Lue keskustelun säännöt.
Ulkomailla opiskelu kaduttaa?
ulkolääkisläinen
16.05.2022 |
Opiskelen ulkomailla lääkiksessä nyt ekaa vuotta. Koronasäädöstä huolimatta mun opinnot on käynnistynyt ihan ok - kurssit on menneet läpi kiitettävin arvosanoin, kielten opinnot etenee ja oon oppinut kulkemaan uudessa maassa ja kaupungissa.
Mutta samaan aikaan mua vaivaa kauhea epämääräinen tunne, että mä oon tehnyt virheen kun lähdin ulkomaille. Kaverit jäivät kaikki Suomeen - osa töihin, osa pääsykoerumbaan, osa muihin tiedekuntiin ja yliopistoihin opiskelemaan. Jutellaan päivittäin, ja tuntuu että muilla menee sosiaalisesti paljon paremmin kun mulla. Kaikki on löytänyt "omat ihmiset" ja muodostanut kaveriporukat, joiden kanssa hengaillaan ja opiskellaan. Kouluun päässeet tuntuu elävän tosi aktiivista opiskelijaelämää. Niillä on mielenkiintoisia tapahtumia vähintään joka toinen viikko.
Musta tuntuu että mä jään kaikesta paitsi - opiskelijaelämästä ja -kulttuurista erityisesti. Oon myös kovin yksin - oon tutustunut ihmisiin, mutta mulla on täällä vaan tuttavia, ei kavereita. Joskus ehdotan koulun ulkopuolisia ajanviettoja, mutta ei onnistu. En tiedä onko kaikki täällä vaan erakoitunut, vai oonko mä jäänyt jotenkin piirien ulkopuolelle.
Välillä vaan ahdistaa ja kaduttaa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni kuoli kun häntä oli leikkaamassa ulkomaalainen kirurgi. Minä en luota yhteenkään ulkomaiseen puoskariin. Suomessa lääkäriksi pääsee opiskelemaan älykkäät, ulkomailla rikkaat.
Missä ulkomailla pääsee rikkaat opiskelemaan lääkikseen? Esim. Saksassa vaaditaan täysi kympin keskiarvo (1,0) lukiosta, tai sitten sulla on melkein täydellinen yo-tutkinto ja läpäiset vaikeat pääsykoetestit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä teitä ulkomaille lähteneitä katujia riittää. Mitä lellipentuja te olette? Saatte mahdollisuuden lähteä. Kaikilla kun ei löydy sitä 100 000 ylimääräistä lukukausimaksuihin kuin toisilla. Lopeta itkeminen ja käy koulusi loppuun. Lääkärin työssä ei herkkikset pärjää.
Missä tuollaisia lukukausimaksuja on? Ei ainakaan Euroopassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että kykit illat jossain skypessä vanhojen suomituttujen kanssa. Ylös ja ulos siitä omaan opiskelijaelämääsi! Tietysti jää porukoista ulos jos itse jättäytyy kotiin. On myös tosi tyypillistä että ekan vuoden aikana tulee jossain kohti hirveä expat-dippi ja koko muutto kaduttaa. Tuosta pääsee yli kun pääsee elämän särmään kiinni uudessa kotimaassa.
Kuulostan kyllä nyt tosi keski-ikäiseltä tädiltä, mutta mene niihin opiskelijabileisiin, uusia mahdollisuuksia ei enää tule. Mene typerään diskoon jonka juliste roikkuu tiedekunnan aulassa. Mene kurssikaverin kotibileisiin. Lähde yliopiston sporttikeskuksen kiipeilykurssille. Ilmottaudu vapaaehtoiseksi paikalliseen vanhainkotiin. Mene töihin paikalliseen kirppariin. Käy naapurikaupungissa. Kysy kurssikaveri mukaan käymään naapurikaupungissa. Kysy luennolla vieressä istuvalta söpöltä pojalta lähtisikö se kahville. Elä nuoruutesi siinä ihanassa uuden maan, uuden elämäntilanteen ja uusien opiskeluiden sekamelskassa. Mene baariin opiskelijabileisiin ja tanssi pöydillä. Oma nuoruutesi ja opiskelijahuumasi on nyt, ja olisi ihan samaa epävarmuutta ja uuden totuttelua, asuit sitten Suomessa vai Zanzibarissa.
