Yhtäkkiset syvät ja mahtavaa keveyttä aiheuttavat onnellisuuskohtaukset ilman syytä, tuleeko teillekin?

Vierailija kirjoitti:

Ai ei syytä olla onnellinen? Sulla on lapsia, jotka tuovat paljon onnellisuutta. Sulla on työpaikka. Sulla on kunnon ruokaa ja jaksat laittaa sitä. Sulla on sauna, ja ilmeisesti siis omakotitalo ja oma piha, kun linnunlaulua voit kuunnella ovi auki? Sauna tuo hyvän olon. Nämä kaikki yhdessä ovat jo tosi paljon.

Mulla ei esim. ole mitään noista, tai no, leipää söin paketista kun kivuilta pääsin sängystä.

Itsellä ainakin liikunnan jälkeen, jos on liikkunut riittävän määrän. Yhtäkkiä tunne, ettei mikään ahdista ja elämä tuntuu hyvältä. 

Kyllä se hypomania taitaa olla kuitenkin

Tulee. Viimeksi oli pari päivää sitten. Se on sitä hormonien heittelyä. 

Viime viikolla itkin onnesta kun kävelin yöllä ulkona. Koin maailman niin kauniina.

Harvoin tulee. Itse kutsuisin sitä vapaudeksi. Tavallisesti sitä herää päämäärätietoisena päivään ja päivän päätteeksi se tunne että on kiitollinen päivästä. Joskus sitä vain näkee työhönsä turtuneita työkavereita jolloin se fiilis tarttuu itseensäkin. Silloin jää vain p@ska fiilis käteen. Mutta on niitä hyviäkin päiviä jolloin saavuttaa sellaisen ikäänkuin flow-fiiliksen että työt rullaa ja saa vielä kiitosta tehdystä työstä.

Vierailija kirjoitti:

Ai ei syytä olla onnellinen? Sulla on lapsia, jotka tuovat paljon onnellisuutta. Sulla on työpaikka. Sulla on kunnon ruokaa ja jaksat laittaa sitä. Sulla on sauna, ja ilmeisesti siis omakotitalo ja oma piha, kun linnunlaulua voit kuunnella ovi auki? Sauna tuo hyvän olon. Nämä kaikki yhdessä ovat jo tosi paljon.

Olin tulossa kirjoittamaan aivan samaa. Todellakin on syytä olla onnellinen tuossa tilanteessa. Monella ikäisenäsi ei ole omakotitaloa, saunaa, lapsia tai edes työtä. 

Nuorempana tuli useammin. Nyt kun olen 45+ niin enää todella harvoin. Epäilen että noi on monesti naisilla hormonaalisia, monilla ajoittuu ovulaation aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee, mutta en oikeastaan koe niitä miellyttäviksi. Tuntuu jotenkin liian hyvältä ja alan pelätä, että pää sekoaa tai että kuolen.

Paras keino hallita ylitsevuotavaa kuppia on ajatella mielessään kaikkea hyvää itsen lisäksi aivan kaikille. Uloshengityksen mukana ajattelee ylimääräisen ilon ja onnen päätyvän maapallon toiselle laidalle saakka tuntemattomille ihmisille jotka sitä tarvitsevat. Iloa ja onnea ei vähennä se että sitä antaa kaikille. Sitä melkein tuntuu pursuavan lisää. Ja kun sitä vain tulee ja tulee, ei ole pelkoakaan mihin sitä kaikkea muka varastoisi.

Ai jollain muullakin on? Itsellä on lähes päivittäin. Johtunee siitä että tärkeät palaset elämässä on kohdillaan, vaikka on niitä haasteitakin eikä kaikkeen voi vaikuttaa. Iso osa on myös sitä että tietää tehneensä oikeita ratkaisuja itseä ja toisia kohtaan. Samaa ei tule ikinä jos vain kuluttaa dopamiinilähteitä (herkut, netti jne). 

Alakuloa ei ole käytännössä ikinä, lukuunottamatta pahempia vastoinkäymisiä vuosia sitten. Toisaalta ne kasvattavat, laittavat arvot uuteen asentoon ja auttavat kestämään vaikeuksia paremmin seuraavalla kerralla.

M50

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana tuli useammin. Nyt kun olen 45+ niin enää todella harvoin. Epäilen että noi on monesti naisilla hormonaalisia, monilla ajoittuu ovulaation aikaan. 

Jännä kun vain mulla potutusta tuohon aikaan. Nyt onnellisempi ilman vuotoja

Varmaankin samahko tunne jota yoga-suutrassa kutsutaan fraasilla anuttamaH sukha-laabhaH (äärimmäisen onnellisuuden saavuttaminen [joka syntyy  tyytyväisyydestä, ~santoosha])

saṁtoṣāt-anuttamas-sukhalābhaḥ 42

[HA]: From Contentment Unsurpassed Happiness Is Gained.

[IT]: Superlative happiness from contentment.

[VH]: [BM]: [SS]: By contentment, supreme joy is gained.

[SP]: As the result of contentment, one gains supreme happiness.

[SV]: From contentment comes superlative happiness.

https://yogasutrastudy.info/yoga-sutra-translations/ysp-sutras2-41-2-55/

Mulla tulee usein juuri keväisin, huhti-toukokuussa tällainen olo, sen takia aina odotankin kevättä ja otan lomaa vapun seutuville, se on ihanaa.

Keväällä välillä tulee semmoisia, kun aurinko jonain päivänä paistaa ja ei enää ulkona jäädy.

Minulle on tullut yhtäkkiä erityisen syvä rauhan ja levon tunne. Sain samana iltana puhelun, että enoni oli kuollut juuri tuohon aikaan.

Toisella kerralla tuli samalla tavalla ihmeellinen rauhan ja levon tunne. Mielessä kävikin, että jaahas, kukahan nyt kuolee. Sainkin pian kuulla, että setäni oli menehtynyt. Aika karmivia tuollaiset "etiäiset".

Katoin äskön puhelimelta mulle ystävänpäivänä lähetettyä viestiä. Tulin taas onnelliseksi.

Joskus ennen tuli vielä, mutta ei enää. Nykyään olo on tasaisesti ahdistunut.