Lue keskustelun säännöt.
Ulkomailla opiskelu kaduttaa?
ulkolääkisläinen
16.05.2022 |
Opiskelen ulkomailla lääkiksessä nyt ekaa vuotta. Koronasäädöstä huolimatta mun opinnot on käynnistynyt ihan ok - kurssit on menneet läpi kiitettävin arvosanoin, kielten opinnot etenee ja oon oppinut kulkemaan uudessa maassa ja kaupungissa.
Mutta samaan aikaan mua vaivaa kauhea epämääräinen tunne, että mä oon tehnyt virheen kun lähdin ulkomaille. Kaverit jäivät kaikki Suomeen - osa töihin, osa pääsykoerumbaan, osa muihin tiedekuntiin ja yliopistoihin opiskelemaan. Jutellaan päivittäin, ja tuntuu että muilla menee sosiaalisesti paljon paremmin kun mulla. Kaikki on löytänyt "omat ihmiset" ja muodostanut kaveriporukat, joiden kanssa hengaillaan ja opiskellaan. Kouluun päässeet tuntuu elävän tosi aktiivista opiskelijaelämää. Niillä on mielenkiintoisia tapahtumia vähintään joka toinen viikko.
Musta tuntuu että mä jään kaikesta paitsi - opiskelijaelämästä ja -kulttuurista erityisesti. Oon myös kovin yksin - oon tutustunut ihmisiin, mutta mulla on täällä vaan tuttavia, ei kavereita. Joskus ehdotan koulun ulkopuolisia ajanviettoja, mutta ei onnistu. En tiedä onko kaikki täällä vaan erakoitunut, vai oonko mä jäänyt jotenkin piirien ulkopuolelle.
Välillä vaan ahdistaa ja kaduttaa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella nuorella on kova hinku lähteä ulkomaille mutta pian he huomaavat, että ruoho ei ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Siksi moni tulee nopeasti maitojunalla takaisin. Ap:lle on käynyt juuri näin.
Ap muutti jonnekin Itä-Euroopan kehitysmaahan. Ei ihme että ei nappaa. Olisit muuttanut Tanskaan tai Sveitsiin
Sveitsissä on ylitarjontaa lääkisopiskelijoista ja pudotuskilpailu tosi rankka. Kaksi kolmannesta potkitaan pois ensimmäisen vuoden näytön jälkeen. Oikiksen jälkeen tuo lienee rankin. Ei voi mutuilla tuollaisten epämääräisten tunteiden vellonnassa. Voiko lääkisopiskelija koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista kuitenkin, että olet ilmeisesti asunut vasta alle vuoden uudessa maassa. Se on tosi lyhyt aika, ja on ihan normaalia, että jossain vaiheessa on ikävä kotiin ja vanhoja kavereita ja uusi maa herättää tyytymättömyyttä. Usein ulkomailla asumiseen myös kohdistuu paljon odotuksia ja toiveita, ja aika harvoin muunlaisia kokemuksia tuodaan edes esiin, joten sekin voi vielä lisätä pettymystä. Ei sillä, tilanteesi kuulostaa kyllä aidosti ikävältä, mutta ei vielä mitenkään toivottomalta. Sinuna koittaisin antaa uudelle asuinmaalle ja ihmisille vielä aikaa. Aloittaisin jonkun uuden harrastuksen, jossa samalla oppisi kieltä ja voisi ehkä tutustua ihmisiin. Etsisin somen kautta muita vaihtareita tai expat-ympyröitä, jos heidän kanssaan olisi helpompi päästä juttuun. Tekisin retkiä kiinnostaviin paikkoihin ja koittaisin ottaa ilon irti sieltä mistä sitä löytää.
Onko sun asuinmaan kulttuuri millainen, onko se noin muutoin sosiaalinen ja yhteisällinen tyyliin Espanja, vai vähän tällainen introverttien jöröjen maa kuten Suomi?
Yrittäisin jaksaa. Ei se opiskelijaelämä Suomessakaan ole aina mitä haaveillaan. Lisäksi saat erittäin kilpailukykyisen koulutuksen, joka takaa varman työpaikan ja hyvät tulot.
