Etunimen käyttö puhutellessa ärsyttää
Liika on liikaa. En tiedä, mitä tällä koitetaan viestiä, mutta ainakin itselle tulee olo, että olisin jotenkin vähempiarvoinen ja ns. ulkopuolella jos joku puhuttelee minua näin. Eri tietysti, jos toimii kaikkien kanssa samalla tavalla.
Kommentit (42)
Meillä on kaksikerroksinen talo. Kun miehelle tulee asiaa eri kerroksessa ollessaan, hän huhuilee aina nimeäni ennen kuin sanoo asiansa. Oikeasti joskus ihan säikähdän, että mikä on hätänä. Itse vastaavassa tilanteessa käytän miehen lempinimeä, jos sitäkään, sillä kaksin asuessa yleensä on aika selvää, kenelle puhutaan :) Tosin molemmat teemme etätöitä ja välillä olemme palavereissa, joten omasta nimestä ainakin erottaa, kenelle puhuu.
Onko olemassa ihmisiä, jotka ihan kahden kesken toimitellessa puhuu noin?
Sitä en sitten tiedä mikä etunimen käytössä on jotenkin "alistavaa" tms mitä täällä on koitettu ilmaista.
Te kusipäiset kiusaajat, painukaa hoitoon!
Tuttu tunne. Tuntuu holhoavalta. Parillq tuttavallani on tällainen tapa. Nimen sanominen kerran on jokseenkin ok, mutta jatkuva toistelu on ärsyttävää. Tyyliin "Saara, ihanaa nähdä sinua. Tiedäthän sinä Saara että olet niin upea. Mitä sinulle kuuluu Saara?". Ja puheiden sisältö on usein tuollaista yltiömairittelevaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka noin yksinkertainen juttu voi ärsyttää? Muissa maissa on kohteliaisuutta sanoa "hyvää huomenta Pekka", "mitä sulle Jussi kuuluu" j.n.e. Yksi tädeistäni käyttää aviomiehestään nimeä "toi", Toi sanoi ja toi teki, vaikka miehensä nimi on Jussi.
Mitenkähän muissa maissa suhtaudutaan siihen, että sitä etunimeä toistetaan jatkuvasti? "Hyvää huomenta Jaana? Mitä sinulle Jaana tänään kuuluu? Oletko Jaana jo syönyt aamupalaa? Ihanaa Jaana, että kohta on kesä!" Silkkaa littuiliahan tuollainen jatkuva etunimen hokeminen on; kuin vähäjärkisenä pidettävälle lässytettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa ihmisiä, jotka ihan kahden kesken toimitellessa puhuu noin?
Sitä en sitten tiedä mikä etunimen käytössä on jotenkin "alistavaa" tms mitä täällä on koitettu ilmaista.
Ymmärrät varmasti sen nyanssieron, kun halutaan alistaa toista nimellä puhuttelemalla jatkuvasti? Äänen sävy veetuilutyyliä, jatkuvasti painottaen ARjapa on tänään pirteä, OTTAAKO ARJA kahvia? No ARJA, aiotko tulla palaveriin?
Ja sama kotona miehen suusta: no ARJA, olitpa hyvä tyttö kun kävit kaupassa. Ja samalla äijä taputtaa päähän vaimoaan kuin koiraa!
Ei sitten herätä mitään kelloja vai??
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa ihmisiä, jotka ihan kahden kesken toimitellessa puhuu noin?
Sitä en sitten tiedä mikä etunimen käytössä on jotenkin "alistavaa" tms mitä täällä on koitettu ilmaista.
Et tiedä, koska et ole kokenut sitä. Ja kyllä, kahden kesken puhuvat noin ja se on hyvin kummallista. Kuin olisi jossain terapeutilla. "Minna, onhan sinulla kaikki hyvin?" vs tuttavallisemmin "Sä voit kertoa mulle, jos jokin vaivaa"
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa ihmisiä, jotka ihan kahden kesken toimitellessa puhuu noin?
Sitä en sitten tiedä mikä etunimen käytössä on jotenkin "alistavaa" tms mitä täällä on koitettu ilmaista.
Vain lapsille ja muille vajaavaltaisille puhutaan noin. Sormi pystyssä opettaen.
Vanhuksillekin lässytetään just noin, jatkuvasti etunimeä hokien ja ääntä KOROTTAEN.
Äänen sävy ja meininki ratkaisee lopulta tarkoituksen.
[quote=Vierailija]Kannatan ruotsin tasa-arvoista tapaa sinutella kaikkia, kuningas taitaa olla ainoa, jota ei yleensä sinutella kuin vahingossa, mutta ei hänkään siitä herneitä nenäänsä vedä, samoin etunimen käyttö esim. puhelimessa on hyvin yleistä, esim. kuinka haluat Anders, että se tehdään. En näe mitään alentavaa tai häiritsevää heidän käytännössään, eikä se, mitä sanoja käytetään, ole tärkeintä vaan keskustelun sävy, siitä se kunnioitus lähtee. Mielestäni aivan älytöntä kumarrella esim. titteleitä tai toisen asemaa, asiallisuus keskustelussa on tärkeintä, olitpa sitten tohtori tai varastotyöläinen.[/quote]
Siitä olen samaa mieltä, että titteleitä ei tarvitse käyttää (kuin erityisestä syystä), ja varsinkin siitä, että puheen/keskustelun sävyllä ja muulla sanattomalla viestinnällä on suuri merkitys.
