Lue keskustelun säännöt.
Onko muiden miehet tälläisiä
Jepuleises
20.05.2022 |
Ystäväpiirini miehet ovat ilmeisesti samasta puusta, pienin eroavaisuuksin toki ja usein vitsaillaankin, ettei se suhde vaihtamalla parane, vaihtuu vaan vitutuksen aihe.
Esimerkkejä on sokeus lasten rutiineista, vaatetuksesta ja siivouksesta
Elämän normaali ennakointi ja tekemisten/tekemättömyyden seuraukset..
Onko naisissa vain sisäisesti rakennettu asioiden automaattinen hoito, vai miksi tuntuu olevan miehille niin vaikeaa hoitaa asioita, joista on sanottu.
En minäkään jaksa olla räksyttämässä joka ilta samaa rallia "iltapala, iltapesu, yövaatteet ja sänkyyn" - kuka sitä jaksaa kuunnella? Jos jättää sanomatta, niin homma ei hoidu ja tavallisen tyytyväisen lapsen nukkumaanmenoaika venähtää tunnilla ja parhaillaan menee ilman pesuja, syöttöä ja yöpukua sänkyyn..
On ihan paperille kirjattu normaalia arjen touhua, ettei kaikki ole vaan kuullun varassa. Tätä listaa ei tarvitse kirjaimellisesti noudattaa ja se sisältää "noin aikoja", ihan vain päivän tueksi, että tietää milloin syödään ja milloin suurinpiirtein nukutaan.
Yhtenä päivänä testasin taas mitä käy, kun yksinkertaisesti jätän jotain tekemättä olettaen toisen vanhemman ollessa paikalla, niin hän hoitaa yhtä lailla asioita.
Kyse lapsen syöttämisestä ja eritoten siitä, että pitäisi antaa kiinteää ruokaa ja istua pöydän ääressä, eikä vain tumpata tuttipulloa ja jatkaa puhelimen räpläystä. Ja kyllä, olin edeltävinä päivinä sanonut, että lapsemme alkaa olla jo sen verran iso, ettei enää pelkällä maidolla eletä ja pitää syöttää puuroa, pilttiä yms, mitä kyllä kaapista löytyy ja tyyli on vapaa. Lapsi lähes vuoden.
...Jep, lapsi ei syönyt sitten muuta kuin maitoa sinä päivänä.
Tuntuu miehestä muutenkin niin hankalalta syöttää mitään, kun lopettaa heti, jos ei suju. Vaikka kuinka tsemppaan ja kerron että ottaa rauhassa ja laittaa vaikka munakellon soimaan 10 minuutin päähän, että malttaisi nyt s**tana edes sen verran istua lapsensa kanssa pöydän ääressä, niin ei. Ja ihan hyvin lapsi siis syö, toki joidenkin ruokien kohdalla lämpenee hitaasti, mutta yleensä saadaan kyllä useampi lusikallinen syötyä ja mupeltaa itekseen myös leivän känttyrää tai hedelmää samalla.
Ja on yhteisiä ruokahetkiä, jolloin lapsi syö itsekseen meidän seurassa.
Myös ihmettelen sitä, että itse jos keitän kahvia yms, käytän viimeisen tilkan maitoa, niin se rekisteröityy johonkin mieleni sopukkaan ja tiedän hakea kaupasta lisää. Mutta auta armias, jos mies on keittänyt kahvia tai juonut maidot (tai siis jättänyt teelusikallisen pohjat purkkiin, joten minulle ei ole edes tyhjää purkkia pöydällä,jonka voisin naisena huomata ja rekisteröidä maidon olevan loppu), niin sanooko se siitä? Ei. Tuoko se automaattisesti lisää? Ei.
Tiedän, on pienet murheet ja elämässä kaikki niin helvetin hyvin, kun jaksaa näistä napista. Ja kyllä mäkätän aina vähän väliä asioista, ettei ne kasaudu aivorunkoon, joka viimeisen pisaran tippuessa (esim.kengät keskellä kulkuväylää) napsahtaa poikki ja sitten on peto irti.
Ugh, olen puhunut. Voisko joku nyt tulla kertomaan, että hänen mies ei vituta yhtään ja hoitaa hommansa?? Vai onko semmosia olemassa..