t. vuoden 2012 ulkosuomalaisfuksi, nykyisin jo tanttautunut ja uuteen kotimaahan juurtunut
Kiitos kommentista! Ihan hyvä kuulla, että expat-dippejä tapahtuu muillekin. Ehkä tästä päästään yli.
Mä siis tosiaan käyn kaikissa opiskelijabileissä ja tapahtumissa, jos samaan aikaan ei ole pakollista iltaluentoa. Niitä on kuitenkin täällä aika harvoin - ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa. Tapahtumissa tulee juteltua ihmisille ja pidän niissä käymisestä, mutta tapahtumien ulkopuolella sosiaalista elämää ei ole. Niistä on tarttunut mukaan lähinnä vaan tuttavia, kuten aikaisemmin sanoin. Sellaisia "moikataan jos nähdään käytävillä" -tuttuja, joiden kanssa tulee välillä juteltua, mutta yrityksistä huolimatta läheisempää kaverisuhdetta ei synny.
Toisaalta on ihan totta, että mulla voisi hyvin olla tämä sama tilanne Suomessa.
niin eikös sitä pidä keskittyä alan aiheeseen saksassa illat yliopiston kirjastossa ovat huikeita ei siellä ole kuin japski korea vietnam painotteisia ihmisiä koska kieli pitää omi j samalla opiskella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella nuorella on kova hinku lähteä ulkomaille mutta pian he huomaavat, että ruoho ei ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Siksi moni tulee nopeasti maitojunalla takaisin. Ap:lle on käynyt juuri näin.
Typerä kommentti joltain pelkurilta, joka ei ole koskaan uskaltanut edes kurkata sinne aidan toiselle puolelle. Ei voi tietää, jollei kokeile. Olen itse keski-ikäinen nainen, joka olen aikuisuudessa asunut on-off ulkomailla. Aina ei todellakaan ole ollut helppoa ja kaikissa maissa en ole viihtynyt. Sitten olen vain palannut "maitojunalla" ja muutaman vuoden päästä etsinyt uuden ulkomaan kohteen, jossa olen viipynyt paremmin.
Ap, et ole ollut vielä kauan maassa, jossa nyt olet. Onhan sinulla kesällä lomaa, jotta pääset Suomeen moikkaamaan kavereitasi? Kokeile vielä syyslukukausi, jos yhä tuntuu pahalta, niin etsi itselle joku toinen maa, jossa suorittaa opinnot loppuun. Elämä on tehty nautittavaksi, ei sinniteltäväksi. Haluan onnitella sinua, että olet rohkeasti poikennut valtavirran valinnoista ja lähtenyt maailmalle! Ja vielä: somessa muiden elämä näyttää aina ihanammalta kuin se oikeasti on. Tämä pätee, vaikka itse asuisit paratiisissa. :)
Olen tosiaan asunut täällä nyt alle vuoden, joten ehkä tämä on vaan ns. "kasvukipuja"? Hyvä kuulla muilta ulkomailla asuneilta, että aina ei ole viihtynyt. Yleensä ulkomailla opiskelusta ja asumisesta kuulee yksinomaan hyvää, ja ehkä itsekin lähdin muuttamaan hieman ruusunpunaisin linssein.
Mulla on kesälomaa, mutta loma on lyhyempi ja hieman eri aikaan kuin kavereilla. Ei kuitenkaan liian, eli pääsen varmasti moikkaamaan heitä lomalla. Tänne ei oikeastaan jää lomalla kukaan - suurin osa lähtee kesätöihin omaan kaupunkiin/maahan, minä mukaan lukien.
