Naapurin eronneet vanhemmat tappelee lapsen kuullen

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten, myös vanhempien täytyy saada näyttää tunteita. On erittäin vahingollista jos negatiivisia tunteita ei saa näyttää. Oma mieheni ei ole koskaan lapsuudessaan nähnyt riitelyä joten ei osaa sitä nyt aikuisena. Kun erimielisyyksiä tulee hän vain poistuu paikalta. Aina. Ja turha odottaa mitään keskustelua tilanteesta kun palaa takasin. Jos yrittää niin poistuminen toistuu. Onko lapsen parempi siis todistaa tällaista käytöstä? Toki olisi hyvä jos riidat eivät toistuisi, ne selitettäisiin lapselle ja vanhemmat eivät lapsen kuulleen sättisi toista vanhempaa ulkopuolisille.

Kenenkään ei tarvitse oppia sietämään, saati näyttämään, aggressiivisuutta. Asiasta riiteleminen ja suuttuminenkin menettämättä itsehillintää on hiukan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitatko myös tänne jos naapurin naimisissa olevat vanhemmat tappelevat lapsen kuullen?

Hyvin mahdollisesti. Olen itsekin eronnut yhden lapsen äiti, eikä sovittelu exän kanssa ole aina niin kovin yksinkertaista. Mutta me jankataan viestitse ja käyttäydytään vähintään asiallisesti lapsen läsnäollessa. Tietysti. Aikuiset päättivät erota ja muuttaa lapsen lapsuuden lapselta kysymättä. Vähin mitä voidaan tehdä on yrittää olla enää lisäämättä lapsen murhetta. Sitä paitsi pidän jonkinlaisena itseisarvona jo pelkästään sitä että suhtaudun arvostavasti siihen ihmiseen kenen kanssa perheen päätin aikoinaan perustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tulee näyttää lapselle kaikkia tunteita, tuo on pelkästään tervettä toimintaa lapsen kehityksen kannalta.

Ei ole todellakaan tervettä vaan erittäin traumatisoivaa. Lapsen kuullen ei toista vanhempaa arvostella, vähätellä eikä haukuta. Sen pitäsi olla jokaiselle vanhemmalla sanomattakin selvää!

Lapsen pitää nähdä muutakin kuin tyyneyttä ja hyvää mieltä. Miten hän pärjää maailmassa, jos vanhemmat pitävät jotain kulissia koko ajan? Jos on vihainen, pitää saada olla vihainen.

Lapsen nähden ja kuullen ei ratkota aikuisten keskeistä katkeruutta. Lapselle on jo kyllin traumatisoivaa, että on joutunut kuuntelemaan vihan purkauksia, kun vanhemmat ovat olleet yhdessä. Siihen päälle ero. Pahimmassa tapauksessa lapselle vielä moititaan toista vanhempaa.

Lue sanomasi uudemman kerran ja mieti haluatko mahdollisille omille lapsille tuollaisen elämän? Erimielisyys on eri asia, kuin viha, raivo ja katkeruus.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten, myös vanhempien täytyy saada näyttää tunteita. On erittäin vahingollista jos negatiivisia tunteita ei saa näyttää. Oma mieheni ei ole koskaan lapsuudessaan nähnyt riitelyä joten ei osaa sitä nyt aikuisena. Kun erimielisyyksiä tulee hän vain poistuu paikalta. Aina. Ja turha odottaa mitään keskustelua tilanteesta kun palaa takasin. Jos yrittää niin poistuminen toistuu. Onko lapsen parempi siis todistaa tällaista käytöstä? Toki olisi hyvä jos riidat eivät toistuisi, ne selitettäisiin lapselle ja vanhemmat eivät lapsen kuulleen sättisi toista vanhempaa ulkopuolisille.

Vanhemmat ovat jo eronneet. Huutakoot ja raivotkoot toisilleen silloin, kun lapsi ei ole kuulemassa!

Tämä on nyt se tärkeä terveen parisuhteen malli, jonka vuoksi palstalla aina kannustetaan eroamaan...

Kamalat naapurit. Onneksi ap on virheetön.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten, myös vanhempien täytyy saada näyttää tunteita. On erittäin vahingollista jos negatiivisia tunteita ei saa näyttää. Oma mieheni ei ole koskaan lapsuudessaan nähnyt riitelyä joten ei osaa sitä nyt aikuisena. Kun erimielisyyksiä tulee hän vain poistuu paikalta. Aina. Ja turha odottaa mitään keskustelua tilanteesta kun palaa takasin. Jos yrittää niin poistuminen toistuu. Onko lapsen parempi siis todistaa tällaista käytöstä? Toki olisi hyvä jos riidat eivät toistuisi, ne selitettäisiin lapselle ja vanhemmat eivät lapsen kuulleen sättisi toista vanhempaa ulkopuolisille.

Tässä nyt on kyse vähän muustakin kuin siitä, saako aikuinen näyttää negatiivisia tunteita. (Tottakai saa ja pitääkin, tietyissa tilanteissa!)

Tässä on kyse isän ja äidin toistuvasta ja voimakkaasta riitelystä, joka aiheuttaa lapselle turvattomuutta ja voi olla traumatisoivaa. Jos vanhempien räyhääminen kuulostaa ja tuntuu pahalta jo sivullisen aikuisen korvissa, miltä se mahtaa tuntua riitelyn vieressä istuvalta lapselta?

Luuletko, että seuraamalla äidin ja isän raivoamista, vähättelyä, haukkumista ja syyttelyä lapsi oppii hyvät riitelyn taidot? Lapsi oppii mallista ja saattaa itse olla konfliktitilanteissa raivoava ja muita sättivä, se ikävä kaveri joka ei siedä omia tunteitaan, vaan purkaa oman pahan olonsa muihin, koska ei ole saanut rakentavaa mallia.

Tai sitten hänestä saattaa tulla konflikteja välttelevä, koska vanhempien riitelyn seuraaminen on aiheuttanut niin ikävät tunteet.

Tällä voi olla kauaskantoiset seuraukset, jotka seuraavat lasta parisuhteeseen. Siellä hän saattaa edelleen toistaa äidiltä ja isältä opittua parisuhteen mallia ja samaa tuhoavaa riitelytapaa.