Edunvalvontavaltuutus
Oletteko tehneet ja jos niin missä? Pankissa, netissä tms. ja mihin hintaan?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Digi- ja väestötietovirastossa. Aloin äitini edunvalvojaksi. Hakemuksen jätöstä päätökseen kesti 9kk!
Tässä on eri asiasta kyse, eli virallisesta edunvalvonnasta
Ihan itse olen tehnyt. Etsin netistä pohjan, muokkasin sitä vähän, tulostin ja allekirjoitin. Etsin kaksi todistajaa ja ilmoitin perheelle, mistä se löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvojana oleminen on valtavan työlästä. Jokainen ostos ym pitää korjata ja ilmoittaa.
Edunvalvontavaltuutettu ei joudu olemaan niin tarkka. Luulen, että siinä tehdään alkutili ja lopputili. En ole varma.
Ei tarvitse edunvalvojan joka ostosta kirjata. Kun kaikki mahdollinen on suoramaksuna pankkitililtä, siinä tulee kirjaukset ihan itsestään. Tiliotteisiin vaan numerot, mihin kohtaan mikäkin kirjataan ja lasketaan yhteen. Parin tunnin homma kerran vuodessa.
Edunvalvontavaltuutetulla taitaa haastavin vaihe olla se lopputilin teko muille perillisille.
Edunvalvontavaltuutetulla taitaa haastavin vaihe olla se lopputilin teko muille perillisille.[/quote]
Edunvalvontavaltuutuksen tekijä voi itse määrätä, että valtuutetun ei tarvitse tehdä kirjanpitoa eikä loppuselvitystä perillisille. Se kirjataan valtuutukseen.
Meillä on myös tilanne, missä muistisairauden edetessä henkilö ei suostunut valtuutusta tekemään. Nyt lähes vuosi meni, kun DVV vitkasteli ja lopulta ja käräjäoikeuden päätöksellä saatiin hänelle määrättyä virallinen edunvalvoja, mikä on paljon hankalampi ja kalliimpikin juttu kuin jos joku läheisistä olisi ollut valtuutettuna.
Vierailija kirjoitti:
Digi- ja väestötietovirastossa. Aloin äitini edunvalvojaksi. Hakemuksen jätöstä päätökseen kesti 9kk!
Äitisi ei ollut siis tehnyt edunvalvontavaltuutusta. Siksi kesti niin kauan että DVV: n päätös tuli ja edunvalvojana joudut nyt huomattavasti byrokraattisemmin hoitamaan hänen asioitaan, kuin jos olisi valtuuttanut itse sinut.
Nämä kaksi asiaa sekoitetaan jatkuvasti.
Jos on edunvalvontavaltuutus tehtynä, asia on paljon yksinkertaisempi.
Harmillisen samankaltaiset nämä termit, edunvalvontavaltuutettu ja edunvalvoja. Ensimmäisen voi määrätä jokainen itse, toisen määrää DVV ja joutuu mm. tekemään kirjanpidon vuosittain, mitä valtuutetun ei tarvitse tehdä.
Monet kuvittelevat että puoliso tai lapset saavat hoitaa läheisen pankkiasioita ja niin käytännössä monet tekevätkin vuosikausia. Ei meilläkään äitini osannut käyttää tietokonetta ja maksoin hänen puolestaan laskut ja siirtelin rahoja tililtä toiselle, ilman mitään valtuutusta. Mutta kun muistisairaus eteni ja joutui hoivakotiin, nyt vaadittiin virallinen edunvalvoja ja kun ei hän ollut mitään valtuutusta tehnyt, nyt menee kaikki vaikeimman kautta. Tehkää ne valtuutukset ajoissa, niin läheiset säästyvät monelta vaivalta.
Mä tiedän kyllä paljon pahempia rikoksia kun se, että hoitaa toisen asioita hänen pankkitnnuksilla tai ehkä tuo koskee oikeasti niitä muistisairaita, eikä tilannetta, missä täysin järissään oleva pyytää toista maksamaan jotain hänen tunnuksilla kun ei jaksa tai halua itse.
En usko, että olisi rikos yhtään enempää, kun joku harrastaa seksiä jonkun kanssa yhteisymmärryksessä.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontavaltuutettuna oleminen on kevyempää kuin edunvalvojana oleminen.
