Lue keskustelun säännöt.
Ylen audiodraama tänä vuonna Nylon Beat
14.05.2022 |
Aikaisemmat kuunnelmat ovat olleet loistavia, kuten Gösta ja viime kesän Armi Aavikko, joka oli todella koskettava.
En olisi Naikkareita tullut ajatelleeksi tuohon ohjelmasarjaan.
Kommentit (32)
No onhan se vähän sellaista camp-huumoria. Ei niinkään draamaa, vaan komediaa. Jos sen ottaa siltä kannalta, niin toimii paremmin. Edelliset olivat paljon enemmän draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi pitänyt käsitellä enemmän sitä, miten vastenmielistä oli kun keski-ikäiset miehet päättivät käytännössä kaiken kahden nuoren naisen yhtyeessä. Jonna ja Erin osasivat kuitenkin sanoa vastaan ja uskalsivat myös tehdä oman mielensä mukaan. Tuskin nämä nyt mitenkään pahiten hyväksikäytettyjä tuolla alalla kuitenkaan mitenkään olivat, vaikka kieltämättä varmasti olisivat mielellään tehneet itse asiat toisin. Hämää kyllä se, miten paljon paremmaksi laulajaksi ja järkevämmäksi ihmiseksi Erin on soolourallaan paljastunut.
Asikainen ja Vainio toimivat onneksi vastuullisesti mm. siinä, että he halusivat tavata sekä Jonnan että Erinin vanhemmat kasvotusten heti yhteistyön alettua. Tytöt olivat toki jo täysi-ikäisiä mutta aika suojattua pienen piirin elämää viettäneitä ja Asikainen kertoi olleensa huolissaan etenkin Erinin pärjäämisestä alalla. Hän myös kiersi Nylon Beatin mukana muutamalla näiden ihan ensimmäisellä keikalla.
Toisaalta yhteistyössä oli ne arveluttavatkin puolensa, kuten Jonnan ja Erinin painon ja ulkonäön kritisointi sekä sanoitukset, joita ei varsinkaan alkuaikoina mietitty ihan loppuun saakka (mm. Oot kuin karkkia mulle). Onneksi he olivat sen verran napakoita naisia, että leikkasivat hiuksensa siihen malliin kuin tykkäsivät ja kuittailivat miehille näiden omasta painosta. Mutta kyllä NB-aikaisista haastatteluista kuulee, että se ulkonäön kommentointi aiheutti varmasti jonkinlaisia kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteita. Jonna varsinkin puhui melkein joka haastattelussa lihomisestaan ja "perseongelmastaan".
Vierailija kirjoitti:
No onhan se vähän sellaista camp-huumoria. Ei niinkään draamaa, vaan komediaa. Jos sen ottaa siltä kannalta, niin toimii paremmin. Edelliset olivat paljon enemmän draamaa.
Pitäisi tehdä urheilijoista samanlainen draamakimara. Nykänen, Myllylä, Karalahti ja Nieminen. Team hemohessiä unohtamatta.
Just kuuntelin tänä vuonna vasta Armin. Oli jännä tunne kun puhuttiin Armin ja Dannyn yhteiselosta ja samalla kuljin Dannyn kodin ohi. Tuli tunne, ettet arvaakaan mitä täällä kuunnellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi pitänyt käsitellä enemmän sitä, miten vastenmielistä oli kun keski-ikäiset miehet päättivät käytännössä kaiken kahden nuoren naisen yhtyeessä. Jonna ja Erin osasivat kuitenkin sanoa vastaan ja uskalsivat myös tehdä oman mielensä mukaan. Tuskin nämä nyt mitenkään pahiten hyväksikäytettyjä tuolla alalla kuitenkaan mitenkään olivat, vaikka kieltämättä varmasti olisivat mielellään tehneet itse asiat toisin. Hämää kyllä se, miten paljon paremmaksi laulajaksi ja järkevämmäksi ihmiseksi Erin on soolourallaan paljastunut.
Asikainen ja Vainio toimivat onneksi vastuullisesti mm. siinä, että he halusivat tavata sekä Jonnan että Erinin vanhemmat kasvotusten heti yhteistyön alettua. Tytöt olivat toki jo täysi-ikäisiä mutta aika suojattua pienen piirin elämää viettäneitä ja Asikainen kertoi olleensa huolissaan etenkin Erinin pärjäämisestä alalla. Hän myös kiersi Nylon Beatin mukana muutamalla näiden ihan ensimmäisellä keikalla.
Toisaalta yhteistyössä oli ne arveluttavatkin puolensa, kuten Jonnan ja Erinin painon ja ulkonäön kritisointi sekä sanoitukset, joita ei varsinkaan alkuaikoina mietitty ihan loppuun saakka (mm. Oot kuin karkkia mulle). Onneksi he olivat sen verran napakoita naisia, että leikkasivat hiuksensa siihen malliin kuin tykkäsivät ja kuittailivat miehille näiden omasta painosta. Mutta kyllä NB-aikaisista haastatteluista kuulee, että se ulkonäön kommentointi aiheutti varmasti jonkinlaisia kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteita. Jonna varsinkin puhui melkein joka haastattelussa lihomisestaan ja "perseongelmastaan".