Kommentit (61)
Vai mies perheenpää ja elättäjä? Mieheni tienaa useita tonneja vähemmän kuin minä, pitäisikö mun vaihtaa sellaiseen paikkaan töihin, että meidän palkat olisi samalla tasolla että mies voisi "elättää" perhettämme? Mun mieskään tuskin ilahtuisi tuosta. Ja mikä on perheen pää? Meillä kummallakin on taitoja, joissa toinen voi johtaa ja toinen seurata, isot päätökset tehdään yhdessä.
Mutta kaikesta tästä erään filosofian vastaisesta jutusta huolimatta mieheni pystyy ottamaan vastuun talouden pyörittämiestä; kaupassakäynnistä, lapsista ja siivoamisesta aivan yksikseen ja itsenäisestikin jos siihen on tarvetta jos olen vaikka työmatkalla. Muuten hommat hoidetaan melkeinpä yhdessä...(toisaalta, minun ei tarvitse vaihtaa auton renkaita mutta mieheni ei puolestaan tarvitse putsata viemärin hajulukkoja kun se homma on yököttävää). Anoppini on kasvattanut mieheni varsin mainiosti ottamaan vastuuta itsestään ja muista :D
Ja kyllä tämä urokseni leikkii myös toisten urosten kanssa ja omaa omia menojaan ja harrastuksiaan. Ja joskus me kummatkin käsketään toisiamme tekemään jotain - ilman että siitä seuraa yhtään mitään tragediaa. Ja on niitä kenkiä/leluja/pölypalloja joskus ympäriinsä eikä kumpikaan jaksa niitä siivota...mutta ei sekään haittaa - jos jompaa kumpaa haittaa niin ottaa asiakseen ja hoitaa homman. Ei aina voi jaksaa ja kiinostaa...
Ja vastaus Ap:n kysymykseen - ei kaikki miehet ole tuollaisia. Mutta ymmärrän ajatuksesi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei kasvateta ajattelemaan ketään muita kuin itseään.
Siksi ne on tuollaisia.
Naisvihat vielä siihen päälle, niin soppa on valmis.Sinuna dumppaisin miehen helvettiin, muuten lapses saa tuon mallin ja jatkaa sitten aikuisena samaa.
Ketju on pelkkää miesvihaa, joten outoa että kuitenkin kaivoit vielä sen naisvihakortin esiin kaiken muun lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vai mies perheenpää ja elättäjä? Mieheni tienaa useita tonneja vähemmän kuin minä, pitäisikö mun vaihtaa sellaiseen paikkaan töihin, että meidän palkat olisi samalla tasolla että mies voisi "elättää" perhettämme? Mun mieskään tuskin ilahtuisi tuosta. Ja mikä on perheen pää? Meillä kummallakin on taitoja, joissa toinen voi johtaa ja toinen seurata, isot päätökset tehdään yhdessä.
Mutta kaikesta tästä erään filosofian vastaisesta jutusta huolimatta mieheni pystyy ottamaan vastuun talouden pyörittämiestä; kaupassakäynnistä, lapsista ja siivoamisesta aivan yksikseen ja itsenäisestikin jos siihen on tarvetta jos olen vaikka työmatkalla. Muuten hommat hoidetaan melkeinpä yhdessä...(toisaalta, minun ei tarvitse vaihtaa auton renkaita mutta mieheni ei puolestaan tarvitse putsata viemärin hajulukkoja kun se homma on yököttävää). Anoppini on kasvattanut mieheni varsin mainiosti ottamaan vastuuta itsestään ja muista :D
Ja kyllä tämä urokseni leikkii myös toisten urosten kanssa ja omaa omia menojaan ja harrastuksiaan. Ja joskus me kummatkin käsketään toisiamme tekemään jotain - ilman että siitä seuraa yhtään mitään tragediaa. Ja on niitä kenkiä/leluja/pölypalloja joskus ympäriinsä eikä kumpikaan jaksa niitä siivota...mutta ei sekään haittaa - jos jompaa kumpaa haittaa niin ottaa asiakseen ja hoitaa homman. Ei aina voi jaksaa ja kiinostaa...
