Lue keskustelun säännöt.
Muut introvertit, tuntuuko arkielämä teistä näin rasittavalta?
15.05.2022 |
En jaksa ihmisiä yhtään. Sunnuntaisin on lähes aina raskas tunne, että huomenna taas pitää aloittaa uusi viikko ja jaksaa olla töissä ihmisten parissa. En jaksa jauhaa turhanpäiväisyyksiä koko ajan, en jaksa kun joku koko ajan tulee kysymään jotain. Olen aina kokenut ihmisten kanssa olemisen jotenkin rasittavana, etenkin työelämässä. Toisaalta usein en jaksa muuallakaan ympärillä pyöriviä ihmisiä, kuten kaupoissa. Taustalla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka tosin ei nykyään sen kummemmin häiritse elämää.
En vain jaksa ihmisiä, missään.
Kommentit (53)
Ei, mutta ymmärtäessäni introverttiyden niin hallitsen parhaani mukaan töissä ihmiskontakteja eli varaan työpäiviin myös niitä tehtäviä, joita voin tehdä yksin. Olen myös valinnut työni ja tehtäväni siten, että se on mahdollista.
Introverttiys ei ole yhtä kuin ihmisviha. Itse koen ihmiskontaktit jopa mielenkiintoisina ja usein koen oppivani sekä muista ihmisistä, itsestäni sekä erilaisista ilmiöistä muiden ihmisten kautta joiden tutkimisesta, opiskelusta ja pohdiskelusta pidän paljon. Se on itselleni palauttavaa, että saan aikaa mietiskellä asioita oman ymmärrykseni mukaan mahdollisimman laaja-alaisesti ja siihen tarvitsen muiden ihmisten minulle antamia näkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena-aikuisena luulin itseäni hyvinkin extrovertiksi (varmasti muutkin piti minua sellaisena) nyt olen ehkä vielä kutakuinkin sosiaalinen introvertti mutta muutun iän myötä kokoajan introvertimmaksi.
Olen +50v ja jaksan ihmisiä vapaa ajallakin vain muutamia tunteja kerrallaan ja ehkä yhden / päivä. Sitten täytyy saada olla hiljaa omissa oloissa.
Sama töissä, epidemia-aika ja etätyö teki hyvää, ei tarvitse kokoaikaa olla muiden ympäröimänä ja vetää sitä typerää teatteriesitystä 8-9 h päivässä.
Sen verran sosiaalisuutta jäljellä että kaipaan muutamana päivänä viikossa niitä tuöpaikan muutamia rauhallisia ja mukavia juttukavereita joiden kanssa kävi vaikka lounaalla ja vaihtoi muutaman sanan kahviautomaatilla tai hississä.
Ärsyynnyn yhä nopeammin ja kiivaammin typeriin, ilkeisiin ja äänekkäihin ihmisiin. En kestä enää oikeastaan yhtään - toleranssinon täysi 0.
Kaikki juhlat , kekkerit, tapahtumat missä paljon ihmisiä ja meteliä ovat ihan poissuljettuja minulle. En kestä yhtään.
Ärsyttää jos kaupassa tai ulkoilupolulla on liikaa porukkaa. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta.
Kävi todella rasittavaksi ja aloin saamaan noloja oireita. Hermot ei kestäneet ja aloin tiuskimaan muille. Pari kertaa olin itkuunkin revetä kesken töiden, kun tuntui ettei vaan jaksaisi. Otin loparit eikä ole ollut mitään hinkua päästä töihin.
Ei arki tunnu rasittavalta kun on jo oivaltanut mitä haluaa eikä näillä ikävuosilla tarvitse tehdä asioita enää kuten joku muu haluaa, vaan voin määritellä itse mitä haluan ja mitä en. Kukaan ei määrää minua (paitsi tuönantaja).
Kiva oli lukea tämän viestiketjun kommentteja mitkä kaikki ärsyttää introverttia.
Esim tuo että jos ulkoilulenkin varrella tulee vastaan liikaa porukkaa 😀. Olen niin samoilla linjoilla, olisi ihanaa kun tunnin aikana näkisi max 2 ihmistä 👍
Kyllä. Parhaat työpäivät ovat niitä kun saat tehdä täysin päivän selvää hommaa itsekseen ilman,että kukaan tulee päivän aikana kertaakaan keskeyttämään tai sanomaan sanaakaan. Tämän takia pikkufirmassa ollessani pidän tauotkin eri aikaan kuin muut. Mielummin selaan uutisia omassa rauhassa kuin kuuntelen muiden no onkos ollu mitään pillujuttuja kyselyitä. Muutenkaan ei kyllä jaksa vähempää kiinnostaa ihmisten näkeminen vapaa-ajalla, ellei sitten satunnaisesti jotain oikein sydänystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kylässä hyvin sosiaalinen extrovertti kaveri. Oli ihanaa kun hän oli poissa omilla asioillaan välillä puolikin päivää. Ekan päivän jaksoin melko hyvin ku ei oltu nähty pitkäön aikaan mut toka ja kolmas pv olin jo ihan puhki ja kiukkuinen. En jaksa yhtään kun toinen puhua pälpättää kokoajan ja koen että on epäkohteliasta minultakin jos olen vain hiljaa.
Mietin jo että tekeydynkö kipeäksi kun en kertakaikkiaan jaksa kommunikoida kokoaikaa. Menin suihkuunkin ihan sen takia että saan olla muutaman minsan rauhassa.
