Nykyään ihmisellä ei ole enää oikeutta vanhentua ja tulla heikoksi
Entisaikaan jossain vaiheessa ihmiset totesivat, että nyt he ovat vanhoja ja saavat olla sitä, ei tarvi enää huhkia elättääkseen itsensä vaan nyt hommat siirtyy nuoremmalle polvelle joka pitää huolta meistä vanhoistakin. Kun he olivat lapsia me hoidimme heidät, nyt me olemme vanhoja ja kivulloisia ja he hoitavat meidät. Enää ei ole näin, vaan kaikkien on oltava teräsmummoja tai teräsvaareja ja tehtävä töitä satavuotiaaksi, koska lapset ei auta eikä eläke riitä. Pitää vaan urheilla ja elää terveellisesti että jaksaa satavuotiaana elää kuin työikäinen.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat keskimäärin NELJÄNNESVUOSISADAN eläkkeellä, vaikka heidän työuransa on miehiä lyhyempi.
Naisten eläkeikä tuskin alkaa aiemmin kuin miesten? Eikä se yleensä riitä vaan töissä on käytävä vielä kasikymppisenä.
Miksi siihen pitäisi jonkun toisen antaa lupa?
No eiköhän se ole ihan omista asenteista kiinni.
Minä jäin eläkkeelle 45-vuotiaana enkä ole sen jälkeen tikkua ristiin laittanut. Enkä laita. Seuraava osoite on uurna. Ihan paska elämä.
Mikäli vanhempani pyytäisivät apuani niin varmasti sitä heille antaisin. Mutta ei.. Olen heille edelleen se pikkutyttönen, joka ei itse osaa mitään tehdä. Tuskinpa minulta apua tahtoisivat edes kun osaavat aina kaiken niin paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat keskimäärin NELJÄNNESVUOSISADAN eläkkeellä, vaikka heidän työuransa on miehiä lyhyempi.
Entä jos eivät ole, ja maksetut rahat menevät kotona makaajille. Eläkerahat pitäisi pystyä realisoimaan omaksi hyväkseen. Ei niiden, jotka tulevat vain ottamaan rusinat pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli vanhempani pyytäisivät apuani niin varmasti sitä heille antaisin. Mutta ei.. Olen heille edelleen se pikkutyttönen, joka ei itse osaa mitään tehdä. Tuskinpa minulta apua tahtoisivat edes kun osaavat aina kaiken niin paljon paremmin.
Joo, lastenkaan ei monesti ikään kuin anneta kasvaa aikuisiksi. Vanhemmat roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja yrittävät pitää heitä väkisin edelleen hoidettavina.
Tämä on ihan hullua aikaa.
Ja omat lapset p---t piittaa vanhoista ja heikoista vanhemmistaan. Rahat ja asunnon kyllä kuppaavat ja heittävät vanhuksen hoitolaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli vanhempani pyytäisivät apuani niin varmasti sitä heille antaisin. Mutta ei.. Olen heille edelleen se pikkutyttönen, joka ei itse osaa mitään tehdä. Tuskinpa minulta apua tahtoisivat edes kun osaavat aina kaiken niin paljon paremmin.
Joo, lastenkaan ei monesti ikään kuin anneta kasvaa aikuisiksi. Vanhemmat roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja yrittävät pitää heitä väkisin edelleen hoidettavina.
Tämä on ihan hullua aikaa.
No ei kyllä pidä ainakaan Suomessa paikkaansa. Täällähän vanhemmat lähettää teinit pois kotoa asumaan yksin heti kun ovat saaneet Kelalta varmistuksen että lapsi saa opintotuen ja asumistuen.
Ei tiedä mitä ajatella, kun näkee että avustajan hommissa vanhuksia auttamassa on ihminen, joka itse on keppien kanssa kulkeva vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli vanhempani pyytäisivät apuani niin varmasti sitä heille antaisin. Mutta ei.. Olen heille edelleen se pikkutyttönen, joka ei itse osaa mitään tehdä. Tuskinpa minulta apua tahtoisivat edes kun osaavat aina kaiken niin paljon paremmin.
