Lue keskustelun säännöt.
Mistä voisi saada tolkullista tukea vanhemmuuteen, jos on väsynyt?
09.05.2022 |
Kerron taustaksi, että olen koulutukseni puolesta ammattilainen kasvatusasioissa ja kehityspsykologiassa, vaikka en työkseni niihin liittyvissä tehtävissä toimikaan vaan ihan muun tyyppisessä työssä. Minulla on yksi temperamentiltaan varsin tulinen ja aistiyliherkkyyksillä varustettu lapsi, joka kanssa alan olla uupunut. Aviomieheni, lapsen isä siis, ei oikein jaksa perhe-elämää ja on valinnut varsin etäisen roolin eikä se muuksi muutu, hyvin paljon on asiasta puhuttu. Varsinaisia tukiverkostoja minulla ei misdään lähistöllä ole.
Pyysin tukea perheneuvolan kautta ja lopputulema oli, että meillä kävi muutaman kerran perhetyöntekijä kotona. En kuitenkaan kokenut saavani siitä mitään apua. Meidän arki toimii sinänsä hyvin, että kotona on siistiä eikä kotitöiden hoitumisessa ole mitään ongelmaa, tehdään joka päivä ruokaa ja ollaan taitavia siinä, leivotaankin usein, lapsella on selkeä päivärytmi jne. Hän niistä kovin kyseli. Ja jutteli jostain ihan peruskasvatusasioista, jotka on minulla varsin hyvin tiedossa. Tuntui, ettei hän kuitenkaan ymmärtänyt ollenkaan sitä millaista on aistiyliherkkä temperamentikas lapsi. Ei osannut niihin asioihin sanoa mitään tai sanoi kummallisuuksia, kuin ei ymmärtäisi mistä on kyse edes. Lopulta pyysin, että käynnit lopetetaan hyödyttöminä.
Osaisiko joku neuvoa mistä voisi saada tolkullista tukea vanhemmuuteen, jos on väsynyt?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Olet väsynyt, koska ei kukaan jaksa olla vähänkään "erityisestä" lapsesta yksin vastuussa 24/7. Ei ihmistä ole ylipäätään luotu olemaan lapsesta 100% vastuussa 100% ajasta, ei alkuasukasheimonkaan naiset istu kaikki niitä lapsia tuijottamassa koko ajan.
Suutu sille miehelle ja totea että se hänen harrastustyönsä loppuu nyt ja alkaa ottaa edes kerran viikossa päivän verran vastuuta tai sitten vaihtoehtona on ero tai viikko-viikko järjestely.
et selvästi ole ymmärtänyt mitä on olla vanhempi etkä ole kypsä siihen.
200% 5 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet väsynyt, koska ei kukaan jaksa olla vähänkään "erityisestä" lapsesta yksin vastuussa 24/7. Ei ihmistä ole ylipäätään luotu olemaan lapsesta 100% vastuussa 100% ajasta, ei alkuasukasheimonkaan naiset istu kaikki niitä lapsia tuijottamassa koko ajan.
Suutu sille miehelle ja totea että se hänen harrastustyönsä loppuu nyt ja alkaa ottaa edes kerran viikossa päivän verran vastuuta tai sitten vaihtoehtona on ero tai viikko-viikko järjestely.
Mies ei jaksa olla erityisen kanssa ollenkaan, siksi on paennut töihin.
Vierailija kirjoitti:
Olet väsynyt, koska ei kukaan jaksa olla vähänkään "erityisestä" lapsesta yksin vastuussa 24/7. Ei ihmistä ole ylipäätään luotu olemaan lapsesta 100% vastuussa 100% ajasta, ei alkuasukasheimonkaan naiset istu kaikki niitä lapsia tuijottamassa koko ajan.
Suutu sille miehelle ja totea että se hänen harrastustyönsä loppuu nyt ja alkaa ottaa edes kerran viikossa päivän verran vastuuta tai sitten vaihtoehtona on ero tai viikko-viikko järjestely.
miten hän voi olla 24/7 jos hän on töissä? hän on korkeintaan 8/24 ja viikonloppuisin jos sitäkään,
Ap, googlaa si -terapia. Kuulostaako, että lapsesi voisi hyötyä tästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väsynyt, koska ei kukaan jaksa olla vähänkään "erityisestä" lapsesta yksin vastuussa 24/7. Ei ihmistä ole ylipäätään luotu olemaan lapsesta 100% vastuussa 100% ajasta, ei alkuasukasheimonkaan naiset istu kaikki niitä lapsia tuijottamassa koko ajan.
Suutu sille miehelle ja totea että se hänen harrastustyönsä loppuu nyt ja alkaa ottaa edes kerran viikossa päivän verran vastuuta tai sitten vaihtoehtona on ero tai viikko-viikko järjestely.