Ja vastaus Ap:n kysymykseen - ei kaikki miehet ole tuollaisia. Mutta ymmärrän ajatuksesi..
sinä lähiömamma mitään tienaa
Luen mielenkiinnolla näitä keskusteluja ja mietin et mistä te oikein löydätte nää teidän "mies" oletetut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai mies perheenpää ja elättäjä? Mieheni tienaa useita tonneja vähemmän kuin minä, pitäisikö mun vaihtaa sellaiseen paikkaan töihin, että meidän palkat olisi samalla tasolla että mies voisi "elättää" perhettämme? Mun mieskään tuskin ilahtuisi tuosta. Ja mikä on perheen pää? Meillä kummallakin on taitoja, joissa toinen voi johtaa ja toinen seurata, isot päätökset tehdään yhdessä.
Mutta kaikesta tästä erään filosofian vastaisesta jutusta huolimatta mieheni pystyy ottamaan vastuun talouden pyörittämiestä; kaupassakäynnistä, lapsista ja siivoamisesta aivan yksikseen ja itsenäisestikin jos siihen on tarvetta jos olen vaikka työmatkalla. Muuten hommat hoidetaan melkeinpä yhdessä...(toisaalta, minun ei tarvitse vaihtaa auton renkaita mutta mieheni ei puolestaan tarvitse putsata viemärin hajulukkoja kun se homma on yököttävää). Anoppini on kasvattanut mieheni varsin mainiosti ottamaan vastuuta itsestään ja muista :D
Ja kyllä tämä urokseni leikkii myös toisten urosten kanssa ja omaa omia menojaan ja harrastuksiaan. Ja joskus me kummatkin käsketään toisiamme tekemään jotain - ilman että siitä seuraa yhtään mitään tragediaa. Ja on niitä kenkiä/leluja/pölypalloja joskus ympäriinsä eikä kumpikaan jaksa niitä siivota...mutta ei sekään haittaa - jos jompaa kumpaa haittaa niin ottaa asiakseen ja hoitaa homman. Ei aina voi jaksaa ja kiinostaa...
Ja vastaus Ap:n kysymykseen - ei kaikki miehet ole tuollaisia. Mutta ymmärrän ajatuksesi..
sinä lähiömamma mitään tienaa
Kjiäh, Iskikö pahastikin vyön alle jos akka tienaa eikä ukko olekaan se perheen elättäjä? Meinkö alphauros-perheenpää filosofia pilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni saa paljon anteeksi sillä, että kuluttaa kyllä koko valveillaolo ajan todella tehokkaasti perheen eteen. Arki pyörii päivästä toiseen. Käy töissä, hoitaa ruokaostokset ja tekee ruoat sekä vie lapsia ulos ja harrastamaan. Hän hoitaa kotitöitä parhaansa mukaan, mutta aikaa ei tahdo riittää vuorokaudessa.
Silti on joku sanomaton sääntö ettei oma-aloitteisesti tee mitään perusarjen ulkopuolelta. Kyllä kaikki lapsiin liittyvät vaate ja tarvike hankinnat sekä asioiden hoito on täysin minun eli äidin vastuulla. Samoin imurointi, vessan ja pyykin pesu sekä harvoin tehtävät kotityöt kuten ikkunat, uuni, kylpyhuone tai saunan pesu. Pihalla ei tee tikkua ristiin ilman käskyä eli jouluvalot, lumilapio ja pulkat on pihalla vielä kesälomalla ellei erikseen käske.
Lista on loputon ja ärsyttävintä ei todellakaan ole se ettei tee kaikkea tasavertaisesti vaan se ettei mikään asia käy pienessä mielessäkään. Sitten silmät suurina ihmettelee, kun en nuku hyvin ja levollisesti... Johtuisiko mitenkään siitä, että koko perheen asioiden hoitamiseen liittyvä kuorma on yhdelle ihmiselle liian suuri. Ja vaikka edellisenä päivänä jostain tekemisestä olisi sanottu niin ei vaan miehellä riitä muisti seuraavaan päivään.