Joo, lastenkaan ei monesti ikään kuin anneta kasvaa aikuisiksi. Vanhemmat roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja yrittävät pitää heitä väkisin edelleen hoidettavina.
Tämä on ihan hullua aikaa.
Miksi lapset sitten tarvitsivat siihen luvan joltakin että voivat kasvaa aikuisiksi ja elää omaa elämäänsä? Se että kaikkeen tarvitsi luvan itsensä ulkopuolelta kuulostaa enemmän riippuvuudelta kuin asioiden hyväksymiseltä ja aikuisen elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedä mitä ajatella, kun näkee että avustajan hommissa vanhuksia auttamassa on ihminen, joka itse on keppien kanssa kulkeva vanhus.
Miksi siitä pitäisi ulkopuolisen ajatella jotakin? Mitä autettava ja auttaja ajattelee tilanteesta on mielestäni tärkeämpää. Jos he elävät onnillasta elämää noin, niin hyvä, jos eivät ehkä heidän pitäisi muuttaa tilannetta jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedä mitä ajatella, kun näkee että avustajan hommissa vanhuksia auttamassa on ihminen, joka itse on keppien kanssa kulkeva vanhus.
Miksi siitä pitäisi ulkopuolisen ajatella jotakin? Mitä autettava ja auttaja ajattelee tilanteesta on mielestäni tärkeämpää. Jos he elävät onnillasta elämää noin, niin hyvä, jos eivät ehkä heidän pitäisi muuttaa tilannetta jotenkin.
Ehkä he eivät voi muuttaa sitä. Iän myötä se voiminen vähenemistään vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli vanhempani pyytäisivät apuani niin varmasti sitä heille antaisin. Mutta ei.. Olen heille edelleen se pikkutyttönen, joka ei itse osaa mitään tehdä. Tuskinpa minulta apua tahtoisivat edes kun osaavat aina kaiken niin paljon paremmin.
Joo, lastenkaan ei monesti ikään kuin anneta kasvaa aikuisiksi. Vanhemmat roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja yrittävät pitää heitä väkisin edelleen hoidettavina.
Tämä on ihan hullua aikaa.
Miksi lapset sitten tarvitsivat siihen luvan joltakin että voivat kasvaa aikuisiksi ja elää omaa elämäänsä? Se että kaikkeen tarvitsi luvan itsensä ulkopuolelta kuulostaa enemmän riippuvuudelta kuin asioiden hyväksymiseltä ja aikuisen elämältä.
Niin siis tämähän ei varmaan ihan tuosta vain aukea jollekin, kenellä ei kokemusta asiasta ole. Kyse ei kumminkaan ole mistään luvan pyytämisestä. Se on sitä, että tullaan ilmoittamatta kylään ja aletaan järjestellä aikuisen lapsen tavaroita lupaa kysymättä. Aikuisen lapsen ihmissuhteisiin sekaannutaan soittelemalla hänen tuttavilleen. Mitään henkilökohtaisia rajoja ei kunnioiteta. Soitellaan jatkuvasti ja puheluissa tivataan kaikkia yksityisasioita. Jos vanhemman mielestä jokin aikuisen lapsen tekemä ratkaisu on väärä, asiasta nousee haloo. Jos hän ei haukkujen kuuntelemisenkaan jälkeen suostu muuttamaan päätöksiäsi vanhemman mielen mukaisiksi, niin sitten mustamaalataan sukulaisille, soitellaan lapsenlapsista sossuun ja muuta mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli vanhempani pyytäisivät apuani niin varmasti sitä heille antaisin. Mutta ei.. Olen heille edelleen se pikkutyttönen, joka ei itse osaa mitään tehdä. Tuskinpa minulta apua tahtoisivat edes kun osaavat aina kaiken niin paljon paremmin.
Joo, lastenkaan ei monesti ikään kuin anneta kasvaa aikuisiksi. Vanhemmat roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja yrittävät pitää heitä väkisin edelleen hoidettavina.
Tämä on ihan hullua aikaa.
