Lue keskustelun säännöt.
Syy erota...? Ei aikaa toiselle.
10.10.2006 |
Hitonhitto. Olisiko teistä pätevä syy erota, koska mielestäni me ei nähdä ikinä! Siis oikeesti... Mies on aina töissä ja 1 vapaa viikossa, jolloin nukkuu puoleen päivään ja sitten saattaa päivällä ja vielä iltapuolella " piipahtaa" ulkona kavereiden kanssa. Nytkin on just vapaapv ja ollut jo neljättä tuntia poissa kotoa. Olisi nyt oikeus ja kohtuus olla se yksi ja ainoa vapaa viikossa perheen kanssa koko päivän. Kyllä minä nyt kahville päästän ja muuta sellaista pientä missä ei kulu koko päivää. Vapaa menee siis ihan aina niin, että odotan turhaan kotiin tai sitten suutun tai riidellään tästä aiheestä " miehen menot" .
Niin ne työpäivät menee niin, että herää 10 minsaa enne lähtöä, joten ei siinäkää paljoa kerkeä olla/osallistua perheen elämiseen. Illalla tulee niin myöhään,että olemme kaikki jo unten mailla, ellen sitten itse nipistä omista yöunistani. Sitten jää aikaa jutella, omalla kustannuksella, siis yöunilla...
Kommentit (17)
eli miehen ainaiset työt ja perhe jää kakkoseksi!!Mieheni on yrittäjä ja joka päivä töissä, yksi vapaapäivä osuu sunnuntaille, jolloin hän myös nukkuu pitkään ja monasti krapulassa. (Raskas työ vaatii raskaat huvit).Tosin edes tuo sunnuntai ei ole ihan kokonaan vapaa päivä vaan joutuu " piipahtamaan" töissä ja useinkin se 2 tuntia on reilu 3 tuntia.
Arvata saattaa, että olen myös toisinaan erittäin kypsä..toisaalta taloudellinen tilanne antaa voimaa jaksaa, kun muistissa on viellä ne kireät ajat ja kamalaa sekin oli!Yksinäisyys parisuhteessa on kuitenkin ihan p..stä. ja kun mitta täyttyy tarpeeksi on avioero lähempänä kuin koskaan!Sillä olen joskus epätoivon hetkillä uhkaillu... kun tuntuu,etten saa muuten mitään irti! Olen pettynyt tiettyihin juttuihin ja välillä tunne, että taisin valita miehen aivan väärin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SEn nyt vielä jotenkin ymmärtää, että joskus voi olla pakko tehdä ylitöitä. Mutta jos vapaapäiväänsäkään ei halua viettää perheen kanssa, niin se kyllä kuvastaa, että ette ole miehelle tärkeitä.
Lisäksi kohtuutonta, että sinä joudut yksin huolehtimaan perheestä, kodista ja lapsista.
Mutta en osaa antaa vastausta suuntaan tai toiseen. Toisaalta pelottaa että elämä valuu sormien läpi odotellen sitä yhteistä aikaa jota ei ehkä koskaan tämän enempää tule olemaankaan. Kun jonkun toisen miehen kanssa tilanne voisi olla täysin toisenlainen! Ja toisaalta taas ei haluaisi luovuttakaan. Haluaisi yrittää uskoa siihen yhteiseen tulevaisuuteen ja siihen että me ollaan perhe...
Ei tuo minusta ole automaattisesti mikään syy erota. Kertoohan se tietty arvovalinnoista, mutta silti.
Mutta sinä olet selvästi tyytymätön ja se tarkoittaa sitä, että asioista pitää puhua. Onko miehen pakko tehdä noin paljon töitä? Mitä tapahtuisi jos ei tekisi? Jos tuossa työpaikassa on pakko tehdä noin paljon töitä, niin onko ko. työpaikka teidän perheen yhteinen päätös, jolloin sinä olet tavallaan sitoutunut siihen, että sinä joustat ja mies tekee uraa? Jos homma ei toimi noin, niin voiko mies vaihtaa sitten työpaikkaa, jos hommien vähentäminen tuossa työpaikassa ei onnistu?
Mikäli teillä on vaan " sinun kanta" ja " miehen kanta" ja asiat eivät kahdenkeskisellä juttelulla edisty mihinkään tai muuttuvat vain vähäksi aikaa ja sitten palataan taas samaan vanhaan kuvioon, niin sitten kannattaa miettiä vaikka ulkopuolisen avun hommaamista. Ulkopuolinen kun voisi ehkä keksiä keinoja nähdä toisessa sitä arvokasta uudestaan tai voisi keksiä sitä, että miten tehdään kompromisseja teidän tilanteessa niin, että perhe pelastuu.