Viimeinen pointtisi on myös ihan totta - somesta saa kaunistellun kuvan, ja aika harva kirjoittaa katumuksesta tai ahdistuksesta vaikka niitä olisi. Katson ihan itseäni - mäkin kirjoitan tänne anonyymisti, en omille tileille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä teitä ulkomaille lähteneitä katujia riittää. Mitä lellipentuja te olette? Saatte mahdollisuuden lähteä. Kaikilla kun ei löydy sitä 100 000 ylimääräistä lukukausimaksuihin kuin toisilla. Lopeta itkeminen ja käy koulusi loppuun. Lääkärin työssä ei herkkikset pärjää.
Missä tuollaisia lukukausimaksuja on? Ei ainakaan Euroopassa.
Uteliaisuuttani etsin tietoa lukukausimaksuista: Riian lääkiksissä 12 000 euroa/lukuvuosi, 6 v opinnot 72 000 euroa + muut elämiseen liittyvät kulut. Tartto 12 000 euroa/lukuvuosi. Eli kyllä vaatii aika paljon rahaa. Saksassa varmaan halvempaa ja Ranskassa mutta niihin eivät koulupudokkaat hae, koska niihin on vaikea päästä ja pysyä.
Oon samantyyppisessä tilanteessa! Mut kyllä tästä selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi noin ihan vaan suomen sisällä muuttaessa. Ja töiden perässä. En saanut kenestäkään kaveria, kaikilla oli jo omat kaverit ja elämät, uudelle ihmiselle ei ollut heillä aikaa. Lopulta löysin liikuntaharrastuksen kautta yhteisön. Ei ne mitään sydänystäviä ole, mutta sentään kavereita joita näkee monta kertaa viikossa. Eli en osaa antaa muuta vinkkiä kuin harrastaminen.
Yksin olon taito on tärkeä taito, kun vaihtaa paikkakuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin ulkomailla eikä ollut opintojen aikana yhtäkään kaveria. Minusta se oli toisaalta vaan ihanaa kun sai olla yksin
Minä opiskelin ulkomailla toisen tutkintoni ja sitä ei olla ottavinaan oikeana tutkintona, vaikka on yhdestä Euroopan vanhimmista yliopistoista. Minä päätin heti alussa opetella maan kielen ja käytin siihen omaehtoisesti opintojen lisäksi kolme tuntia joka päivä. Kahdessa vuodessa minua luultiin usein natiiviksi.
ulkolääkisläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin maailmaa opiskelet? Löytyykö koulusta muita ulkomaalaisia opiskelijoita tai vaihto-oppilaita?
Opiskelen Itä-Euroopassa. Koulussa on muitakin ulkomaalaisia opiskelijoita - oikeastaan koko englanninkielinen lääkisohjelma on täynnä vain muualta tulleita. Hyvin paljon kansainväliset opiskelijat pyörivät samasta maasta tulleiden kanssa ja puhuvat omalla kielellään tuntien ulkopuolella. Mun pitäisi ehkä myös, mutta oon jäänyt "isoimman" suomalaisporukan ulkopuolelle yrityksistä huolimatta.
Kokeile jotain ryhmäharrastuksiakuten tanssi (esim. salsa) ja varmasti saat kavereita menoihin. Onko maassasi maastopyöräily miten in ? Kielikahviloita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, jos satut opiskelemaan Puolassa, Varsovassa, niin mielelläni tutustuisin. Ite opiskelen täällä jo kolmatta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä teitä ulkomaille lähteneitä katujia riittää. Mitä lellipentuja te olette? Saatte mahdollisuuden lähteä. Kaikilla kun ei löydy sitä 100 000 ylimääräistä lukukausimaksuihin kuin toisilla. Lopeta itkeminen ja käy koulusi loppuun. Lääkärin työssä ei herkkikset pärjää.
Missä tuollaisia lukukausimaksuja on? Ei ainakaan Euroopassa.