Sen paperin voi kai tehdä itsekin tai sitten lakimiehen kanssa tai pankin lakimiehen kanssa. Pankki sinänsä eu liity siihen mitenkään. Sitten lääkärinlausunto ja hakemus lähetetään digi- ja väestötietovirastoon.
Se lääkärinlausunto tarvitaan vasta sitten, kun edunvalvontavaltuutus, pitää saada voimaan.
Sen itse edunvalvontavaltuutuksen, voi jokainen tehdä valmiiksi milloin vain. Vaikka nyt heti.
Sen valtuutuksen voimaan saattaminen on eri asia.
Silloin tarvitaan lääkärintodistus, ettei hlö kykene enää hoitamaan itsenäisestu,mm. raha-omaisuus, hoito ym. päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän kyllä paljon pahempia rikoksia kun se, että hoitaa toisen asioita hänen pankkitnnuksilla tai ehkä tuo koskee oikeasti niitä muistisairaita, eikä tilannetta, missä täysin järissään oleva pyytää toista maksamaan jotain hänen tunnuksilla kun ei jaksa tai halua itse.
En usko, että olisi rikos yhtään enempää, kun joku harrastaa seksiä jonkun kanssa yhteisymmärryksessä.
Juu harva varmaan sanoo tuossa vaiheessa en mä viitsi kun on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Tavallisella valtakirjalla selviää pitkälle, eikä varsinaista holhouksenalaisuutta tarvitse käytännössä muut kuin muistisairaat ja mielisairaat, eikä se tule yllättäen toisin kuin mihin asioidenhoitovaltuutusta yleisimmin tarvittaisiin. Nyt on vaan jokin valtiontahon ennakoi-uhka-kampanja käynnissä ikään kuin koko ikääntyvä väestö olisi äkkiarvaamatta pöhelöitymässä boomereiksi.
Itse asiassa se edunvalvontavaltuutus kannattaa jokaisen tehdä. Silloin joku itsestä luotettu henkilö hoitaa asioita, kun siihen ei itse pysty, kuten vaikka pahaan onnettomuuteen jouduttua.
Edunvalvontavaltuutuksella voidaan myöntää kaikista suurin valta. Voi antaa oikeuden ostaa, myydä ja sijoittaa omaisuutta ilman, että siitä tarvitsee saada lupa joka kerta digi- ja viestintävirastolta. Ja kaikkeenhan se ei niitä lupia myönnä. Sen saa voimaan, kun lääkäri kirjoittaa todistuksen, ettei ole kykenevä hoitamaan asioitaan. Ei sitä ihan hetkessä voimaan saa, digi- ja viestintävirasto sen käsittelee, mutta on silti huomattavasti nopeampi kuin edunvalvojan määrääminen.
Kevein versio on valtakirjat ja tilinkäyttöoikeus, jos pää toimii ja pystyy itse vielä päättämään asioistaan. Omat tunnukset laskuja hoitavalle omaiselle pankkitiliä varten - niitä ei kuulu käyttää vanhuksen tunnuksillä, se on tiliehdoissakin kiellettyä. Mutta jossain vaiheessa ne eivät enää välttämättä riitä. Pankkiasioiden hoitamiseen tarvitsee joka asiaan eritellyn valtakirjan, niitä ei voi hoitaa millään yleisvaltakirjalla. Sanoisin, että se valtuutus on hyvä olla olemassa jossain piirongin pohjalla sitä päivää varten, ettei asioiden hoito enää onnistukaan tuolla keveämmällä menetelmällä. Sehän pitää tehdä hyvissä ajoin, että on vielä järki tallella. Muistisairauden iskiessä voi käydä niin, ettei sitä valtuutusta hyväksytäkään, kun voidaan epäillä, ettei muistisairas ole ollut enää tarpeeksi tietoinen paperista.
Ylivoimaisesti hitaimmin voimaan saatava on edunvalvonnan määrääminen, joka tehdään lopullisesti oikeudessa. Siihenkin tarvitaan samainen lääkärintodistus kuin edunvalvontavaltuutukseen.