Muistakaa puhua, ei ne miehet mitään ajatuksenlukijoita ole.
Kyllä se on todistettu että on töissä sen ajan, ei siis oletettavasti mitään salasuhdetta :D
On näistä asioista puhuttu monen monituista kertaa. Mies itse tyytyväinen työpaikkaansa ja työmääräänsä. En ole kuullut koskaan valittavan siitä. Mikä hulluinta, hänellä haaveena yrittäjyys, jolloin työpäivät samanlaisia, ehkä pidempiäkin.
Ei kai tässä nyt aivan tosissaan erota, itse vain tulee mustia hetkiä,kun miettii onko tässä mitään järkeä olla " yh" ja hoitaa kaikki itse. Rakkautta toki meillä on. Tuntuu että itseäni rassaa tämä ajanpuute enemmän, koska haluaisin elää kuten " normaalit" perheet. Aina teet yksin ruokaa, käyt kaupassa, leikkipuistossa, neuvolassa, suvun tapaamisissa, kaikissa. Ei sitä kuuden päivän yksinäisyyttä taiota pois leikkimällä pikku perhettä sen yhden vapaapäivän ajan. Sitäpaitsi silloinkin mies osan päivästä poissa.
That' s life but so cruel...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on vähän sama homma. Yritän tehdä töitä kotona ja öisin jotta ehtisin joskus olemaan lasten kanssa. Mutta ne työt vaan on pakko hoitaa nyt ja aikataulussa sillä muuten tämä yritys ei ikinä lähde pyörimään vaan menee parin vuoden päästä konkkaan ja vie koko perheen rahat mukanaan. Asiakkaat kaikkoaa jos niitä ei pysty palvelemaan eikä töitä saa hoidettua. VOihan se tietysti olla, että mies näkee sen jo nyt eikä halua olla konkurssissa mukana. ONhan meillä avioehto mutta tottakai se tuntuisi koko perheen tuloissa.
Ei se helppoa ole, minulle eikä miehelle. EIkä lapsille. Tästä puhuttiin kyllä silloin kun pistin firman pystyyn mutta tuskin meistä kumpikaan silloin tiesi mihin on ryhtymässä.
Itse pidän hirveän huonona käytöksenä puolisoa ja perhettä kohtaan ylipitkiä työpäiviä. Lienenkö ainoa asiasta näin ajatteleva? Työ vie perheeltä aikaa, syö energiavaroja, aiheuttaa pitemmän päälle vieraantumista... Mutta kun se työ on toisille niin hemmetin tärkeää! Paljon tärkeämpää kuin oma perhe! En haluaisi olla miehen kanssa, jonka arvomaailma on tuollainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä riitä minullakaan ymmärrystä, mutta minkäs teet, kun ei ollut silloin kristallipalloa ku naimisiin mentiin... Mies vaan tuhahtaa, että haluatko että hän istuu kaiket päivät kotona, jään sitten työttömäksi ja mäkämäkä...
Oli aiemmin jakso, kun mies oli työtön ja silloin ne suurimmat riidat vasta olikin, kun oli rahasta tiukkaa ja kaikkea muuta...Voi tätä työn ja perheen dilemmaa...
AP
Ehkä kannattaa jutella vielä miehen kanssa siitä, että miten mies toimisi, jos te eroaisitte. Yleensähän eroperheissä toimitaan niin, että lapset ovat etävanhemman luona joka toinen viikonloppu kokonaan ja sitten joka viikko vielä arki-illan. Voisit kysyä mieheltä, että miten häneltä irtoaisi joka toinen viikonloppu vaikka pe klo 17-su klo 17 aikaa ja sitten joka keskiviikko vaikka 16-20?
Niin ja sitten ehkä voisit koettaa herätellä siihen, että jos katsotaan, että eroperheissä etäisärukka on noin " vähän" lastensa kanssa, niin paljonkohan teidän tapauksessa isä on lastensa kanssa ja miten hän oppii lapset tuntemaan. 112 tuntia lasten kanssa kuukaudessa taitaisi olla melkoinen määrä miehellesi?
Mutta ketään ei valitettavasti voi pakottaa valitsemaan vaimoaan tai lapsiaan etusijalle elämässään, ei edes ilmeisesti mikroskooppisenkaan pienelle osalle. Arvomaailma ei vaan oikein kohtaa teillä.
