Ulkomailla opiskelu kaduttaa?
Opiskelen ulkomailla lääkiksessä nyt ekaa vuotta. Koronasäädöstä huolimatta mun opinnot on käynnistynyt ihan ok - kurssit on menneet läpi kiitettävin arvosanoin, kielten opinnot etenee ja oon oppinut kulkemaan uudessa maassa ja kaupungissa.
Mutta samaan aikaan mua vaivaa kauhea epämääräinen tunne, että mä oon tehnyt virheen kun lähdin ulkomaille. Kaverit jäivät kaikki Suomeen - osa töihin, osa pääsykoerumbaan, osa muihin tiedekuntiin ja yliopistoihin opiskelemaan. Jutellaan päivittäin, ja tuntuu että muilla menee sosiaalisesti paljon paremmin kun mulla. Kaikki on löytänyt "omat ihmiset" ja muodostanut kaveriporukat, joiden kanssa hengaillaan ja opiskellaan. Kouluun päässeet tuntuu elävän tosi aktiivista opiskelijaelämää. Niillä on mielenkiintoisia tapahtumia vähintään joka toinen viikko.
Musta tuntuu että mä jään kaikesta paitsi - opiskelijaelämästä ja -kulttuurista erityisesti. Oon myös kovin yksin - oon tutustunut ihmisiin, mutta mulla on täällä vaan tuttavia, ei kavereita. Joskus ehdotan koulun ulkopuolisia ajanviettoja, mutta ei onnistu. En tiedä onko kaikki täällä vaan erakoitunut, vai oonko mä jäänyt jotenkin piirien ulkopuolelle.
Välillä vaan ahdistaa ja kaduttaa.
Kommentit (56)
Onko jossain vaiheessa mahdollista hakea takaisin Suomeen tai peräti toiseen maahan? Kun olet suorittanut lisesiaatin tason? Sinuna en tuon takia harkitsisi lopettamista, vaikka vaikutat sosiaaliselta. Kokeile vaikka jotain harrastusta (ehkein ole aikaa kun olen ymmärtänyt että lääkisopiskelijoissa ei välttämättä ole vapaa-aikaa) tai suorittaa opintoja tavallista nopeammin. Vaikka vaihtoehto ei hyödytä kielenoppimista, onko siellä muita ulkomaalaisia opiskelijoita? He tuntuvat aina bondaavan keskenään, toki ei kaikki kulttuurit niin hyvin keskenään?
Mun esikoinen kärsi ihan samasta, mutta opiskeli sitten etänä pitkiä pätkiä Suomessa. Nyt on taad siellä ja vihdoin korona helpottaa ja siellä pystyy olemaan sosiaalinen.
Täkäläiset kaverit on käyneey siellä ja sisko myös.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää oikeasti mennä menoihin tai vaikka järjestää itse. Onko siellä jotain kerhoja? Jos olet lämpimässä maassa, niin nauti, ihan oikeasti...
Juoksen kaikissa tapahtumissa ja menoissa jotka ei mene mun opintojen päälle. Niissä tulee juteltua ihmisille, mutta siihen se oikeastaan jää. Samoin yliopistolla ollessa tulee juteltua luokkakavereille. Oon ehdottanut että mentäisiin esim. kahville joku päivä, mutta vastakaikua ei tule :/
Opiskelijoille suunnatut kerhot on täällä lähes yksinomaan akateemisia. Jos hakee vastapainoa opiskelulle tai rentoa tekemistä, englanninkielistä tarjontaa on todella niukasti.
Missäpäin maailmaa opiskelet? Löytyykö koulusta muita ulkomaalaisia opiskelijoita tai vaihto-oppilaita?
Miksi tekemisen pitäisi olla englanninkielistä? Siinähän sitä kieltä oppii, kun menet paikallisella kielellä toimivaan harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko jossain vaiheessa mahdollista hakea takaisin Suomeen tai peräti toiseen maahan? Kun olet suorittanut lisesiaatin tason? Sinuna en tuon takia harkitsisi lopettamista, vaikka vaikutat sosiaaliselta. Kokeile vaikka jotain harrastusta (ehkein ole aikaa kun olen ymmärtänyt että lääkisopiskelijoissa ei välttämättä ole vapaa-aikaa) tai suorittaa opintoja tavallista nopeammin. Vaikka vaihtoehto ei hyödytä kielenoppimista, onko siellä muita ulkomaalaisia opiskelijoita? He tuntuvat aina bondaavan keskenään, toki ei kaikki kulttuurit niin hyvin keskenään?
Lisensiaattia vastaavan kanssa voi tulla Suomeen töihin, erikoistumaan tai hakemaan korkeakouluun, että vaihtoehto sinänsä. Oon harkinnut esim. neurotieteiden maisteria tän jälkeen, jos sinne asti pääsen ja vielä silloin ahdistaa opiskelijaelämän puute.
Täällä ei ole mahdollista kiihdyttää opintojen tahtia. Lääkis on hyvin koulumainen - lukujärjestys tulee valmiina ja valinnaisuutta on hyvin vähän.
Oon välillä ihan harkinnut hakevani Suomeen opiskelemaan keväällä 2023, mutta jos suomalaiseen lääkikseen haluan, pitäisi tehdä sen eteen paljon töitä näiden opintojen ohella. Ei kovin realistinen ajatus, mutta toisaalta nykyhetken ankeus on ihan hyvä motivaattori. Mulla on tätä tutkintoa vielä 5-6 vuotta edessä, enkä tiedä riittääkö mun jaksaminen jos mun elämä opintojen ulkopuolella on tällaista. :(
Onko siellä hyviä miehiä? Etsi joku hyvä deitti. Ei sitten huonoja tuossa tilanteessa.