Näistä on silti turha stressata sen enempää vaan itse pidettävä huolta omasta ajasta ja hyvällä omalla tunnolla lyhyempää työpäivää. En ala katkeraksi ja kiukkuiseksi uhriutujaksi, vaikka tiedostan vääryyden. Kyllä se mies sitten alkaa skarpata ja huomaa, kun alkaa ruuvi päässä kiristyä.
Minulla ei ole samanlainen mies. Mieheni on erittäin huomaavainen, mitä nyt välillä unohtaa vaihtaa tyhjän vessapaperirullan uuteen.
Minun kohdallani pätee se sanonta, että tytär etsii isänsä kaltaista puolisoa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ottaa niitä jänniä miehiä niin tulee jännä parisuhde.
Onkohan syynä se että mies on joskus yrittänyt olla omatoiminen, sillä seurauksella että vaimo on saanut latvaräjähdyksen tyyliin :"Etkö saat-nan taliaivo ymmärrä että jouluvalojen sähköjohtoa ei todellakaan vedetä autotallin oven ulkopuolelta, vaan sisäkautta! Miten v-tussa KAIKKI miehet on just tuommoisia puusilmiä, kun on v-ttu äiti tehnyt aina kaiken niin ei MITÄÄN osata tehdä oikein, ilman että pitää käydä perästä saat-na saa olla itse korjaamassa ja laittamassa...!!!" Väitän että hyvin suurella osalla miehistä ajatuskuplan sisällä lukee että "seuraavalla kerralla hänen korkeutensa saa virittää bling-bling jouluvalonsa ihan omatoimisesti, niin vältyn tältäkin huudolta".
Yleisneuvo noin muuten tähän asiaan on se että parisuhteessa olo perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos kovasti miehen käytös ahdistaa, niin yksi paperi käräjäoikeudelle toimitettuna poistaa kyseisen ongelmanaiheuttajan elämästäsi.
Sitä vain ihmettelen, kuinka naiset ovat noin kelvottomien miesten kanssa päätyneet yksiin alunperinkään? Vai onko niin, että vakka kantensa valitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni saa paljon anteeksi sillä, että kuluttaa kyllä koko valveillaolo ajan todella tehokkaasti perheen eteen. Arki pyörii päivästä toiseen. Käy töissä, hoitaa ruokaostokset ja tekee ruoat sekä vie lapsia ulos ja harrastamaan. Hän hoitaa kotitöitä parhaansa mukaan, mutta aikaa ei tahdo riittää vuorokaudessa.
Silti on joku sanomaton sääntö ettei oma-aloitteisesti tee mitään perusarjen ulkopuolelta. Kyllä kaikki lapsiin liittyvät vaate ja tarvike hankinnat sekä asioiden hoito on täysin minun eli äidin vastuulla. Samoin imurointi, vessan ja pyykin pesu sekä harvoin tehtävät kotityöt kuten ikkunat, uuni, kylpyhuone tai saunan pesu. Pihalla ei tee tikkua ristiin ilman käskyä eli jouluvalot, lumilapio ja pulkat on pihalla vielä kesälomalla ellei erikseen käske.
Lista on loputon ja ärsyttävintä ei todellakaan ole se ettei tee kaikkea tasavertaisesti vaan se ettei mikään asia käy pienessä mielessäkään. Sitten silmät suurina ihmettelee, kun en nuku hyvin ja levollisesti... Johtuisiko mitenkään siitä, että koko perheen asioiden hoitamiseen liittyvä kuorma on yhdelle ihmiselle liian suuri. Ja vaikka edellisenä päivänä jostain tekemisestä olisi sanottu niin ei vaan miehellä riitä muisti seuraavaan päivään.
Näistä on silti turha stressata sen enempää vaan itse pidettävä huolta omasta ajasta ja hyvällä omalla tunnolla lyhyempää työpäivää. En ala katkeraksi ja kiukkuiseksi uhriutujaksi, vaikka tiedostan vääryyden. Kyllä se mies sitten alkaa skarpata ja huomaa, kun alkaa ruuvi päässä kiristyä.
Ja olikos se niin että sinä määrittelet mitä on perusarki, ja mitkä tehtävät siinä kuuluu suorittaa, ja miten ja milloin ne kuuluu suorittaa? Olen melko varma että jos miehesi tekisi ihan oma-aloitteisesti vaateostoksia lapsillenne, niin tärykalvojensa kestävyys olisi silloin koetuksella taholtasi.
