Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla niin masentunut ettei jaksa käydä suihkussa?
18.05.2022 |
Onko silloin jo kyse vaikeasta masennuksesta? Laulaja Naomi Judd kuoli hiljattain, teki im, ja oli kertonut jossain haastattelussa pari vuotta sitten ettei pystynyt pitkään aikaan peseytymään, kun oli niin masentunut. Hänellä oli treatment resisting major depression -niminen häiriö. Oli näyttelijä Ashley Juddin äiti.
Kommentit (32)
Mulla pisin aika ollu joku kolme viikkoo.
Suurin osa ajasta on vähän taistelua tuon suihkun kanssa, jos on joku pakollinen meno niin kyl sit käyn ennen,
kun sellases kunnossa että pystyy yksin liikkumaan kylillä, ja hoitaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tommosesta tilanteesta pystyy alkaa toipumaan? Itsellä paha masennus ja nyt jo kolme lääkekokeilua takana. Olen siis pystynyt pitkään syömään noita kaikkia (ei ole sivuoireiden takia tarvinnut lopettaa), mutta yksikään ei ole tuonut mitään apua. Että olisi alkanut piristymään tai voimat palautumaan. Jos lääkkeetkään ei auta, niin mikä auttaa?
Ne laittavat terapiaan, jos on varaa ja aikaa ja näyttää siltä, että on tarvetta. Sen terapian aikana jaksaa käydä siellä suihkussa just, kun sinne menee. Sen jälkeen taas vaan on ja seuraavan kerran suihkuun, kun tulee terapia-aika. Sitten ne laittavat päiväsairaalaan. Siellä hoitajat juoruilevat jossain huoneen nurkassa ringissä sukkia kutoen ja yrität itse kutoa sitä sukkaa, eikä siitä mitään tule, kun et ikinä ole käsityöihminen ollut. Sen jälkeen laittavat siellä kuntosalille ja tällaisena syömishäiriöisenä puhkeaa uusi syömishäiriö ja siinä juoksee punttisalilta toiselle ja sitten se katkeaa seinään ja istut taas himassa odottamassa sitä hetkeä millon on syy mennä pesulle ja toivot, ettei sitä tule.
En mä tiedä miten tästä ikinä nousee mihinkään. En mä tiedä onko masennukseen oikeasti mitään. Sen tiedän, että lääkkeillä hyvin harva saavuttaa yhtään mitään. Mitkään kalaöljyt ja muu hömppä ei auta yhtään.
- se jolla makaroonia tukassa
Melko toivottamalta tämä kieltämättä vaikuttaa. Oli niin suuria toiveita lääkityksen suhteen, että nyt masentaa vielä enemmän kun konkreettisesti tajuaa ettei apua ole. Terapiaan koen jo ajatuksena turhaksi. Ei minun masennusta ainakaan millään ajatuksilla, puhumalla, mielikuvilla ja -harjotteillla paranneta. Tarvitsisin virtaa, voimaa ja energiaa ruumiseen, että jaksaisin tehdä normaaleja asioita. Piriäkö tässä seuraavaksi kokeilemaan?
Anna anteeksi. Ei mun ollut tarkoitus sua lannistaa. Se voi ihan hyvin olla, että sinä hyödyt niistä lääkkeistä.
Lähetän nyt sulle kuitenkin ensiavuksi halauksen täältä ajatuksenvoimalla.
Et sinä minä lannistanut :) Vaan itse olen murheissani, kun olen nyt jo kolmen lääkekokeilun myötä alkanut ymmärtämään että lääkkeet ei auta. Luulin ja toivoin, että lääkityksen myötä olisin päässyt jaloilleen.
Voi ehdottomasti olla. Läheiseni sairastui vakavaan masennukseen ja käytännössä invalidisoitui petiinsä pariksi viikoksi. Toipumisessa meni toista kuukautta ja silloinkin hän pystyi vain juuri ja juuri pysymään television edessä valveilla.
Kyllä voi, itsellänikin sama ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tommosesta tilanteesta pystyy alkaa toipumaan? Itsellä paha masennus ja nyt jo kolme lääkekokeilua takana. Olen siis pystynyt pitkään syömään noita kaikkia (ei ole sivuoireiden takia tarvinnut lopettaa), mutta yksikään ei ole tuonut mitään apua. Että olisi alkanut piristymään tai voimat palautumaan. Jos lääkkeetkään ei auta, niin mikä auttaa?
Ne laittavat terapiaan, jos on varaa ja aikaa ja näyttää siltä, että on tarvetta. Sen terapian aikana jaksaa käydä siellä suihkussa just, kun sinne menee. Sen jälkeen taas vaan on ja seuraavan kerran suihkuun, kun tulee terapia-aika. Sitten ne laittavat päiväsairaalaan. Siellä hoitajat juoruilevat jossain huoneen nurkassa ringissä sukkia kutoen ja yrität itse kutoa sitä sukkaa, eikä siitä mitään tule, kun et ikinä ole käsityöihminen ollut. Sen jälkeen laittavat siellä kuntosalille ja tällaisena syömishäiriöisenä puhkeaa uusi syömishäiriö ja siinä juoksee punttisalilta toiselle ja sitten se katkeaa seinään ja istut taas himassa odottamassa sitä hetkeä millon on syy mennä pesulle ja toivot, ettei sitä tule.
