Taisinpa ihastua itseäni huomattavasti älykkäämpään mieheen. Voi pönttöpönttöpönttö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin kyllä aloitteenteon tuossa tilanteessa miehelle. Olisi tosi noloa mennä selvästi huonompana itseään tyrkyttämään. Mies saisi arvioida olenko riittävä vai en ja tehdä aloitteen, jos kokee minun olevan sen arvoinen. Toki silloinkin ottaisin ehkä läppänä ja saattaisin vielä varmistaa mieheltä että onhan hän huomannut, että pelataan vähän eri sarjoissa.

Olen huonompi vain siinä tapauksessa ettei hän näe minussa mitään arvokasta, koska en ole älykäs. Kuten sanottua, vahvuuteni on muualla kuin älykkyydessä. Mutta minullakin on kuitenkin vahvuuteni.

Ap

Tuolla yhdellä osa-alueella olet huonompi, ja sitä kommentissani tarkoitin. Kokonaisuudesta en osaa sanoa, voi toki olla että olet joillain muilla osa-alueilla mieheen verrattuna parempi. Esimerkiksi ulkonäön osalta, ja sehän on ihan tunnetusti monille miehille - myös älykkäille - lähes ykkösjuttu. Mutta monet älykkäät arvostavat myös kumppanissa älykkyyden korkealle, ja tämä mies saattaa olla juuri tätä tyyppiä. Siksi jättäisin aloitteen tekemisen hänelle.

Heh, jos hän näkee minun vahvuuteni hän voi ajatella samalla tavalla, että mitä jos minä arvostan vain samalta osa-alueelta vahvoja miehiä eikä hän siksi uskalla tyrkyttää huonompaa itseään minulle :D Mutta aion silti tehdä kuten sanoitkin ja jättää mahdollisen aloitteen hänelle

Ap

Mahdollista tuokin, vaikka miehet harvemmin harrastavat ylianalysointia suhdeasioissa.

Saati tällaista ylenpalttista itsereflektointia.

Minulla oli pitkä ihana suhde, joka toimi kaikin puolin hyvin. Minä olin fiksu ja mies oli hyvän näköinen.

Joskus nuorena, parikymppisenä minulle oli tärkeää, että nainen on älykäs ja sivistynyt. Arvostin sitä, ja ajattelin että älyllinen kunnioitus on hyvä perusta parisuhteelle. Nyt viisikymppisenä yhden avioeron jälkeen olen tajunnut, että rakastan kuitenkin enemmän herttaisuutta naisessa. Minusta nainen saa olla tunteellinen, herkkä, innostuva, vähän hassu ja joskus jopa oikuttelevakin. Se on minusta ihanan herttaista ja rakastettavaa, joskus rasittavaa, mutta kuitenkin paljon rakastettavampaa kuin kuivasti nariseva älykkönainen.

Mieleen tuli vuosikymmenien takaa Mamban biisi Ei mikään valopää. Siinä taisi olla ideaa.

Vierailija kirjoitti:

Sithän kaikki lähtökohdat n ainakin persiillään jos kumpikin on tyhmiä.

No mutta silloinhan heidän ei tarvitse pohtia tällaisia asioita. Yksi murhe vähemmän on elämää enemmän.

Jos kemiat toimii, älyn eroavaisuuksilla ei ole kovin suurta merkitystä, ellei mennä ihan matalimpaan päähän.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorena, parikymppisenä minulle oli tärkeää, että nainen on älykäs ja sivistynyt. Arvostin sitä, ja ajattelin että älyllinen kunnioitus on hyvä perusta parisuhteelle. Nyt viisikymppisenä yhden avioeron jälkeen olen tajunnut, että rakastan kuitenkin enemmän herttaisuutta naisessa. Minusta nainen saa olla tunteellinen, herkkä, innostuva, vähän hassu ja joskus jopa oikuttelevakin. Se on minusta ihanan herttaista ja rakastettavaa, joskus rasittavaa, mutta kuitenkin paljon rakastettavampaa kuin kuivasti nariseva älykkönainen.