Naiset kyllä ovat kovia valittamaan miestensä "koko perheen asioitten hoitamiseen" osallistumattomuudesta, mutta auta armias, jos mies alkaakin hoitamaan kyseiset asiat! Hänhän on silloin sovinistinen tyranni joka ei salli vaimolleen minkäänlaista vapautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni saa paljon anteeksi sillä, että kuluttaa kyllä koko valveillaolo ajan todella tehokkaasti perheen eteen. Arki pyörii päivästä toiseen. Käy töissä, hoitaa ruokaostokset ja tekee ruoat sekä vie lapsia ulos ja harrastamaan. Hän hoitaa kotitöitä parhaansa mukaan, mutta aikaa ei tahdo riittää vuorokaudessa.
Silti on joku sanomaton sääntö ettei oma-aloitteisesti tee mitään perusarjen ulkopuolelta. Kyllä kaikki lapsiin liittyvät vaate ja tarvike hankinnat sekä asioiden hoito on täysin minun eli äidin vastuulla. Samoin imurointi, vessan ja pyykin pesu sekä harvoin tehtävät kotityöt kuten ikkunat, uuni, kylpyhuone tai saunan pesu. Pihalla ei tee tikkua ristiin ilman käskyä eli jouluvalot, lumilapio ja pulkat on pihalla vielä kesälomalla ellei erikseen käske.
Lista on loputon ja ärsyttävintä ei todellakaan ole se ettei tee kaikkea tasavertaisesti vaan se ettei mikään asia käy pienessä mielessäkään. Sitten silmät suurina ihmettelee, kun en nuku hyvin ja levollisesti... Johtuisiko mitenkään siitä, että koko perheen asioiden hoitamiseen liittyvä kuorma on yhdelle ihmiselle liian suuri. Ja vaikka edellisenä päivänä jostain tekemisestä olisi sanottu niin ei vaan miehellä riitä muisti seuraavaan päivään.
Näistä on silti turha stressata sen enempää vaan itse pidettävä huolta omasta ajasta ja hyvällä omalla tunnolla lyhyempää työpäivää. En ala katkeraksi ja kiukkuiseksi uhriutujaksi, vaikka tiedostan vääryyden. Kyllä se mies sitten alkaa skarpata ja huomaa, kun alkaa ruuvi päässä kiristyä.
Ja olikos se niin että sinä määrittelet mitä on perusarki, ja mitkä tehtävät siinä kuuluu suorittaa, ja miten ja milloin ne kuuluu suorittaa? Olen melko varma että jos miehesi tekisi ihan oma-aloitteisesti vaateostoksia lapsillenne, niin tärykalvojensa kestävyys olisi silloin koetuksella taholtasi.
Naiset kyllä ovat kovia valittamaan miestensä "koko perheen asioitten hoitamiseen" osallistumattomuudesta, mutta auta armias, jos mies alkaakin hoitamaan kyseiset asiat! Hänhän on silloin sovinistinen tyranni joka ei salli vaimolleen minkäänlaista vapautta.
Siis eihän elämässä ole muuta pakko kuin kuolla ja maksaa veroja. Mutta oikeesti siis eiköhän kaikille selvää, että arki ei toimi jos ei ole ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet päällä, oikeat varusteet mukana ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuskin on liikaa vaadittu sillä kyllä viranomaiset viimeistään ovat yhteydessä, jos perustarpeet laiminlyödään lapsiperheessä. Mutta kuten sanottu niin mies siis siihen perusarkeen osallisuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni saa paljon anteeksi sillä, että kuluttaa kyllä koko valveillaolo ajan todella tehokkaasti perheen eteen. Arki pyörii päivästä toiseen. Käy töissä, hoitaa ruokaostokset ja tekee ruoat sekä vie lapsia ulos ja harrastamaan. Hän hoitaa kotitöitä parhaansa mukaan, mutta aikaa ei tahdo riittää vuorokaudessa.
