Lue keskustelun säännöt.
Muutin yksiöön ja joka päivä ahdistaa täällä.
20.05.2022 |
Eli asia se että muutin n. Vuosi sitten yksiöön. Yksiö on 27 neliön ja ei ole varaa isompaan nyt kun olen työtön. Mutta joka päivä ahdistaa. Kun muutin tänne, kaikki oli hyvin. Sukulaiset ja perhe laittoi viestejä että "laita kuvia kun olet vähän sisustanut" ajattelin, että jaa mistä? Kun tämä on vain yksi pieni huone. Ei tänne mahdu kui sänky, nojatuoli, pieni pöytä ja hylly. Ja sitten olen ostanut tänne kirppareilta huonekalut ja ne on melko rumia. Ja sitten ikeasta pari halpaa. En tiedä sekö ahdistaa. En jotenkin saa tänne "kodin tuntua." Mutta jos muutan, saanko sielläkään? Heti kun käyn esim kylässä jollain toisella niin heidän koti tuntuu ihanalta ja kotoisalta. Auttakaa onko muilla ollut samanlaista tunnetta?
Kommentit (43)
Mä asuin neljä vuotta 30neliön luukussa ja ahdisti kun oli pääkoppa niin sekasin. Ei siin kämpäs ollu mitään vikaa. Ostin vanhan omakotitalon ja tajusin että mun ongelmat oli ennen tosi pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa sympatiseerata. Asuttiin miehen kanssa kaksistaan aikoinaan tuon kokoisessa kämpässä kaksi vuotta. Voin sanoa että ahdasta oli kahdestaan, yksin siihen olisi mahtunut aivan loistavasti.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa sympatiseerata. Asuttiin miehen kanssa kaksistaan aikoinaan tuon kokoisessa kämpässä kaksi vuotta. Voin sanoa että ahdasta oli kahdestaan, yksin siihen olisi mahtunut aivan loistavasti.
Minä ja mies + kissa asuimme 30m2 asunnossa reilun vuoden ja nuorena parina tuli riitti todella hyvin. Olisimme mahtuneet oikein hyvin vaikka 15 m2, jos olisi ollut tarpeen.
Mieheni asui ennen minun luikse muuttoaan Otaniemen solukämpässä ja en nyt enää muista kuinka iso se asunto oli, mutta suurinpiirtein sängyn levyinen se oli. Sellainen hieman isompi asunto kuin laivan hytti on. Asunnossa oli minikokoinen kylppäri ja pikkuruinen keittiötila, johon mahtui pieni jääkaappi, mikroaaltouuni ja kapea pöytätaso. Hän asui siinä mukavasti aikakin pari vuotta, kunnes muutti väljään 30 m2 asuntooni.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on oman onnensa seppä. Miksi työttömän pitäisi saada asua isossa asunnossa YKSIN? Mene sinne töihin, tai kouluttaudu, jos töitä et löydä.
En oo mikään työmuurahainen.
Ehkä johtuu siitä, että et ole vielä kotiutunut. Itsellä ainakin mennyt muutama kuukausi uudessa asunnossa, ennenkuin alkanut tuntua kodilta ja sitten vasta alkanut viihtyä. Tottuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on oman onnensa seppä. Miksi työttömän pitäisi saada asua isossa asunnossa YKSIN? Mene sinne töihin, tai kouluttaudu, jos töitä et löydä.
En oo mikään työmuurahainen.
Niinpä niin. Mitään ei kiinnosta tehdä, mutta pitäisi saada päivät pitkät maata jossain sadan neliön lukaalissa?
Miksi ihmeessä olet ostanut sinne rumia huonekaluja? En ymmärrä sellaista tuhlaamista yhtään. Kyllä ainakin minulla on aikaa vaikka kuinka katdella torilta mieleisiä huonekaluja ja on myös todella helppoa vaikka maalata tuolit mieleisellä värillä.
Tekstiilit on helppo ja nopea tapa sisustaa ja niitä löytyy kyllä jokaiseen lähtöön. Kivat verhot, matto, päiväpeitto sänkyyn, tyynyjä ja vaikka torkkupeitto, niin tadaa, asunto on viihtyisä. Siihen vielä muutama viherkasvi kauniissa ruukussa ja puhtaat ikkunat, niin se on siinä. Pisteeksi iin päälle voi vielä leipoa asuntoon hyvä tuoksu ja itselle herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet ostanut sinne rumia huonekaluja? En ymmärrä sellaista tuhlaamista yhtään. Kyllä ainakin minulla on aikaa vaikka kuinka katdella torilta mieleisiä huonekaluja ja on myös todella helppoa vaikka maalata tuolit mieleisellä värillä.
Tekstiilit on helppo ja nopea tapa sisustaa ja niitä löytyy kyllä jokaiseen lähtöön. Kivat verhot, matto, päiväpeitto sänkyyn, tyynyjä ja vaikka torkkupeitto, niin tadaa, asunto on viihtyisä. Siihen vielä muutama viherkasvi kauniissa ruukussa ja puhtaat ikkunat, niin se on siinä. Pisteeksi iin päälle voi vielä leipoa asuntoon hyvä tuoksu ja itselle herkkuja.
