Mitä hyötyä kauniinaolemisesta on?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut teistä elävät ihan omassa todellisuudessanne. Minä olen ihan tavallinen täti, ja kun ajan pyörällä töihin, autoilijat pysähtyvät ja antavat tietä lähes aina.

Samoin minulle on aina tarjottu apua, saan hyvää palvelua kaikkialla, ja elämässä ei ole ollut isompia ongelmia.

Ihmiset oikeasti ovat yleensä ystävällisiä ja avuliaita, ja aina ystävällisiä, jos heille on ystävällinen.

Ja taas arvostellaan oikeasti rumien kokemuksia.

Miten omalla ystävällisyydelläsi estät esim. seuraavan tilanteen: istut terassilla kauniina kesäpäivänä omissa oloissasi, kun viereiseen pöytään istuu miesporukka. Hetken päästä kuulet: "hyi mikä _____" (voit arvata millainen sana) ja naurua päälle. Vieressä ei ole muita, eli he puhuvat sinusta. Siinä sitten itkua nieleskellen syöt ja juot loppuun ja joudut poistuessasi kävelemään ko. pöydän ohi jolloin kuulet lisää tukahdutettua naurua.

Haluaisin todella tietää, miten varmistan ettei näin käy koskaan enää, jos se on kerta omasta ystävällisyydestäni kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut teistä elävät ihan omassa todellisuudessanne. Minä olen ihan tavallinen täti, ja kun ajan pyörällä töihin, autoilijat pysähtyvät ja antavat tietä lähes aina.

Samoin minulle on aina tarjottu apua, saan hyvää palvelua kaikkialla, ja elämässä ei ole ollut isompia ongelmia.

Ihmiset oikeasti ovat yleensä ystävällisiä ja avuliaita, ja aina ystävällisiä, jos heille on ystävällinen.

Ja taas arvostellaan oikeasti rumien kokemuksia.

Miten omalla ystävällisyydelläsi estät esim. seuraavan tilanteen: istut terassilla kauniina kesäpäivänä omissa oloissasi, kun viereiseen pöytään istuu miesporukka. Hetken päästä kuulet: "hyi mikä _____" (voit arvata millainen sana) ja naurua päälle. Vieressä ei ole muita, eli he puhuvat sinusta. Siinä sitten itkua nieleskellen syöt ja juot loppuun ja joudut poistuessasi kävelemään ko. pöydän ohi jolloin kuulet lisää tukahdutettua naurua.

Haluaisin todella tietää, miten varmistan ettei näin käy koskaan enää, jos se on kerta omasta ystävällisyydestäni kiinni?

Ei kai kukaan pidä tuollaista millään tavalla normaalina? Eivät henkisesti terveet aikuiset miehet tuollaista tee. En ole ikinä törmänneet tuollaiseen. Jossain peruskoulussa pojat tekivät noin, ihan ulkonäöstä riippumatta, jos halusivat kiusata (ihan näteillekin mutta jostain syystä vähän hissukoille) ja sehän on inhottavaa kiusaamista, ja pitää sellaisena käsitellä.

Jos aikuiset ihmiset oikeasti jossain toimisivat noin, pitäisin heitä mieleltään häiriintyneinä, en normaaleina miehinä, ja kävisin kyllä sanomassa henkilökunnalle, että häiritsevät muita asiakkaita. Ei mikään ravintola sellaista porukkaa asiakkainaan pitäisi.

Mutta oikeastaan sinä kuulet naurua ja kommentointia, ja jostain syystä kuvittelet, että puhuvat sinusta. Oikeasti voivat olla jossain somessa, ja todennäköisesti eivät ollenkaan tajua, miten sinä olet tilanteen tulkinnut.

Sitä tehdään omaksi iloksi, siinä paras hyöty. Kukaan nainen ei meikkaa ja laittaudu miehiä varten, vaan itseään varten. Näin on aina ollut ja tulee olemaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut että olisi mitään hyötyä.

N25

no etpä kai, jos olet aina ollut kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut teistä elävät ihan omassa todellisuudessanne. Minä olen ihan tavallinen täti, ja kun ajan pyörällä töihin, autoilijat pysähtyvät ja antavat tietä lähes aina.

Samoin minulle on aina tarjottu apua, saan hyvää palvelua kaikkialla, ja elämässä ei ole ollut isompia ongelmia.