Muistan joskus, että yksi tuttuni melkoiselle työnarkkari-miehelleen on kertonut, että jos he eroavat, niin lapset jäävät miehelle... en tiedä, että olisiko todellisuudessa näin tehnyt, mutta lienee hyvä pelote miehelle. Toisaalta aika surullista, jos miehelle omat lapset ovat pelote.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kun tekisi itsemurhan siksi, että pelkää kuolemaa.
Minun tätini oli aikanaan tuossa tilanteessa, eli mies oli aina menossa. Hän odotti kuin kuuta nousevaa, että toimiupseerimies jää eläkkeelle (miehellä oli siis tosi alhainen eläkeikä), jotta hänellä on sitten aikaa perheelleen.
Mies jäi eläkkeelle - ja alkoi valmentamaan junnuja oman harrastuksensa parissa. Mies oli taas koko ajan menossa. Sitten vasta tätini otti eron.
Eli jos se miehen meneminen on ihan omasta halusta kiinni, ehkä vastuun pakoilua, ehkä oman ajan hakemista, niin ei se tule koskaan loppumaan, ellei mies itse sitä tajua ja ole valmis itse muuttumaan. Ei se muutu edes sitten eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen täällä ruikuttanut ihan samaa. Olen sukulaisilla lomat ja viikonloputkin usein. En jaksa olla yksin lapsen kanssa. En myöskään haluaisi erota, mutta enpä tiedä kohta.
En jaksa ruikuttaa enää.
En tee enempää lapsia vaan menen opiskelemaan.
Lapseni on jo eskarissa joten päivisin minulla on tylsää.
Tämä nyt ei oo mikään kauhean vakava juttu, mutta... Hitto kun ärsyttää kun mies ei tee kotitöitä!
Mies on kunnollinen, tunnollinen mies, ei käy vieraissa (ei niin että sitä kiinnostaisikaan), ei juo liikaa, ei räyhää eikä mitään. Mutta pelaa tietokoneella. Ja pelaa. Ja pelaa.
Onko teistä normaalia tällainen aamurutiini 3-vuotiaan vanhemmille:
Vanhemmat heräävät. Isä laittaa kahvin tulemaan ja menee koneelle pelaamaan. Äiti laittaa lapsen pk-vaatteet valmiiksi, siivoaa keittiötä ja jos ehtii, menee koneelleen tekemään töitä. Kun lapsi herää, isä huomaa, ettei ole käynyt suihkussa ja ryntää sinne. Äiti pukee lapsen, kattaa aamupalapöydän ja aloittelee aamupalaa. Isä tulee suihkusta, syö aamupalaa ja pukeutuu, samalla toisella kädellä pelaten. Äiti pakkaa pk-kassin, pesettää lapsen hampaat, kampaa hiukset etc. ja alkaa laittamaan lapselle ulkovaatetta. Isä pelaa viimeiseen sekuntiin asti, sitten ryntää eteiseen ollakseen pukeutunut samaan aikaan kuin lapsi. Sitten isä vie lapsen päiväkotiin kun äiti jää kotiin tekemään töitänsä. (Ja valittamaan av:lla ;)
Ilta menee samaan tahtiin. Kun on aikaa, minä teen jotain hyödyllistä, ja mies puolestaan pelaa.
Mies väittää olevansa sitä mieltä, että kotityöt on kahden työssäkäyvän kesken jaettava tasan. Hän myös väittää tekevänsä enemmän kotitöitä kuin minä tai ainakin sotkevansa vähemmän. Onko teistä mahdollista, että teen vähemmän, vaikka käytän enemmän aikaa?
Ja mitä hittoa tuolle tekisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta on kummallista, ettei mies näe oman toimintansa seurauksia, eikä ole valmis joustamaan omista menoistaan. Meillä mies on reissuhommissa, ja näkee siis perhettään viikonloppuisin ja joskus viikolla. Tämä työ oli meidän yhteinen päätös, eli katsottiin etujen ylittävän haitat, ja mies näkee vaivaa, että silloin kun on vapaalla, on myös läsnä minulle ja lapsille. Tottahan kumpikin meistä kaipaa myös omaa aikaa, ja sitäkin järjestetään, mutta niin, että perhe on aina etusijalla.
