Lue keskustelun säännöt.
Mies on tahallaan ilkeä välillä
12.05.2022 |
Mietin hämmentyneenä, että millainen mies oikein on tahallaan ilkeä välillä niin että tietää ja selvästi haluaakin, että toinen pahoittaa mielensä? Minulla kevyt suhde mieheen, joka tekee niin, että välillä on selvästi tahallaan hyvinkin kylmä, tyly ja suorastaan ilkeä. Hämmennyin aina ja pahoitan mieleni ja hän varmasti tietää sen. Varmasti pitäisi tuossa ilkeilyvaiheessa laittaa välit poikki, mutta toistaiseksi en ole saanut laitettua, kun sitten taas muuttuu välillä aivan erilaiseksi. Ei vaan tunnu ihan normaalilta tuollainen ilkeys aina välillä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vain aina, kun on se hyvä vaihe niin suorastaan unohdan, että huonoa on ollut tai ajattelen, ettei sitä enää tulisi. Sitten tulee aina kuitenkin.. Sama juonikuvio toistuu (kehtaisiko edes sanoa, mutta on jatkunut jo useita vuosia) Tajuan, että mies ei todellakaan voi olla normaali, mutta lähinnä inhoan itseäni, että toimin kuin jokin täysin tahdoton räsynukke vailla omaa tahtoa tai itsekunnioitusta valmiina matelemaan hänen edessään, että taas saisin sen hyvän takaisin. Olen varmasti sairas itsekin ja vähintään sairastunut. Ja pahinta, että yleensä olen ihan järkevä ja omatahtoinen ihminen. Jotenkin juuri tämä henkilö saa minut käyttäytymään noin. Tiedän, että olen hänelle joku huvittelun kohde ja leikkikalu. Hän saa minusta usean laatuista hyötyä, joista en tarkemmin tähän kirjoita. Ja minulla on kaikesta huolimatta tunteita häneen, sekä olen kait pahasti riippuvainen. Jonkinverran myös pelkään häntä.. Onhan tämä aivan hullua, että tällainen sirkus jatkuu vuosi toisensa jälkeen.
-Ap
Nyt mars ammattiavun piiriin. Mielenterveystoimisto tai terveyskeskuksen mielenterveyshoitaja tai joku. Kunhan pääset mahdollisimman pian oikeasti jonkun kanssa juttelemaan, jotta saisit tukea irtautua tuosta sairaasta pelistä, jota parisuhteeksi kutsut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kirjoittaneille! Ja te kaikki olette varmasti oikeassa ja neuvot hyviä. Ja tiedostan, että ainoastaan itse voin tähän asiaan vaikuttaa jättämällä miehen. En vain ymmärrä miksi se ei oikeasti tapahdu niin.. Olen kuin oman tahdon kokonaan menettänyt. Sitä on vaikea kuvailla ja kuulostaa hullulta, mutta ihan kuin mies olisi kaapannut aivoni ja ajattelisi niillä, enkä minä itse. Että olisin vain kuori, jonka hän on vallannut sisältä. Oksettaa koko ajatus. Jotenkin myös täysin arvotan itseni tuon miehen kautta, että jos hän on minuun tyytyväinen niin olen hyvä ja onnistunut ihminen ja silloin, kun on kylmä ja ilkeä niin tunnen itseni maailman huonoimmaksi ja suurinpiirtein, ettei minulla edes ole oikeutta elää.. Luulen, että jättäminen kylmiltään ei onnistu vaan minun pitäisi saada elämääni jotain muuta positiivista, johon keskittyä ja sen avulla vähitellen irtaantua.
-Ap
Tätä on jatkunut jo vuosia??
Ajattelepa tätä sairasta peliä sitä kautta, että mies on palava kynttilä. Tiedät, että se polttaa, kun laitat kätesi liekkiin. Se sattuu ja kirvelee vähän aikaa, mutta sitten paranet ja kokeilet uudestaan, kun luulet, että liekki ei polta. Ja taas palat.