Mieleen tuli vuosikymmenien takaa Mamban biisi Ei mikään valopää. Siinä taisi olla ideaa.

Eli nainen saa olla naisellinen :)

Ap

Kiitos kaikille kivoille kommenteille, ehkä opin sen että saattaa se mies osata kunnioittaa vaikkei nainen oliskaan älykäs 👍

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille kivoille kommenteille, ehkä opin sen että saattaa se mies osata kunnioittaa vaikkei nainen oliskaan älykäs 👍

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorena, parikymppisenä minulle oli tärkeää, että nainen on älykäs ja sivistynyt. Arvostin sitä, ja ajattelin että älyllinen kunnioitus on hyvä perusta parisuhteelle. Nyt viisikymppisenä yhden avioeron jälkeen olen tajunnut, että rakastan kuitenkin enemmän herttaisuutta naisessa. Minusta nainen saa olla tunteellinen, herkkä, innostuva, vähän hassu ja joskus jopa oikuttelevakin. Se on minusta ihanan herttaista ja rakastettavaa, joskus rasittavaa, mutta kuitenkin paljon rakastettavampaa kuin kuivasti nariseva älykkönainen.

Mieleen tuli vuosikymmenien takaa Mamban biisi Ei mikään valopää. Siinä taisi olla ideaa.

Eli nainen saa olla naisellinen :)

Ap

Ihminen saa olla ihan mitä tahansa sattuu olemaan.

Ensinnäkään ap ei vaikuta tyhmälle. Toisekseen emme tiedä, onko mies oikeasti älykäs vai vain kirjaviisas, joka osaa antaa itsestään älykkään _vaikutelman_. Ketjusta tulee vaikutelma, että ap on huonoitsetuntoinen ja miehellä saattaa jopa olla - emme tiedä, onko vai eikö - katteettoman hyvä itsetunto. Kolmanneksi puolisoiden ei tarvitse olla hyviä samoissa asioissa, vaan kokonaisuutena niin, että yksi voi olla hyvä yhdessä ja toinen toisessa asiassa. Se on tutkittukin, että arvomaailmojen on hyödyllistä olla samanlaisia, mutta joidenkin ominaisuuksien toisiaan täydentäviä. Ja ihan viimeiseksi sanon, että tyhmyys pilaa parisuhteen varmimmin silloin, jos se tekee henkilöstä riidanhaluisen ja sellaisen, ettei osaa etsiä keskustelemalla ratkaisuja ongelmiin, eikä ole tietoa, onko ap (tai mies) sellainen. Lähinnä tuli kuva, että ap ihailee miestä ja sellainen on miesten mielestä yleensä aika houkuttelevaa ja vähän niin kuin ultimate turn on.

Vierailija kirjoitti:

Vakavaan viestiin vakava vastaus.

Ihmiset ymmärtää että kaikki ihmiset ovat eri pituisia ja eri painoisia, kaikkien nenät on eri mittaisia ja korvat eri kokoisia, tämä kaikki hyväksytään.

Olemme myös älykkyyspitoisuudeltamme erilaisia.

Sekin pitää hyväksyä.

Me älykkäät mittelemme älyämme hyvin pienissä piireissä, jossain yliopistojen kammiossa, kun tulemme normaalien pariin, Gaussin käyrä, niin ymmärrämme kyllä hyvin älykkyyden erot ja ihmisten eroavaisuudet.

On yhtä kummallista ajatella että älykäs ei voisi rakastua vähemmän älykkääseen kuin ajattelisi että tumma ei voisi rakastua vaaleaan tai että pitkä ei voisi rakastua lyhyeen.

Sinäkin rakastuin erilaiseen ihmiseen, tuo erilainen voi ihan hyvin rakastua sinuun.