Asikainen häärännyt monessa mukana, myös Gimmelin. Ketkä lie Tiktakin takapiruina. Olivat niin nuoria, vain 13v.
Spede ainakin komenteli tyttöjä. Piti olla tiukkaa trikoota yllä hänen edessä.
Saapuessaan kuvauspaikalle Spede ja hänen kuvauskoordinaattorinsa järkyttyvät huomatessaan Jonnan ja Erinin vastakohtaiset asut piukoille jumppapöksyille.
- Mitä ihmettä teillä on päällä? Eikö me nimittäin annettu teille ihan yksinkertaiset ohjeet? Spede kiihtyy.
- Elkää nyt vaan tytöt sanoko, että te olette jotain nimittäin feministejä? hän jatkaa pauhaten.
- Ei nää mitään feminismiä oo. Nää on farkkuhaalarit, toinen naisista huudahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma tässä oli ehkä kuitenkin noiden oma käytös teinipissiylyineen ja bimboiluineen. Nyt ovat tuosta kasvaneet. Jännä muuten, että nykyaikana tällaista ehkä pahimpana esimerkkinä olevalla jo kolmenkympin ylittäneelle Anna Abreulle tuollainen käytös on aina sallittu ja sallitaan edelleen ja tuntuu aina saaneen haluamansa ilman sen suurempia ponnistuksia tai vaikeuksia elämässään, vaan helppoa elämää on saanut viettää, eikä oikeita töitä tai kotitöitä ole joutunut tekemään tai kurjuudessa elämään.
On se Anna asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Vantaalla...
Ainoa hauska kohta koko kuulokuvassa oli tyttöjen keksimä bändinimi "Teholanta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tämä oli vähintään toiseksi paras näistä muusikko-audiodraamoista Armi Aavikon jälkeen. Ja ehdottomasti hauskin. Itselleni kyllä puskee myös ysärinostalgia päälle, kun olen vain pari vuotta heitä nuorempi. Minusta he tekivät jotain todella tärkeää sen suhteen, että he olivat häpemättömän tyttömäisiä ja juuri sitä mitä olivat, välittämättä mistään katu-uskottavuudesta tai musiikkipiirien tuomiosta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä oli vähintään toiseksi paras näistä muusikko-audiodraamoista Armi Aavikon jälkeen. Ja ehdottomasti hauskin. Itselleni kyllä puskee myös ysärinostalgia päälle, kun olen vain pari vuotta heitä nuorempi. Minusta he tekivät jotain todella tärkeää sen suhteen, että he olivat häpemättömän tyttömäisiä ja juuri sitä mitä olivat, välittämättä mistään katu-uskottavuudesta tai musiikkipiirien tuomiosta.
Niissä kommenttijaksoissa Jonna ja Erin kertoivat, että heitä ärsytti se, kuinka bändin myötä heistä tulikin yhtäkkiä niin katu-uskottavia. Olivat sanojensa mukaan Tavastian keikalla olleet aivan "menkää pois täältä, jos ette oo aiemmin diganneet niin miks diggaatte nyt" -tunnelmissa :D Rock-piirit ovat pullollaan herkkäegoisia uhoajia, jotka projisoivat epävarmuuttaan ja "epäcooliuden" pelkoaan muihin artisteihin, jotka eivät samalla tavalla piittaa jostain uskottavuudesta. Ironista, että tältä rokkiporukalta sitä kuuluisaa rockasennetta löytyy kaikista vähiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tänä vuonna tulossa tällaista kuunnelmaa ja milloin sen aihe julkaistaan? Mielummin tällaista kuuntelisin muulloin kuin kesän tukalimpana ja pahimpana loma-aikana. Muulloin julkaistuna saisi varmasti myös enemmän huomiota.
Kuulin jostain, että tänä vuonna olisi tulossa tällainen kuunnelma Vesa-Matti Loirista. En tiedä, onko tieto varma ja kuulostaa vähän tylsältä.
Youtubessa on vuoden 2001 loppupuolelta reilun tunnin mittainen Nylon Beat -taltiointi Jyrkistä. Siitä jo huomaa, että Jonnan ja Erinin keskinäinen lavakemia ei oikein enää toimi vaan molemmat olivat paljon luontevampia ja vapautuneempia esittäessään omat soolobiisinsä. Anssi Nykäsellä oli tosin hyvä meno koko ajan :D
Vähän risaiseksi jäi tämä audiodraama. Biisien määrällä tunnuttiin paikkailtavan köykäistä käsikirjoitusta. Jos kuunnelman olisi tiivistänyt kahdestakymmenestä jaksosta kymmeneen jaksoon, olisi lopputulos ollut todennäköisesti ehjempi. Liikaa oli myös matskua tyttöjen alkuvuosilta, kun vastaavasti vuodet ennen lopettamista ja tulevaa comebackia lähinnä vain sivuutettiin nopeasti.