Montako kertaa aiot tehdä saman asian uudestaan? Mies ei varmasti jätä sinua, niin kauan kuin jaksat madella, hyvitellä ja pyydellä anteeksi asioita, joihin et ole syyllinen. Olet hänelle itsetunnon korvike. Hän tuntee itsensä voimakkaaksi, samalla kun sinä ryvet pohjamudissa pyydellen anteeksi.
Ikävä kyllä näissä jutuissa on aina se kaava, että jossain vaiheessa, kun kyseenalaistat suhdettanne, mies voi käydä käsiksi ja pahoinpidellä sinut, jos uskallatkin livetä hänen viitoittamaltaan tieltä.
Hanki todellakin ammattiapua. Mies ei sinusta välitä yhtään. Hän tarvitsee sinulta jotain itseään pönkittääkseen, ja on saanut sitä. Kylmyys ja ilkeys varmistavat jatkuvuuden, koska hätäännyt aina.
Tuo kuulostaa hyvin paljon siltä, että jos suhde syvenee ja erehdyt muuttamaan hänen kanssan yhteen, niin sä alat saada turpaasi ihan fyysisestikin.
Sit ne mustelmat ja ruhjeethan on sun vikaa, kun sä provosoit, jos sä olisit ollut toisenlainen niin sua ei tarvitsis lyödä.
Toivottavasti tajuat erota.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kirjoittaneille! Ja te kaikki olette varmasti oikeassa ja neuvot hyviä. Ja tiedostan, että ainoastaan itse voin tähän asiaan vaikuttaa jättämällä miehen. En vain ymmärrä miksi se ei oikeasti tapahdu niin.. Olen kuin oman tahdon kokonaan menettänyt. Sitä on vaikea kuvailla ja kuulostaa hullulta, mutta ihan kuin mies olisi kaapannut aivoni ja ajattelisi niillä, enkä minä itse. Että olisin vain kuori, jonka hän on vallannut sisältä. Oksettaa koko ajatus. Jotenkin myös täysin arvotan itseni tuon miehen kautta, että jos hän on minuun tyytyväinen niin olen hyvä ja onnistunut ihminen ja silloin, kun on kylmä ja ilkeä niin tunnen itseni maailman huonoimmaksi ja suurinpiirtein, ettei minulla edes ole oikeutta elää.. Luulen, että jättäminen kylmiltään ei onnistu vaan minun pitäisi saada elämääni jotain muuta positiivista, johon keskittyä ja sen avulla vähitellen irtaantua.
-Ap
Vaikea juttu. Joskus on vain parempi repäistä, vaikka sitten laastarin kautta mutta kunhan jotenkin.
Mulla on ollut vastaava tilanne. Se on nyt edennyt siihen, että olen alkanut ottaa etäisyyttä ja hakea omaa sisältöä elämään. Mies on huomannut sen ja myös taloudellisen tilanteeni kohentumisen, ja hänestä on tullut ihmeen höveli. Hän nauraa vitseilleni, kysyy neuvoa, saattaa jopa pusaista. Mutta olen kertonut hänelle, että olen niin nälkiintynyt seksuaalisesti etten takaa mitään jos jollekin sattuisin kelpaamaan. Siinä menee raja, sukupuolista kiinnostusta hän ei sentään ala teeskentelemään, kunhan nyt laittaa joskus kohteliaasti käden reidelle vaikkei taatusti tee mitään muuta. Hän ensin rankaisi minua jättämällä minut vuodeksi ilman kun olin sanonut jotain väärää, jne. Mutta nykyisin olen jotenkin niin tottunut tilanteeseen, että pidän mahdollisena että todellakin kasvatan juuret tähän enkä ehdi hyppäämään kattilasta enää.
Jos minä saan nyt harrastuksistani kiinni jne, niin voi olla että vain tyydyn entistä nopeammin ja hautaan vapauteni lopullisesti, koska arki ei ole enää pelkkää mausoleumielämää. Pitäisi todellakin tavata uusia ihmisiä ja saada työpaikka kauempaa jne. Eli en oikein usko tuohon teoriaasi, että pystyisit itse nostamaan itsesi tukasta ylös suosta elämänlaatuasi vähitellen parantamalla.
