Mun lapsi ei suostu syömään juuri mitään. Muilla nirsoja lapsia?

Onko lapsi koskaan mukana ruoanlaitossa?

Nepsy.

Kannattaa vaikka väkisin opettaa se lapsi syömään monipuolisesti, sitten myöhemmin se lapsi kiittää sua kun syö muutakin sitä einespizzaa.

Kannattaa googlettaa ARFID

Täällä ilmoittautuu toinen!  Meillä lapsella oli maitoallergia, joka sittemmin meni ohi. Aluksi luulinkin, että tuo allergia olisi aiheuttanut nirsoilut, koska joskus allergiset ihmiset on vielä aikuisenakin vähän ennakkoluuloisia joitakin ruokia kohtaan (ymmärrettävästi). Mutta sitten lopulta hyväksyin, että kyseessä on vain valikoiva syöjä :) Tällä on varmaan jokin tautiluokituskin olemassa, en ole varma. Meillä stressi loppui siihen, kun annoin lapsen valita omat syömisensä kokonaan itse. Mentiin kauppaankin yhdessä ja lapsi lappasi omia ruokiaan kärryyn niin paljon kuin halusi ja niitä ruokia, joita söi. Se helpotti lapsen ahdistusta tosi paljon. Nyt on jo aikuinen ja syö todella valikoivasti edelleenkin, mutta on teinistä saakka tehnyt omat ruokansa ja yrittää myös aktiivisesti lisätä asioita ruokavalioonsa. Kun lapsi oli nuorempi, piti aika paljon pitää sen puolia opettajia ja muita vastaan. Onneksi meillä oli hyvä lääkäri, joka sanoi, että meidän strategia on hyvä, ja että tärkeintä lapselle on saada kaloreita (ja proteiinit ja kalkit ym.).

Ihmiset usein kuvittelee, että nirsous on jotain, jonka joku vain valitsee ärsyttääkseen, mutta näin ei kyllä ole. Usein siihen liittyy voimakasta ahdistusta ja usein jotkut ruuat, esim. hedelmät saattavat haista todella vastenmieliselle. Tämä aiheuttaa sitten pahoinvointia. Sosiaalisesti nirsoilu aiheuttaa usein voimasta syyllisyyden tunnetta ja saattaa rajata elämääkin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaikka väkisin opettaa se lapsi syömään monipuolisesti, sitten myöhemmin se lapsi kiittää sua kun syö muutakin sitä einespizzaa.

Jos on noita aistiherkkyyksiä (minä olen se aiempi kirjoittaja joka ei aikuisenakaan pysty syömään raakaa kurkkua lainkaan koska se haisee ja maistuu aivan kuvottavalta), niin ei ole sellaista vaihtoehtoa että opeta vaikka väkisin. Onneksi omat vanhemmat ymmärsivät että en tehnyt kiusaa tahallani, kun olin muuten maailman kiltein lapsi.

Tällaisen "ei pelkän nirsouden" tunnistamisessa auttaa myös se, jos lapsen lempi- ja inhokkiruuat eivät ole ihan tyypillisiä. Esim. itse vihasin makaronilaatikkoa mutta maksalaatikko maistui kunhan sai jättää rusinat pois, ja ketsuppia ei saanut tuoda lähellekään ruokaani. Nykyäänkin käytän sitä ehkä 1/10 siitä määrästä mitä "normaalit" ihmiset laittaa.

P.s. En syö einespitsaa, ne on ihan hirveitä. Siitä olen samaa mieltä että normaalista lapsesta saa nirson jos antaa syödä vain karkkia ja pikaruokaa.

Täällä ilmoittautuu lapsena super nirso tapaus ja aikuisenakin vielä valikoiva. Suostuin kuulemma syömään lapsena tasan 5 ruokalajia ja todellakin olin syömättä jos en halunnut syödä ja nälkää oppi sietämään hyvin. Vasta vanhempana ymmärsin että olen tosi herkkä tekstuurien suhteen, edelleenkään en voi sietää esim. sipulia jollei se ole parin mm kokoisiksi palasiksi pilkottuna ruuan seassa. Muistan yhden kerran ala-asteella (olisiko ollut 4 tai 5 luokalla) tapauksen ruokalassa missä en suostunut syömään lautaseltani yhtään mitään muuta kuin salaatin tai kurkut ja eräs opettaja näki tämän ja suuttui tosi paljon ja sanoi että en saa poistua ruokalasta ennen kuin ruoka on syöty. No aikaa kului ja kului ja katsoin kun kaikki oppilaat ja opettajat söivät ja lähtivät ja minä vain istuin paikallani. Keittäjä oli jo siivonnut ruuat pois ja moppasi lattiaa, kellot olivat jo soineet ja oppitunnit alkaneet kun tämä kyseinen opettaja tuli takaisin puhuakseen keittäjän kanssa ja hämmästyi nähdessään minut yhä istumassa siinä. Muistan edelleen hänen hämmentyneen, mutta nyt huomattavasti lempeämmän äänensä kysyessään että miksen ole jo tunnilla ja kun vastasin etten pysty syömään ruokaani niin hän huokasi ja sanoi että voin mennä.

Pakottaminen ei auta, siitä voi pahimmillaan vain jäädä traumat ja pahentaa lapsen suhdetta ruokaan ja syömiseen. Ei lapsi tee sitä tahallaan. Suosittelen vain kokeilemaan tehdä teille aikuisille mahdollisimman hyvältä tuoksuvia ruokia jotta lapsen mielenkiinto herää ja sitten taas ujuttaa lapsen jo syömiin ruokiin vaivihkaa uusia ainesosia jotka eivät muuta ruokaa kovin paljon tekstuuriltaan tai maultaan.