Sitä rakastutaan erilaisiin tai samanlaisiin piirteisiin mutta mitään yhtämittaista sääntöä ei ole. Toiseen voi ihastua tuoksusta, huumorista, kiltteydestä tai mistä vain, ei älykkäätkään aina pelkästään rakastu älykkäisiin.

Lopulta olen sitä mieltä että

Silmät ratkaisee (oma ihastumistapani)

M47

Ethän kuvittele että jos ei mittele älyään yliopiston kammioissa, ei voi olla älykäs? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tutustuin mieheeni, ajattelin hänestä juuri noin ja ajattelin olevani liian tyhmä hänelle. No, hyvin pian alkoi paljastua, että se on vain se itsevarmuus, jolla hän puhuu asioista ja monesti ihan puutaheinää... Eli jos muuten synkkaa, niin tutustu rohkeasti ja katso, kuka hän oikeasti on.

Kyllä tämä mies ihan oikeasti on älykäs, tietää paljon asioita ja esimerkiksi maailman historiasta hänellä on johdonmukainen käsitys (toisin kuin minulla, sirpaleita sieltä täältä). Luulee että minäkin "tottakai" tiedän joitain asioita, joista minulla ei kuitenkaan ole aavistustakaan. Olen siitä päätellyt, että hän elää älykkäiden ihmisten ympäröimänä, eikä esimerkiksi voi kuvitellakaan ettei joku tiedä mikä vaikutus tietyllä vuosisadalla on ollut rakennustaiteeseen :D

Ap

Tuo kertoo enemmän siitä, että miehellä on puutteelliset mielenteorian taidot: eli hänen on vaikea hahmottaa sitä, että toinen ei tiedä samoja asioita kuin hän, ei ajattele samoin kuin hän. Jos huonosti menee niin yleistää myös omat tunteensa toisiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavaan viestiin vakava vastaus.

Ihmiset ymmärtää että kaikki ihmiset ovat eri pituisia ja eri painoisia, kaikkien nenät on eri mittaisia ja korvat eri kokoisia, tämä kaikki hyväksytään.

Olemme myös älykkyyspitoisuudeltamme erilaisia.

Sekin pitää hyväksyä.

Me älykkäät mittelemme älyämme hyvin pienissä piireissä, jossain yliopistojen kammiossa, kun tulemme normaalien pariin, Gaussin käyrä, niin ymmärrämme kyllä hyvin älykkyyden erot ja ihmisten eroavaisuudet.

On yhtä kummallista ajatella että älykäs ei voisi rakastua vähemmän älykkääseen kuin ajattelisi että tumma ei voisi rakastua vaaleaan tai että pitkä ei voisi rakastua lyhyeen.

Sinäkin rakastuin erilaiseen ihmiseen, tuo erilainen voi ihan hyvin rakastua sinuun.

Sitä rakastutaan erilaisiin tai samanlaisiin piirteisiin mutta mitään yhtämittaista sääntöä ei ole. Toiseen voi ihastua tuoksusta, huumorista, kiltteydestä tai mistä vain, ei älykkäätkään aina pelkästään rakastu älykkäisiin.

Lopulta olen sitä mieltä että

Silmät ratkaisee (oma ihastumistapani)

M47

Tunnetko yhtään tuollaista paria? Minä en. Kaikki tuntemani keskimääräistä älykkäämmät ihmiset ovat parisuhteissa toisen samanlaisen kanssa. Älykkyys ei ole nenä. Se määrittää paljon sitä, mistä on kiinnostunut, miten ajattelee ja miten hahmottaa maailmaa.

Eri, mutta nähdäkseni näissä tapauksissa on useimmiten taustalla se status, eli lääkärit pariutuvat keskenään, sama muissakin korkeamman tuloluokan ammateissa.

Minusta ei, vaan ihan vain sama älyllinen aaltopituus.

