Bonuslapsikeskusteluun: miksi lähiäidit pakottavat lapsensa isän uusperheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritetään ylläpitää isäsuhdetta. Se, että se ei pysy yllä, johtuu tuossa kyllä isästä, ei lapsesta eikä lapsen äidistä.

Tiedän, syy on isässä. Mutta en syyllistä etsi. Vaan etsin vastausta kysymykseen mikä siinä on lapsen etu, että lapsella on suhden ihmiseen, joka ei ole hänestä kiinnostunut?

Et etsi syyllistä, mutta otsikko jo syyttelee äitejä.

No, tavallaan. Ehkä olisi pitänyt otsikoida näin: 

miksi etäisät ottavat lapsensa luokseen, vaikka heitä ei kiinnosta?

Hyvä kysymys. Voit vastata tähänkin. 

En ole se jolta kysyit, eikä ole henkilökohtaista kokemusta asiasta, mutta vastaan, että varmaan velvollisuudentunnosta. Moraali kertoo sen verran että omiin lapsiin pitää olla väleissä, mutta niin paljon omatunto ei silti kolkuta, että isä vaivautuisi osoittamaan välittämistä lapsilleen.

Ja äitinä varmaan haluaisin että isällä ja lapsella kaikesta huolimatta säilyisivät välit, siltä varalta että isäkin myöhemmin viisastuisi ja alkaisi kaivata lapsiaan, ja jotta lapset tuntisivat juurensa. Olettaen, ettei isä toimi muuten vahingollisesti, välinpitämättömyys poislukien.

Onneksi suurin osa tuntemistani etäisistä on hyviä isiä.

Minäkin luulen, että velvollisuudentunnosta. Mutta ihmissuhde syntyy vuorovaikutuksen pohjalta. Ei se tee ihmissuhdetta, että syöt kolme kertaa päivässä samassa ruokapöydässä. Se on tekohengittämistä. 

Miksi isä on halunnut etähuoltajuuden jos ei lapsi kiinnosta? Lastenvalvojalla voidaan sopia äidin saavan kokonaisvaltaisen huoltajuuden ja isä vaan maksaa elareita tapaamatta lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi isä on halunnut etähuoltajuuden jos ei lapsi kiinnosta? Lastenvalvojalla voidaan sopia äidin saavan kokonaisvaltaisen huoltajuuden ja isä vaan maksaa elareita tapaamatta lapsiaan.

kuka kehtaa sanoa julkisesti, ettei omat lapset kiinnosta? jörn ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lastenvalvojilla vahvistettu sopimus tapaamisista ja jos sitä rikon, enkä pakota halutonta 6-vuotiasta isäviikoilleen, niin exmies voi haastaa minut käräjille vaikka vieraannuttamisesta (mitä kuulemma teen, koska lapsi ei halua isälleen). Ex ei suostu "luopumaan oikeuksistaan" vanhempana, eli ilman käräjiä ei saada sopimukseen muutosta.

Meillä oli tuo sama, paitsi että lapset olivat jo eron hetkellä isompia. Oli kamalaa aikaa. Itse yritti olla todella asiallinen, ettei tule vieraannuttamissyytettä. Hoidin tapaamisen perheneuvolaan, ja lapsi tapasi heitä ja kertoi mielipiteistään. Neuvolan henkilöt soittivat isälle. Oli konsultoiva puhelu, ei heillä mitään valtaa ollut. 

Oli kamalaa aikaa. Toisen lapsen mielenterveys hajosi siinä. 

No, itse olen sen lakimiehen palkannut sitten että josko tähän saisi muutoksen....:(

Jos miehellä on uusperhe ja lapsia uuden kumppanin kanssa, niin kai sille etälapselle on hyväksi luoda suhde sisarpuoliin? Ei se isä ole mikään maailmannapa ja ainoa syy.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on uusperhe ja lapsia uuden kumppanin kanssa, niin kai sille etälapselle on hyväksi luoda suhde sisarpuoliin? Ei se isä ole mikään maailmannapa ja ainoa syy.

Tämän ymmärrän. Mutta kuten yllä annoin esimerkkejä, niin bonuslapsi istuu yksin omassa huoneessa suurimman osan ajasta. Kyse ei ole sisaruksista. 

Kyllä minä tungin kun erottiin, lapset oli 4v ja 6v, eikä isällä tuon taivaallista haisua siitä miten niiden kanssa ollaan, koska ei juuri mihinkään ollut sitä ennen osallistunut. Alussa tuli soittoja tyyliin "ei ne pysy sängyssä ja pitäisi mennä nukkumaan, mitä teen?". Lapset myös kapinoi, niin että välillä jouduin heidät isän autoon kantamaan kun oli lähdön aika.

Mutta tietkö mitä? Nyt kun erosta on 4 vuotta, isä on oppinut ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Koska oli ihan pakko. Hänelle ei annettu muuta mahdollisuutta, oli siis vissiin pakko kasvaa. Ei se aina sitä täysin ole, mitä yleiset lastenkasvatusoppaat suosittelee. Mutta hän kuitenkin tekee parhaansa. Ja nyt lapsilla on suhde isäänsä. Myös se että lapsilta ei ole liiallisuuksiin asti kyselty mitä haluat/ miten tehdään/ sano sinä, on varmasti tuonut heille turvallisuutta tilanteessa, joka luonnollisesti on turvaton (avioero). Me vanhemmat päätimme miten asiat tehdään ja heidän ei tarvinnut sitä miettiä. Tottakai myös lasten näkökulmia on matkan varrella aina kuunneltu ja niidenkin pohjalta pohdittu päätöksiä. Mutta siinä lähdön hetkellä, mielestäni 5-vuotias ei oven pielessä päätä meneekö isälle vai ei. Vähän sama minusta, kuin ydinperheessä se 5 v ei päätä saako äiti lähteä töihin, koska olis mieluummin äidin kuin isän kanssa. Vanhemmat on vanhempia eron jälkeenkin, eikä ydinperheessäkään lapsi aina saa olla sen vanhemman kanssa kuin haluaa.

Melkoista trollausta ja katkeruutta. Mies on vastuussa omasta lapsestaan ihan samalla tavalla kuin äitikin. Ei kannata pykätä jälkeläisiä ellei vastuu kiinnosta. Vaimosta voi erota, ei lapsesta. Aika montaa miestä alkaa vanhempana jälkeläiset kiinnostaa, kun uusi simpsakka bonusvaimokin on häipynyt. Silloin nousee se verisukulaisuus ja omat oikeudet kyllä mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa harmittaa muut asiat

Ei tässä harmita mikään, kunhan ihmettelen. Tuli mieleen tuosta Hesarin artikkelista.

Oikeasti siis ihmettelen, mikä tuossa on se lapsen etu? En edes ottanut esille niitä tilanteita, joissa isää ei lapsen tulo edes kiinnosta. Miksi lapselle on etua nähdä ihmistä, joka ei ole hänestä kiinnostunut?

Kyllähän siitä nyt lapselle haittaa on jos äidille tulee joku rangaistus siitä että "estää isää tapaamasta lapsiaan".