Eikö siellä ole muita suomalaisia?
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin maailmaa opiskelet? Löytyykö koulusta muita ulkomaalaisia opiskelijoita tai vaihto-oppilaita?
Opiskelen Itä-Euroopassa. Koulussa on muitakin ulkomaalaisia opiskelijoita - oikeastaan koko englanninkielinen lääkisohjelma on täynnä vain muualta tulleita. Hyvin paljon kansainväliset opiskelijat pyörivät samasta maasta tulleiden kanssa ja puhuvat omalla kielellään tuntien ulkopuolella. Mun pitäisi ehkä myös, mutta oon jäänyt "isoimman" suomalaisporukan ulkopuolelle yrityksistä huolimatta.
Apua mikä trolli. Briteistä näitä kaikenkarvaisia lääkäreitä nyt tosiaan Suomeen lappaa eikä taso päätä huimaa. Koronavuosi on tuonut noille vielä heiluntaa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tekemisen pitäisi olla englanninkielistä? Siinähän sitä kieltä oppii, kun menet paikallisella kielellä toimivaan harrastukseen.
Tällä hetkellä mun kielen opinnot on vielä niin alkeissa, että mä en yksinkertaisesti pärjää paikallisporukan kanssa ellei mulle olla valmiita jatkuvasti tulkkaamaan. Kielen opiskelun kannalta olis todella kiva päästä johonkin kieltä puhuvaan harrastusporukkaan mukaan, mutta ehkä sitten kun pärjään edes lyhyen keskustelun ilman sanakirjaa tai kääntäjää.
Mä en ole katunut päivääkään että lähdin Tukholmaan opiskelemaan, kannattaa ehkä vaihtaa lääkistä. Meillä Ruotsissa on hyvä meno. :)
Siellä varmasti asuu muitakin suomalaisia. Laita viestiä jonnekin someen että haluaisit löytää kaverin.
Kansainvälisyys on valttia. Jos tavallinen lääkärintyö ei kiinnosta, voit hakeutua kv tutkijaryhmiin ja saada huikean tulevaisuuden. Opiskelu on tärkeintä, ei juhliminen. Muutama vuosi menee nopeasti. No, ehkä itse olen epäsosiaalisempi enkä kuole, vaikka jonkin aikaa olen suht yksinkin.
ulkolääkisläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tekemisen pitäisi olla englanninkielistä? Siinähän sitä kieltä oppii, kun menet paikallisella kielellä toimivaan harrastukseen.
Tällä hetkellä mun kielen opinnot on vielä niin alkeissa, että mä en yksinkertaisesti pärjää paikallisporukan kanssa ellei mulle olla valmiita jatkuvasti tulkkaamaan. Kielen opiskelun kannalta olis todella kiva päästä johonkin kieltä puhuvaan harrastusporukkaan mukaan, mutta ehkä sitten kun pärjään edes lyhyen keskustelun ilman sanakirjaa tai kääntäjää.
Itsekin vuoden ulkomailla opiskelleena sanon, että mene sinne porukkaan mukaan, mutta älä odota, että joku tulkkaa sinulle. Valitse kuitenkin harrastus, jossa tehdään jotain muutakin kuin puhutaan - esim. liikutaan, lauletaan, soitetaan tai tehdään jotain käsillä. Opit paikallisen kielen paljon nopeammin, kun käytät sitä harrastuksen parissa.
Minä opiskelin ulkomailla eikä ollut opintojen aikana yhtäkään kaveria. Minusta se oli toisaalta vaan ihanaa kun sai olla yksin
Ei kannata luovuttaa, vaikka tuntuukin yksinäiseltä. Kokemusta on ulkomailla asumisesta 6 vuoden ajalta. Tuntui pahalta, kun vanhat kaverit Suomesta eivät enää pitäneet yhteyttä eikä uusiakaan saanut uudesta asuinmaasta. Kun palasin takaisin Suomeen, huomasin kasvaneeni henkisesti valovuosia verrattuna kavereihini, enkä oikein enää viihtynyt heidän seurassaan vaikka halusivatkin taas nähdä. Ulkomailla yksin pärjääminen kasvattaa rohkeutta, henkistä vahvuutta ja uskallusta olla oma itsensä. Rankin koulu, minkä olen koskaan käynyt mutta tulin ihan eri ihmisenä takaisin.
Monella nuorella on kova hinku lähteä ulkomaille mutta pian he huomaavat, että ruoho ei ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Siksi moni tulee nopeasti maitojunalla takaisin. Ap:lle on käynyt juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Monella nuorella on kova hinku lähteä ulkomaille mutta pian he huomaavat, että ruoho ei ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Siksi moni tulee nopeasti maitojunalla takaisin. Ap:lle on käynyt juuri näin.
Ap muutti jonnekin Itä-Euroopan kehitysmaahan. Ei ihme että ei nappaa. Olisit muuttanut Tanskaan tai Sveitsiin
Sun pitää oikeasti mennä menoihin tai vaikka järjestää itse. Onko siellä jotain kerhoja? Jos olet lämpimässä maassa, niin nauti, ihan oikeasti...