Kyllä niin pankit kuin verottajakin on ihan hyvin tienneet, mikä on edunvalvoja. Molemmille on toimitettu paperit edunvalvojana toimimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvojana oleminen on valtavan työlästä. Jokainen ostos ym pitää korjata ja ilmoittaa.
Edunvalvontavaltuutettu ei joudu olemaan niin tarkka. Luulen, että siinä tehdään alkutili ja lopputili. En ole varma.
Ei tarvitse edunvalvojan joka ostosta kirjata. Kun kaikki mahdollinen on suoramaksuna pankkitililtä, siinä tulee kirjaukset ihan itsestään. Tiliotteisiin vaan numerot, mihin kohtaan mikäkin kirjataan ja lasketaan yhteen. Parin tunnin homma kerran vuodessa.
Edunvalvontavaltuutetulla taitaa haastavin vaihe olla se lopputilin teko muille perillisille.
Riippuu kokonaan siitä, millainen edunvalvonta valtuutus on tehty.
Samalla tavalla ne vakituiset maksut menee silloinkin hoidettavan tililtä, sekä ne muut summat, joihin hoidettava rahaa tarvitsee.
Kun säilyttää kaikki kuitit ostoksista, jotka hoidettavalle on tehty, ei ole mitään selvitettävää muille perijöille, perikirjoituksista.
Jo kuiteista näkee ja voi päätellä, ovatko ne sellaisia asioita, joita juuri hoidettava on tarvinnut.
Kannattaa muistaa että tuohon valtuutettuna olemiseen kuuluu muutkin asiat kuin pankkiasiat.
Hoitopäätökset ja kaikki se, mitä siinä edunvalvonta valtakirjassa on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Digi- ja väestötietovirastossa. Aloin äitini edunvalvojaksi. Hakemuksen jätöstä päätökseen kesti 9kk!
Äitisi ei ollut siis tehnyt edunvalvontavaltuutusta. Siksi kesti niin kauan että DVV: n päätös tuli ja edunvalvojana joudut nyt huomattavasti byrokraattisemmin hoitamaan hänen asioitaan, kuin jos olisi valtuuttanut itse sinut.
Nämä kaksi asiaa sekoitetaan jatkuvasti.
Jos on edunvalvontavaltuutus tehtynä, asia on paljon yksinkertaisempi.
Harmillisen samankaltaiset nämä termit, edunvalvontavaltuutettu ja edunvalvoja. Ensimmäisen voi määrätä jokainen itse, toisen määrää DVV ja joutuu mm. tekemään kirjanpidon vuosittain, mitä valtuutetun ei tarvitse tehdä.
Kyllä DVV ottaa huomioon edunvalvottavan oman mielipiteen. Hän voi ilmoittaa, kenet haluaisi ja useinmiten sen saakin, jos henkilö on vain suostuvainen ja hänet katsotaan hommaan sopivaksi (kuten vaikka täysjärkinen puoliso tai lapsi tai vaikka täysi-ikäinen lapsenlapsi tai muu sukulainen). Muistisairaan anopin vaihtoehdot oli joko poika tai sitten vanhin pojan poika, hän ei muita huoli asioitaan hoitamaan. Ehdottomasti ei mitään virka-edunvalvojaa. Tämän kotihoidon edustaja kirjasi papereihin, kun täytti hänen puolestaan tarvittavaa paperia.
Vierailija kirjoitti:
Monet kuvittelevat että puoliso tai lapset saavat hoitaa läheisen pankkiasioita ja niin käytännössä monet tekevätkin vuosikausia. Ei meilläkään äitini osannut käyttää tietokonetta ja maksoin hänen puolestaan laskut ja siirtelin rahoja tililtä toiselle, ilman mitään valtuutusta. Mutta kun muistisairaus eteni ja joutui hoivakotiin, nyt vaadittiin virallinen edunvalvoja ja kun ei hän ollut mitään valtuutusta tehnyt, nyt menee kaikki vaikeimman kautta. Tehkää ne valtuutukset ajoissa, niin läheiset säästyvät monelta vaivalta.
Ja valitkaa valtuutetuksi 110% luotettava henkilö. Jos on vähääkään epäilyä valtuutetun talouden pidosta, tai hänellä maksuvaikeuksia, älkää ottako häntä. Vaikka olisi oma lapsi.