Mitä arvelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vain aina, kun on se hyvä vaihe niin suorastaan unohdan, että huonoa on ollut tai ajattelen, ettei sitä enää tulisi. Sitten tulee aina kuitenkin.. Sama juonikuvio toistuu (kehtaisiko edes sanoa, mutta on jatkunut jo useita vuosia) Tajuan, että mies ei todellakaan voi olla normaali, mutta lähinnä inhoan itseäni, että toimin kuin jokin täysin tahdoton räsynukke vailla omaa tahtoa tai itsekunnioitusta valmiina matelemaan hänen edessään, että taas saisin sen hyvän takaisin. Olen varmasti sairas itsekin ja vähintään sairastunut. Ja pahinta, että yleensä olen ihan järkevä ja omatahtoinen ihminen. Jotenkin juuri tämä henkilö saa minut käyttäytymään noin. Tiedän, että olen hänelle joku huvittelun kohde ja leikkikalu. Hän saa minusta usean laatuista hyötyä, joista en tarkemmin tähän kirjoita. Ja minulla on kaikesta huolimatta tunteita häneen, sekä olen kait pahasti riippuvainen. Jonkinverran myös pelkään häntä.. Onhan tämä aivan hullua, että tällainen sirkus jatkuu vuosi toisensa jälkeen.
-Ap
Tällainen trollaus. Että kevyt suhde ja nyt vuosi toisensa jälkeen jatkuu. Otahan sidukkaa pissis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos konfrontoit kyseisen miehen ilkeystyylistään, niin varaudu siihen, että hän tulee kääntämään vastuun omasta hyväksymättömästä paskakäytöksestään sinun syyksesi. Demonstroin, koska muuten et välttämättä käsitä (jos ei kokemusta), mitä tälla käytännössä tarkoitetaan.
Tähän mennessä olet ollut ihanteellinen lammas, hänen kannaltaan katsoen. Sopivaa uhrimateriaalia, alistuvainen kaikenlaiseen tyyliin ja hän voi testailla ja egoilla narsisminsa kanssa muna pystyssä.
Nyt sitten, kun kohtaatkin hänet käytöksestään, ja sanot EI, vedät siis rajat miten sinua kohdellaan ja vaadit hyvää kohtelua, se ei tule hänelle sopimaan, koska sinä olet vain kohde eikä sinulla saa olla mitään valtaa suhteessa. Hän ei ymmärrä mitä on normaali kohteleminen, tämä taustana.
Niin miten hän kääntää vastuunsa sinun syyksesi? Kerron. Sinä sanot hänen ilkeydestään ja miltä sinusta tuntuu, näin ei kohdella - hän tulee hyökkäämään sinua vastaan ja häpäisemään sinut sanoen sinua "hulluksi", "draamailija", "vainoharhaiseksi" ja "uhriutujaksi" ja kysyy mielenterveydestäsi että oletko ihan terve. Tämä on gaslittaamista, perehdy aiheeseen. Hän saa sinut epäilemään että oletkin nyt vähän ylireagoinut (et ole) ja hänen tarkoituksensa on murentaa oma ajattelusi ja arviointikykysi, saada dominanssi niin että hänen sanansa ja arviointinsa on oikein (pahuudella täysin käännetty väärinpäin).
Kun nyt tiedät, mitä tuleman pitää, sinun on helpompi suhtautua mt-kortilla häpäisemiseen ja siihen hyökkäilyyn, mihin ryhtyy, jos kyseenalaistat hänen tyyliään ja kohteluaan. Pidä pintasi!!!!
Naura vaikka suoraan päin naamaa rauhallisesti ja sano tyynesti, haista paska narsisti, temppusi tiedetään. Tämä on gaslittaamista ja SINÄ se tässä hullu olet, hankipa apua ja ennen kaikkea lopeta muiden satuttaminen. Sitten kaikki yhteydet stoppiin.