En mä tiedä miten tästä ikinä nousee mihinkään. En mä tiedä onko masennukseen oikeasti mitään. Sen tiedän, että lääkkeillä hyvin harva saavuttaa yhtään mitään. Mitkään kalaöljyt ja muu hömppä ei auta yhtään.
- se jolla makaroonia tukassa
Melko toivottamalta tämä kieltämättä vaikuttaa. Oli niin suuria toiveita lääkityksen suhteen, että nyt masentaa vielä enemmän kun konkreettisesti tajuaa ettei apua ole. Terapiaan koen jo ajatuksena turhaksi. Ei minun masennusta ainakaan millään ajatuksilla, puhumalla, mielikuvilla ja -harjotteillla paranneta. Tarvitsisin virtaa, voimaa ja energiaa ruumiseen, että jaksaisin tehdä normaaleja asioita. Piriäkö tässä seuraavaksi kokeilemaan?
Anna anteeksi. Ei mun ollut tarkoitus sua lannistaa. Se voi ihan hyvin olla, että sinä hyödyt niistä lääkkeistä.
Lähetän nyt sulle kuitenkin ensiavuksi halauksen täältä ajatuksenvoimalla.
Et sinä minä lannistanut :) Vaan itse olen murheissani, kun olen nyt jo kolmen lääkekokeilun myötä alkanut ymmärtämään että lääkkeet ei auta. Luulin ja toivoin, että lääkityksen myötä olisin päässyt jaloilleen.
Mietin mikä sua voisi auttaa. Se voi myös olla aika. Aika auttaa usein, jos sen antaa tehdä työnsä. Mä pidän sulle paljon peukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia masentuneita on uskoontulo auttanut. Huutakaa Jeesusta avuksenne ja Hän auttaa
En olisi itsestäni uskonut, mutta lopulta sairaus vei pedin pohjalle. Pakotin itseni suihkuun ja hammaspesulle edes 2-3 kertaa/vko. Pelkkä postin hakeminen oli vaikeea, laskujen maksu lähes ylivoimaista, vaikka tilillä oli rahaa. Yksi puhelu esim.virastoon kauhistutti, en vain jaksanut. Halusin vain maata sängyssä ja nukkua.
Masennus on todella lamaanuttuva sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tommosesta tilanteesta pystyy alkaa toipumaan? Itsellä paha masennus ja nyt jo kolme lääkekokeilua takana. Olen siis pystynyt pitkään syömään noita kaikkia (ei ole sivuoireiden takia tarvinnut lopettaa), mutta yksikään ei ole tuonut mitään apua. Että olisi alkanut piristymään tai voimat palautumaan. Jos lääkkeetkään ei auta, niin mikä auttaa?
Ei auta muu kuin se, että elämään tulee niitä elementtejä joiden puuttuminen on alunpitäen saanut masentumaan.
Jotain vikaahan jo pitäisi ihmisessä ollakin jos esim vastentahtoinen sinkkuus ja lapsettomuus sekä yksinäisyys ei saisi mieltä matalaksi eikä mikään määrä omaa aktivisuutta ja mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä toisi muutosta mihinkään.
Tyhjän saa pyytämättäkin.
Voi olla. En ehkä sanoisi ettei jaksa, varmaan jaksaa, mutta koska peseytymisellä ei ole mitään väliä, se on vain jotain mitä pitää väkisin tehdä, vaikkei tunne siihen mitään mielenkiintoa, niin miksi nähdä sitä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus on kyllä voi. Minä olin joitakin vuosia sitten niin masentunut etten jaksanut kuin nukkua. Olin heikossa kunnossa ja mieheni syötti lusikalla jotain keittoa.
Suihkussa istuin jakkaralla ja mies pesi koska en itse jaksanut enkä pysynyt edes pystyssä.
Vielä nykyäänkin suihkuun meno jotenkin kangertelee ja vaatii ponnistelua mennä. Mutta peseytymisen jälkeen olo on tosi ihana.
Tsemppiä kaikille masentuneille!
Vierailija kirjoitti:
Miten tommosesta tilanteesta pystyy alkaa toipumaan? Itsellä paha masennus ja nyt jo kolme lääkekokeilua takana. Olen siis pystynyt pitkään syömään noita kaikkia (ei ole sivuoireiden takia tarvinnut lopettaa), mutta yksikään ei ole tuonut mitään apua. Että olisi alkanut piristymään tai voimat palautumaan. Jos lääkkeetkään ei auta, niin mikä auttaa?
Diagnoosi on väärä. Monen masennus on anemia, kilpirauhasen vajaatoiminta, tai jopa joku vakava sairaus kuten sydänsairaus.
Todella yleistä.