Mitkä asiat on NYKYÄÄN paremminnkuin sinun nuoruudessasi?

Ei kyllä oikeesti yhtään mikään. Minusta maailma olisi voinut "pysähtyä" tekniikan ja tavaran osalta jonnekin 70-60-luvulle, sillon elettiin jo nykyaikaa, mutta tavarat tehtiin kestämään, kaikelle materialle löytyi korjaajia ja jokaiselle työtä. Kioskeja ja erikoisliikkeitä oli pienetkin kylät pullollaan. Kaikkea oli muttei mitään liikaa, ihmiset ja varsinkin lapset ja nuoret elivät vielä oikeassa maailmassa, eikä tässä digipaskahelvetissä.

Autot ja esineet myös näytti kivemmilta.

Niin ja minä synnyin vasta 1972, että nuoruuteni elin vasta kun oli lähyenut tää touhu jo vähän käsistä, ei kuitenkaan ollut vielä tämmöstä 90-luvulla ja 80-luvun lopulla teiniaikoina, sillon oli vielä maailma ok, mutta alkoi jo olla kerskakulutusta ja rikkoontuvia tavaroita! Yms. Mutta rakastin nyl 80-lukua, parasta aikaa olla peruskouluikänen.

Kuolema on lähempänä.

Autot on nykyään turvallisempia, uusissa autoissa on kaikissa turvavyöt ja turvatyynyt jne.

Lääketiede on kehittynyt, mm. syöpähoidot.

Asumistuet, 70-luvulla nuoret asuivat alivuokralla toisten kodeissa. Ruoka on nyt monipuolisempaa. Asunnot ovat tasokkaampia. Kännykät. Ennen piti soittaa lankapuhelimella kotiin, jos sattui olemaan puhelin. Terveydenhuollon Maisa ja Omakanta. Verkkopankit. Ylioppilaaksi voi kirjoittaa monissa kirjoituksissa. Monimuotokoulutukset. Euro-valuutta.

Kaljaa saa kioskista ja pääsiäisenä saa tanssia ravintolassa !

Suomi ei enää ole ihan niin kommunistinen !

Vierailija kirjoitti:

Asumistuet, 70-luvulla nuoret asuivat alivuokralla toisten kodeissa. Ruoka on nyt monipuolisempaa. Asunnot ovat tasokkaampia. Kännykät. Ennen piti soittaa lankapuhelimella kotiin, jos sattui olemaan puhelin. Terveydenhuollon Maisa ja Omakanta. Verkkopankit. Ylioppilaaksi voi kirjoittaa monissa kirjoituksissa. Monimuotokoulutukset. Euro-valuutta.

Tämä! Yliopistokaupungissa kasvaneena jo 90-luvun alussa oli jo lukiolaisten mahdollista saada opiskelija-asunto. Silloinkin pääsi siis maalaiskylästä kaupungin lukioon. Tosin silloin lukiolaiset olivat oikeutettuja vain jaettuun soluhuoneeseen! Siis samassa huoneessa asui kaksi ihmistä, kylppäri ja keittiö jaettiin vielä monen muun kanssa.

90-luvun puolivälissä yksi kurssikavereistani valitsi sen halvimman opiskelija-asunnon eli kahdeksan hengen solun. Sitä vähän ihmeteltiin mutta hänestä se oli hyvä tapa tutustua ihmisiin ja säästihän siinä rahaa. Opiskelija-asunnoista oli kova pula, ja aina opintojen alkaessa osa jäi ilman asuntoa ja hätämajoitukseen patjoilla nukkumaan. Ajoissa liikkeellä olleet onnistuivat kuitenkin saamaan oman soluhuoneen kolmen tai neljän hengen solusta. Siinä oli kyllä se hyvä puoli, että tosiaan joutui ja oppi olemaan ihmisten kanssa eikä silloin vielä ollut ilmiönä masentumista ja eristäytymistä.

Nykyään opiskelijat haluavat ja vaativat itselleen uuden parvekkeellisen yksiön. 😃 Huikea elintason nousu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä oikeesti yhtään mikään. Minusta maailma olisi voinut "pysähtyä" tekniikan ja tavaran osalta jonnekin 70-60-luvulle, sillon elettiin jo nykyaikaa, mutta tavarat tehtiin kestämään, kaikelle materialle löytyi korjaajia ja jokaiselle työtä. Kioskeja ja erikoisliikkeitä oli pienetkin kylät pullollaan. Kaikkea oli muttei mitään liikaa, ihmiset ja varsinkin lapset ja nuoret elivät vielä oikeassa maailmassa, eikä tässä digipaskahelvetissä.

Autot ja esineet myös näytti kivemmilta.

Niin ja minä synnyin vasta 1972, että nuoruuteni elin vasta kun oli lähyenut tää touhu jo vähän käsistä, ei kuitenkaan ollut vielä tämmöstä 90-luvulla ja 80-luvun lopulla teiniaikoina, sillon oli vielä maailma ok, mutta alkoi jo olla kerskakulutusta ja rikkoontuvia tavaroita! Yms. Mutta rakastin nyl 80-lukua, parasta aikaa olla peruskouluikänen.

Ei se mennyt niin, että kaikelle materialle löytyi korjaajia, vaan että ihmiset ennen osasivat korjata tavaroita. Jokainen osasi ommella ja korjata vaatteita ja teki sitä. Nythän oli juuri iso juttu Iltiksessä nykyaikaisen köyhyyden kurimuksesta eli oli joutunut paikkaamaan vaatteitaan.