Älkää sekoittako edunvalvontavaltuutettua ja edunvalvojaa.
Ensimmäinen on kevyempi.
Meillä kävi niin, että tehtiin mieheni ja anopin kanssa käsin kirjoitettu edunvalvontavaltuutus sopimus, ja olin ainoana todistajana. Siis miniä, eikä omat lapset kelpaa todistajaksi.
Tehtiin jo 10 vuotta, ennenkuin sai aivoverenvuodon ja halvaantui.
Ei mennyt läpi ,koska lähisukulainen ei voi olla todistamassa. Kannattaa tehdä vaikka pankissa.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvojana oleminen on valtavan työlästä. Jokainen ostos ym pitää korjata ja ilmoittaa.
Edunvalvontavaltuutettu ei joudu olemaan niin tarkka. Luulen, että siinä tehdään alkutili ja lopputili. En ole varma.
Edunvalvontavaltakirjassa voi määritellä mm mitä pitää raportoida. Se kannattaa teettää asiantuntevalla lakimiehellä eikä käyttää esim. nettipohjaa, ellei oikeasti tiedä mitä on tekemässä
Vierailija kirjoitti:
Älkää sekoittako edunvalvojaa ja edunvalvontavaltuutettua.
Lääkäri sekoitti ja kieltäytyi vahvistamasta edunvalvontavaltuutusta. Valtuutus oli aikanaan tehty asianmukaisesti lakitoimiston kanssa. Lääkäri sanoi, ettei voi vahvistaa valtuutusta, koska äitini ei ymmärtänyt enää mitä koko valtuutus tarkoittaa. Silloinhan se olisi juuri pitänyt vahvistaa...Kun törmää törppöihin lääkäreihin, asioista tulee todella monimutkaisia.
Olen ihan itse, työpaikalla ja pyysin työkaverit todistajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontavaltuutetulla taitaa haastavin vaihe olla se lopputilin teko muille perillisille.
Edunvalvontavaltuutuksen tekijä voi itse määrätä, että valtuutetun ei tarvitse tehdä kirjanpitoa eikä loppuselvitystä perillisille. Se kirjataan valtuutukseen.
Meillä on myös tilanne, missä muistisairauden edetessä henkilö ei suostunut valtuutusta tekemään. Nyt lähes vuosi meni, kun DVV vitkasteli ja lopulta ja käräjäoikeuden päätöksellä saatiin hänelle määrättyä virallinen edunvalvoja, mikä on paljon hankalampi ja kalliimpikin juttu kuin jos joku läheisistä olisi ollut valtuutettuna.
Läheisen voi määrätä edunvalvojaksi myös käräjäoikeus. Se tosin edellyttää sitä, että kaikki läheiset ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että hyväksyvät edunvalvojaksi hänet, joka siihen hommaan suostuu. Siinä ilmoituslomakkeessakin kysytään ehdotusta edunvalvojaksi ja siihen voi hyvin kirjoittaa "NN, joka on tähän saakka huolehtinut hänen raha-asioistaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sekoittako edunvalvojaa ja edunvalvontavaltuutettua.
Lääkäri sekoitti ja kieltäytyi vahvistamasta edunvalvontavaltuutusta. Valtuutus oli aikanaan tehty asianmukaisesti lakitoimiston kanssa. Lääkäri sanoi, ettei voi vahvistaa valtuutusta, koska äitini ei ymmärtänyt enää mitä koko valtuutus tarkoittaa. Silloinhan se olisi juuri pitänyt vahvistaa...Kun törmää törppöihin lääkäreihin, asioista tulee todella monimutkaisia.
Eihän lääkäri mitään vahvista vaan kirjoittaa lausunnon siitä, onko potilas oikeustoimikelpoinen. Lääkäri tekee vain diagnoosin. Jos lainaus on totta, lääkäri on tehnyt niin vakavan virheen, että on kantelun paikka, ja toisen lääkärin lausunto.
... Lisää: äitini on nyt muistisairauden loppuvaiheessa. Suostui ajoissa kaikkiin valtakirjoihin, mitä nyt on tarvittu. Keveämpää kuin edunvalvontavaltuutus, joka sekin on valmiiksi kirjoitettu.
Muistiliiton sivuilta löytyy hyvät ohjeet.