Ihmiset oikeasti ovat yleensä ystävällisiä ja avuliaita, ja aina ystävällisiä, jos heille on ystävällinen.

Ja taas arvostellaan oikeasti rumien kokemuksia.

Miten omalla ystävällisyydelläsi estät esim. seuraavan tilanteen: istut terassilla kauniina kesäpäivänä omissa oloissasi, kun viereiseen pöytään istuu miesporukka. Hetken päästä kuulet: "hyi mikä _____" (voit arvata millainen sana) ja naurua päälle. Vieressä ei ole muita, eli he puhuvat sinusta. Siinä sitten itkua nieleskellen syöt ja juot loppuun ja joudut poistuessasi kävelemään ko. pöydän ohi jolloin kuulet lisää tukahdutettua naurua.

Haluaisin todella tietää, miten varmistan ettei näin käy koskaan enää, jos se on kerta omasta ystävällisyydestäni kiinni?

Ei kai kukaan pidä tuollaista millään tavalla normaalina? Eivät henkisesti terveet aikuiset miehet tuollaista tee. En ole ikinä törmänneet tuollaiseen. Jossain peruskoulussa pojat tekivät noin, ihan ulkonäöstä riippumatta, jos halusivat kiusata (ihan näteillekin mutta jostain syystä vähän hissukoille) ja sehän on inhottavaa kiusaamista, ja pitää sellaisena käsitellä.

Jos aikuiset ihmiset oikeasti jossain toimisivat noin, pitäisin heitä mieleltään häiriintyneinä, en normaaleina miehinä, ja kävisin kyllä sanomassa henkilökunnalle, että häiritsevät muita asiakkaita. Ei mikään ravintola sellaista porukkaa asiakkainaan pitäisi.

Mutta oikeastaan sinä kuulet naurua ja kommentointia, ja jostain syystä kuvittelet, että puhuvat sinusta. Oikeasti voivat olla jossain somessa, ja todennäköisesti eivät ollenkaan tajua, miten sinä olet tilanteen tulkinnut.

Sen lisäksi että vähättelet kokemustani, pidät minua siis myös vainoharhaisena ja tyhmänä? Minulla oli suora katsekontakti kyseiseen pöytään, luuletko todella että kuvittelin heidän kommenttinsa olleen minusta? Ja totta kai he olivat ääl iöitä, eihän siitä ole kyse, vaan siitä että oikeasti rumalle tämä on elämää. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun jotain vastaavaa käy.

Edellisillä sivuilla on väitetty että itse omalla asenteella voi saada aina kaikilta ystävällistä kohtelua ja ettei oikeasti rumia edes ole. Minä yritän kertoa että kyllä meitä on, ja että ei, me ei voida mitenkään eliminoida kaikkia tällaisia sattumuksia vain olemalla itse iloisia ja ystävällisiä. Nämä ovat usein täysin puskista tulevia yllättäviä tilanteita. Me rumat ärsytämme ihan vain olemalla olemassa. Ja näistä kohtaamisista jää pitkäksi aikaa todella paha mieli, vaikka kuinka hokisi itselleen että nämä miehet niitä tyhmiä olivat.

En ole huomannut tuota suojatien yli päästämistä ja sen yhteyttä ulkonäköön. Olen itse tavallinen, ehkä rumakin ja vähän pyöreä kolmekymppinen, liikun usein tuulipuvussa, mutta lähes aina päästetään suojatien yli. Jostain syystä koiran kanssa joutuu aina odottamaan kauemmin, kun välillä minulla on koira hoidossa ja ulkoilutettavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut teistä elävät ihan omassa todellisuudessanne. Minä olen ihan tavallinen täti, ja kun ajan pyörällä töihin, autoilijat pysähtyvät ja antavat tietä lähes aina.

Samoin minulle on aina tarjottu apua, saan hyvää palvelua kaikkialla, ja elämässä ei ole ollut isompia ongelmia.

Ihmiset oikeasti ovat yleensä ystävällisiä ja avuliaita, ja aina ystävällisiä, jos heille on ystävällinen.

Ja taas arvostellaan oikeasti rumien kokemuksia.