Kun opiskelut vähän edistyvät, voit hakea kesätöitä ja amanuenssin paikkoja Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun asuinmaan kulttuuri millainen, onko se noin muutoin sosiaalinen ja yhteisällinen tyyliin Espanja, vai vähän tällainen introverttien jöröjen maa kuten Suomi?
Kulttuuri on melko lähellä Suomea - paikalliset on usein hiljaisia, varautuneita ja introverttejä, ainakin alkuun. Hyvin samanlaista Finnish Nightmares -tyylistä vitsiä kuulee myös paikallisten suusta. Siinä ollaan aika samalla aallonpituudella.
En mäkään ole yltiösosiaalinen, mutta olisi kiva jos olisi edes yksi tai kaksi kaveria joiden kanssa voisi viettää silloin tällöin aikaa luokkahuoneen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että kykit illat jossain skypessä vanhojen suomituttujen kanssa. Ylös ja ulos siitä omaan opiskelijaelämääsi! Tietysti jää porukoista ulos jos itse jättäytyy kotiin. On myös tosi tyypillistä että ekan vuoden aikana tulee jossain kohti hirveä expat-dippi ja koko muutto kaduttaa. Tuosta pääsee yli kun pääsee elämän särmään kiinni uudessa kotimaassa.
Kuulostan kyllä nyt tosi keski-ikäiseltä tädiltä, mutta mene niihin opiskelijabileisiin, uusia mahdollisuuksia ei enää tule. Mene typerään diskoon jonka juliste roikkuu tiedekunnan aulassa. Mene kurssikaverin kotibileisiin. Lähde yliopiston sporttikeskuksen kiipeilykurssille. Ilmottaudu vapaaehtoiseksi paikalliseen vanhainkotiin. Mene töihin paikalliseen kirppariin. Käy naapurikaupungissa. Kysy kurssikaveri mukaan käymään naapurikaupungissa. Kysy luennolla vieressä istuvalta söpöltä pojalta lähtisikö se kahville. Elä nuoruutesi siinä ihanassa uuden maan, uuden elämäntilanteen ja uusien opiskeluiden sekamelskassa. Mene baariin opiskelijabileisiin ja tanssi pöydillä. Oma nuoruutesi ja opiskelijahuumasi on nyt, ja olisi ihan samaa epävarmuutta ja uuden totuttelua, asuit sitten Suomessa vai Zanzibarissa.
t. vuoden 2012 ulkosuomalaisfuksi, nykyisin jo tanttautunut ja uuteen kotimaahan juurtunut
ulkolääkisläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin maailmaa opiskelet? Löytyykö koulusta muita ulkomaalaisia opiskelijoita tai vaihto-oppilaita?
Opiskelen Itä-Euroopassa. Koulussa on muitakin ulkomaalaisia opiskelijoita - oikeastaan koko englanninkielinen lääkisohjelma on täynnä vain muualta tulleita. Hyvin paljon kansainväliset opiskelijat pyörivät samasta maasta tulleiden kanssa ja puhuvat omalla kielellään tuntien ulkopuolella. Mun pitäisi ehkä myös, mutta oon jäänyt "isoimman" suomalaisporukan ulkopuolelle yrityksistä huolimatta.
Jos kulttuuri on tuo, niin kuulostaa että paras veto olisi vain yrittää päästä siihen suomiporukkaan jotenkin mukaan.
Kahvittelukutsut ei välttämättä toimi ihmisille joilla on jo elämä täynnä, joten kannattaa koittaa jotain kevyempää. Onnistuisiko mennä vaikka lounaalla samaan pöytään? Onko heillä opintopiiriä tms johon voisi päästä kysymällä mukaan? Bileissä voi koittaa norkoilla porukassa ja heittää small talkia. Sano vaikka että koti-ikävä vaivaa ja olisi kiva jutustella vähän niitä näitä, normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustetut ihmiset kyllä vaihtavat ainakin muutaman sanan. Käyttätyy vain kuin kuuluisi porukkaan, todennäköisesti jossain kohtaa ihmiset vain huomaamattaan ajattelevat sinun "kuuluvan kalustoon" ja oletkin osa porukkaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella nuorella on kova hinku lähteä ulkomaille mutta pian he huomaavat, että ruoho ei ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Siksi moni tulee nopeasti maitojunalla takaisin. Ap:lle on käynyt juuri näin.