Jos siis haluat mennä tämän "vaiheen" läpi kanssaan. Voit MYÖS välttyä konfrontaatiovaiheen läpikäynniltä ja hypätä suoraan välien katkaisemiseen ja heippaheihin.
Ei mitään yhteyksiä. Tyyppi joka on tuollainen ei muutu. Se on hänessä.
Mun entinen kaveri oli just tällainen (hän olisi halunnut olla enemmän kun kaveri, mutta siihen en suostunut). En koskaan ymmärtänyt miksi hän oli välillä niin kummallinen. Ja sitten välillä aivan ihana! Jos meillä oli riita niin hän hyökkäsi, olin hullu, hänellä on rumia kuvia minusta (en ymmärrä milloin hän on ottanut kuvia koska en muista että hän olisi ottanut minusta enemmän kun 2 kuvaa), suuttui jos näki että puhuin jonkun miehen kanssa työpaikalla työasioista jne, mutta kun hän oli hyvällä tulella olin ilmeisesti niin kaunis ja ihana ja ei pystynyt olla ilman minua. 😳 Luulin että tulen hänen kanssa hulluksi. Nyt ei olla puhuttu moneen kuukauteenvälillä minulla on ikävä, vaikka tiedän että parempi näin. Olen ikisinkku, siksi olin niin onnellinen että joku halusi olla kanssani vapaa-ajalla, nyt olen todella yksinäinen. 😔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vain aina, kun on se hyvä vaihe niin suorastaan unohdan, että huonoa on ollut tai ajattelen, ettei sitä enää tulisi. Sitten tulee aina kuitenkin.. Sama juonikuvio toistuu (kehtaisiko edes sanoa, mutta on jatkunut jo useita vuosia) Tajuan, että mies ei todellakaan voi olla normaali, mutta lähinnä inhoan itseäni, että toimin kuin jokin täysin tahdoton räsynukke vailla omaa tahtoa tai itsekunnioitusta valmiina matelemaan hänen edessään, että taas saisin sen hyvän takaisin. Olen varmasti sairas itsekin ja vähintään sairastunut. Ja pahinta, että yleensä olen ihan järkevä ja omatahtoinen ihminen. Jotenkin juuri tämä henkilö saa minut käyttäytymään noin. Tiedän, että olen hänelle joku huvittelun kohde ja leikkikalu. Hän saa minusta usean laatuista hyötyä, joista en tarkemmin tähän kirjoita. Ja minulla on kaikesta huolimatta tunteita häneen, sekä olen kait pahasti riippuvainen. Jonkinverran myös pelkään häntä.. Onhan tämä aivan hullua, että tällainen sirkus jatkuu vuosi toisensa jälkeen.
-ApTällainen trollaus. Että kevyt suhde ja nyt vuosi toisensa jälkeen jatkuu. Otahan sidukkaa pissis!
Ei ole trollaus vaan totista totta. Kevyellä suhteella tarkoitin sitä, että emme ole virallisessa perinteisessä parisuhteessa, emmekä asu yhteisessä kodissa ym. Meillä on siis muuten vain suhde, joka on kestänyt monta vuotta. Ja kiitos, mutta en välitä alkoholista!
