oman edun edelle lapsesi etua,mutaessa kun hän murkku ikäinen.Revit hänet pois ystävistä tutusta ympäristöstä itsekäisistä syistä.Kerran kysyit pitäisikö takaisin mutaa?

Se, että on lapsi, ei tarkoita oman elämän lopettamista. Myös vanhemmilla saa olla uratoiveet ja oikeus niitä tavoitella. Työ on erittäin hyvä syy muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuuppaa tenava harrastuksiin, missä niitä kavereita tulee.

Takaisin muuttaminen ei mielestäni ole järkevä vaihtoehto. Tenava on vain jumittanut siihen - tai sitten huomaa sinun huonon omatunnon ja käy murrosikäisen valtapeliä.

Tuuppaa tenava harrastuksiin? Loistava neuvo masentuneen murrosikäisen kohdalla. Ehdota vielä että kutsuu luokkakaverit hoploppiin ystävystymään.

Masentunut ja masentunut. Moni tuon ikäinen on naama mutkalla. Toisaalta kavereiden puute tuntuu vaivaavan. Joskus potku perseelle on oikein hyvä vaihtoehto. Ikuinen ymmärtäminen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn perässä muutettiin. Asumme 700 kilometrin päässä entisestä joten vaikeaa on lähteä. Itselläni ei ole edes autoa vaikka kortti löytyykin. Olen jo pyytänyt apua. Tuli vain mieleen että olisiko kaikki korjattavissa takaisin muuttamalla.

Ap

Asetit oman edun edelle lapsesi etua,mutaessa kun hän murkku ikäinen.Revit hänet pois ystävistä tutusta ympäristöstä itsekäisistä syistä.Kerran kysyit pitäisikö takaisin mutaa?

Se, että on lapsi, ei tarkoita oman elämän lopettamista. Myös vanhemmilla saa olla uratoiveet ja oikeus niitä tavoitella. Työ on erittäin hyvä syy muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Se vähän riippuu tilanteesta. Ydinperhe, jossa on alle kouluikäisiä lapsia, voi muuttaa vaikka Intiaan perheen aikuisen työn mukana, eikä se kauheasti lasten arkea järkyttäisi.

Sitten taas jos vähän isommat lapset asuvat vuoroviikottain molempien vanhempiensa luona, ja arki toimii hyvin, on varsin itsekästä lähteä siitä kuviosta uraansa kohentelemaan ja sotkea lasten elämä.