Tuo juttu, että asunnossa on puhtaat ikkunat, on muuten viihtyvyyden kannalta aika hyvä asia. Jos ikkunoista näkyy vain viiruja, ruutuja ja raitoja, niin se ei piristä yhtään. Mutta kun ikkuna on putipuhdas, niin valokin pääsee sisälle kauniisti.
No hitsi, muutama päivä sitten yksiösi oli 26 m2. Kiva asunto, kun se kasvaa koko ajan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa asuminenhan on kuin asuisi jossain laitoksessa. Yksityisyydestä tai omasta rauhasta ei tietoakaan, noin alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa asuminenhan on kuin asuisi jossain laitoksessa. Yksityisyydestä tai omasta rauhasta ei tietoakaan, noin alkuun.
Miten niin? Yksityisyyttä on mielestäni oikein hyvin kun laittaa oven kiinni ja omaa rauhaa myös. Tottakai jos joku pelkää ihmisiä ja säikkyy kaikkia ääniä, niin vaikeaa on, mutta silloin on jo isompia ongelmia kuin asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut lähes 40 vuotta yksiöissä. Totta kai haluaisin makuuhuoneen, mutta ei ole varaa parempaan. Olen synnynnäisesti sairas ja työkyvyttömyyseläkkeellä.
Vaikeaa on saada kodin tuntua kun selvästi inhoat asuntoasi. Eivät halvatkaan huonekalut välttämättä rumia ole, ne pitää vain valita huolella. Sen sijaan olet raahannut kotiisi kalusteita joita itsekin pidät rumina. Asennemuutos tarvitaan ennen kuin mistään sisustusneuvoista voi olla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä et saa yksiötä viihtysäks niin sulla ei ole mitään toivoa isomman kämpän kans.
Se on helppo pieni tila missä harjotella kodin rakentamista, mun elämän varrella ylivoimasesti hienoimmat ja viihtysimmät kämpät on ollu yksiöitä.
Koti ei synny ilman panostusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut lähes 40 vuotta yksiöissä. Totta kai haluaisin makuuhuoneen, mutta ei ole varaa parempaan. Olen synnynnäisesti sairas ja työkyvyttömyyseläkkeellä.
Sä olet oikeutettu isompaan asuntoon, asumistuki kompensoi, otappa asioista selvää paremmin.
Jaa. No mene ulos ja lyö rahaa tiskiin jos ei kelpaa. Anna kun veikkaan, asut kaupungin vuokrayksiössä?
Yksiö olis kyllä ahdistava, mutta kannattaa pitää tavara miniimissään niin hyvin, kuin se nyt noin pienessä asunnossa on mahdollista, koska minua ainakin ahdistaa semmoinen ahtauden tunne. Kannattaa panostaa valaisimiin ettei asunto ole pieni ja pimeä, koska sekin on ahdistavaa. Vaaleat esineet/pinnat lisää avaruuden tuntua. Ei tule muuta nyt nopeasti mieleen.
Onhan pienessä yksiössä asuminen aika ahdistavaa.
On eri asia jos käy työssä, opiskelee ja vielä harrastaa paljon. Samoin jos tapaa kavereita kodin ulkopuolella. Usein on poika- tai tyttöystävä jonka luona voi olla tai mökki tms.
Silloinhan petiaatteessa vain käy nukkumassa ja oleskelee vain jonkin aikaa joskus siinä pienessä huoneessa.
Jos on työtön (ei kuulu tähän miksi), sairas tai eläkkeellä, eli suunnilleen koko ajan yksiössään ja vielä pienillä rahoilla niin ettei voi harrastaa oikein mitään maksullista eikä jaksa päiväkausia kaduillakaan kulkea.
Itse asun vähätuloisena vuokralla kaksiossa ja tähän kuuluu piha missä voi oleskella. On aivan eri asia kuin kerrostaloyksiössä. Olen siinäkin asunut, parissa vuodessa tuntui, että ei päivääkään enempää.
Mieluummin nipistän jostain, että pystyn asumaan tässä. Vaikka kaikessa jo joudun säästämäänkin.
Minulle on oma hyvä oloni kotona niin tärkeä asia, että muutaman kympin säästö ei ole sen arvoista.
Ymmärrän aloittajan ahdistuksen. Turha sanoa, että pieni yksiö, jopa pienempi, on ihan hyvä asua. Joillekin on, mutta ei läheskään kaikille.
On ihan tutkittu juttu, että vain yhdessä huoneessa asuminen ei ole hyvä mielenterveydelle.
Viherkasvit ja vihreä väri sisustuksessa rauhoittaa ja tuo ulkotilan tuntua.
Nuorena solussa asuessa aina haaveili, että joku päivä on oma yksiö, siinä on kuitenkin oma rauha.
Muuta halvemmalle alueelle isompaan asuntoon.