Ammatillinen status ei todellakaan tarkoita samaa älyllistä aaltopituutta. Ammattistatus ei ole yhtä kuin äly. Älykäs ihminen selviytyy opiskelusta helpommin ja vähemmän älykäs joutuu pänttäämään enemmän, mutta silti saavuttaa saman ammatillisen statuksen.

Lääkärit pariutuvat keskenään, mutta se ei tapahdu sen takia, että he olisivat oletetusti samalla älyllisellä tasolla. Ihastuminen/rakastuminen ei kysele todistuksia, eikä saavutuksia. Ihminen ihastuu toiseen ihmiseen, ei hänen ammattiinsa.

Oletko itse vaativalla alalla asiantuntijana?

Älykkyys on yliarvostettua! Nam....

Pidän mm. yksinkertaisista ei-intellektuelleista tytöistä ja naisista, joilla on kiva luonne. Ei ole kaukana monen miehen pitämästä. En rajoita niitä piirteitä vain kyseisiin tyyppeihin.

En diggaa mitään erityisen raskasta, ajatuksellisesti enkä emotionaalisesti. Hän omaa luonnetta joka sopii omaan luonteeseeni ja toisaalta ei kuormita mun raskaampia puolia, ja siten luo itselleni kokonaisuudessaan sopivan elementin - joka on hyvä olla mukana elämässään erilaisin tavoin muutenkin.

Erikoista että älykäs = tosikko, kuiva tyyppi. Tunnen monta älykästä ja hauskaa tyyppiä, joista on kuivuus kaukana. 😀

Itseä huomattavasti tyhmempi seura on pieninä paloina ok, joskus jopa hauskaa. Mutta parisuhteeseen? Ei kiitos, siinä on äkkiä oma mielenterveys koetuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tutustuin mieheeni, ajattelin hänestä juuri noin ja ajattelin olevani liian tyhmä hänelle. No, hyvin pian alkoi paljastua, että se on vain se itsevarmuus, jolla hän puhuu asioista ja monesti ihan puutaheinää... Eli jos muuten synkkaa, niin tutustu rohkeasti ja katso, kuka hän oikeasti on.

Kyllä tämä mies ihan oikeasti on älykäs, tietää paljon asioita ja esimerkiksi maailman historiasta hänellä on johdonmukainen käsitys (toisin kuin minulla, sirpaleita sieltä täältä). Luulee että minäkin "tottakai" tiedän joitain asioita, joista minulla ei kuitenkaan ole aavistustakaan. Olen siitä päätellyt, että hän elää älykkäiden ihmisten ympäröimänä, eikä esimerkiksi voi kuvitellakaan ettei joku tiedä mikä vaikutus tietyllä vuosisadalla on ollut rakennustaiteeseen :D

Ap

Tuo ei kyllä kerro muusta kuin kiinnostuksen kohteista. Ja ehkä rajoittuneista sosiaalisista piireistä, jos kuvittelee kaikkien tuntevan rakennustaidetta.

Itse olen törmännyt siihen, ettei jotkut miehet kestä olettamaansa älykkäämpää naista. Yrittävät kaikin konstein päästä niskan päälle, vaikken edes ole mitenkään riidanhaluinen. Todella rasittavaa. Vähemmän älykkään miehen kanssa ei juttukaan tahdo luistaa, kovin ovat keskustelun aiheet primitiiviset.

Jos mies kokee olevansa älykkäämpi osapuoli, niin ainakin säästytte turhalta väännöltä siinä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Älykkyys on yliarvostettua! Nam....

Tuo nainenhan muistuttaa minua.

Mistä tiedät että mies on älykäs? Ilmeisesti ainakin sosiaalisesti lahjakas. Itse tapaan aina ihmisen ihmisenä enkä mieti tuollaista on joku liian tasokas mulle tai liian älykäs tai jotain muuta.

Ilman asenteita on helppo löytää kumppani kun antaa mennä vaan.