Missä vaiheessa minun äitinä pitäisi ruveta tunnistamaan lapseni itkun eri " sävyt" ?

Tilanteesta pystyn kyllä päättelemään että mikä saattaisi mättää... Semmoisen yleisen väsymyskitinän tunnistan kyllä.

tosin toisesta lapsesta en tunnistanutkaan ollenkaan :O)

Mutta ainahan on tilanteita, jolloin ei tiedä että " mikäs nyt mättää" - näillä isoillakin lapsilla ;)



Naapurissa hoidin 2kk tyttöä pari päivää ja muutamassa tunnissa opin hänestäkin milloin nälättää, väsyttää jne. Ihmettelin itsekin että jopa toisen vauvasta pystyi tulkitsemaan niin paljon, etenkin kun edellisestä vauvan hoitamisesti oli jo vuosia..

joka ei itkusta tunnista, mikä on hätänä, vaan siitä, että jos just on syöty ja vaippa vaihdettu, itku on joko väsymystä tai seurustelua. Sitten vaan kokeillaan ensin seurustella ja jos se ei kelpaa, niin nukutusta... Eli ei tarvitse huolestua jos ei " ymmärrys" riitä, meitä on muitakin!

Edelleen saatan saada sätkyn kun vuoden ikäinen kuopukseni alkaa itkeä kuin jotain tosi hirveää olisi sattunut. Kuitenkin löydän hänet harmistuneena työntämässä liian isoa lelua liian pieneen rasiaan.



Suurinpiirtein äidit tietävät milloin on hätä ja milloin enemmänkin tyytymätöntä kitinää. Jotkut vauvat ilmaisevat itseään paremmin kuin toiset :) Esikoiseni oli mestari - hän ei tarvinnut sanoja vaan eleet toimivat tosi hyvin pitkälle toiselle vuodelle. Kuopus saattaa karjua tosiaan jotain pikkuasiaa viimeistä päivää.



Älä huoli - jo se, että mietiskelet tuota asiaa osoittaa, että olet hyvä äiti ja pyrit tunnistamaan vauvasi kieltä. Kyllä ne vivahteet alkavat aueta kunhan vauvakin se itse oivaltaa. Niinhän sanotaan, että pieni vauva itkee epämukavuuden tunnetta ja haluaa taas tyytyväiseen olotilaan ja näin ollen kaikki epämukavuus on jotakuinkin vauvalle samaa.

Melkein tähän asti kaikki huuto on ollut täysillä karjumista - ei siinä mitään sävyjä ole ollut. Lohdukseni luin jostain keväällä, että näillä täysillä huutavilla vauvoilla ei ole olemassakaan mitään kitinäitkua tms. vaan he reagoivat piniinkin ärsykkeisiin niin voimakkaasti, että huutavat aina täysillä, jos on jotain asiaa. Eli ei se äidistä ole kiinni. Ja onneksi me äiteinä tiedämme ne vaihtoehdot, mitä lapsi yleensä huutaa: nälkää, vaippaa, väsymystä. Ne kun hoitaa, niin yleensä helpottaa. Ja kuten joku edellä mainitsikin, niin tilanteesta voi päätellä paljon.