Silti on joku sanomaton sääntö ettei oma-aloitteisesti tee mitään perusarjen ulkopuolelta. Kyllä kaikki lapsiin liittyvät vaate ja tarvike hankinnat sekä asioiden hoito on täysin minun eli äidin vastuulla. Samoin imurointi, vessan ja pyykin pesu sekä harvoin tehtävät kotityöt kuten ikkunat, uuni, kylpyhuone tai saunan pesu. Pihalla ei tee tikkua ristiin ilman käskyä eli jouluvalot, lumilapio ja pulkat on pihalla vielä kesälomalla ellei erikseen käske.
Lista on loputon ja ärsyttävintä ei todellakaan ole se ettei tee kaikkea tasavertaisesti vaan se ettei mikään asia käy pienessä mielessäkään. Sitten silmät suurina ihmettelee, kun en nuku hyvin ja levollisesti... Johtuisiko mitenkään siitä, että koko perheen asioiden hoitamiseen liittyvä kuorma on yhdelle ihmiselle liian suuri. Ja vaikka edellisenä päivänä jostain tekemisestä olisi sanottu niin ei vaan miehellä riitä muisti seuraavaan päivään.
Näistä on silti turha stressata sen enempää vaan itse pidettävä huolta omasta ajasta ja hyvällä omalla tunnolla lyhyempää työpäivää. En ala katkeraksi ja kiukkuiseksi uhriutujaksi, vaikka tiedostan vääryyden. Kyllä se mies sitten alkaa skarpata ja huomaa, kun alkaa ruuvi päässä kiristyä.
Ja olikos se niin että sinä määrittelet mitä on perusarki, ja mitkä tehtävät siinä kuuluu suorittaa, ja miten ja milloin ne kuuluu suorittaa? Olen melko varma että jos miehesi tekisi ihan oma-aloitteisesti vaateostoksia lapsillenne, niin tärykalvojensa kestävyys olisi silloin koetuksella taholtasi.
Naiset kyllä ovat kovia valittamaan miestensä "koko perheen asioitten hoitamiseen" osallistumattomuudesta, mutta auta armias, jos mies alkaakin hoitamaan kyseiset asiat! Hänhän on silloin sovinistinen tyranni joka ei salli vaimolleen minkäänlaista vapautta.
Siis eihän elämässä ole muuta pakko kuin kuolla ja maksaa veroja. Mutta oikeesti siis eiköhän kaikille selvää, että arki ei toimi jos ei ole ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet päällä, oikeat varusteet mukana ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuskin on liikaa vaadittu sillä kyllä viranomaiset viimeistään ovat yhteydessä, jos perustarpeet laiminlyödään lapsiperheessä. Mutta kuten sanottu niin mies siis siihen perusarkeen osallisuukin.
Kyllä minä ymmärrän mitä on perus-arki, ja mitä siihen kuuluu pikkulapsi-perheessä, perustarpeet ynnä muut. Mutta onko kuitenkin niin että sinä määrittelet kuinka arkea pyöritetään TEILLÄ, miten pitää olla siivottu, milloin siivotaan, mitä ruokaa laitetaan, milloinka se pulkka ja lumilapio on viimeistään oltava pihalta poissa? Miehesi tietää että liian aikaisin pihalta poistettu lumilapio aiheuttaa toimestasi melusaastetta, omatoimisesti imuroitu vessa ei kelpaa koska kohtaa x ei oltu pyyhitty tahranpoistoaineella vaikka siitä on sata kertaa sanottu!!! Mitähän kaikki ajattelee jos sattuisivat meille kylään ja olisi tuonnäköistä...?
Haluan itse kumppanikseni miehen, en ohjailtavaa teinilasta, joka ei omatoimisesti ottaudu mihinkään ja tekee asiat pyydettäessä mielenosoituksellisesti vähän sinne päin, kun "äiti" kuitenkin korjaa perästä.
Älkää pelastako miehiä. Jos miehen pitää hoitaa vaikka lasten passit, että päästään matkaan, muttei hoida, sitten matka peruuntuu. Lasten mielipaha on isän syytä. Perseillä ja lusmuilla voi miten paljon tahansa jos tietää, että vaimo ottaa kopin ja mitään pahaa ei koskaan satu. Ikävää, että lapset joutuvat välikädessä kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvun miehet, onko teillä tällaista xD
Toivottavasti äidit kasvattavat tulevista pojistaan sitten erilaisia, jos isät ovat täysin käyttökelvottomia. Ilmeisesti lasten isän taloudenhoito kuitenkin kiinnostaa, kun samassa taloudessa pitää katsella?
