Neljävuotias lapsi rattaissa?
Mietin, että onhan tuo aika iso rattaisiin, mutta kun ei se millään jaksa kävellä niin pitkiä matkoja kuin mitä haluan kulkea. Tai olla jalkojen päällä niin monta tuntia.
Eli: nolottaa kuskata isoa lasta rattaissa. Ihmiset katsoo oudosti ja olen lukenut somesta että tuon ikäistä ei saisi enää rattaissa kuskata ellei ole täysi i di ootti.
Olen autoton ja me tehdään paljon monen tunnin retkiä lähiseudulla puistoissa ja metsien kävelyteillä, monen kilsan retkiä siis. Lisäksi jos halutaan käydä kylässä tai tavata ystäviä tai sukulaisia on mentävä bussilla, meiltä on pysäkille kilsa ja sama takaisin ja toisessa päässä helposti kilsa pysäkiltä kyläpaikkaan ja sama takaisin. Mennään usein bussilla kauppakeskukseen kaupoille, kirjastoon, kahvilaan ym ja niilläkin reissuilla tulee yhteensä monta kilsaa kävelyä ja aikaa kuluu monta tuntia. Ei lapsi vain jaksa.
Olenko ihan nolo kun laitan näin ison rattaisiin?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Meillä rattaissa istumiset jäi pois molempien ollessa n. 2v. Sen jälkeen rattaat oli mukana ehkä pari kertaa pidemmillä koko päivän reissuilla, missä käveltiin tai muuten liikuttiin käytännössä koko ajan. Silloinkin lapsi oli alle 3v. ja istui vain ehkä vartin kerrallaan, kun oikein alkoi kävely väsyttää.
Molemmat on oikein reippaita kävelijöitä, pidemmätkin kävelyretket on aina onnistuneet oikein hyvin. Autoa meillä ei ole koskaan ollutkaan.
Tämähän on ihan lapsikohtaista. Meilläkin eka käveli 2-vuotiaana pitkät matkat, mutta toinen ei, jos oli väsynyt tai muuten pitkä päivä takana.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa samassa päiväkotiryhmässä on yksi kohta 7v. lapsi, joka menee siis syksyllä jo kouluun, tuodaan joka aamu vuotta nuoremman siskonsa kanssa rattailla päiväkotiin. Asuvat melkein päiväkodin vieressä, matkaa ehkä 200-300 m. Lapsi on lapseni kaveri, joka aina haluaa olla vaan sisällä leikkimässä, tai korkeintaan istua pihakeinussa.
Meinaakohan nämä vanhemmat kuskata lapsen kärryillä kouluunkin?
Minun lapseni koulukaveri siirtyi sähköpyörätuoliin, kun koulu alkoi. Hänellä on joku lihassurkastumasairaus. Päiväkotiin häntä kuskattiin vielä rattailla ja hän jopa käveli sisällä itse päiväkotiaikaan, tosin jalkatukien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa omaa liikkumisesta vaan on pakko vähentää, ei pieni koululainen jaksa myöskään kilometri kaupalla kulkea päivässä, mutta silti häntä ei voi pitää enää rattaissa.
Jos lapsi itse vielä suostuu rattaissa istumaan eikä muut lapset siitä kiusaa niin silloin se on ok... Neljä vuotias on vielä sellainen että omasta tahdosta jos rattaita käyttää niin köyttököön, esikoulussa sitten todellakaan ei enää niin voi toimia, tulee äkkiä muiden lasten kiusaamaksi.
Ulkoilua voisi nyt alkaa siirtää läheisiin leikkipuistoihin. Suunnitella päivän nii että käy vaikka eri päivinä siellä kaupassa ja kirjastossa. Käyttää julkisia kulkuneuvoja matkoihin...
Omaa liikkumisesta voi sitten harrastaa vaikka yksin tai kotona esim. kahvakuula treeniä...
Ei kaikilla ole leikkipuistoja lähellä eikä julkiset toimi.