Muuten jo pärjään inroverttina ihan ok, mutta jostain syystä ärsyynnyn typerästi käyttäytyviin ihmisiin yhä helpommin. En siis välttämättä näytä sitä mutta on pakko päästä pois etten sano todella pahasti esim töissä kellekään.
Ärsytyksen aiheita mm:
- jatkuva ja systemaattinen päällepuhuminen
- pieninkään nokittelu, dissaaminen tai aiheeton kyseenalaistaminen (=vähättelevä käytös)
- päällepäsmäri ihmiset
- kovaääniset ihmiset
- ihmiset joilta puuttuu käytöstavat ja/tai tilannetaju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena-aikuisena luulin itseäni hyvinkin extrovertiksi (varmasti muutkin piti minua sellaisena) nyt olen ehkä vielä kutakuinkin sosiaalinen introvertti mutta muutun iän myötä kokoajan introvertimmaksi.
Olen +50v ja jaksan ihmisiä vapaa ajallakin vain muutamia tunteja kerrallaan ja ehkä yhden / päivä. Sitten täytyy saada olla hiljaa omissa oloissa.
Sama töissä, epidemia-aika ja etätyö teki hyvää, ei tarvitse kokoaikaa olla muiden ympäröimänä ja vetää sitä typerää teatteriesitystä 8-9 h päivässä.
Sen verran sosiaalisuutta jäljellä että kaipaan muutamana päivänä viikossa niitä tuöpaikan muutamia rauhallisia ja mukavia juttukavereita joiden kanssa kävi vaikka lounaalla ja vaihtoi muutaman sanan kahviautomaatilla tai hississä.Ärsyynnyn yhä nopeammin ja kiivaammin typeriin, ilkeisiin ja äänekkäihin ihmisiin. En kestä enää oikeastaan yhtään - toleranssinon täysi 0.
Kaikki juhlat , kekkerit, tapahtumat missä paljon ihmisiä ja meteliä ovat ihan poissuljettuja minulle. En kestä yhtään.Ärsyttää jos kaupassa tai ulkoilupolulla on liikaa porukkaa. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta.
Oon neljäkymmentä ja mulla on ihan samanlaiset tunnelmat.
Täällä on useampi maininnut nuo lenkkipolut. Mulla on sama, en jaksa ihmisiä edes siellä. Pyrinkin käymään lenkillä ruuhka-aikojen ulkopuolella.
Ihmisten määrän lisäksi häiritsee se, jos joku kulkee edessä sellaista vauhtia, että otan itse koko ajan kiinni, mutten pääse ohi kovin helposti. Nykyään en enää nolostele juoksuaskelten ottamista vain siksi, että pitää KÄVELYlenkillä ohittaa muita kävelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi yoga-filosofian käsitteistä on shauca ( ~shautsha = puhtaus). Noh, yoga-suutrain laatija, MaharSi Patañjali toteaa:
shaucaat svaan.ga-jugupsaa, parair asaMsargaH...
Käännös kirjasta Idän filosofiaa:
Puhtaudesta [seuraa] omien jäsenten vastenmielisyys ja kanssakäymisen lakkaaminen muiden kanssa.*
Eli onko sosiaalisten tilanteiden vastenmielisyys merkki siitä että kehitys kohti valaistumista (kaivalya = erillisyys) on hyvällä alulla? ; )
Tuo lienee toki pienoinen ongelma, jos on vaikkapa ns. joogalentäjä eli TM:n tunnetuimman jatkotekniikan (sid[d]hi, joita on parisenkymmentä, mm. intuition ja elefantin voimien kehittäminen) harrastaja, koska sen vaikutus ilmapiirin harmonisoitumiseen tehostuu huomattavasti jos reenit tehdään mahdollisimman isossa jengissä!
* saMsarga tarkoittaa myös n*ssimista, mutta tässä yhteydessä a-saMsarga ei tarkoittane pelkästään n*ssimattomuutta, heh...
Periaatteessa yksi helpoimmista kikoista - ainakin kiropraktikko Eric Bergin mukaan - on pitkä paasto. Käytännössä se lienee useimmille mahdoton, kun ei ole kylliksi tahdonvoimaa. Toki pätkäpaastostakin lienee apua.
Enkkua osaaville lisäinfoa (mm. kuivaharjaus, infrapunalampputerapia, jne.) tuubista esim. haulla:
A BETTER Way to Lose Flabby Cellulite on Your Hips, Thighs and Buttocks - Dr. Berg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa yksi helpoimmista kikoista - ainakin kiropraktikko Eric Bergin mukaan - on pitkä paasto. Käytännössä se lienee useimmille mahdoton, kun ei ole kylliksi tahdonvoimaa. Toki pätkäpaastostakin lienee apua.
Enkkua osaaville lisäinfoa (mm. kuivaharjaus, infrapunalampputerapia, jne.) tuubista esim. haulla:
A BETTER Way to Lose Flabby Cellulite on Your Hips, Thighs and Buttocks - Dr. Berg
Hups, meni väärän ketjuun - piti mennä selluliittiketjuun... : /
On sama. Tuon takia olen voinut henkisesti nyt paljon paremmin, kun siirryttiin etäilemään 3 päivää viikossa sen aiemman sijaan, jolloin oltiin 5 päivää viikossa avokonttorissa. Huomaan että päässä humisee ja pyörryttää toimistolla, se kaikki hälinä, virikkeitä on aivoilleni liikaa. Lisäksi asiakkaiden kanssa kommunikoidaan pääasiassa kirjallisesti. Tuolla kombolla tuntuu että pysyn työkykyisenä ja nautin työstäni.