Meillä ei ole lapsia, mutta oma mieheni on täysin päinvastainen. Minä taidan olla enemmän se vätys jolta hommat jää hoitamatta.
Mies siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa kausivaatteet kellariin, pitää mielessä koska kissan vessa on pesty, monitoroi jääkaapin sisältöä, siivoilee kaappeja...
En tiedä miksi jotkut naiset tekevät lapsia miehille joille arki on ylivoimaista.
Meillä kans mies lapsi.. eikä meillä ole edes lapsia! Itse pitää tehdä kaikki ja aina pitää erikseen pyytää asioita, koska muuten ei yhtään mitään tapahdu! Ilmeisesti jos tienaa 4kertaa enemmän kuin toinen niin on syy laiskotteluun, koska hänhän maksaa vuokraa enemmän niin mun homma pitää koti kunnossa ja hoitaa kissat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni saa paljon anteeksi sillä, että kuluttaa kyllä koko valveillaolo ajan todella tehokkaasti perheen eteen. Arki pyörii päivästä toiseen. Käy töissä, hoitaa ruokaostokset ja tekee ruoat sekä vie lapsia ulos ja harrastamaan. Hän hoitaa kotitöitä parhaansa mukaan, mutta aikaa ei tahdo riittää vuorokaudessa.
Silti on joku sanomaton sääntö ettei oma-aloitteisesti tee mitään perusarjen ulkopuolelta. Kyllä kaikki lapsiin liittyvät vaate ja tarvike hankinnat sekä asioiden hoito on täysin minun eli äidin vastuulla. Samoin imurointi, vessan ja pyykin pesu sekä harvoin tehtävät kotityöt kuten ikkunat, uuni, kylpyhuone tai saunan pesu. Pihalla ei tee tikkua ristiin ilman käskyä eli jouluvalot, lumilapio ja pulkat on pihalla vielä kesälomalla ellei erikseen käske.
Lista on loputon ja ärsyttävintä ei todellakaan ole se ettei tee kaikkea tasavertaisesti vaan se ettei mikään asia käy pienessä mielessäkään. Sitten silmät suurina ihmettelee, kun en nuku hyvin ja levollisesti... Johtuisiko mitenkään siitä, että koko perheen asioiden hoitamiseen liittyvä kuorma on yhdelle ihmiselle liian suuri. Ja vaikka edellisenä päivänä jostain tekemisestä olisi sanottu niin ei vaan miehellä riitä muisti seuraavaan päivään.
Näistä on silti turha stressata sen enempää vaan itse pidettävä huolta omasta ajasta ja hyvällä omalla tunnolla lyhyempää työpäivää. En ala katkeraksi ja kiukkuiseksi uhriutujaksi, vaikka tiedostan vääryyden. Kyllä se mies sitten alkaa skarpata ja huomaa, kun alkaa ruuvi päässä kiristyä.
Ja olikos se niin että sinä määrittelet mitä on perusarki, ja mitkä tehtävät siinä kuuluu suorittaa, ja miten ja milloin ne kuuluu suorittaa? Olen melko varma että jos miehesi tekisi ihan oma-aloitteisesti vaateostoksia lapsillenne, niin tärykalvojensa kestävyys olisi silloin koetuksella taholtasi.
Naiset kyllä ovat kovia valittamaan miestensä "koko perheen asioitten hoitamiseen" osallistumattomuudesta, mutta auta armias, jos mies alkaakin hoitamaan kyseiset asiat! Hänhän on silloin sovinistinen tyranni joka ei salli vaimolleen minkäänlaista vapautta.
Siis eihän elämässä ole muuta pakko kuin kuolla ja maksaa veroja. Mutta oikeesti siis eiköhän kaikille selvää, että arki ei toimi jos ei ole ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet päällä, oikeat varusteet mukana ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuskin on liikaa vaadittu sillä kyllä viranomaiset viimeistään ovat yhteydessä, jos perustarpeet laiminlyödään lapsiperheessä. Mutta kuten sanottu niin mies siis siihen perusarkeen osallisuukin.
