Miksi jotkut ylpeilevät varhaisella aikuistumisella ja kovalla elämällä?

Se on ollut vähän sellaista että ei saa valittaa oli käynyt mitä tahansa... Nykyään onneksi on alettu tuomaan julkisuuteen myös sitä puolta, että nää tapahtumat ovat aiheuttaneet traumoja, ei tarvitse olla ylpeä kaikesta, asiat saa satuttaa ja niihin voi hakea apua, se ei ole häpeä, niinkuin aiemmin on uskottu...

En mä tommosilla asioilla elvistele mutta muutin 18 vuotiaana yksin pk seudulle samalla kun moni samanikäinen otti jonkun Urpon kotipaikkakunnalta ja alkoi elää jotain hiirulaisvaimon elämää. ..

Koska jos elämä on helppoa niin boomerit tulee ilkkumaan kuinka kaikki on niin kivaa helppoa ja tulee pullamössö-ihmisiä.

Näitä pidettiin itsestään selvinä asioina, kaikki kynnelle kykenevät töihin, en edes huomannut leuhkia ennen kuin näin heitä joita passattiin vielä aikuisinakin.

Mitkä on vaihtoehdot? Surkuttelu ja itsesääli?

Meidän lapsuus jättää aina meihin jälkensä. Ap:lla tuo lapsellisuus on jälki siinä missä karummissa oloissa kasvaneella on pärjäämisen korostaminen.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä on vaihtoehdot? Surkuttelu ja itsesääli?

Meidän lapsuus jättää aina meihin jälkensä. Ap:lla tuo lapsellisuus on jälki siinä missä karummissa oloissa kasvaneella on pärjäämisen korostaminen.

Ehkä ilmaisin itseäni epäselvästi. Tarkoitin sellaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat pilkallisesti niihin, jotka ovat saaneet vanhemmiltaan paljon ja pitävät itseään parempana kuin muut. Kunnioitan ihmisiä, jotka ovat pystyneet omalla työllään ja asenteellaan selviytymään vaikeissa olosuhteissa, mutta en pidä ylimielisyydestä tai vihamielisyydestä. Ap

Vahvuutta vaatii selvitä omillaan ja vahvuus on katoava kansanvara- katso vaikka mielenterveyseläkeläisten lukumäärää joka nousee ja nousee.

Kovuus ja vahvuus ovat sitten kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vahvuutta vaatii selvitä omillaan ja vahvuus on katoava kansanvara- katso vaikka mielenterveyseläkeläisten lukumäärää joka nousee ja nousee.

Kovuus ja vahvuus ovat sitten kaksi eri asiaa.

Vahvoilla on verkostot tai ainakin esikuvat, ihanteet. Heikot ovat kadottaneen mielen pyrkiä parempaa kohti. Passivoituminen on heikkouden ydintä. Vaikka mistä jamasta voi kuitenkin ryömiä parempaa kohti ja siinä matkalla myös vahvistua.

Tämä resiienssipuhe on harhaanjohtavaa jos sen pohjalta ajatellaan, että toiset nyt vaan on tuomittu murtumaan ja sitkeitä on vaan valitut, ne jotka ei ole moksiskaan. Se murtunutkin ehtii kyllä eheytyä kun vaan lähtee etenemään eikä jää kiertämään samaa kehää vuosi toisensa perään. Ihan kauheita ihmisille tapahtuu eikä mikään määrä resilienssiä auta, jos yksikään ihminen ei ole sinun puolellasi.

Siis AP halusi kuulla, että nämä ihmiset ovat hänen kaltaisilleen kateellisia tai sitten häntä ottaa pattiin ettei voi olla aidosti ylpeä elämän tasostaan, koska se ei ole itse ansaittua. Ehkä molempia, kuka tietää.

Väkisin ne asenteet tarttuivat itseenkin, kun pienestä pitäen kuuli ihmisten ympärillä jauhavan itsestään oman elämänsä sankarina, raivoisasti arvostavan yksin pärjäämistä (samalla kun meinasi lyyhistyä kuormansa alle) sekä pilkkaavan "heikkoja vätyksiä" tarvitsevuudesta. Ei tuollaisessa ympäristössä ollut edes turvallista olla haavoittuvainen.

Aikuisiällä sitten tuli mahdolliseksi hakeutua terapiaan ja opetella inhimillisempi suhtautuminen itseen ja elämään.

Saahan siitä olla ylpeä, ettei ole antanut kovan elämän nujertaa itseään, eikä ole esim. päätynyt syrjäytyneeksi.

Itse en kuitenkaan ajattele, että se ois jokin ylivertainen tapa elää, mitä muiden pitäisi "kadehtia".

Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että ap:n kannattaa hyväosaisena lopettaa neuvojen antaminen, koska muilla ihmisillä on oikeita vastoinkäymisiä elämässä.

Maksavat jonkun laskun?? No tuossa menee kyllä överiksi hei..

Vierailija kirjoitti:

Vähän outoa maksattaa laskunsa vanhemmillaan tai miehensä vanhemmilla, jos olet kuitenkin jo perheellinen ja työssäkäyvä. Toivottavasti tarjoat apuasi vastavuoroisesti myös heille, jos hekin auttavat sinua, käyvät kaupassa, kuskailevat ja ottavat lapsia hoitoon.

Elinkustannuksiin liittyvien laskujen maksaminen on täysin verovapaata ja sen vuoksi varsin järkevä tapa siirtää omaa vaurauttaan jälkeläisilleen. Rahaa voi lahjoittaa verovapaasti vain 4999€  kolmen vuoden aikana, mutta voi maksaa vaikka toisen ihmisen kaikki vuokrat eikä siitä mene lahjaveroa. Kunhan siis maksaa vuokran suoraan vuokranantajan tilille eikä siirrä summaa lapsensa tilille. 

Suomessa on tosiaan liikaa itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä korostava kulttuuri. Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja me tarvitaan toinen toistamme, kukaan ei ole mitään yksin. Kai se tulee historiasta, ollaan karussa maassa asuva köyhä kansa ja täällä on ollut pakko repiä elantonsa jostain routaisesta suosta. Harvoja varakkaita, joiden jälkikasvu on perinyt omaisuutensa, on kadehdittu ja halveksittu.

Minusta on surullista että joidenkin on ollut pakko huolehtia itsestään jo nuorena. Se puolestaan on ihailtavaa jos jo nuorena on ollut lahjoja ja mahdollisuuksia itsenäistyä. Itse ajattelen, että kun lapset on tehty, niin tottakai heitä tuetaan niin kauan kuin on tarpeen.

Kaikilla ei ole hyvää lapsuutta esim. vanhempien ongelmien takia. Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta saada apua muilta ihmisiltä sitten kun on itse ongelmissa. Ylpeys muodostuu siitä, että kaikista vaikeuksista huolimatta saa elämänsä rullaamaan eikä luovuta, vaikka se sitten vaatisi sen että pitää mennä töihin jo teininä kun muut saavat rahaa vanhemmiltaan lukiokirjoihin ja on ylipäätään rauhallinen koti jossa voi opiskella.