G.Kuinka nuorena voi sinusta jo hyvin hankkia lapsen?
Eli kuinka vanhaa nuortaäitiä et enää ajattele liian nuorena? 16?18?20?25?
Pistä perusteluja myös. Ja toki ihmisissä on eroa, sitä ei tarvitse enää sanoa, mutta sellainen heitto vaan iästä
Kommentit (27)
Itse käyn nyt aikuislukiota, ja olemme suunnitelleet lapsen tekoa. Voisin hyvin samalla opiskella ja hoitaa vauvaa kotona. Sitten kun lapsi on parivuotias, voisi mennä opiskelemaan itselleen ammatin, näin lukion ja jatko-opintojen väliin ei tulisi liian pitkää taukoakaan (ei pääse asiat unohtumaan).
Mielellään kokemusta työelämästä sekä myös "huolettomia nuoruusvuosia" koettuna.
-> 22-26-vuotiailla tilanne alkaa olla tällainen.
vanhemman on hyvä olla oikeustoimikelpoinen henkilö
mutta sanoisin, että suurinosa 18-vuotiaista on jo päteviä vanhemmiksi
sitä ennen on vielä kovin kovin lapsellinen vaikka olisikin ikäisiään kypsempi. Ja koskee ihan kaikkia ihmisiä.
Eikä myöskään koulutus, työkokemus jne. Tärkeintä on hyvä ja vahva parisuhde, oikea halu saada lapsi, halu tarjota lapselle parasta kaikella tavalla. Siis mahdollisuus antaa turvallinen ja rakkaudentäyteinen koti ja syli lapselle kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi. Ei siihen tarvita koulutusta tai työkokemusta...
Toki elämää helpottaa, jos perhellä on jonkinlainen taloudellinen turva ja mahdollisuus elättää itse itsensä. Mutta ei ole mahdotonta esim. kahden opiskelijankaan pärjätä, jos nyt siis taloudellisesta puolesta puhutaan. Se riippuu täysin siitä omasta halusta ja luonteesta. Toinen opiskelijapari hassaa rahansa turhaan, juoksee viikonloput baareissa ja mummo hoitaa lapsen. Toinen ajattelee lapsen tarpeet ensin, antaa aikaa ja rakkautta ja sitkuttelee pienillä tuloilla täyttä elämää...
Juu eli itse tulin suunnitellusti raskaaksi 22-vuotiaana "kesken opiskelujen". Ei ollut työkokemusta eikä juuri mitään maallista mammonaa. Mies samanlainen paitsi vuotta nuorempi ;) Tulin 23-vuotiaana äidiksi ja olin mielestäni silloin hyvä äiti ja olen sitä edelleen.
vaan se että pystyy elättämään perheensä enkä mä nyt puhu pelkästään miehen liksasta jonka varaan voi heittäytyä vaan siitä että nainen on itsenäinen ja tulee toimeen myös omillaan.
eli on täysin sitoutunut kumppaniinsa, oli sitten naimisissa tai ei.
Ikä on sitten yleensä jonkin verran yli 20. Itse olin 24, ja kaikki nuo ehdot olivat, mutta olinhan toki nuori äiti. Mutta en kyllä koskaan katunut. Ja oli kiva, että oli aikaa tehdä useampi lapsi kohtuullisilla ikäeroilla.
Eikä taloudellakaan. Muutama ensimmäinen vuosi vauvan kanssa ei maksa melkein mitään jos tekee oikeita valintoja. Mielestäni on tärkeämpää, että on rakkautta sekä puolisoa, että lasta kohtaan, ja vakaa elämäntilanne. Halu huolehtia lapsesta, ja valmius uhrautua, ja tehdä suuria muutoksia elämässä.
Omasta mielestäni lapsen on parempi syntyä 17-vuotiaalle kouluttamattomalle tytölle ja pojalle, jotka todella rakastavat toisiaan, ovat valmiita uhrautumaan lapsen takia ja hoitavat sitä hyvin, kun 35-vuotiaalle urakeskeiselle pariskunnalle jolla on kaikki mahdollinen koulutus ja vuosien työkokemus johtoportaassa,löytyy omakotitaloa ja ferraria, lapsi tulee perheeseen "kun se nyt enää tästä elämästä puuttuu" ja sille hommataan heti ensimmäisellä elinviikolla "luotettava hoitaja, kun äiti ei voi menettää paikkaansa uramaailmassa"
Itse sain esikoiseni 18-vuotiaana, oli mulle ihan hyvä aika, kun olin jo 3v asunut omillani ja miehenkin kanssa oltiin seurusteltu jo yläasteen kasilta lähtien.
Mutta silloin miehen pitää olla reilusti vanhempi.
täälä on sitä mieltä et perheen voi perustaa vasta 25v alkaen.
itse sain esikoiseni 24v. vaikka tavoitteena oli saada jo muutama vuosi aiemmin, mutta elämässä nyt aina ei kaikki mene niin kuin suunnittelee.
nuorena lapset on tehtävä. itse taas en ymmärrä että sitä venytetään ja venytetään lähemmäs neljääkymppiä
Pilvilinna kuvitelmat hoidan vauvan ja käyn lukion samalla. Vauva nukkuu yöt heräämättä. Saat lukea kokeisiin rauhassa kun vauva nukkuu, vauva tunneilla mukana kun se nukkuu ym....
Itse käyn nyt aikuislukiota, ja olemme suunnitelleet lapsen tekoa. Voisin hyvin samalla opiskella ja hoitaa vauvaa kotona. Sitten kun lapsi on parivuotias, voisi mennä opiskelemaan itselleen ammatin, näin lukion ja jatko-opintojen väliin ei tulisi liian pitkää taukoakaan (ei pääse asiat unohtumaan).
18 ok ehkä noin puolilla nuorista.
ja rakkautta ja halua saada lapsi ja hoitaa tämä hyvin.
Hyvä ikä tehdä lapsia alkaa alkaa 9 v tytöistä mutta käytännössä monet maat ovat nykyään laittaneet rajaksi 15-16v
http://madeinatlantis.com/koran/women.htm
koska sitten ei ole kiire vauvan luota minnekään. Koulutus jää helposti roikkumaan, jos se on kesken, ja tunnen riittävän monta äitiä, joita asia harmittaa.
Teiniäitiydestä muuten, kyllähän 19-v äiti on vielä teiniäiti, koska kerran on teini. Eri asia on sitten mitä mieltä on teiniäitiydestä.
Käytännössä 18v helpompi ja parempi, koska silloin katsotaan täysikäiseksi vanhempi.
Serkkuni sai esikoisensa 16v, lapsen äiti saman ikäinen. Todella hyvin meni heillä! Olivat ns. kunnon nuoria joille sattui vahinko. Nyt ovat 4-kymppisiä, edelleen onnellisina yhdessä ja yhteensä lapsia on 4. Molemmilla on ammatit ja rakkautta riittää. Lapset ovat heillä aivan ihania ja rakastettuja!
Sillä saa vaatteet kirppikseltä, edullista kotiruokaa, käytettynä pikkuhiljaa muutamia kestovaippoja ja kantoliinan.
vaan siitä, että on jo koulutus ja jotain työkokemusta omalta alaltaan. Ehkäpä n. 20-vuotiaana, jos on käynyt esim. heti peruskoulun jälkeen ammattikoulun ja ollut töissä vaikka vuoden verran.