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samanlaisessa suhteessa. Luin läheisriippuvuudesta, erityisesti Eevi Minkkinen kolahti silloin. Opiskelin uuden ammatin ja etenin uralla. Jotenkin se traumasidos alkoi hellittämään. Mies oli silmin nähden kateellinen, eikä osannut iloita mistään saavutuksestani, päin vastoin. Toisaalta hän pelkäsi menettävänsä minut ja yritti pitkästä aikaa panostaa suhteeseen. Minuakin piti rehellisesti sanoen pelko suhteessa, pelkäsin miehen reaktioita, pelkäsin sitä synkkyyttä johon vajosin miehen mykkäkoulujen aikana, pelkäsin kohdata itseni sen kaiken jälkeen. Yritin puhua miehelle vakavasti suhteemme tilasta ja eihän hän mitään halunnut kuunnella. Päätin erosta sillä hetkellä ja työnsin hänet ulos. Alkuun olo oli suorastaan euforinen kuin vankilasta vapautuneella. Sitten tuli paniikkikohtauksia, epäilyksiä jne. Keskityin itseeni, kävin terapiassa, aloitin uusia harrastuksia jne. Aika nopeasti kuitenkin suunta oli valoa kohti. Mies rikkoi paljon mutta parasta pelastaa se mitä pelastettavissa vielä oli. Minä ainakaan en olisi halunnut ikipäivänä viettää vanhuutta hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tätä ilkeilyä tapahtuu aina säännöllisesti ja saman kaavan mukaan. Tietää jo etukäteen, että nyt kun on lämmintä ja ihanaa niin sitä seuraa tämä ilkeä vaihe. Ja AINA niin käy! On vain niin vaikea tajuta sitä, että aina hämmentyy uudestaan.. ja odottaa vain, että se hyvä taas tulisi takaisin.
-Ap
Voi jeesus sentään 🤦🏻! Etkö oikeasti älyä häypyä tosta suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vain aina, kun on se hyvä vaihe niin suorastaan unohdan, että huonoa on ollut tai ajattelen, ettei sitä enää tulisi. Sitten tulee aina kuitenkin.. Sama juonikuvio toistuu (kehtaisiko edes sanoa, mutta on jatkunut jo useita vuosia) Tajuan, että mies ei todellakaan voi olla normaali, mutta lähinnä inhoan itseäni, että toimin kuin jokin täysin tahdoton räsynukke vailla omaa tahtoa tai itsekunnioitusta valmiina matelemaan hänen edessään, että taas saisin sen hyvän takaisin. Olen varmasti sairas itsekin ja vähintään sairastunut. Ja pahinta, että yleensä olen ihan järkevä ja omatahtoinen ihminen. Jotenkin juuri tämä henkilö saa minut käyttäytymään noin. Tiedän, että olen hänelle joku huvittelun kohde ja leikkikalu. Hän saa minusta usean laatuista hyötyä, joista en tarkemmin tähän kirjoita. Ja minulla on kaikesta huolimatta tunteita häneen, sekä olen kait pahasti riippuvainen. Jonkinverran myös pelkään häntä.. Onhan tämä aivan hullua, että tällainen sirkus jatkuu vuosi toisensa jälkeen.
-ApTällainen trollaus. Että kevyt suhde ja nyt vuosi toisensa jälkeen jatkuu. Otahan sidukkaa pissis!
Ei ole trollaus vaan totista totta. Kevyellä suhteella tarkoitin sitä, että emme ole virallisessa perinteisessä parisuhteessa, emmekä asu yhteisessä kodissa ym. Meillä on siis muuten vain suhde, joka on kestänyt monta vuotta. Ja kiitos, mutta en välitä alkoholista!
-Ap
Sulla on traumaside, tarvitset vieroituksen siitä. Enkuksi hyvä sana näihin sekaviin ja määrittelemättömiin suhteisiin on situationship. Pyydä mieheltä määriteltyä suhdetta niin saat hänet katoamaan.
Lue läpi ketju Narsistin keskustelutyyli tai katso youtubesta kanava Narsisti vs minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vain aina, kun on se hyvä vaihe niin suorastaan unohdan, että huonoa on ollut tai ajattelen, ettei sitä enää tulisi. Sitten tulee aina kuitenkin.. Sama juonikuvio toistuu (kehtaisiko edes sanoa, mutta on jatkunut jo useita vuosia) Tajuan, että mies ei todellakaan voi olla normaali, mutta lähinnä inhoan itseäni, että toimin kuin jokin täysin tahdoton räsynukke vailla omaa tahtoa tai itsekunnioitusta valmiina matelemaan hänen edessään, että taas saisin sen hyvän takaisin. Olen varmasti sairas itsekin ja vähintään sairastunut. Ja pahinta, että yleensä olen ihan järkevä ja omatahtoinen ihminen. Jotenkin juuri tämä henkilö saa minut käyttäytymään noin. Tiedän, että olen hänelle joku huvittelun kohde ja leikkikalu. Hän saa minusta usean laatuista hyötyä, joista en tarkemmin tähän kirjoita. Ja minulla on kaikesta huolimatta tunteita häneen, sekä olen kait pahasti riippuvainen. Jonkinverran myös pelkään häntä.. Onhan tämä aivan hullua, että tällainen sirkus jatkuu vuosi toisensa jälkeen.