Uteliaisuuttani etsin tietoa lukukausimaksuista: Riian lääkiksissä 12 000 euroa/lukuvuosi, 6 v opinnot 72 000 euroa + muut elämiseen liittyvät kulut. Tartto 12 000 euroa/lukuvuosi. Eli kyllä vaatii aika paljon rahaa. Saksassa varmaan halvempaa ja Ranskassa mutta niihin eivät koulupudokkaat hae, koska niihin on vaikea päästä ja pysyä.
Niin, löysit juuri nuo itäeuroopan ulkomaalaisille tarkoitetut lääkikset. Ja ne maksavat. Tunnetuimpia Latviassa, Romaniassa ja Unkarissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jossain Saksassa saisit paikan lääkiksestä jos sinulla (vanhemmilla) on rahaa. Päinvastoin, Suomessa voivat rikkaat vanhemmat maksaa valmennuskurssit vaikka moneksi vuodeksi pääsykoetta varten. Tätä mahdollisuutta ei monessa muussa maassa ole.
Saksassa tai Ranskassa ei ole "varmaan halvempaa" vaan esim. Saksassa maksaa juuri sen saman ilmoitusmaksun, minkä suomalaisessa yliopistossakin. Tuo Suomi-propaganda muiden Euroopankin maiden lukukausimaksuista elää vieläkin. Nuo itäeurooppalaiset yliopistot ovat löytäneet markkinaraon tarjoamalla lääkispaikkaa suht hyville opiskelijoille lukukausimaksua vastaan (ei sinnekään kuka tahansa mene). Ja sinne hakeutuu sekä Suomesta että muista Euroopan maista koska lääkikseen pääsy omassa maassa ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista! En enää vastaa yksittäisiin viesteihin täällä, mutta seuraan kyllä ketjua edelleen.
Täällä on muutama pohtinut missä maassa mä opiskelen. Itä-Euroopassa tosiaan, maata ja yliopistoa en sen tarkemmin nimeä - piirit ovat melko pienet kaikkialla, ja haluan pitää yksityisyydestäni kiinni ja välttää itseni doksaamisen. Ymmärrän kyllä uteliaisuuden!
Muutama kohtalontoveri on myös kirjoittanut tänne, vaikka tilanteiden taustoissa oli eroja. On aina lohduttavaa kuulla, etten ole fiilisteni kanssa täysin yksin.
Etsin tällä hetkellä valoa ja iloa sosiaalisen elämän ulkopuolelta, ja harjoittelen yksin olemisen taitoa - olen aina luullut, että olen siinä ihan hyvä, mutta ehkä mullakin on opittavaa sillä saralla. Yritän vielä uudelleen ottaa kontaktia luokkakavereihin ja muihin opiskelijoihin. Jos fiilikset ovat edelleen samat kesälomalla, mietin uudelleen vaihtoehtoja - niitä on, vaikka ne eivät ole helppoja ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä teitä ulkomaille lähteneitä katujia riittää. Mitä lellipentuja te olette? Saatte mahdollisuuden lähteä. Kaikilla kun ei löydy sitä 100 000 ylimääräistä lukukausimaksuihin kuin toisilla. Lopeta itkeminen ja käy koulusi loppuun. Lääkärin työssä ei herkkikset pärjää.
Missä tuollaisia lukukausimaksuja on? Ei ainakaan Euroopassa.
Uteliaisuuttani etsin tietoa lukukausimaksuista: Riian lääkiksissä 12 000 euroa/lukuvuosi, 6 v opinnot 72 000 euroa + muut elämiseen liittyvät kulut. Tartto 12 000 euroa/lukuvuosi. Eli kyllä vaatii aika paljon rahaa. Saksassa varmaan halvempaa ja Ranskassa mutta niihin eivät koulupudokkaat hae, koska niihin on vaikea päästä ja pysyä.
No lääkis nyt lähtökohtaisesti ei varmaan ole se koulupudokkaiden hakukohde muutenkaan, oli maa mikä hyvänsä...
Monessa maassa lääkis on sen verran rankka, ettei kellään jää aikaa hengailla kaveriporukassa. Kokemusta Saksasta.