Mies ei jaksa olla erityisen kanssa ollenkaan, siksi on paennut töihin.
mies rahoittaa perheen arjen. äidin ei tarvitse olla töissä mutta selkeästi pakenee sinne ja nyt on väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani Ap mitä pskaa olet saanut niskaasi täysin ilman syytä. Ja tämäkin kommentti tulee saamaan alapeukkuja jostain syystä :) mutta en osaa auttaa koska olen itse uupunut jo ilman lasta ja töitäkin, halusin vaan osoittaa myötätuntoa koska olet saanut niin ilkeitä kommentteja.
Ne ilkeät kommentit ovat tulleet yhdeltä luku - ja kirjoitustaidottomalta trollilta. Kannattaako niihin takertua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väsynyt, koska ei kukaan jaksa olla vähänkään "erityisestä" lapsesta yksin vastuussa 24/7. Ei ihmistä ole ylipäätään luotu olemaan lapsesta 100% vastuussa 100% ajasta, ei alkuasukasheimonkaan naiset istu kaikki niitä lapsia tuijottamassa koko ajan.
Suutu sille miehelle ja totea että se hänen harrastustyönsä loppuu nyt ja alkaa ottaa edes kerran viikossa päivän verran vastuuta tai sitten vaihtoehtona on ero tai viikko-viikko järjestely.
Mies ei jaksa olla erityisen kanssa ollenkaan, siksi on paennut töihin.
mies rahoittaa perheen arjen. äidin ei tarvitse olla töissä mutta selkeästi pakenee sinne ja nyt on väsynyt.
Hyvä huomio, miehellä saattaa olla toinen perhe jonka arkea rahoittaa.
Kun kerran maksaa VAIN PUOLIKSI tämän perheen kulut, EI osallistu perhe - elämään, EI HUOLEHDI lapsestaan ja on VIIKONLOPUT POIS kotoa.
Käy "kotona" sen verran että pesettää pyykkinsä ja antaa "hyvän miehen mallin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain kestettävä. Suomi ei ole enää se Suomi, missä sai apua ja tukea. Itse olette valinneet globalisaation ja sillä linjalla mennään.
Vertaistuki voisi auttaa, jos joku nykyään enää haluaa semmoistakaan jakaa toisten kanssa. Eihän me enää olla me.
Millaista apua ennen sitten sai?
Itse olin opiskeluaikanani kodinhoitajan mukana lapsiperheissä. Siivottiin, laitettiin ruokaa, hoidettiin lapsia (sairaita ja terveitä) ja juteltiin väsyneen vanhemman kanssa. Äiti pääsi kaupungille tuulettumaan ja yhdessäkin perheessä oltiin 2 viikkoa.
Uskotko, että tänä päivänä tuo onnistuisi? Silloin Suomi ja suomalainen työ oli suomalaisia varten, nyt on kaikki muu ensin.
Itsekkin mietin tuota suhdetta..mies on paljon poissa, mutta se ei näy elintasossa..sen päälle hoidat jo nyt kaikki yksin, mies ei ole halukas muuttamaan elämässä mitään eikä ota apua vastaan..elät tosi kuormittavassa suhteessa mikä entisestään vie jaksamista lapsen kanssa..meillä on tarjottu tuota kotipalvelua kun ei ole tukiverkostoja, mutta se on täällä ainakin tuloista riippuvaista ja tosi kallista. On kuitenkin itse palkattu hoitaja mikä käy säännöllisesti ja vietetään aikaa silloin kaksin..ehdittomasti vaatisin lapselle tutkimuksia, on helpompi saada apua jos lapsella on joku dg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aistiyliherkkä ei ole mikään järin kummoinen erityislapsi, eikä vanhemmuus ylimalkaankaan ole mitään ydinfysiikkaa. Ap lähestyy turhan teoreettisesti ja tekee kaikesta jotenkin ylivaikeaa.
Jos on väsynyt, pitää järjestää niin, että nukkuu. Jos ei jaksa kaikkea, pitää palkata apua. Jos uupuu siitä on liikaa lapsen kanssa, palkkaa lastenhoitoapua.
Tämä perhetyö eli sohvalla jaarittelu ei oikeasti johda yhtään mihinkään muuhun kuin siihen, että väsyy jo pelkästä kotinsa ajattelusta, koska pieni ongelma paisuu siinä kahvitellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et ole väsynyt lapsen aistiyliherkkyyksien takia vaan sen takia, että olet yksinhuoltaja. Tilanne ei parane vinkeillä aistiyliherkkyyteen vaan teidän perhedynamiikka on se korjattava juttu. Pariterapia vois olla ihan hyvä idea.
