Kehtaatko sanoa yksinäiselle ystävällesi, että haluat olla rauhassa tai et jaksa nähdä kauaa?

Olen siis todella introverttiluonne ja lapsuuden ystäväni on myös introvertti.

Ystäväni on ollut vapaaehtoisesti työttömänä vuoden verran, koska kuormittui liikaa töistä ja se on hänen valinta, en kyseenalaista sitä.

Ystäväni on tästä johtuen paljon terveempi, mutta haittapuolena on ollut liiallinen yksinäisyys, kun asuu korvessa ilman oikein sen kummempaa virikettä, kun on sos. tilanteiden pelkoa ja siitä johtuvaa, ettei oikein tekisi yksin mitään.

Ollaan siis hyviä ystäviä. Ystävä on ehdottanut nyt paljon useammin näkemistä ja lataa suuret odotukset näkemiseen, ehdottaa usein näkemistä, paljon useammin kuin ennen.

Hän haluisi heti aamusta, kun herään, tulla meille ja voisi viihtyä vaikka klo 20 asti kanssani.

Tämä on OK, meillä on siis tosi kivaa yhdessä, mutta tällaisia päiviä jaksan ehkä yhden kuussa. Nyt ystäväni on ehdottanut jotenkin todella paljon näkemistä, ja ymmärtää, jos sanon, etten jaksa. Kuitenkin seuraavassa lauseessa kysyy, että milloin tämä nyt sitten sopisi, että nähdään, sopiiko jo tällä viikolla.

Siis olisi kiva nähdä välillä ystävää silleen max. 2-3h kerrallaan. Mutta hän olettaa ja haluaa, että varaan hänelle koko päivän. En kehtaa sanoa, että mulle riittäisi välillä lyhyempikin näkeminen.

Miten ottaisit tällaisen puheeksi loukkaamatta ketään, mutta että saat asiat kuitenkin suoraan sanottua.

Tiedän jo, että kuulostan varmaan vähän lampaalta.