Typerä kommentti joltain pelkurilta, joka ei ole koskaan uskaltanut edes kurkata sinne aidan toiselle puolelle. Ei voi tietää, jollei kokeile. Olen itse keski-ikäinen nainen, joka olen aikuisuudessa asunut on-off ulkomailla. Aina ei todellakaan ole ollut helppoa ja kaikissa maissa en ole viihtynyt. Sitten olen vain palannut "maitojunalla" ja muutaman vuoden päästä etsinyt uuden ulkomaan kohteen, jossa olen viipynyt paremmin.
Ap, et ole ollut vielä kauan maassa, jossa nyt olet. Onhan sinulla kesällä lomaa, jotta pääset Suomeen moikkaamaan kavereitasi? Kokeile vielä syyslukukausi, jos yhä tuntuu pahalta, niin etsi itselle joku toinen maa, jossa suorittaa opinnot loppuun. Elämä on tehty nautittavaksi, ei sinniteltäväksi. Haluan onnitella sinua, että olet rohkeasti poikennut valtavirran valinnoista ja lähtenyt maailmalle! Ja vielä: somessa muiden elämä näyttää aina ihanammalta kuin se oikeasti on. Tämä pätee, vaikka itse asuisit paratiisissa. :)
Kylläpä teitä ulkomaille lähteneitä katujia riittää. Mitä lellipentuja te olette? Saatte mahdollisuuden lähteä. Kaikilla kun ei löydy sitä 100 000 ylimääräistä lukukausimaksuihin kuin toisilla. Lopeta itkeminen ja käy koulusi loppuun. Lääkärin työssä ei herkkikset pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni kuoli kun häntä oli leikkaamassa ulkomaalainen kirurgi. Minä en luota yhteenkään ulkomaiseen puoskariin. Suomessa lääkäriksi pääsee opiskelemaan älykkäät, ulkomailla rikkaat.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä teitä ulkomaille lähteneitä katujia riittää. Mitä lellipentuja te olette? Saatte mahdollisuuden lähteä. Kaikilla kun ei löydy sitä 100 000 ylimääräistä lukukausimaksuihin kuin toisilla. Lopeta itkeminen ja käy koulusi loppuun. Lääkärin työssä ei herkkikset pärjää.
Ulkomailla opiskeleminen voi olla täysin ilmaista tai sitten lukuvuosimaksu on esimerkiksi 500, kuten mun lapsella.
Korona teki siitä opiskelemista todella raskasta, koska muihin tutustuminen on etänä todella hankalaa, sama ongelma on ihan täällä kotimaassakin toisen asteen ja yliopiston aloittaneilla.
Mun lapsen opiskelumaassa meni talvella kaikki muu kiinni paitsi pienet ruokakaupat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Palstalla aina kerrotaan, miten suomalaiset ovat umpimielisiä eikä heihin tutustu eikä saa kavereita, mutta ulkomailla kaikki on niin paljon paremmin ja kaikki pääsevät porukoihin mukaan ja saavat kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Palstalla aina kerrotaan, miten suomalaiset ovat umpimielisiä eikä heihin tutustu eikä saa kavereita, mutta ulkomailla kaikki on niin paljon paremmin ja kaikki pääsevät porukoihin mukaan ja saavat kavereita.
Korona teki siitä opiskelemista todella raskasta, koska muihin tutustuminen on etänä todella hankalaa, sama ongelma on ihan täällä kotimaassakin toisen asteen ja yliopiston aloittaneilla.
Mun lapsen opiskelumaassa meni talvella kaikki muu kiinni paitsi pienet ruokakaupat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat opiskella Tartossa, kuvauksesi sopii hyvin virolaisiin. Vinkkinä vaan, että etsi seurustelukumppani kantaväestöstä. Niin minäkin tein vaihto-oppilasjaksolla Virossa ja päätimme jatkaa suhdetta sen jälkeenkin.