No ei kyllä pidä ainakaan Suomessa paikkaansa. Täällähän vanhemmat lähettää teinit pois kotoa asumaan yksin heti kun ovat saaneet Kelalta varmistuksen että lapsi saa opintotuen ja asumistuen.
Perheitä ja vanhempia on erilaisia. Ei kumpikaan ääripää ole se totuus, että näin asiat ovat kaikissa perheissä.
Ihmisistä tulee vanhuksina ilkeitä ja katkeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedä mitä ajatella, kun näkee että avustajan hommissa vanhuksia auttamassa on ihminen, joka itse on keppien kanssa kulkeva vanhus.
Miksi siitä pitäisi ulkopuolisen ajatella jotakin? Mitä autettava ja auttaja ajattelee tilanteesta on mielestäni tärkeämpää. Jos he elävät onnillasta elämää noin, niin hyvä, jos eivät ehkä heidän pitäisi muuttaa tilannetta jotenkin.
Ehkä he eivät voi muuttaa sitä. Iän myötä se voiminen vähenemistään vähenee.
Tuleeko vanhuus jollekin yllätyksenä. Kyllä niihin tilanteisiin voi varautua jo etukäteen mitä sitten kun toimintakyky ei ole sama kuin nuormpana. Jos ei ole lapsia huolehtimassa tai nämä ei huolehdi, miten se tilanne hoidetaan kun ei enää pystykkään kaikkeen.
Ja kyllä mahdollisuus on myös luovuttamiseen, se tarkoittaa toki myös sitä että et voi päättää omista asioista. Sen suhteen tilanne ei ole muuttunut miksikään. Ei vanhat ja sairaat ennenkään ole voineet valita sitä että he saavat tarvitsemansa avun silloin kun haluavat tai valita sitä minne avun haluavat. Heidät on roudattu joko lasten luokse asumaan, heille on varattu joku syytinki mökki tms. tai sitten heidät on joku roudannut vaivaistaloon. Se että päättää omista asioistaa edellyttää kyllä myös sitä että ottaa ja on vastuussa niistä omista asioista. Itse ainakin haluan vastata omista asioista vielä 90 jos se vain on mahdollista. Luovuttaminen tulee kyseeseen siinä vaiheessa kun muuta vaihtoa ei ole ja toivottavasti se aika on mahdollisimman lyhyt. Uskoisin myös että lapseni sen hyväksyvät.
No eikä tarvitse tehdä töitä satavuotiaaksi. Suomessa on ihan selkeät iät, jolloin pääsee vanhuuseläkkeelle. On alin, suositeltu ja ylin eläkeikä ja ikääntyvä saa itse valita alimman eläkeiän täytyttyä, milloin jää eläkkeelle. Mulla tuo alin eläkeikä on 64 v 9 kk. Täytän tänä vuonna 61 vuotta enkä nyt ainakaan vielä koe itseäni niin vanhaksi, että en jaksaisi tehdä töitä.
Sitä voi toki kysyä, miksi meillä on yhteiskunta, jossa maksetaan eläkkeitä. Eikä ole sellainen yhteiskunta, jossa eläkkeitä ei makseta vaan ikääntyvän lapset joutuisivat maksamaan vanhempiensakin elämisen. Kun eläkkeitä maksetaan, ei ole mahdollista, että jokainen kansalainen voisi itse päättää, milloin jää eläkkeelle. Tiedän, että työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä, mutta se on kuitenkin sitten se väylä, jota pitää kokeilla, mikäli ei ole enää työkykyinen. Ellei sitten ole lapsia, jotka haluaisivat elättää myös vanhempansa. Suomessa vaan asumis- ja muut elinkustannukset on sen verran kovia, että harvan palkka riittää muiden kuin itsensä ja korkeintaan omien alaikäisten lastensa elättämiseen. Kaikilla ei riitä siihenkään vaan tarvitsee lisäksi yhteiskunnan tukia.
Kuka niin sanoo tai märittää asian?
Naiset ovat keskimäärin NELJÄNNESVUOSISADAN eläkkeellä, vaikka heidän työuransa on miehiä lyhyempi.