Miten omalla ystävällisyydelläsi estät esim. seuraavan tilanteen: istut terassilla kauniina kesäpäivänä omissa oloissasi, kun viereiseen pöytään istuu miesporukka. Hetken päästä kuulet: "hyi mikä _____" (voit arvata millainen sana) ja naurua päälle. Vieressä ei ole muita, eli he puhuvat sinusta. Siinä sitten itkua nieleskellen syöt ja juot loppuun ja joudut poistuessasi kävelemään ko. pöydän ohi jolloin kuulet lisää tukahdutettua naurua.

Haluaisin todella tietää, miten varmistan ettei näin käy koskaan enää, jos se on kerta omasta ystävällisyydestäni kiinni?

Ei tuossa syynä olisi kylläkään henkilön oman ulkonäön puutteet, vaan viereisen seurueen kus'päisyys. Veikkaanpa, että noin junttimaiset urpot kommentoisivat jotain loukkaavaa kenelle tahansa, joka istuisi viereisessä pöydässä - nehän toimivat samoin kuin koulukiusaajat, eli aihe kyllä aina keksitään.

Menee rahaa enemmän ja pitää olla iso palkka.

Botox, kynnet, tekotukka maksaa.

Nämä rahat panostan mieluummin elämänlaatuun.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut tuota suojatien yli päästämistä ja sen yhteyttä ulkonäköön. Olen itse tavallinen, ehkä rumakin ja vähän pyöreä kolmekymppinen, liikun usein tuulipuvussa, mutta lähes aina päästetään suojatien yli. Jostain syystä koiran kanssa joutuu aina odottamaan kauemmin, kun välillä minulla on koira hoidossa ja ulkoilutettavana.

En minä kyllä auton kuljettajana ehtisi mitenkään arvioimaan jalankulkijoiden ulkonäköä ennen kuin päätän hidastaa. Jotenkin järjetön ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyötyä on:

- miesten suosio ja saa sen aviomiehen, jonka haluaa. Eikä tarvitse vain tyytyä johonkin.

- ihmiset haluaa tulla mielellään esim. junassa istumaan viereen, eikä sinua karteta kuin ruttoa.

- ihmiset on kohteliaita

Haittaa:

- ennakkoluulot varsinkin muilta naisilta. Sinun pitää lunastaa paikkasi, että et ole pinnallinen ja itseriittoinen ja ilkeä luonne.

- työtehtävistä riippuen olet joko enemmän asiantuntija tai sinun pitää todistella enemmän, että olet asiantuntija.

- olet helposti silmätikku muille naisille ja sinua voidaan alkaa kiusata esim. työpaikalla.

Kannattaa muistaa, että (oikeasti) kauniit naiset valitsevat mitättömän pienestä määrästä komeita miehiä itselleen kumppanit. Ne kumppanit eivät yleensä ole ollenkaan niin hyviä ulkokuoren sisältä, kuin ehkä voisi luulla. Kauniilla ihmisillä on aina parisuhdedraamaa.

Ei sen useammin kuin vähemmän kauniilla. Kannattaa nyt ihan oikeasti muistaa, että kaikissa ulkonäkötyypeissä on aika monenlaisia ihmisiä. Ja kyllähän ei-hyvännäköisillä voi olla myös tyytymissuhteita, ja voisi kuvitella, että niissä pinnan alla oleva pettymyskin voi aiheuttaa draamaa, ja se jos ei oikeasti olla suhteessa sellaisen kanssa, jollaisen olisi oikeasti halunnut. Hyvännäköisissä on myös monenlaisia ihmisiä - jotkut hakevat niistä hyvännäköisistäkin sielunkumppania, jotkut jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Hyötyä on:

- miesten suosio ja saa sen aviomiehen, jonka haluaa. Eikä tarvitse vain tyytyä johonkin.

- ihmiset haluaa tulla mielellään esim. junassa istumaan viereen, eikä sinua karteta kuin ruttoa.

- ihmiset on kohteliaita

Haittaa:

- ennakkoluulot varsinkin muilta naisilta. Sinun pitää lunastaa paikkasi, että et ole pinnallinen ja itseriittoinen ja ilkeä luonne.

- työtehtävistä riippuen olet joko enemmän asiantuntija tai sinun pitää todistella enemmän, että olet asiantuntija.

- olet helposti silmätikku muille naisille ja sinua voidaan alkaa kiusata esim. työpaikalla.

Tuo ei ainakaan ole hyvä puoli, että junassa tullaan viereen istumaan. Nämä muutkin argumenttisi, niin hyvät kuin huonot puolet, ovat vägän kärjistettyjä kliseitä.