Kyllä minä ymmärrän mitä on perus-arki, ja mitä siihen kuuluu pikkulapsi-perheessä, perustarpeet ynnä muut. Mutta onko kuitenkin niin että sinä määrittelet kuinka arkea pyöritetään TEILLÄ, miten pitää olla siivottu, milloin siivotaan, mitä ruokaa laitetaan, milloinka se pulkka ja lumilapio on viimeistään oltava pihalta poissa? Miehesi tietää että liian aikaisin pihalta poistettu lumilapio aiheuttaa toimestasi melusaastetta, omatoimisesti imuroitu vessa ei kelpaa koska kohtaa x ei oltu pyyhitty tahranpoistoaineella vaikka siitä on sata kertaa sanottu!!! Mitähän kaikki ajattelee jos sattuisivat meille kylään ja olisi tuonnäköistä...?
Tämä on niin väsynyt tekosyy, jonka aina joku kaivaa esille. Ihan hirmu mielelläni olisin joskus päättämättä mitä meillä syödään ja koska pyykkiä pestään, mutta jos pudotan pallon ei mitään tapahdu. Mies kävisi kaupassa vaikka joka päivä 2 krt päivässä hakemassa itselleen einespastan ja jäätelön, leipäpaketin ja nakkeja, mutta jääkaapin varustaminen koko perheelle tarkoitetulla ruualla on ylivoimaista, puhumattakaan ruuan valmistamisesta. Sama pyykin kanssa, ei tapahdu. Alkaa harmittelu, että mistä nyt puhtaat kalsarit kun ei pyykkiä ole pesty. Mies on asunut pääasiallisesti itsekseen vuosia, joten kyse ei ole kyvyttömyydestä vaan ihan puhtaasta laiskuudesta. Miksi tehdä itse jotain, jonka voi jättää toiselle?
Olen ehdottanut erilleen muuttoa toistuvasti, jostai syystä ei käy vaan se on sitten kuulema ero jos muutan pois..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai mies perheenpää ja elättäjä? Mieheni tienaa useita tonneja vähemmän kuin minä, pitäisikö mun vaihtaa sellaiseen paikkaan töihin, että meidän palkat olisi samalla tasolla että mies voisi "elättää" perhettämme? Mun mieskään tuskin ilahtuisi tuosta. Ja mikä on perheen pää? Meillä kummallakin on taitoja, joissa toinen voi johtaa ja toinen seurata, isot päätökset tehdään yhdessä.
Mutta kaikesta tästä erään filosofian vastaisesta jutusta huolimatta mieheni pystyy ottamaan vastuun talouden pyörittämiestä; kaupassakäynnistä, lapsista ja siivoamisesta aivan yksikseen ja itsenäisestikin jos siihen on tarvetta jos olen vaikka työmatkalla. Muuten hommat hoidetaan melkeinpä yhdessä...(toisaalta, minun ei tarvitse vaihtaa auton renkaita mutta mieheni ei puolestaan tarvitse putsata viemärin hajulukkoja kun se homma on yököttävää). Anoppini on kasvattanut mieheni varsin mainiosti ottamaan vastuuta itsestään ja muista :D
Ja kyllä tämä urokseni leikkii myös toisten urosten kanssa ja omaa omia menojaan ja harrastuksiaan. Ja joskus me kummatkin käsketään toisiamme tekemään jotain - ilman että siitä seuraa yhtään mitään tragediaa. Ja on niitä kenkiä/leluja/pölypalloja joskus ympäriinsä eikä kumpikaan jaksa niitä siivota...mutta ei sekään haittaa - jos jompaa kumpaa haittaa niin ottaa asiakseen ja hoitaa homman. Ei aina voi jaksaa ja kiinostaa...
Ja vastaus Ap:n kysymykseen - ei kaikki miehet ole tuollaisia. Mutta ymmärrän ajatuksesi..
sinä lähiömamma mitään tienaa
Pierupetteri punkan pohjalta ulahtelee.
Nauratti ihan, kun tää kuulostaa, niin tutulle tilanteelle! Kyllä hyvä puoliso haluaa auttaa sinua ja osallistua perheen pyörittämiseen.