Heippa hoitajat, jakakaa tuskanne

Viimeisen parin vuoden aikana työstä tuntuu ilo kadonneen, ilmapiiri on aika turhautunut ja niin olen minäkin. Kaikki koronasäätö, sysihuono uusi järjestelmä jonka kanssa on jatkuvasti ongelmia, loputon vajaamiehitys, työtaistelua, uupumusta.. Tekisi mieli pakata kamat ja lähteä vaikka itse työ on todella kiinnostavaa ja potilaat aivan mainioita ihmisiä kohdata.

Tekee mieleni jonnekin vuodatella ja kuulla mikä teitä tuskastuttaa, mitä olette tehneet työyhteisössä asioille, onko valoa tunnelin päässä vai onko onni löytynyt muualta?

Poden täällä syyllisyyttä kun olen tehnyt tuntitolkulla ylitöitä ylityökiellon aikana. Potkittaisiinkohan minut liitosta jos tunnustaisin? En vain tiedä mitä tehdä kun potilas on vielä hoidossa työajan loppuessa ja puolet päivän käynneistä saattaa olla kirjaamatta, välineiden ja tilojen huoltotyöt tekemättä. Pari kertaa on lipsahtanut kyllä ei niin välttämätöntäkin työtä yliajalle.

Nyt tuli ilmoitus että työaikapankin maksimiraja lasketaan alle 1/3 entisestä tässä työvoimatilanteessa, milloinhan tunteja voi pitää pois kun toiminta kärsii jo nyt. Lueskelin kuviosta ja tajusin samalla että olen tehnyt koko muutaman vuoden urani ylitöitä ilman ylityökorvausta. En ole laskenut listan tunteja vaan luottanut että korvaus tulee aikapankkiin aikana kun niin liittyessäni kerrottiin. En ole tiennyt että järjestelmään tulisi klikata "työnantajan aloitteesta" kohta jotta tämä tapahtuu vaan antanut ylityön mennä omana aloitteena jos en ole esihenkilön kanssa siitä etukäteen sopinut, näin taitaa meillä valtaosa tehdä. Nyt sitten v*tuttaa niin että paukkuu!