Kyllä siitä on hytöyä, että on hyvännäköinen. Mutta se ei usein ole asia, jonka voi tiedostaa tai jota voi mitata. Suurin hyöty on tietysti se, että kun voi olla tyytyväisempi ulkonäköönsä ja kehoonsa, on parempi minäkuva ja parempi itsetunto, mikä heijastuu monelle osa-alueelle. Ja sitten tietysti se, että on helpompi löytää oikeasti kiinnostavia kumppaneita. Ei hyvännäköinenkään aina saa juuri sitä, jonka haluaisi - suuri rakkaus voi olla jo varattu, tai sitten tällä on toisenlaisia toiveita kumppanin tai suhteen osalta. Tai sitten sen oman rakkauden kohteen kanssa ei suhde syystä tai toisesta onnistu. Mutta todennäköisempää on kuitenkin löytää kumppani, jos on itse sellainen, joka todennäköisemmin herättää muissa kiinnostusta. Tämä korostuu varsinkin sitten, kun alkaa tulla ikää - kovin moni tätiytyy ja setääntyy, joten ne ovat vahvoilla, jotka pysyvät hyvännäköisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyötyä on:

- miesten suosio ja saa sen aviomiehen, jonka haluaa. Eikä tarvitse vain tyytyä johonkin.

- ihmiset haluaa tulla mielellään esim. junassa istumaan viereen, eikä sinua karteta kuin ruttoa.

- ihmiset on kohteliaita

Haittaa:

- ennakkoluulot varsinkin muilta naisilta. Sinun pitää lunastaa paikkasi, että et ole pinnallinen ja itseriittoinen ja ilkeä luonne.

- työtehtävistä riippuen olet joko enemmän asiantuntija tai sinun pitää todistella enemmän, että olet asiantuntija.

- olet helposti silmätikku muille naisille ja sinua voidaan alkaa kiusata esim. työpaikalla.

Kannattaa muistaa, että (oikeasti) kauniit naiset valitsevat mitättömän pienestä määrästä komeita miehiä itselleen kumppanit. Ne kumppanit eivät yleensä ole ollenkaan niin hyviä ulkokuoren sisältä, kuin ehkä voisi luulla. Kauniilla ihmisillä on aina parisuhdedraamaa.

Toisaalta voisi sanoa myös, että ei-hyvännäköiset valitsevat usein myös kumppanin erittäin pienestä määrästä, eikä ole suinkaan sanottua, että nämäkään olisivat ulkokuoren sisällä aina hyviä. 

Pariutuminenhan ei ole sitä, että jossain on kokoelma kaikkia potentiaalisia ehdokkaita, vaan se menee niin, että nämä kaikki ehdokkaat ilmestyvät elämään useimmiten yksi kerrallaan sattumanvaraisissa tilanteissa. Sitten näiden kanssa joko syntyy suhde tai ei, ja jokaisen kohdalla on myös mahdollista, että jompi kumpi osapuolista tekeekin sen päätöksen, että ei pysähdy vielä tähän, vaan "katselee vielä" löytyisikö "joku sopivampi". Jos kaikki ehdokkaat olisivatkin kerralla jossain valittavana, voisi heitä selkeämmin vertailla ja valikoida, mutta tällaista ei ole.

Ja koska ne tulevat yksi kerrallaan, tyytyy vähemmän hyvännäköinen (joka tietää, että vientiä ei välttämättä ole kovin paljon) todennäköisemmin sellaiseen, joka ei ole ulkokuoren allakaan mikäämn täydellinen match, vaan tällöin saatetaan hyväksyä jopa aika pahojakin puutteita luonteessa tai persoonassa. Sen sijaan ihminen, joka uskoo saavansa kyllä kohtalaisen helposti kumppanin, ei myöskään niin epätoivoisesti tartu ensimmäiseen tarjokkaaseen tyytyen samalla kaikenlaisiin ongelmiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut teistä elävät ihan omassa todellisuudessanne. Minä olen ihan tavallinen täti, ja kun ajan pyörällä töihin, autoilijat pysähtyvät ja antavat tietä lähes aina.

Samoin minulle on aina tarjottu apua, saan hyvää palvelua kaikkialla, ja elämässä ei ole ollut isompia ongelmia.

Ihmiset oikeasti ovat yleensä ystävällisiä ja avuliaita, ja aina ystävällisiä, jos heille on ystävällinen.

