Kerrostalossa asuu supervanha mummo, joka vaikuttaa surulliselta

Varmaan miettii tulevaa kuolemaansa ja sitä että sen jälkeen ei ole enää koskaan olemassa, maailma vaan jatkaa menoaan ilman häntä.

Jos tapaat häntä ja juttelet . Tiedät enemmän kuin me.

Ilahtuu varmasti jo siitä, että juttelet. 

Yksinäisille vanhuksille saattaa olla päivän kohokohta jopa lehtimyyjän puhelu

Seuraavan kerran jutellessanne kysy, painaako hänen mieltään jokin. Hän kertoo sitten, jos haluaa. Harvoin ihmiset loukkaantuvat siitä kun toinen huolehtii.

Juuri kuuntelin kun vanha rouva selitti katusoittajallae ystävänsä sairaalan joutumisesta. Ihan yksityiskohtaisesti ei sairaudesta vaan siitä prosessista. Ambulanssi ja mikä sairaala, mihin siirrettiin , kauanko odotti yms.

Mietin omalle kohdalleni tunteen, että kaveri on kuollut, elämässä ei tapahdu jännittäviä asioita, muuta kuin terveyden saralla. Ja kun on tarve puhua asiasta, ei ole kavereita kenelle puhua.

Vierailija kirjoitti:

Juuri kuuntelin kun vanha rouva selitti katusoittajallae ystävänsä sairaalan joutumisesta. Ihan yksityiskohtaisesti ei sairaudesta vaan siitä prosessista. Ambulanssi ja mikä sairaala, mihin siirrettiin , kauanko odotti yms.

Mietin omalle kohdalleni tunteen, että kaveri on kuollut, elämässä ei tapahdu jännittäviä asioita, muuta kuin terveyden saralla. Ja kun on tarve puhua asiasta, ei ole kavereita kenelle puhua.

Pikkukauppojen kassat varmaan kuulevat kaikenlaisia tarinoita työpäivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole "saanut" hetkeen.

Mietippä omalle kohalle, jos puhuukin SUN äidistä/mummosta/tädistä!

Oletpa inhottava!

https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/ajankohtaista

Katoppa täältä, jos ois jokin vinkki, johon voisit tarttua ja auttaa.

Mun mielestä kunnilla on vanhuspalvelut, voisit soittaa ja kysyä myös sieltä neuvoa, siksi he ovat siellä.

Jos pääsisi vaikka päivätoimintaan mukaan tai jotain muita kanavia jossa tavata ikäisiään.

Kiva kun otit puheeksi!

Muistan vanhan mummon, joka oikeasti odotti kuolemaansa. Kesällä hän raahautui penkille istumaan toppatakki päällä. Monesti autoin hänet sisään ja ulos. Häneltä tahtoi karata virtsaa rappukäytävään ja rappukäytävässä haisi. En kuitenkaan sanonut hänelle tästä mitään. Hän oli yli 95 v vanha ja ajattelin, että  tätä hajua vain ystävällisesti siedämme ja ei mene kauaa, kun hän kuolee.

Nykyisin ei ole virtsaa rappukäytävässä, mutta välillä kuvittelen hänet penkille istumaan. Hän lähti viimeiselle sairaalareisulleen ja pian oli suruliputus.

Sillä on vanhuuden vaivoja. 

Yksinäisyys painaa jo mummolla,ehkä kaikki ystävät jo edesmenneitä. On se vaikeeta nuoremmillakin.

Olet tosi ystävällinen ja hienoa, että mietit miten voisit auttaa. Ehkä voit kysyä, käykö hänellä kotihoito tai tunteeko hän tarvetta sille. Jos hän ei ole vielä kotihoidon piirissä, voit tehdä huoli-ilmoituksen. Kotihoito voi auttaa myös viriketoiminnan järjestämisessä.

Voit pihapirisi jutella joni joutavia,jos sinulla aikaa siihen?Kotona asuville joilla jalat talella ja kulkevat rollatorilla on paljon aktivitettia ilmasta lähiöiden Palvelutalot,asukastalot,seurakunnat ymm.On ihan sitä vanhuksesta itsestä kinni haluako osallistua niihin?Vai onko valinnut yksin olon?Kirkoilla on kesät pihakahvila ilta päivää.Mahdolisuksia virkikeitä ilmasta palvelua ystävän saa: Kirkon diakoni.Helsinki Mission ja diakonisalaitos ,Punane risti.ymm järjestöt. Kohtaista mutta eivät tuota palveluja. Palvelut otetaan sosialiviraston vanhuspuolen yksiköstä ostopalveluna kuin yksinäisen päivätoiminta kerhot.

Kuinkahan vanha on vauvapalstailijoiden mukaan "supervanha"? 55v? Täällähän jo 35v haukutaan vanhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys painaa jo mummolla,ehkä kaikki ystävät jo edesmenneitä. On se vaikeeta nuoremmillakin.

Voi olla jo kaikki tutut ja kaverit haudassa. Aamuisin katsoo näkyykö nimi kuolinilmoituksissa ja jos ei niin keitetään aamukahvit. Olisi kiva kokeilla vielä tässä elämässä sitä ns. helppoa elämää.