Varmaan näin. Mutta olen luovuttanut jo miehen suhteen, ei hän halua terapiaan eikä hän halunnut sen perhetyöntekijänkään kanssa jutella. Yritin pyytää apua siihen mihin pystyn yksin vaikuttamaan eli miten toimia niiden aistiyliherkkyyksien ja niihin yhdistetyn tulisen temperamentin kanssa. Ap
miten jos irtisanoutuisit työstä? jaksaisit paremmin arkea.
Mitä jos eroisit siitä miehestä? Se ei oo kuitenkaan ikinä kotona niin mitä sä sillä oikeastaan teet? Sit saisit vähintään joka toisen viikonlopun omaa aikaa kokonaan, hyvällä tuurilla viikko-viikko-systeemin.
Viikko-viikko lapselle, joka ei käytännössä edes tunne isäänsä? Haloo nyt, mitähän se tekee lapselle kun yhtäkkiä joutuukin elämään sen vanhemman kanssa, jota ei edes nyt näe juurikaan, jos kerran isä ei ole kotona lapsen ollessa hereillä? Sittenkö ap jaksaa oman viikkonsa kun lapsi on alkaa näyttää tunteitaan ja voi pahoin tuossa tilanteessa? Ne ap:n viikot tulevat olemaan aika hurjia.
Olen käsittänyt että viikko-viikko toimii vain, jos molemmat ovat olleet mukana alusta asti tasapuolisesti ja lapsella on molempiin yhtä hyvä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aistiyliherkkä ei ole mikään järin kummoinen erityislapsi, eikä vanhemmuus ylimalkaankaan ole mitään ydinfysiikkaa. Ap lähestyy turhan teoreettisesti ja tekee kaikesta jotenkin ylivaikeaa.
Jos on väsynyt, pitää järjestää niin, että nukkuu. Jos ei jaksa kaikkea, pitää palkata apua. Jos uupuu siitä on liikaa lapsen kanssa, palkkaa lastenhoitoapua.
Tämä perhetyö eli sohvalla jaarittelu ei oikeasti johda yhtään mihinkään muuhun kuin siihen, että väsyy jo pelkästä kotinsa ajattelusta, koska pieni ongelma paisuu siinä kahvitellessa.
Perhetyön tarkoituksena on varmasti ollut muuttaa perhedynamiikkaa niin, että isää saataisiin osallistumaan. Perhetyö vain ei toimi, jos isä ei ole edes paikalla siihen osallistumaan. Pidän huonona, että yhteiskunta tukisi kotipalvelulla toisen vanhemman loisimista. Loinen voisi maksaa kotiapua, jos itsestä ei irtoa minkäänlaiseksi hyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aistiyliherkkä ei ole mikään järin kummoinen erityislapsi, eikä vanhemmuus ylimalkaankaan ole mitään ydinfysiikkaa. Ap lähestyy turhan teoreettisesti ja tekee kaikesta jotenkin ylivaikeaa.
Jos on väsynyt, pitää järjestää niin, että nukkuu. Jos ei jaksa kaikkea, pitää palkata apua. Jos uupuu siitä on liikaa lapsen kanssa, palkkaa lastenhoitoapua.
Tämä perhetyö eli sohvalla jaarittelu ei oikeasti johda yhtään mihinkään muuhun kuin siihen, että väsyy jo pelkästä kotinsa ajattelusta, koska pieni ongelma paisuu siinä kahvitellessa.
Perhetyön tarkoituksena on varmasti ollut muuttaa perhedynamiikkaa niin, että isää saataisiin osallistumaan. Perhetyö vain ei toimi, jos isä ei ole edes paikalla siihen osallistumaan. Pidän huonona, että yhteiskunta tukisi kotipalvelulla toisen vanhemman loisimista. Loinen voisi maksaa kotiapua, jos itsestä ei irtoa minkäänlaiseksi hyödyksi.
Mikään teoreettinen sohvalla jaarittelu ei auta yhtään ketään. Eikä ne sote-alan naiset tyypillisesti miehiä kovistele, ne kyttää äitiä.
Miksi ylipäätään yhteiskunnan pitää tehdä yhtään mitään, palkkaa itse kuten muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa lapsen isästä. Helpompaa olla oikeasti yksin kuin mukamas kahden aikuisen perheenä jossa käytännössä kuitenkin on yksin. Eron jälkeen sinulla on vähintään jokatoinen viikonloppu omaa aikaa, ja isän on pakko ryhtyä oikeasti isäksi.
Eli onko lapsi tosiasiassa autistinen? Silloin aistiyliherkkyys on aika tavallista ja keinoja löytyy kyllä.
Jos neuvolassa on vain kerrottu aistiyliherkkyydestä, niin ohittaisin koko jutun. Näihin auttaa koirakoulutus eli ihan perinteinen kasvatus ja tilanteisiin siedättäminen. Monesti ne on lapsen puolelta lähinnä vallankäyttöä tai persoonallisuuden piirteitä. Terve lapsi oppii sietämään aistejaan ja hillitsemään temperamenttiaan, ellei räjähtelystä ole mitään hyötyä. Jos on mt-pulmaa niin ihan eri juttu. Mutta siihen olisi varmaan jo puututtu?
Epäilen, että olet nyt paitsi yliymmärtänyt tenavasi huonoa käytöstä, myös ulkoistanut itse ukkosi. Onko niin, että miestä on neuvottu ja holhottu isän rooliin? Silloin käy juuri noin: Mies poistuu paikalta.
Poistu nyt itse kotoa. Jätä lapsi isän hoidettavaksi ilman mitään ohjeita - äläkä vaan soita perään ja kysy kuulumisia. LUOTA siihen, että aikuinen mies kyllä pärjää. Vaikka kämppä olisi sotkuinen ja lapsi syönyt lähinnä nami-namia, niin ihan sama. Priorisoi, mikä lopulta on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Eli onko lapsi tosiasiassa autistinen? Silloin aistiyliherkkyys on aika tavallista ja keinoja löytyy kyllä.
Jos neuvolassa on vain kerrottu aistiyliherkkyydestä, niin ohittaisin koko jutun. Näihin auttaa koirakoulutus eli ihan perinteinen kasvatus ja tilanteisiin siedättäminen. Monesti ne on lapsen puolelta lähinnä vallankäyttöä tai persoonallisuuden piirteitä. Terve lapsi oppii sietämään aistejaan ja hillitsemään temperamenttiaan, ellei räjähtelystä ole mitään hyötyä. Jos on mt-pulmaa niin ihan eri juttu. Mutta siihen olisi varmaan jo puututtu?
Epäilen, että olet nyt paitsi yliymmärtänyt tenavasi huonoa käytöstä, myös ulkoistanut itse ukkosi. Onko niin, että miestä on neuvottu ja holhottu isän rooliin? Silloin käy juuri noin: Mies poistuu paikalta.
Poistu nyt itse kotoa. Jätä lapsi isän hoidettavaksi ilman mitään ohjeita - äläkä vaan soita perään ja kysy kuulumisia. LUOTA siihen, että aikuinen mies kyllä pärjää. Vaikka kämppä olisi sotkuinen ja lapsi syönyt lähinnä nami-namia, niin ihan sama. Priorisoi, mikä lopulta on tärkeää.
Kyllä se "normaali aistiyliherkkyys" on ihan oikea asia, eikä mikään sivuutettava juttu. Siinä lapsi saa ne aistielämykset ylisuurina, eikä se auta, että kuinka sivuutat tai siedätät. Se ei ole huonoa käytöstä.
Meillä aistiyliherkkyys ilmeni mm. niin, että vaatteet sattui ja hiersi. Siihen auttoi se kun poisti kaikki laput, katsoi missä saumat kulkee, osti väljiä vaatteita ja pehmeitä luonnonmateriaaleja.
Lapsi/nuori myös kuormittui helpommin metelissä eli se hänen villi poikavaltainen riehuluokkansa aiheutti sen, että hän oli aivan rättipoikki koulupäivän jälkeen. Tähän auttoi se että hän sai kunnon aterian koulusta tultua, viileän huoneen ja vähän lepoa hiljaisuudessa.
Moni asia ratkeaa terveellä järjellä.
Minkäs ikäinen lapsi? Kyllä tossa on miehen joustettava ja tässä kohtaa jätettävä tämä harrastustyö, jotta saat sinäkin levätä.
Alkottakoon uudestaan silloin, kun laspi on isompi. Se isä on ihan yhtä vastuullinen lapsesta, kuin äitikin.
Miksi edes suostut tommoseen järjestelyyn? Hanki selkäranka.
Aistiyliherkille on kuntoutusta, tai millä nimellä onkaan. Käsittääkseni toimintaterapeutti voi tarjota sitä. Olen itse aistiyliherkkä, ja toivon että äiti olisi lapsena yrittänyt edes hakea siihen apua. Elämä voisi olla vähemmän kuormittavaa, näin aikuisena hermosto ei yhtä helposti enää muokkaudu. Siihen aikaan toki ei aistiyliherkkyyttä ehkä niin tunnettukaan kuin nykyään.
lapsen hylkääminen ja laimilyönti on yhteiskunnallinen asia.