Miehesi tarvitsee tosiaan herätyksen, että jos ei meno muutu, voi olla pian perheetön ja yksinäinen äijä. Voi olla aluksi vaikeaa nipistää vähäisestäkin omasta ajasta, mutta muutaman vuoden vaikka seisoo päällään. Vaikeampaa on havahtua joku päivä ja tajuta, ettei tunne omia lapsiaan, eivätkä he välitä tuntea isäänsä. :(
Vierailija:
Tämä nyt ei oo mikään kauhean vakava juttu, mutta... Hitto kun ärsyttää kun mies ei tee kotitöitä!Mies on kunnollinen, tunnollinen mies, ei käy vieraissa (ei niin että sitä kiinnostaisikaan), ei juo liikaa, ei räyhää eikä mitään. Mutta pelaa tietokoneella. Ja pelaa. Ja pelaa.
Onko teistä normaalia tällainen aamurutiini 3-vuotiaan vanhemmille:
Vanhemmat heräävät. Isä laittaa kahvin tulemaan ja menee koneelle pelaamaan. Äiti laittaa lapsen pk-vaatteet valmiiksi, siivoaa keittiötä ja jos ehtii, menee koneelleen tekemään töitä. Kun lapsi herää, isä huomaa, ettei ole käynyt suihkussa ja ryntää sinne. Äiti pukee lapsen, kattaa aamupalapöydän ja aloittelee aamupalaa. Isä tulee suihkusta, syö aamupalaa ja pukeutuu, samalla toisella kädellä pelaten. Äiti pakkaa pk-kassin, pesettää lapsen hampaat, kampaa hiukset etc. ja alkaa laittamaan lapselle ulkovaatetta. Isä pelaa viimeiseen sekuntiin asti, sitten ryntää eteiseen ollakseen pukeutunut samaan aikaan kuin lapsi. Sitten isä vie lapsen päiväkotiin kun äiti jää kotiin tekemään töitänsä. (Ja valittamaan av:lla ;)Ilta menee samaan tahtiin. Kun on aikaa, minä teen jotain hyödyllistä, ja mies puolestaan pelaa.
Mies väittää olevansa sitä mieltä, että kotityöt on kahden työssäkäyvän kesken jaettava tasan. Hän myös väittää tekevänsä enemmän kotitöitä kuin minä tai ainakin sotkevansa vähemmän. Onko teistä mahdollista, että teen vähemmän, vaikka käytän enemmän aikaa?
Ja mitä hittoa tuolle tekisi?
En itse menisi eroamaan mainitsemastasi syystä, en ainakaan puhumatta ensin. Kertomasi perusteella on vaikea ottaa kantaa, mutta puhumista suosittelen minäkin.
Jos puhe ei tunnu tehoavan, niin kokeilla voisi vaikka päiväunia (Jos niihin on mahdollisuus) ja illalla lasten päivästä kertoilu. Kerro mitä uutta lapset ovat oppineet ja mitä itse olet tehnyt. Jos se herättäisi miehen huomaamaan että hän jää paljosta paitsi.
Oma ukkoni tuppaa tekemään ylipitkiä päiviä (tosin vain ilta kuuteen tai kahdeksaan). Yleensä soitan hänelle neljän maissa päivällä, että missä vaiheessa hän on tulossa että osaa ruoan laittaa sopivasti. Tämä " puhelinhäiriköinti" on toisinaan paikallaan, sillä ukko unohtaa monesti ajankulun ja tajuaa vasta soittaessani, mitä kello on. Jokatapauksessa itsestäni tuntuu että mies tulee aiemmin.
Mutta nämä olivat vain ehdotelmia, jos keskustelu ei tehoa. Voimia ja onnea perheen koossapitoon.
Niin,siis mieheni soittelee kyllä toisinaan töistään,vaikka kysyäkseen, että mitä teemme/missä olemme tai joko lapsi on saatu päikkäreille. Sinällään siis on hyvinkin kiinnostunut ja innostunut mitä lapselle kuuluu. Käytännössä vain sitä aikaa ei ole perheelle. Onneksi olimme äskettäin 2 vkoa ulkomailla, siitä kyllä huomasi heti muutoksen, miten lapsi oli enemmän isän perään,kun kerrankin oli paikalla! ;)
Eilen puhuimme asiasta hieman ja kuulemma tässä kohta puolin pitäisi onnistua se toinenkin vapaapäivä. Vielä olen kuitenkin kyyninen,mutta toivotaan niin. Siihen täytyy vielä puuttua, että miten sen vapaapäivän sitten viettää...
AP