-ApTällainen trollaus. Että kevyt suhde ja nyt vuosi toisensa jälkeen jatkuu. Otahan sidukkaa pissis!
Ei ole trollaus vaan totista totta. Kevyellä suhteella tarkoitin sitä, että emme ole virallisessa perinteisessä parisuhteessa, emmekä asu yhteisessä kodissa ym. Meillä on siis muuten vain suhde, joka on kestänyt monta vuotta. Ja kiitos, mutta en välitä alkoholista!
-Ap
Raskaalta kuulostaa. Ehkä te sovitte yhteen, kun toinen ilkeilee, niin toinen keksii syitä, ettei tarvii tehdä muutosta vaan alkaa sopeutumaan häirikön toimintatapaan. Siitä se helvetti syventyy.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset olette tuollaisten kanssa? Viskaa ukko mäkeen!
No katoppakö sen voi aina rakastaa ehjäksi. Ja ei se tahallaan, sillä on ollu rankka lapsuus, ainoa ikkuna metsään päin, hiekkalaatikossa soraa ja ainoa lelu seinän ja patterin välissä. Kunhan vaan rakastaa ja ymmärtää.
Kyllä, naiset on joskus ihan uidhun tyhmiä ja kuvittelevat olevansa kaikkivoipia maailmanparantajia.
Kunhan vaan rakastaa tarpeeksi.
Olen ollut tuonkaltaisessa suhteessa.
Se on juuri niin, että kun mies on välillä tosi mukava, fiksun tuntuinenja rakastava niin luulee, että se on se "oikea" puoli miehessä. Monet ulkopuolisetkin näkevät sen hyän puolen, jopa moni sanoim että voi kun minulkakin olisi tuollainen mies. Siinä on itsekin ihan epäuskoinen, että ei se voi käyttäytyä noin minua kohtaan.
Että kun se on noin "normaali" ja osoittaa tunteitaan niin ei voi olla toisin.
Se toinen, ilkeä puoli on joku "häiriö". Joku ohimenevä tai mikä menee aikaa myöden pois tai mies itse tajuaa kuinka käyttäytyy tms.
Normaalisti käyttäytyvän ja tuntevan ihmisen on hyvin vaikea uskoa, että on rakkaussuhteessa "sairaaseen" persoonaan. Luulee ja uskoo, että se "sairaus" paranee. Kun se kuitenkin välillä tuntuu ihan terveeltä ja normaalilta ihmiseltä.
Ikävä kyllä se ei useinkaan mene ohi eikä parane. Itsellä vasta eron jälkeen selkeni kuinka paljon olin muuttunut suhteen aikana.
Puolet ihmisistä on todistetusti pahoja. Tuppaa pitämään paikkansa myös henkilöihin, joihin he mieltyvät.
Tiedätkö, millainen lelu on jojo? (Jos et tiedä, googlaa.)
Sinä olet se jojon kiekko, ja teidän suhteenne on jojon naru. Mies leikkii tällä jojolla. Hänelle on ihan sama kuka siinä narun päässä pyörii, kunhan hän saa sillä leikkiä.
Katkaise se "naru". Se ei ehkä tunnu hyvältä juuri silloin, kun sen teet, mutta kun olet oikeasti päässyt siitä leikistä pois, elämästäsi tulee vähitellen taas normaalia.
Hän yrittää etsiä sinut käsiinsä. Tee se hänelle mahdollisimman vaikeaksi.