Miksi kaikki kiva päättyy lapsen kanssa siihen, että lapsi tekee jotain typerää tai kiellettyä?

Mikä tahansa iso tai pieni yhteinen tekeminen tuntuu nykyään päättyvän lapsen kanssa siihen, että lopuksi lapsi tekee jotain kiellettyä tai typerää. Esim. se kun piirretään yhdessä, niin lopuksi lapsi ihan yhtäkkiä tahallaan piirtääkin seinään. Tai kun luen lapselle hänen toivomuksesta iltasatua, niin lopuksi lapsi repäisee kirjan sivusta palan irti. Useita vastaavantapaisia esimerkkejä voisi luetella. Lapsi täytti keväällä neljä ja tietää kyllä mitä saa tehdä ja mitä ei. Minusta kyseessä on joku mielenosoittaminen, mutta miksi kivan tekemisen yhteydessä?