Olen kuullut että ulkomailla lääkisopintoja suorittavat saavat nuivaa kohtelua Suomessa kun tulevat töihin tai amanuensseiksi sekä suomalaisilta opiskelijoilta että vanhemmilta kollegoilta. Myös eräs professorikin sanoi että huomaa selvän eron suomen ja Latvian opiskelijoissa. Latvialaisilla on kuulemma aukkoja osaamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä teitä ulkomaille lähteneitä katujia riittää. Mitä lellipentuja te olette? Saatte mahdollisuuden lähteä. Kaikilla kun ei löydy sitä 100 000 ylimääräistä lukukausimaksuihin kuin toisilla. Lopeta itkeminen ja käy koulusi loppuun. Lääkärin työssä ei herkkikset pärjää.
100 000 ylimääräistä :D Isossa osassa Eurooppaa yliopisto-opiskelu on joko edullista (max. pari tonnia vuodessa) tai käytännössä ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella nuorella on kova hinku lähteä ulkomaille mutta pian he huomaavat, että ruoho ei ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Siksi moni tulee nopeasti maitojunalla takaisin. Ap:lle on käynyt juuri näin.
Typerä kommentti joltain pelkurilta, joka ei ole koskaan uskaltanut edes kurkata sinne aidan toiselle puolelle. Ei voi tietää, jollei kokeile. Olen itse keski-ikäinen nainen, joka olen aikuisuudessa asunut on-off ulkomailla. Aina ei todellakaan ole ollut helppoa ja kaikissa maissa en ole viihtynyt. Sitten olen vain palannut "maitojunalla" ja muutaman vuoden päästä etsinyt uuden ulkomaan kohteen, jossa olen viipynyt paremmin.
Ap, et ole ollut vielä kauan maassa, jossa nyt olet. Onhan sinulla kesällä lomaa, jotta pääset Suomeen moikkaamaan kavereitasi? Kokeile vielä syyslukukausi, jos yhä tuntuu pahalta, niin etsi itselle joku toinen maa, jossa suorittaa opinnot loppuun. Elämä on tehty nautittavaksi, ei sinniteltäväksi. Haluan onnitella sinua, että olet rohkeasti poikennut valtavirran valinnoista ja lähtenyt maailmalle! Ja vielä: somessa muiden elämä näyttää aina ihanammalta kuin se oikeasti on. Tämä pätee, vaikka itse asuisit paratiisissa. :)
Nuo maitojunakommentit on vanhentuneet jo vuosituhannen vaihteessa. Ennen ajateltiin että ulkomailla asuminen on jotain hienoa luksusta, mutta nykyään on ihan normaalia että käydään asumassa tovi rajojen ulkopuolella ja normaalia että sieltä palataan takaisin, monta kokemusta ja oppia rikkaampana.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä teitä ulkomaille lähteneitä katujia riittää. Mitä lellipentuja te olette? Saatte mahdollisuuden lähteä. Kaikilla kun ei löydy sitä 100 000 ylimääräistä lukukausimaksuihin kuin toisilla. Lopeta itkeminen ja käy koulusi loppuun. Lääkärin työssä ei herkkikset pärjää.
Luuletko että ulkomaat = Yhdysvallat? Suomen ulkopuolella käyminen ei tekisi varmaan haittaa useammallekin.
Sanokaa nyt esimerkki ulkomaan lääketieteen koulutusohjelmasta, jossa kukausimaksu on muutaman satasen luokkaa.? Romaniassa lukukausimaksu 3000-4000 Joka on kyllä halpa verrattuna Latvian, Viron ja Liettuan koulujen lukukausimaksuihin.
En tiedä onko suomalaisporukka esimerkiksi tuntenut jo ennen opintoja, mutta yritä nyt ihmeessä uudestaan toisiin tutustumista. Ovatko nämä suomalaiset kovin erityyppisiä kuin sinä, entä ne paikalliset? Voi myös kuulua kulttuuriin että kahvittelupyyntöihin vastataan pintapuolisesti "joojoo tottakai" vaikka varsinaista aikomusta ainakaan lähitulevaisuudessa ei olisi kahville lähteä.
Ymmärrettäviä ajatuksia siitä, että yksinäisyys ulkomailla opiskellessa painaa enkä minä ole ammattilainen neuvomaan mitä sinun pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Kannattaa myös miettiä sitä, ettei se opiskelijaelämä välttämättä Suomessakaan niin kummoista ole.