En ymmärrä miksi en löydä kumppania

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on jonkulainen hinku/halu/tarve saada seurustelukumppani, se voi näyttäytyä selittämättömänä luotaantyöntävänä ominaisuutena tapaamillesi henkilöille. Kun hyväksyy sen missä juuri nyt on, voi olla helpompi tavata ihmisiä ja heillä helpompi tavata sua kun tavoitteenasi ei ole saada seurustelusuhdetta vaan pelkästään tutustua tähän uuteen henkilöön.

Kiitos tästä kommentista. Tätä olen itsekin miettinyt.. Voi olla että olen alitajuisesti liian takertuva, koska haluan kovasti parisuhteen. -ap

Tavoittelet liian tasokasta miestä? Itselleni kesti vuosia tajuta, että esim. Helsingissä on niin paljon enemmän tasokkaita naisia kuin miehiä, että nainen ei voi olettaa saavansa tasoisensa miehen. Eli kympin nainen voi tavoitella ysin miestä, ysin nainen kasia. Kasi seiskaa.

Parisuhde löytyi aika nopeasti kun tämän tajusin. Olen ehkä 8.5, mies 7,5. Hänelle oli ennen minua tyrkyllä bikinifitnessiä harrastava kauppatieteen tohtorisnainen. Mies on itse hieman ylipainoinen, insinööri peruskoulupohjalta. Eipä siinä mitään, olemme onnellisia. Itse olen hoikka ja maisterin tutkinnon suorittanut.

Ap, mitä tarkoitat, kun sanoit, että olet boheemieläjä?

Siulunkumppanin löytäminen on hyvin vaikeaa ja usein tarvitakaan myös ripaus onnea. Mulla meni 10 vuotta ja n 150 naista ennen kuin löysin naisen, josta tiesin että haluan elää hänen kanssa loppuelämän.

Jos takana on 8 vuotta karusellilla ajelua, niin sen huomaa. Jatka samaan malliin vaan.

Farmers Only. Kokeile.

Vierailija kirjoitti:

Tavoittelet liian tasokasta miestä? Itselleni kesti vuosia tajuta, että esim. Helsingissä on niin paljon enemmän tasokkaita naisia kuin miehiä, että nainen ei voi olettaa saavansa tasoisensa miehen. Eli kympin nainen voi tavoitella ysin miestä, ysin nainen kasia. Kasi seiskaa.

Parisuhde löytyi aika nopeasti kun tämän tajusin. Olen ehkä 8.5, mies 7,5. Hänelle oli ennen minua tyrkyllä bikinifitnessiä harrastava kauppatieteen tohtorisnainen. Mies on itse hieman ylipainoinen, insinööri peruskoulupohjalta. Eipä siinä mitään, olemme onnellisia. Itse olen hoikka ja maisterin tutkinnon suorittanut.

Huokaus. Minua verraten yksinkertaista ja rajoittunutta miestä (tavismaisteria ja normaalipainoista) toisinaan hieman turhauttaa nämä tasojankkaajat. - Varmasti on olemassa tasoja mutta niinkuin ed. kommentti minusta myös osoittaa niin tasot tapaavat yksinkertaistaa ja vetää monesti mutkia vähän turhan suoriksi.

Toiseksi kyllä minä miehenä toivon pääseväni parisuhteeseen sellaisen hankilön kanssa, joka miellyttää minua erityisesti. Hänessä on luultavsti piirteitä, jotka todennäköisesti miellyttävät monia muitakin.

Mutta silti pääpaino on siinä, että hän miellyttää minua tuolla hetkellä "riittävän paljon" että olen hänen kanssaan halukas ja valmsi asettumaan parisuhteeseen. Riittävän paljolla tarkoitan sitä, että en ajattele tuolla hetkellä, että asetunpa hönen kansssaan nyt parisuhteeseen vaikka hän on arvoasteikollani 7,5/10 mutta varmasti vosiin löytää ja kohdatat hänetkin joka olisi lähempänä täyttä kymppiä.

Tuolloin haliuan kokea, että tuossa hän nyt on: hänen kanssaan haluaan jatkaa elämääni yhdessä. Mutta kai minä olen kyyninen tai kyltymätön kun koen että aina voi parantaa ja aina jokin asia voisi olla paremmin kuin toinen.