Ja taas arvostellaan oikeasti rumien kokemuksia.

Miten omalla ystävällisyydelläsi estät esim. seuraavan tilanteen: istut terassilla kauniina kesäpäivänä omissa oloissasi, kun viereiseen pöytään istuu miesporukka. Hetken päästä kuulet: "hyi mikä _____" (voit arvata millainen sana) ja naurua päälle. Vieressä ei ole muita, eli he puhuvat sinusta. Siinä sitten itkua nieleskellen syöt ja juot loppuun ja joudut poistuessasi kävelemään ko. pöydän ohi jolloin kuulet lisää tukahdutettua naurua.

Haluaisin todella tietää, miten varmistan ettei näin käy koskaan enää, jos se on kerta omasta ystävällisyydestäni kiinni?

Ei tuossa syynä olisi kylläkään henkilön oman ulkonäön puutteet, vaan viereisen seurueen kus'päisyys. Veikkaanpa, että noin junttimaiset urpot kommentoisivat jotain loukkaavaa kenelle tahansa, joka istuisi viereisessä pöydässä - nehän toimivat samoin kuin koulukiusaajat, eli aihe kyllä aina keksitään.

Kyllä, mutta kun tätä tapahtuu useammin kuin kerran... Ja kyllä tuosta jää paha mieli pitkäksi aikaa, vaikka kuinka tajuaisi että noiden miesten vikahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut tuota suojatien yli päästämistä ja sen yhteyttä ulkonäköön. Olen itse tavallinen, ehkä rumakin ja vähän pyöreä kolmekymppinen, liikun usein tuulipuvussa, mutta lähes aina päästetään suojatien yli. Jostain syystä koiran kanssa joutuu aina odottamaan kauemmin, kun välillä minulla on koira hoidossa ja ulkoilutettavana.

En minä kyllä auton kuljettajana ehtisi mitenkään arvioimaan jalankulkijoiden ulkonäköä ennen kuin päätän hidastaa. Jotenkin järjetön ajatus.

Kyllähän sen nyt jokainen, jonka näkökyky on ajokorttiin vaadittavalla tasolla, huomaa seisooko tienposkessa joku paksu maatuska vai tiukoissa vaatteissa kulkeva hyväkroppainen bööna.

Onko teidän mielestänne vastakkainasettelu oikeasti niin, että on rumia ja kauniita? Oman kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä kuuluu kategoriaan ok, nuorena ja hoikkana ok näköisiä, mutta eivät pysty elättämään itseään pelkällä ulkonäöllä (eivätkä edes kaipaa sellaista) ja vanhemmiten pyöristyessään muuttuvat varsin tavalliseksi massaksi. Pieni osa ihmisistä on huomattavan kauniita, ja vain aniharva on jollain tavalla niin erikoisen näköinen negatiivisessa mielessä, että se herättää huomiota. Suurin osa rumista on sitä tavallista massaa.

Ja se tavallinen massa voi laittautua siistiksi, ehkä joskus tarkkailla painoaan jne, ja pärjätä ulkonäöllään ihan hyvin. Puolisoehdokkaita riittää, jos persoona on ulospäinsuuntautunut. Ja tavallisen nättejä ei kuitenkaan haittaa ne ennakkoluulot, mitä kohdistuu hyvin kauniisiin.

Oikeasti joskus törmää siihen, että hyvin kaunis on huonoitsetuntoinen harmaa hiirulainen, jonka hiirulaisuuden takia kauneus ohitetaan täysin. Ja sitten on ihan tavallisia pullanaamoja, joilla on hiuksenpidennykset ja treenattu vartalo ja meikki sitä tasoa, että ihminen itse ainakin pitää itseään kaunottarena. Eli ei ne geenit ulkonäössä ratkaise. Eikä kaikki pidä samaa asiaa kauniina. Toisen kauniiksi laitettu on toisen mauton ja halvan näköinen.

