Meille syntyi pari viikkoa sitten esikoinen. Mies ei uskalla jäädä kaksin vauvan kanssa edes siksi aikaa kun piipahtaisin nopeasti kaupassa tai viemässä roskat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin vain äidit osaavat luonnostaan? Laita mies opettelemaan.

Ap ei nimenomaan ole antanut miehen opetella, kun on mennyt heti vaihtamaan vaipat miehen pyynnöstä. Mies ei uskalla tehdä mitään ja ap passaa minkä ehtii ja sitten ihmettelee miksi mies ei osaa! Syyllinen on ap!

Kuinka kauan lapsen voi antaa olla likaisessa vaipassa sen sijaan, että ap vaihtaa? Minuutin, puoili tuntia, tunnin, pari tuntia?

Minusta ei hetkeäkään.

Ap tuo on täysin ymmärrettävä asia.

Sillä toisin kuin kaikki kiivaimmat tasa-arvo vouhkaajat toitaa ja manipuolivat jatkuvasti, niin miehet ja naiset ovat edelllen erilaisia monissa asioissa.

Edelleen naiset ovat naisia ja miehet ovat miehiä.

Ja voit uskoa ap, voit taatusti uskoa sen,  että lapsenne on miehellesi tosi tärkeä yksilö.

Oma lapsi on miehelle se paras osoitus siitä,  että juuri hän on saanut aikaan tämän uuden, suurenmoisen ihmisen,  joka nyt teidä kodissanne.

Jo aikojen alusta asti miehet ovat omalla tavallaan kunnoittaneet ja arvotaneet naisi siitä,  että juuri naine synnyttää ja saattaa maailmaan, miehen oman siemenen tuotoksen.

Ja nykymiehet ovat yhden / kahden / tai korkeintaan kolmen lapsen perheistä lähtöisin.

Ei miehíllä ole mitään osaamista eikä mallia toimia, jos vauva alkaakin huutaa juuri silloin, kun äityli on kaupassa.   Noissa tilanteissa miehet isät ja etenki ensimmäisen lapsen isät huolestuvat ja saattavat jopa tavallaan joutua paniikkiin.

Huolehtiessaan ja miettiessään sitä, että mikä tuolla lapsella on hätänä kun se vaan huutaa ja itkee koko ajan.

En yhtään kummaksu, että nuoret isät alussa hätäänyvät suuresti vauvan eri asteiseta käytöksestä,

Sillä se lapsi on miehelle on tosi rakas, yhtä rakas kuin vauvan äidille.

Tulee muistaa sekin, että äiti on se, joka jää äityslomalle ja oppii tuntemaan heti vauvan ja sen käytöksen.

  Toisin kuin työssäkäyvä mies, joka näkee vauvan vain aamuisin, iltaisin sekä yösyttöinä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tuo on täysin ymmärrettävä asia.

Sillä toisin kuin kaikki kiivaimmat tasa-arvo vouhkaajat toitaa ja manipuolivat jatkuvasti, niin miehet ja naiset ovat edelllen erilaisia monissa asioissa.

Edelleen naiset ovat naisia ja miehet ovat miehiä.

Ja voit uskoa ap, voit taatusti uskoa sen,  että lapsenne on miehellesi tosi tärkeä yksilö.

Oma lapsi on miehelle se paras osoitus siitä,  että juuri hän on saanut aikaan tämän uuden, suurenmoisen ihmisen,  joka nyt teidä kodissanne.

Jo aikojen alusta asti miehet ovat omalla tavallaan kunnoittaneet ja arvotaneet naisi siitä,  että juuri naine synnyttää ja saattaa maailmaan, miehen oman siemenen tuotoksen.

Ja nykymiehet ovat yhden / kahden / tai korkeintaan kolmen lapsen perheistä lähtöisin.

Ei miehíllä ole mitään osaamista eikä mallia toimia, jos vauva alkaakin huutaa juuri silloin, kun äityli on kaupassa.   Noissa tilanteissa miehet isät ja etenki ensimmäisen lapsen isät huolestuvat ja saattavat jopa tavallaan joutua paniikkiin.

Huolehtiessaan ja miettiessään sitä, että mikä tuolla lapsella on hätänä kun se vaan huutaa ja itkee koko ajan.

En yhtään kummaksu, että nuoret isät alussa hätäänyvät suuresti vauvan eri asteiseta käytöksestä,

Sillä se lapsi on miehelle on tosi rakas, yhtä rakas kuin vauvan äidille.

Tulee muistaa sekin, että äiti on se, joka jää äityslomalle ja oppii tuntemaan heti vauvan ja sen käytöksen.

  Toisin kuin työssäkäyvä mies, joka näkee vauvan vain aamuisin, iltaisin sekä yösyttöinä.

Voi hyvä ihme mitä sontaa taas. Ei ne nykyiset äiditkään ole välttämättä vastasyntynyttä edes nähneet ennen kuin oma lapsi syntyy. Ihan samalla tavalla se vauvan hoito on uusi ja opeteltava asia miehille ja naisille, ei siinä ole mitään eroa. Jokainen täysjärkinen aikuinen sen aika nopeaan oppii ja tottuu. Kahden viikon ikäisen vauvan äiti ei ole missään äitiyslomalla vielä edes ehrinyt olla, missä olisi vauvansa jotenkin maagisesti oppinut tuntemaan paremmin kuin se vauvan isä.

AP, nyt sille miehelle faktat pöytään, kakkavaipan vaihto kuuluu hänelle siinä missä sinullekin ja nythän on heti hyvä aloittaa kun pariviikkoisen kakka ei edes juuri millekään haise ja määrätkin pysyy kohtuuden rajoissa. Vaippa miehelle käteen, kosteuspyyhe toiseen ja siitä vaan vaihtamaan. Toki jos miehellä on kysymyksiä, niin voit oman huiman kahden viikon kokemuksella vastata.

Meillä mies alussa koitti jättää kylvettämisen mun jutuksi kun arasteli sitä. Kerroin, että mulla ei ole vauvan kylvetystaitoa tehdasasetuksena ja joudun sen ihan samalla tavalla opettelemaan kuin hän vaikka miten hirvitti. Tajusi onneksi ja hoiti sitten kolmea lastamme ihan normaalisti.

Seuraavan kerran kun on vaipanvaihdon aika niin lykkäät vaan vauvan isälle. Kyllä se oppii siinä missä sinäkin olet oppinut. Nyt ei pidä antaa yhtään periksi.

Kurjia kommentteja täällä. Tilanne voi myös olla toisinpäin. Minulla oli todella vaikea baby blues ja pelkäsin ja jännitin ihan kaikkea vauvaan liittyvää. Ei se olisi auttanut mitään, että mies olisi vaatinut, uhitellut ja riidellyt, että minun pitää hoitaa. Mies hoiti vaipanvaihdot ja kylvettämiset niin kauan, kunnes uskalsin ja alkoi sujua (meni pari viikkoa). Jännitän muutenkin kovasti uusia asioita ja olen epävarma. Tarvitsen tilaa ja tukea. Mikset tue miestä, teette yhdessä ja vähitellen hän siitä rohkaistuu. Nykyään teen ihan kaikkea ja oikein mielelläni, koska luotan itseeni ja tiedän että osaan!

Älä valehtele.

IkInä en ajatellut edes mitään tuollaista. Lapsi syntyi, parasta mitä elämässäni olen kokenut. Nyt olen menettänyt kaiken.

Ole onnellinen niin kauan kuin saat lapsesi pitää lapsi on kaikki tärkeä.

Isä varmaan pelkää myös lapsen itkua tai huutoa, siihen kun ei oikein aina auta mikään. Hän pelkää, että olet kuitenkin niin pitkään pois, että vauva alkaa huutaa. Varsinkin jos lasta imetetään, niin eihän siinä muu auta kuin saada äiti paikalle, vaikka isä yrittäisi mitä.

Parempi lähteä sinne salille, kuin baariin. Tulee ehkä rauhoittuneena takaisin, mutta selvinpäin. Meillä meni sinne baariin ja tuli juovuksissa takaisin, eikä kestänyt sitten sitä lapsen itkua senkään vertaa. Painajaista kerta kaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkääkö se, että vauvanne menee rikki? Kysyn tosissani. Mun mies pelkäsi alkuun ottaa esikoistamme syliin. Kyllä se siitä lähti sujumaan ajan kanssa. Niin varmasti teilläkin.

No ei varmaan kun kuitenkin uskaltaa pitää muuten sylissä. Varmaan sitä vain ällöttää se kakka.

Ja mies on 27, mä 24. Ap

No miten se ei sit halua jäädä sen kanssa kaksin? Pelkää, että se kakkii?

Kuule, tuo kuulostaa siltä, että hän ajattelee ettei hän osaa ja sanomista tulee kuitenkin, teki tai oli tekemättä. Näin ollen sinä nyt luotat mieheesi, kerrot, että hän osaa etkä ole koko ajan neuvomassa ja ohjeistamassa. Poistut paikalta. Sit, kun hän on sen vauvan kanssa ollut, et valita talkin puutteesta tai vaipan asennosta tai mistään muustakaan.

Kyllä se siitä, kun alkaa luottaa itseensä eikä enää pelkää sun reaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Kurjia kommentteja täällä. Tilanne voi myös olla toisinpäin. Minulla oli todella vaikea baby blues ja pelkäsin ja jännitin ihan kaikkea vauvaan liittyvää. Ei se olisi auttanut mitään, että mies olisi vaatinut, uhitellut ja riidellyt, että minun pitää hoitaa. Mies hoiti vaipanvaihdot ja kylvettämiset niin kauan, kunnes uskalsin ja alkoi sujua (meni pari viikkoa). Jännitän muutenkin kovasti uusia asioita ja olen epävarma. Tarvitsen tilaa ja tukea. Mikset tue miestä, teette yhdessä ja vähitellen hän siitä rohkaistuu. Nykyään teen ihan kaikkea ja oikein mielelläni, koska luotan itseeni ja tiedän että osaan!

Voi jestas. Mitä sitten jos molemmat sekä isä ja äiti eivät osaa hoitaa vauvaa ja pelkäävät? Jätetään hoitamata?

Ei, vaan ihan jokaisella vanhemmalla on velvollisuus opetella vauvan hoidon perusasiat. 

Kyllä molempien vanhempien pitää hallita vaipanvaihdot ja pesut yms. Voi tulla yllättäviä tilanteita. Mun kaverille kävi niin että muutama viikko synnytyksen jälkeen joutui sairaalaan viikoksi, vauvan isä oli ihan pulassa kun ei "osannut" hoitaa vauvaa ja sitten suvun naisten piti tulla avuksi satojen kilometrien päästä. 

Mun mies lähti suutuksissaan ovet paukkuen ku meillä oli vastasyntynyt, ni sitku se tuli takas lähdin samalla tavalla samalla ovenavauksella. Vauva oli toki just syötetty kun se palas, ja olin poissa yhtä kauan. Sen jälkeen puhuttiin tää asia eikä se enää koskaan toistanut sitä temppua. Oli kuulemma ahdistavaa olla yksin vauvan kanssa kun ei tiennyt mihin oon mennyt ja millon tuun takas. NIINPÄ. Mut tiiän ettei se ois mennyt perille ilman omakohtaista kokemusta MIKSI se ei ollut ok temppu.

Mullaki mies arasteli alkuun vauvaa, se oli ihan kauhuissaan ku sai sen syliinsä alussa. Mut kyl se sit huomas et saa sen rauhottumaan. Ja toi pyllynpesu oli sille jotenkin hankalaa, ni meil oli kyl kosteuspyyhkeit kans et jos tuntuu ettei se tuu puhtaaks veellä ni niil voi sit viimeistellä. Ainaki alussa se kakka on niin liisteriä et se oli hankalaa ja vauva vihas syvästi sitä pyllynpesua eli huusi kuin päätä sahattais irti. Kiva siin sit vakuutella miehelle et joojoo ihan hyvin se menee, se ei tee kuolemaa etkä tee mitään väärin :D Mut näytin sille siis ihan kädestäpitäen et tosta otat kii, tollain kiepauta sen käsivarren päälle, ja sit annoin vauvan miehelle et tekee samoin. Sitku se oli tehnyt sen pari kertaa ni lähdin pois tilanteesta kokonaan ja annoin sen tehä rauhassa. Kun ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollista, että isä ei tekisi niitä juttuja. Sillähän se isäsuhde lapseen muodostuu.