Mutta myös tiedoton ja tyytymätön siksikin, koska ei minulla ole mitään erityistä listaa, jonka kävisin aina läpi ja varmistuakseni, että onhan toisessa ainakin nämä seikat ja piirteet sillä ellei niin en ole hänen kanssaan missään nimessä valmis tai halukas parisuhteeseen.

Toki on minulla varmasti joitain sellaisiakin seikkoja tai piiteitä joita odotan tai toivon kumppailtani. ehkä jotain myös vaadinkin häneltä, koska en ole, enkä ole ollut koskaan kenen tahansa kanssa valmis saati halukas parisuhteeseen. Ja vaadinhan isteöltänikin asioita

Loppupeleissä sen enempi haluain vain tuntea ja kokea, jossain syvällä itsessäni onko minulla halua tai toive olla ja elää tosen rinnalla kuin kangituisin mielestäni kovin yksnkertaistavaan ja kaavamaisiin "parisuhde tasoihin" mutta kai minä näin tehdessäni taas luulen ja kuvittelen itsestänikin liian paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on jonkulainen hinku/halu/tarve saada seurustelukumppani, se voi näyttäytyä selittämättömänä luotaantyöntävänä ominaisuutena tapaamillesi henkilöille. Kun hyväksyy sen missä juuri nyt on, voi olla helpompi tavata ihmisiä ja heillä helpompi tavata sua kun tavoitteenasi ei ole saada seurustelusuhdetta vaan pelkästään tutustua tähän uuteen henkilöön.

Kiitos tästä kommentista. Tätä olen itsekin miettinyt.. Voi olla että olen alitajuisesti liian takertuva, koska haluan kovasti parisuhteen. -ap

Tuossa on kyllä olemassa se pienoin vaara, että sitä sinulle käy niinkuin minulle, joka en ole eläessäni ollut ja elänyt parisuhteessa. Vaikka tiedostan, että parisuhteessa on paljon erinomaisia ja rakastettavia asioita ja piirteitä, niin yhä useammin huomaan kysyväni, että olsiko se oikeasti niin kamalaa elää loppuikänsäkin sinkkuna. Mitä silloin oikeastaan menettäsin vai menettäsinkö oikeasti yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on jonkulainen hinku/halu/tarve saada seurustelukumppani, se voi näyttäytyä selittämättömänä luotaantyöntävänä ominaisuutena tapaamillesi henkilöille. Kun hyväksyy sen missä juuri nyt on, voi olla helpompi tavata ihmisiä ja heillä helpompi tavata sua kun tavoitteenasi ei ole saada seurustelusuhdetta vaan pelkästään tutustua tähän uuteen henkilöön.

Kiitos tästä kommentista. Tätä olen itsekin miettinyt.. Voi olla että olen alitajuisesti liian takertuva, koska haluan kovasti parisuhteen. -ap

Tuossa on kyllä olemassa se pienoin vaara, että sitä sinulle käy niinkuin minulle, joka en ole eläessäni ollut ja elänyt parisuhteessa. Vaikka tiedostan, että parisuhteessa on paljon erinomaisia ja rakastettavia asioita ja piirteitä, niin yhä useammin huomaan kysyväni, että olsiko se oikeasti niin kamalaa elää loppuikänsäkin sinkkuna. Mitä silloin oikeastaan menettäsin vai menettäsinkö oikeasti yhtään mitään. 

En usko että on tuota vaaraa. Ootte eri ihmisiä ja eri lähtökohdista, ja alempi suhtautuu eri tavalla parisuhteeseen kuin ap.

En usko yhtään näihin "tasojuttuihin." Etsin aitoa rakkautta (ja kai sielunkumppania?). Ymmärrystä, huumoria, välittämistä, jakamista. Yhteyttä. Koulutuksella, pituudella tai omaisuudella ei ole minulle -mitään- väliä. Monesti jopa turn off jos minua yritetään iskeä väärin verukkein.

Boheemilla elämällä tarkoitan kai taiteilijaluonnetta, rentoa elämän katsomusta ja seikkailun halua. En ole helpoin kumppani kaikille. -ap

Sama ongelma. Tsemppiä ap! 32v ja ihan hirveä olo kun vuosia sinkkuna. Tunteita ei vaan voi pakottaa.