Normaalia arkiliikkumista tulee tällaisissa paikoissa runsaasti jo ihan itsestään, joten ei haittaa vaikka rattaissa lapsi välillä levähtääkin.
Rattaisiin lapsensa tunkevat ei käsitä, että lapsi istuu autossa vain useiden kymmenien kilometrien matkat, mutta muuten arkikulkemiset päikkyyn, kauppaan, puistoon ja kirjastoon hoituu jalkaisin, pyörällä, potkulaudalla jne. Nämä lapset myös ulkoilee vanhempiensa kanssa ja ovat tottuneet liikkumaan sekä kaupungilla että luonnossa.
Mutta ratasmammat tunkee vaan eskarilaisetkin vielä rattaisiin, kun pitää päästä kauppakeskuksiin maleksimaan. Matkat toki mennään metrolla tai bussilla, eikä lapsi hievahda koko päivänä rattaista mihinkään.
Kyllä meillä reumaa sairastava lapsi oli vielä tuon ikäisenä joskus kärryissä. Minulle aivan sama mitä muut ajattelivat, itse tiesin syyn siihen miksi lapsi ei pystynyt välillä kävelemään pidempiä matkoja
Sairaudet on eri juttu.Mutta jos lapsi ei edes kilsan päiväkoti /kauppamatkoja päivittäin kävelee niin ei se jaksaminen kehity.
Vierailija kirjoitti:
Rattaisiin lapsensa tunkevat ei käsitä, että lapsi istuu autossa vain useiden kymmenien kilometrien matkat, mutta muuten arkikulkemiset päikkyyn, kauppaan, puistoon ja kirjastoon hoituu jalkaisin, pyörällä, potkulaudalla jne. Nämä lapset myös ulkoilee vanhempiensa kanssa ja ovat tottuneet liikkumaan sekä kaupungilla että luonnossa.
Mutta ratasmammat tunkee vaan eskarilaisetkin vielä rattaisiin, kun pitää päästä kauppakeskuksiin maleksimaan. Matkat toki mennään metrolla tai bussilla, eikä lapsi hievahda koko päivänä rattaista mihinkään.
Varmasti monilla on noinkin kuten sanoit, eli auto vain kymmenien kilometrien matkoja varten. Itse tiedän kuitenkin paljon perheitä jotka todella kulkevat vain autolla, jopa alle kilometrin matkoja kauppaan, päivähoitoon, kouluun, harrastuksiin jne. Eli aina kun on jokin meno niin mennään autolla. Joskus ehkä ulkoilevat kodin lähellä tai sitten tekevät niin että ajetaan leikkipuistoon tms. ja takaisin kotiin.
Noita rattaiden kanssa maleksijoitakin varmaan on, mutta itse en tunne yhtäkään. Tuossa on kyllä jo lapsen terveys ja kehitys vaarassa, jos ei ollenkaan pääse itse liikkumaan.
kuljetin 4 v rattaissa koska pääsi ilmaiseksi
Vierailija kirjoitti:
kuljetin 4 v rattaissa koska pääsi ilmaiseksi
siis koska itse pääsin ilmaiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rattaissa istumiset jäi pois molempien ollessa n. 2v. Sen jälkeen rattaat oli mukana ehkä pari kertaa pidemmillä koko päivän reissuilla, missä käveltiin tai muuten liikuttiin käytännössä koko ajan. Silloinkin lapsi oli alle 3v. ja istui vain ehkä vartin kerrallaan, kun oikein alkoi kävely väsyttää.
Molemmat on oikein reippaita kävelijöitä, pidemmätkin kävelyretket on aina onnistuneet oikein hyvin. Autoa meillä ei ole koskaan ollutkaan.
Tämähän on ihan lapsikohtaista. Meilläkin eka käveli 2-vuotiaana pitkät matkat, mutta toinen ei, jos oli väsynyt tai muuten pitkä päivä takana.