Rumaa ihmistä en taida koskaan vielä nähneeni ja aidosti kauniitakin on todella todella harvassa. Lähes kaikki ihmiset kuuluvat mielestäni harmaaseen massaan, jossa yksilöiden välillä on ulkoisessa kauneudessa lopulta lähinnä vain pieniä tai pienehköjä vivahde-eroja. Tämä koskee objektiivista kauneutta. Omaan silmään erityisen miellyttäviäkin on vain noin kaksi prosenttia väestöstä (naisista), ja osa heistä ei ole objektiivisesti kauniskasvonpiirteisiä. Laittautuneena naiset näyttävät lähinnä laittautuneilta, eivät viehättävämmiltä. Olen visuaalinen ja keskimääräistä vaativampi persoona. Olen aina asunut Helsingissä ja olen keski-ikäinen heteromies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut teistä elävät ihan omassa todellisuudessanne. Minä olen ihan tavallinen täti, ja kun ajan pyörällä töihin, autoilijat pysähtyvät ja antavat tietä lähes aina.

Samoin minulle on aina tarjottu apua, saan hyvää palvelua kaikkialla, ja elämässä ei ole ollut isompia ongelmia.

Ihmiset oikeasti ovat yleensä ystävällisiä ja avuliaita, ja aina ystävällisiä, jos heille on ystävällinen.

Ja taas arvostellaan oikeasti rumien kokemuksia.

Miten omalla ystävällisyydelläsi estät esim. seuraavan tilanteen: istut terassilla kauniina kesäpäivänä omissa oloissasi, kun viereiseen pöytään istuu miesporukka. Hetken päästä kuulet: "hyi mikä _____" (voit arvata millainen sana) ja naurua päälle. Vieressä ei ole muita, eli he puhuvat sinusta. Siinä sitten itkua nieleskellen syöt ja juot loppuun ja joudut poistuessasi kävelemään ko. pöydän ohi jolloin kuulet lisää tukahdutettua naurua.

Haluaisin todella tietää, miten varmistan ettei näin käy koskaan enää, jos se on kerta omasta ystävällisyydestäni kiinni?

Ei kai kukaan pidä tuollaista millään tavalla normaalina? Eivät henkisesti terveet aikuiset miehet tuollaista tee. En ole ikinä törmänneet tuollaiseen. Jossain peruskoulussa pojat tekivät noin, ihan ulkonäöstä riippumatta, jos halusivat kiusata (ihan näteillekin mutta jostain syystä vähän hissukoille) ja sehän on inhottavaa kiusaamista, ja pitää sellaisena käsitellä.

Jos aikuiset ihmiset oikeasti jossain toimisivat noin, pitäisin heitä mieleltään häiriintyneinä, en normaaleina miehinä, ja kävisin kyllä sanomassa henkilökunnalle, että häiritsevät muita asiakkaita. Ei mikään ravintola sellaista porukkaa asiakkainaan pitäisi.

Mutta oikeastaan sinä kuulet naurua ja kommentointia, ja jostain syystä kuvittelet, että puhuvat sinusta. Oikeasti voivat olla jossain somessa, ja todennäköisesti eivät ollenkaan tajua, miten sinä olet tilanteen tulkinnut.

Sen lisäksi että vähättelet kokemustani, pidät minua siis myös vainoharhaisena ja tyhmänä? Minulla oli suora katsekontakti kyseiseen pöytään, luuletko todella että kuvittelin heidän kommenttinsa olleen minusta? Ja totta kai he olivat ääl iöitä, eihän siitä ole kyse, vaan siitä että oikeasti rumalle tämä on elämää. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun jotain vastaavaa käy.

Edellisillä sivuilla on väitetty että itse omalla asenteella voi saada aina kaikilta ystävällistä kohtelua ja ettei oikeasti rumia edes ole. Minä yritän kertoa että kyllä meitä on, ja että ei, me ei voida mitenkään eliminoida kaikkia tällaisia sattumuksia vain olemalla itse iloisia ja ystävällisiä. Nämä ovat usein täysin puskista tulevia yllättäviä tilanteita. Me rumat ärsytämme ihan vain olemalla olemassa. Ja näistä kohtaamisista jää pitkäksi aikaa todella paha mieli, vaikka kuinka hokisi itselleen että nämä miehet niitä tyhmiä olivat.

En ymmärrä kuka haluaisi miehen, joka käyttäytyy tällä tavalla. En minä olisi ainakaan nuorena ja hyvän näköisenä ottanut missään nimessä tuollaisella luonteella varustettua miestä. Mieluummin olisin ollut yksin!

Näin naisena kommentoisin, että hyvän näköisistä miehistä, itse ainakin tunnen fyysistä vetovoimaa vaan pientä osaa kohti. Ja fyysistä vetovoimaa voi olla myös miehillä, jotka ei ole kovin hyvän näköisiä. Joillain vain on sitä jotain.

