Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hyviä neuvoja kaivataan..!

18.08.2008 |

Olen päässyt 4-vuotiaani tiukkaan tenttiin ja en tiedä miten läpäisen reputtamatta! Meillä on ihana uusioperhe mieheni kanssa (hänellä ei omia lapsia) ja odotamme nyt perheenlisäystä. Poikani on hirmu ylpeä kun tulee isoveljeksi ja on ottanut asian ainakin vielä todella hyvin. Hän ei ole biologisen isänsä kanssa missään tekemisissä koska olen jäänyt pojan kanssa aikoinaan kahden jo 7 kuulla raskautta. Hän on lisäksi täyspäiväinen alkoholisti joten emme ole hänestä jutelleet jollei poika itse jotain ole kysynyt. Neuvolan ohjeiden mukaisesti olemme nyt jo ryhtyneet viljelemään sanaa isä ja isi meidän perheessä koska olen jo viimeisellä kolmanneksella ja miehestä tulee nyt verisitein isä. Hän on sitä todella ollut jo aiemminkin pojalleni mistä olen saanut rinta ylpeydestä kaarella seurata. Mutta nyt kun poikakin on jo muutamana iltana huutanut "hyvää yötä isi!" niin yhtäkkiä hän on ruvennut kysymään että kun hänellä on myös se toinen isä...?? Ja miksi se ei tule katsomaan häntä? Kuinka paljon uskallan puhua nyt asiasta kun meidän perheessä muutenkin isot muutokset käynnissä? Mies on esim. sanonut pojalle että kun äiti imettää vauvaa ja sillä ei ole aikaa meille miehille niin mennään me kaksistaan jonnekkin ja tehdään jotain kivaa. Poika ihan innoissaan ja sitten päättää äkkiä että ei kai sauli isi suutu kun mä tuun sun kanssa? Mistä se sen miehen nyt on päähän saanut kun ei ole edes nähnyt!?!Emme siis ole pelkästään tuputtaneet isiä pojalle vaan on hän itsekkin sitä silloin tällöin jo viljellyt jutuissaan ja on jopa mustasukkainen jos mieheni leikittää esim. sukulaislapsia. Miten paljon voin kertoa 4 vuotiaalle ja miten olen sekoittamatta pientä miestä kun muutenkin edessä isot muutokset?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
18.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

pääsee pitkälle. Pahiten sekoitat pojan pään jos hän aistii että salailet ja peittelet jotain häneen liittyvää tai että jokin puheenaihe on kielletty.



Musta on ihan loogista että kun "isi"-nimitys on nyt tullut teidän perheessä ajankohtaiseksi (päättelen, että poika ei ole kutsunut miestäsi "isäksi" aiemmin?) niin se myös aktualisoi pojan ajatukset siitä, että tämä rakas mies on "isi", mutta hänellä on jossain joku toinenkin isi. Ja kun pienet ovat uteliaita ja tilanne aikuisellekin hämmentävä, niin totta kai siitä kysellään.



Tästä voit ihan hyvin puhua myös neuvolassa ja kysellä sieltä, heillä on varmasti ollut vastaavia tilanteita ennenkin edessä.



Jos olisin sinä niin vastaisin pojan kyselyihin ihan rehellisesti ja kertoisin mitä tiedän. Lisäksi korostaisin, että Sauli isi ei todellakaan suutu siitä jos poika on läheinen miehesi kanssa ja tekee tämän kanssa kivoja asioita. Kysymykseen "miksi se ei tule katsomaan minua" voi myös vastata rehellisesti, mutta harkiten, niin ettei pojalle tule sellainen olo että on jotenkin hänen syynsä ettei Sauli isi halua häntä nähdä. Kyllä lapset ymmärtävät raskaita ja vaikeitakin asioita, jos ne selittää tarpeeksi selkeästi ja yksinkertaisesti. Sinun tehtäväsi vanhempana on ensisijaisesti varmistaa, että lapsellasi on turvallinen olo, ja turvallinen olo syntyy rehellisyydestä ja siitä, että kerrot asioista avoimesti ja että pojalla on sellainen tunne, että hänellä on lupa kysellä ja pohdiskella asioita, myös niitä vaikeita ja hankalia ja monimutkaisia asioita.



Tällä en nyt tarkoita mitään rappiokuvausta lapsen isän alkoholismista tai "ei se vaan välitä meistä" -tyyppistä puhetta, vaan lapsen kehitysvaiheen mukaista selitystä siitä, mistä johtuu, että Sauli isillä ja äidillä ei ole ollut mitään kontaktia tosi pitkään aikaan, ja jos sinusta on turvallista tällainen lupaus tehdä niin voit myös sanoa, että sitten kun poika on riittävän iso ymmärtääkseen Sauli isin tilannetta, voitte ottaa yhteyttä Sauliin jos hän haluaa.



Miehesi ja poika voisivat myös ihan keskustella siitä, haluaako poika kutsua häntä isiksi ja onko se miehellesi (ja sinulle) ok. Ja siitä, että miehesi olemassaolo lapsen elämässä ei ole millään tavalla Sauli isiltä pois. Ja myös niistä (biologisista) eroista, joita pojan ja tulevan vauvan välillä on isyyden suhteen.



Minusta kuulostaa, että poikasi tajuaa, että miehesi on jotenkin erillä lailla isi tulevalle lapselle, ja että Sauli isi on hänelle isi samalla lailla kuin miehesi vauvalle, ja ihmettelee, mitä tämä kaikki merkitsee (ja miksi Sauli ei ole läsnä hänen elämässään niin kuin miehesi on vauvan elämässä). Se voi olla hänelle se kaikkein suurin asia tässä elämänmuutoksessa, vauva itse voi olla jopa sivuseikka sen rinnalla. Siksi olisi tärkeää puhua tästäkin aiheesta rohkeasti ja rehellisesti eikä ainakaan pelätä, että lapsi jotenkin menee siitä enemmän sekaisin. Lapset ovat siitä ihania, että ne puhuvat juuri niistä asioista jotka heitä sillä hetkellä askarruttavat, ja tämä on nyt sellainen asia. Puhumalla ne selviävät, taas aina hetkeksi, ja sitten aktualisoituvat eri tavoin jossain eri vaiheessa elämää.



Mutta kuten sanottu, rehellisyydellä ja avoimuudella pääsee pitkälle, ja ennen pitkää poikasi haluaa ihan taatusti tavata myös biologisen isänsä, sitten kun on siihen valmis.



Onnea pyrintöihin ja suuriin muutoksiin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla