Oletko koskaan luonut sattumalta mestariteoksen? Miten?

Kerran oli tosi kova ripuli ja juoksin heti vessaan. Pytty näytti session loputtua aivan kuin siinä olisi  kuihtuneita kukkaköynnöksiä koko matkalta.

Jotenkinne mestariteokset taitavat syntyä jotenkin muuten kuin vahingossa.

Minulle tulee puolinukuksissa joskus mieleen aivan mahtavia musiikki-introja tai kertosäkeitä. Ajattelen, että tästä tulisi varmasti hitti. Mutta en osaa nuotteja, enkä osaisi hyräilläkään mitenkään tarkasti sävelkulkuja, jotka sisältävät kuitenkin useampia eri soittimia. Aamulla en tietenkään enää muista, miten se sävel nyt menikään. Olen joskus miettinyt, näinkö ne muusikot saavat oivalluksensa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee puolinukuksissa joskus mieleen aivan mahtavia musiikki-introja tai kertosäkeitä. Ajattelen, että tästä tulisi varmasti hitti. Mutta en osaa nuotteja, enkä osaisi hyräilläkään mitenkään tarkasti sävelkulkuja, jotka sisältävät kuitenkin useampia eri soittimia. Aamulla en tietenkään enää muista, miten se sävel nyt menikään. Olen joskus miettinyt, näinkö ne muusikot saavat oivalluksensa.

Et vaan osaa....

Sori mutta mulle kävi noin oikeasti. Piti kirjoittaa koulussa runo. Homma oli vastenmielinen koska en harrasta lyriikkaa enkä halua väsätä runoja, mutta niinpä vain alitajunta loi sangen pitkän tarinan, jonka sitten tulostin kynällä paperille jossain ihmeen flow-tilassa. Arvosana LAUDATUR +

Pahasti pelkäsin tuolloin ja nyt, että olen kuullut tai vielä epätodennäköisemmin lukenut jostain sen ja se on vain iskostunut muistiini ja olen pullauttanut sen tahattomana plagiaattina ulos, mutta googlailusta huolimatta en löydä mistään mitään vastaavaa, eikä löytänyt opekaan.

Siis vapaamuotoinen runo oli, ei mikään lapsellinen ja pakotettu loppusointuähky, jota kuunnellessa häpeää ja kärsii.

Siltikin häpesin ja kärsin kun opettaja luki sen ääneen, tuli kuolemanhiljaisuus hetkeksi ja sitten järjettömät aplodit. Sen kuolemanhiljaisuuden ajan pelkäsin että henki lähtee, että runo oli niin surkea, että kaikki jakaa sen häpeän mun kanssani. Toisaalta sillä hetkellä kukaan ei vielä tiennyt että se oli minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee puolinukuksissa joskus mieleen aivan mahtavia musiikki-introja tai kertosäkeitä. Ajattelen, että tästä tulisi varmasti hitti. Mutta en osaa nuotteja, enkä osaisi hyräilläkään mitenkään tarkasti sävelkulkuja, jotka sisältävät kuitenkin useampia eri soittimia. Aamulla en tietenkään enää muista, miten se sävel nyt menikään. Olen joskus miettinyt, näinkö ne muusikot saavat oivalluksensa.

Et vaan osaa....

No en todellakaan!

Jos olen niin kuulet siitä tämän vuoden joulukuussa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee puolinukuksissa joskus mieleen aivan mahtavia musiikki-introja tai kertosäkeitä. Ajattelen, että tästä tulisi varmasti hitti. Mutta en osaa nuotteja, enkä osaisi hyräilläkään mitenkään tarkasti sävelkulkuja, jotka sisältävät kuitenkin useampia eri soittimia. Aamulla en tietenkään enää muista, miten se sävel nyt menikään. Olen joskus miettinyt, näinkö ne muusikot saavat oivalluksensa.

Tuttu proffa otti joskus itselleen sellaisen projektin, että pani alitajuntansa keksimään huumoria unen aikana. Alitajunnalla voi teettää tuollaista kivaa taustahommaa samalla kun itse tekee jotain ihan muuta.

No hän sitten varasi yöpöydälleen ruutuvihon ja kynän ja havahtui unestaan ja kirjoitti ääneen hekotellen niitä alitajuntahuumoreita vihkoon. Aamulla oikeasti herättyä hän sitten tutki saldon: paljon oli tekstiä, mutta mistään ei saanut selvää. Alitajunta toimi mutta silmä-käsi-koordinaatio ei.

Ihana tää runon kirjoittaja koulussa.

Opettele nuotit ja soittamaan korvakuulolta. Ei muuten kaikki lauluntekijä-laulaja-soittajatkaan osaa nuotteja. Esim. Pekka Simojoki tai Joel Hallikainen. Pekka Simojoki on sanoittanut ja säveltänyt valtavasti lauluja, joita hän laulaa säestäen itseään kitaralla. Laita ne sun sävellykset ylös edes jollakin tavalla! Vaikka hyräilet ja nauhotat ensialkuun.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee puolinukuksissa joskus mieleen aivan mahtavia musiikki-introja tai kertosäkeitä. Ajattelen, että tästä tulisi varmasti hitti. Mutta en osaa nuotteja, enkä osaisi hyräilläkään mitenkään tarkasti sävelkulkuja, jotka sisältävät kuitenkin useampia eri soittimia. Aamulla en tietenkään enää muista, miten se sävel nyt menikään. Olen joskus miettinyt, näinkö ne muusikot saavat oivalluksensa.

Mä olen tehnyt leffoja unissani. Ne on olleet mainioita ja oon aatellu, et tää juoni pitää muistaa aamulla. No, enpä oo muistanut niistä mitään. Joten sinne on jääneet mästerpiissit, uniin.