Noh, mallikaveri sai rikkaan miehen ja talon westendissä. Itse olen sinkku vissiin ikuisesti 🙄 eli auttaa, jos haluaa suhteen ja perheen. Lisäksi saa enemmän työtarjouksia. Joka paikassa mihin menee, hän herättää huomiota ja ihmiset parveilee suorastaan ympärillä. Kaikki haluaa olla hänen lähellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut teistä elävät ihan omassa todellisuudessanne. Minä olen ihan tavallinen täti, ja kun ajan pyörällä töihin, autoilijat pysähtyvät ja antavat tietä lähes aina.

Samoin minulle on aina tarjottu apua, saan hyvää palvelua kaikkialla, ja elämässä ei ole ollut isompia ongelmia.

Ihmiset oikeasti ovat yleensä ystävällisiä ja avuliaita, ja aina ystävällisiä, jos heille on ystävällinen.

Ja taas arvostellaan oikeasti rumien kokemuksia.

Miten omalla ystävällisyydelläsi estät esim. seuraavan tilanteen: istut terassilla kauniina kesäpäivänä omissa oloissasi, kun viereiseen pöytään istuu miesporukka. Hetken päästä kuulet: "hyi mikä _____" (voit arvata millainen sana) ja naurua päälle. Vieressä ei ole muita, eli he puhuvat sinusta. Siinä sitten itkua nieleskellen syöt ja juot loppuun ja joudut poistuessasi kävelemään ko. pöydän ohi jolloin kuulet lisää tukahdutettua naurua.

Haluaisin todella tietää, miten varmistan ettei näin käy koskaan enää, jos se on kerta omasta ystävällisyydestäni kiinni?

Ei kai kukaan pidä tuollaista millään tavalla normaalina? Eivät henkisesti terveet aikuiset miehet tuollaista tee. En ole ikinä törmänneet tuollaiseen. Jossain peruskoulussa pojat tekivät noin, ihan ulkonäöstä riippumatta, jos halusivat kiusata (ihan näteillekin mutta jostain syystä vähän hissukoille) ja sehän on inhottavaa kiusaamista, ja pitää sellaisena käsitellä.

Jos aikuiset ihmiset oikeasti jossain toimisivat noin, pitäisin heitä mieleltään häiriintyneinä, en normaaleina miehinä, ja kävisin kyllä sanomassa henkilökunnalle, että häiritsevät muita asiakkaita. Ei mikään ravintola sellaista porukkaa asiakkainaan pitäisi.

Mutta oikeastaan sinä kuulet naurua ja kommentointia, ja jostain syystä kuvittelet, että puhuvat sinusta. Oikeasti voivat olla jossain somessa, ja todennäköisesti eivät ollenkaan tajua, miten sinä olet tilanteen tulkinnut.

Sen lisäksi että vähättelet kokemustani, pidät minua siis myös vainoharhaisena ja tyhmänä? Minulla oli suora katsekontakti kyseiseen pöytään, luuletko todella että kuvittelin heidän kommenttinsa olleen minusta? Ja totta kai he olivat ääl iöitä, eihän siitä ole kyse, vaan siitä että oikeasti rumalle tämä on elämää. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun jotain vastaavaa käy.

Edellisillä sivuilla on väitetty että itse omalla asenteella voi saada aina kaikilta ystävällistä kohtelua ja ettei oikeasti rumia edes ole. Minä yritän kertoa että kyllä meitä on, ja että ei, me ei voida mitenkään eliminoida kaikkia tällaisia sattumuksia vain olemalla itse iloisia ja ystävällisiä. Nämä ovat usein täysin puskista tulevia yllättäviä tilanteita. Me rumat ärsytämme ihan vain olemalla olemassa. Ja näistä kohtaamisista jää pitkäksi aikaa todella paha mieli, vaikka kuinka hokisi itselleen että nämä miehet niitä tyhmiä olivat.

En ymmärrä kuka haluaisi miehen, joka käyttäytyy tällä tavalla. En minä olisi ainakaan nuorena ja hyvän näköisenä ottanut missään nimessä tuollaisella luonteella varustettua miestä. Mieluummin olisin ollut yksin!

??? En kai minäkään tietenkään halua tuollaista miestä, enkä ottaisikaan vaikka olisi tarjolla (no ei toki ollutkaan, minähän olin hirviö heille).