En kuitenkaan pidä monen muunkaan tavoin siitä, että keskustelukumppanin nimeä, etu- tai sukunimeä, hoetaan joka lauseessa. Se ei ole suomenkielelle ominaista, eikä tavan todellakaan tarvitse yleistyä. Siihen sopiiko se paremmin ruotsin kieleen en osaa ottaa kantaa.
Jos on vaikeaa oppia muistamaan toisten nimiä, ne voi sanoa hiljaa mielessään. Myös nimien kirjoittaminen, varsinkin käsin, auttaa muistamisessa. sitellessään itsensä tai toisen henkilön nimi pitää ääntää selkeästi ja riittävällä äänenvoimakkuudella, koska ei voi tietää ja muistaa nimeä jota ei edes kuullut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa ihmisiä, jotka ihan kahden kesken toimitellessa puhuu noin?
Sitä en sitten tiedä mikä etunimen käytössä on jotenkin "alistavaa" tms mitä täällä on koitettu ilmaista.
Ymmärrät varmasti sen nyanssieron, kun halutaan alistaa toista nimellä puhuttelemalla jatkuvasti? Äänen sävy veetuilutyyliä, jatkuvasti painottaen ARjapa on tänään pirteä, OTTAAKO ARJA kahvia? No ARJA, aiotko tulla palaveriin?
Ja sama kotona miehen suusta: no ARJA, olitpa hyvä tyttö kun kävit kaupassa. Ja samalla äijä taputtaa päähän vaimoaan kuin koiraa!
Ei sitten herätä mitään kelloja vai??
Eihän tuossa se etunimen käyttö oo se alistava osuus, vaan juuri nuo mainitsemasi nyanssit.
Ja kuka kokee alistavana sen, että kysytään ottaako Arja kahvia?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka noin yksinkertainen juttu voi ärsyttää? Muissa maissa on kohteliaisuutta sanoa "hyvää huomenta Pekka", "mitä sulle Jussi kuuluu" j.n.e. Yksi tädeistäni käyttää aviomiehestään nimeä "toi", Toi sanoi ja toi teki, vaikka miehensä nimi on Jussi.
Muissa maissa jätetään hyvää ruokaa tarkoituksella lautaselle ja muissa maissa sauhutellaan palaveripöydässä vierustovereista piittaamatta. Molemmat ovat silti epäkohteliasta Suomessa. Vain juntti ei ymmärrä kulttuurien olevan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Tuntuu holhoavalta. Parillq tuttavallani on tällainen tapa. Nimen sanominen kerran on jokseenkin ok, mutta jatkuva toistelu on ärsyttävää. Tyyliin "Saara, ihanaa nähdä sinua. Tiedäthän sinä Saara että olet niin upea. Mitä sinulle kuuluu Saara?". Ja puheiden sisältö on usein tuollaista yltiömairittelevaa.
Puhelinmyyjät lässyttävät näin!
Kyllä se ärsyttää. Puhutaan kuin lapselle, vanhukselle tai vajaa älyiselle: "No, mitä sitä Maijalle kuuluu?" Tai "miten Maijan joulu meni?" Tiedän, että hän puhuu minulle. Miksi sitä pitää painottaa? Vastaan tuollaisiin vain jotain tyhjänpäiväistä, että "hyvin Maijan joulu meni."
Naiset taitaa yleensä puhutella miehiäkin etunimellä, kun taas me miehet keskenään puhutellaan sukunimillä ja aina tiedetään kenestä on kyse :D
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksillekin lässytetään just noin, jatkuvasti etunimeä hokien ja ääntä KOROTTAEN.
Outo tapa tosiaan, kyllähän puhuteltava jo katseesta tietää, että hänelle puhutaan.
Ikääntyessä kuulo huononee, ja kuulolaitteen kanssakin voi olla ongelmia. Tärkintä on pyrkiä eliminoimaan taustahäly ja puhua kasvokkain ja selkeästi. Selkeys tarkoittaa eri asiaa kuin voimakkuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka noin yksinkertainen juttu voi ärsyttää? Muissa maissa on kohteliaisuutta sanoa "hyvää huomenta Pekka", "mitä sulle Jussi kuuluu" j.n.e. Yksi tädeistäni käyttää aviomiehestään nimeä "toi", Toi sanoi ja toi teki, vaikka miehensä nimi on Jussi.
Mitenkähän muissa maissa suhtaudutaan siihen, että sitä etunimeä toistetaan jatkuvasti? "Hyvää huomenta Jaana? Mitä sinulle Jaana tänään kuuluu? Oletko Jaana jo syönyt aamupalaa? Ihanaa Jaana, että kohta on kesä!" Silkkaa littuiliahan tuollainen jatkuva etunimen hokeminen on; kuin vähäjärkisenä pidettävälle lässytettäisiin.
Muissa maissa se nähdään kohteliaana, että puhutellaan juuri sitä ihmistä. Suomalaiset on tästäkin saaneet tehtyä negatiivisen asian.
Tiällä vuan sanotaan jotta ootkonä syönnä jo, tuosson leepee, ota tae jätä.
Nämä per keleen KIUSAAJAT! Täälläkin alistamassa ja dissaamassa.