Sama meillä. Esikoinen olisi kävellyt vaikka maailman ääriin väsymättä, mutta pienempi väsyi lyhyemmillä matkoilla. Ovat muutenkin ihan erilaisia fysiikaltaan ja temperamentiltaan. Toinen vilkas ja aina liikkeessä, toinen rauhallisempi ja pysähtelee paljon. Lapsissakin on eroja.
Lapsellahan voi olla mikä tahansa vaiva, sairaus tai muu, jonka takia kulkee rattaissa. Mistä noista voi kukaan tietää ja täysin typerää arvostella. Turhaa myös välittää kenenkään mielipiteistä. Mulla kulkee 3,5v autistinen lapsi päivittäin rattaissa.
Laiskat ei ymmärrä että jotkut aikuiset voi kävellä päivässä vaikka 20km lenkkejä lapsi mukanaan. 4 vuotiaalle se yleensä on liikaa. Älä siis välit tyhmien mielipiteistä. Eijän tuohon muuta ratkaisua ole. Samaa aikoinaan miettinyt ja ottanut paskaa vastaan ihmisiltä mut en välitä tyhmien mielipiteistä.
Jännää, että moni kertoo rattaiden olevan mukana vain varalta niillä 30 km päivittäisillä kävelyreissuilla, että lapsi voi välillä niissä istahtaa. Kumman usein kuitenkin näkyy niitä tyhjiä rattaita. Yleensä iso lapsi istua röhnöttää rattaissa kuin liimattuna.
Mutta ehkä ne kaikki on sitten sairaita, menossa lääkäriin, tai juuri kävelleet kaupungin ympäri. Piti vaan välillä poiketa Kampin tai Itiksen kauppoihin pyörimään.
Sain aikaisemmasta kommentista vain alapeukkuja :(
Lapsesta kasvoi aktiivinen koululainen, nyt jo teini, joka vieläkin tykkää ulkoilla. Kasvu normaalia, on hoikka ja pitkä lapsi ja pärjää koulussa vähän liiankin hyvin. Jos tosiaan kauppaan on se 3 km suuntaansa eikä autoa käytössä niin mihin laitat päikkyikäisen kun toinen vanhempi on reissuhommissa? Alkoi kyllä jo eskarissa opetella yksinoloa kun saimme lähikaupan ja sinne polki 10 min. yhteen suuntaan. Onko se sitten parempi kun jälkikasvu on puhelimella tai pelaa tunteja putkeen kunhan vaan ei vahingossa istu niissä rattaissa?
Ei kannata uskoa kaikkea mitä somessa kirjoitetaan :) 4-vuotias on kuitenkin vielä aika pieni, ja kehitystä tapahtuu valtavasti seuraavien vuosien aikana. Meillä ainakin oli rattaat pidemmillä reissuilla mukana, tuon ikäinenhän saattaa vielä nukahtaa unillekin päivisin. Kävelykin on paljon nopeampaa kun saa lapsen rattaisiin. Älä murehdi asiasta AP.
Vierailija kirjoitti:
Jännä jos lapsi itse suostuu vielä menemään rattaisiin. Meillä vähän vajaa 3-vuotiaana ilmoitti, ettei enää mene ja niin sitten käveli lyhyet matkat. Rattaat oli varalta odottamassa vielä varastossa, jos mieli muuttuu, mutta en häntä enää rattaisiin saanut. Joskus tuskastutti, miten hitaasti lähikauppareissut hoituivat.
Meillä oli kans muutaman kuukauden vaille 3 kun päätti että hän rattaita tarvi kulkemiseen. Rattaat oli sit vielä pari vuotta käytössä, kun hän halusi nukkua niissä päiväunet :) Niitä ei siis saanut työntää mihinkään, tuuppasi ne itse oven eteen katokseen ja sitten kiipesi sinne päikkäreille. Ja herätessään sitten vaan kurkotti siitä soittaan ovikelloa, et tulkaa hakeen sisälle.
Vaunuilla on kätevä mennä. Ostokset saa alas ja kulkeminen on ilmaista.
Mua ei muiden katsomiset haittaa. Niitä riittää.
Mä myin vikat vaunut, kun kuopus oli 6 v