Kasarilla jokainen nainen osasi ommella kankaasta mieluisat verhot, lyhentää lahkeet, paikata vaatteet jne. Jokainen mies osasi paikata polkupyöränkumin ja kumisaappaan, asentaa pyykkikoneen ja korjata heiluvan ruokapöydän ja vuotavan tai tukkeutuneen lavuaarin. Huonekaluissa ja kodintekstiileissä ei pikkuviat haitanneet ja jos muovimatossa oli reikä, pidettiin siinä päällä mattoa.

Nykyään moni ei joko tee näistä mitään tai sitten pyytää ammattilaisen asentamaan sen pesukoneen tai laittamaan uuden lattiamateriaalin. Tuhlausta, turhamaista ja oman saamattomuuden osoittamista olisi moinen ennen ollut.

homous. sillo ku mä oon ollu nappula oli vaa hurriganes ja jamesfarkut tyypeillä päällä. homoilijat oli iha jossai muualla. ku ei ainakaa mun vaatekaapissa näkyny yhtäkään. en tiedä missä ne homoilijathomoili sillo?

sanon että homous.

tää nykyhomoilu on vähäjokapirunläpeen tullu kun. ei voi missää nykyisin olla etteiköjokuhomoilisi jotai ihahomoo siinä iha tavallisessa nykyihmisen arjessa niin onsevähähomoo? eikö ookki. se kyllä alkaa ainakineräitätyyppejä täällä kohta ottaa jakummastipannuun tai pattiin. en tiedämut silleejoo: homous.

Vierailija kirjoitti:

Suomi ei enää ole ihan niin kommunistinen !

jaa. ja vai sillee, eli kerron 'missä Aku Ankassa' (??) oot ton lukenut:" Suomeen perustettu UUSI ja hauska KommunistiHALLITUS tänään..'? jooei.

Ei oo ainakaan. siinä mun:' Suomen historia - aasta ööhön'-Opuksessa. hmm.. on se 'kumma' juttu. Eikö?

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju kertoo sen, että 20-30 vuosikymmenen jälkeen menneisyydestä valehdellaan hyvin paljon. 90-luku vaikuttaa tätä ketjua lukemalla barbarialta. Tosi asiassa 70-luvulta alkaen elämä ei ole muuttunut paljonkaan.

Kyllä osa asioista aika kauhiasti silloin olikin nykyaikaan nähden. Suosittelen lukemaan vaikkapa Hesarin sivuilta nyt äitienpäivänä julkaistun Eeva Kuuskosken haastattelun. Kuuskoski sai lapsen 1990-luvun alussa toimiessaan sosiaali- ja terveysministerinä. Hänelle ei myönnetty päivääkään äitiyslomaa ministerin toimesta lapsensaannin vuoksi. Lukuisista tavoista, joilla häntä äitiytensä ja naiseutensa vuoksi alennettiin, Kuuskoski raapaisee haastattelussa pintaa.

Toivoisin todella, että Kuuskoski ja muut naiset alkaisivat pitää enemmän ääntä siitä miten heitä aikoinaan kohdeltu.

Oi ja 90-luvulla vielä oli wanhat likaiset sedät woimissaan. Ja nuorten naisten hyväksikäyttö. Näitähän on nyt vähän yritetty päästä purkamaan. Spedet ja Hugh Hefnerit. Ja osin tämä jatkui vielä 2000-luvun alkuunkiin.

Naisiin sitten toki kunnon slutshaming. Ok Linda Lampenius teki monta tosi typerää juttua, mutta aiemmin höppänöiden tyttöjen hyväksikäyttö oli jotenkin melkein ok. Muistan kun Linda kertoi telkkarissa että oli jo päätetty, että hän pääsee soittamaan kyykkyviulua seuraaviin USA:n presidentin virkaanastujaisiin muutaman vuoden päästä. 🙄 Olisi joku voinut puuttua näihin managerointeihin vähän yleisemminkin.

Jos naisen imagossa oli yhtään mitään seksikkyyteen viittaavaa, hänen ulkonäköään, älykkyyttään ja elämäänsä sai vapaasti sheimata. Ajatelkaapa miten kauheita vaikka Pamela Anderssonista jatkuvasti jauhettiin, vaikkei hän koskaan ollut tehnyt mitään pahaa.

Tai joku Paris Hilton tai Britney Spears 00-luvun alussakin. Vaikeaa kuvitella että nykyään nuorilta laulajattarilta kysyttäisiin haastatteluissa ovatko he neitsyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Objektiivisesti tarkasteltuna jotakuinkin kaikki asiat on paremmin kuin ennen. Jos vertaa vaikka 50 vuoden päähän. Tosi harvassa on oikeasti ne asiat mitkä ihan oikeasti olisi mennyt huonompaan suuntaan.

Oletko kuullut ilmastonmuutoksesta? Planeetta on muuttumassa monin paikoin elinkelvottomaksi. Vaikka "moni" asia on paremmin, suuret asiat eivät.

Otsonikerroksen häviämisestä puhuttiin koko lapsuuteni ajan. Onneksi kansainvälisin sopimuksin saatiin CFC-päästöt alas niin, että otsonikerros korjaantuu ajan kanssa. Samoin tulee tullaan ilmastonmuutos ratkaisemaan, mutta siihen menee aikaa. Muutoksia se vaatii, mutta samoin kaikki kehitys ja edistys.