Suomi lapset ja ruma pukeutuminen

Saahan taalta USA:sta sukkahousuja vaikka mista. Ei meilla tultaisi ilman niita toimeen kun talvikausi on kuitenkin melkoisen pitka. Mina olen ostanut niita Targetista, Gapista, Children' s Place' sta, jne jne. Eli kaupoista joita on ympari maata.

Hyvä juttu että sukkahousuja löytyy. Taisin itse olla liian ajoissa asialla, kun ei ollut vielä niin kylmä. Itse vaan puen vauvan aina lämpimästi, vaikka en vauvaa ns.paistakaan. Kysyin sukkahousuja Babies ' r' us liikkeestä ja Gymborelta. Pyörittelivät vaan silmiään ja katsoivat minua kuin tyhmää eli taisivat olla uusia myyjiä tai muuten vaan taitamattomia, kun eivät osanneet sanoa, että talvimallistossa on tulossa puuvillasukkahousuja.



Lisäisin vielä että Oskosh on Amerikassa ihan paras merkki ja tosi hyvälaatuinen!

Tämä vaatekeskustelu on kyllä mielenkiintoinen =). Onneksi jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä!

Aloin ihan miettimään omaa ystäväpiiriäni ja naapurustoani Suomessa ja täytyy kyllä myöntää että kauneimmin ja siisteimmin lapsensa pukevat ne jotka ovat olleet myös ulkomailla ja kuuluvat tavallaan samaan ylempään keskiluokkaan kuin meidän perhe.



Toin mukanani lapsille kauniita talviulkoiluasuja Jenkeistä mutta me asumme pohjois-Suomessa ja niihin oloihin eivät amerikkalaiset talviulkoiluasut tms. soveltuneet. Ison perheen äitinä olen todennut Reimatecit POHJOISEN olosuhteissa parhaiksi vaikka niistä joutuukin maksamaan liikaa. Meillä on ollut myös käytössä Lassieta, Rukkaa ja Remua mutta ne ovat olleet pettymyksiä. Toki lapsilla on sitten erikseen " kaupunkivaatteet" , ne ovat juuri olleet niitä Jenkeistä tuotuja vaatteita joilla ei lumessa ja pakkasessa pärjää eli älkää pelätkö, että meidän lapsemme tulevat teitä vastaan reimateceissä tai muissa suomalaisissa haalareissa kaupungilla ja kaupoissa. Mutta KUOMIA ei meidän taloon tule! Siinä menee jokin raja =D.



Mutta se onkin ollut mielenkiintoista että meidän keski-Eurooppalaiset ystäväperheet ovat olleet aivan ihastuksissaan suomalaisiin lastenvaatteisiin täällä käydessään. Onkohan kuitenkin niin, että mihin silmä tottuu se ei näytä mitenkään erityisen hohdokkaalta vaan asia on vaatteidenkin suhteen niin, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella?



Meidän ensimmäiseltä komennukselta Kiinasta ei kyllä jäänyt käteen pukeutumisen suhteen paljon muuta kuin edullisia vientivaatteita (oshkosh, timberland ym) sillä paikallisista ei voinut mallia ottaa. Kiinalaiset pukevat lapsensa todella kamaliin vaatteisiin. Löytyi mitä kummallisimpia väri- ja meteriaaliyhdistelmiä, rusettia, nappia, kukkakoristetta ja kummallisia painatuksia (osa painatuksista ja teksteistä on englanniksi ja osasta ei saa mitään selvää sillä niihin on vain lätkitty kirjaimia peräkkäin). Talvella lapset puetaan kolme numeroa liian suuriin talvitakkeihin, käsineitä pitää harva ja pipokin jo sellainen kamala kirjava viritys päälaella. Jos jonnekin haluatte mennä seuraamaan kamalaa pukeutumista niin tervemenoa Kiinaan!



Nyt osastokierrokselle laskemaan ja kääntämään mummot!

Tässä olen nyt kaksi viikkoa suomessa asuessa lapselleni vaatetta katsellut ja tulos on se että tilanteen mukaan puetaan. Lapset tykkäävät ulkona ollessa möyriä ja tutkia kaikkea niin silloin on ehdottomia haalarit. Niitä ei paljon ulkomailla ole näkynyt koska ei ne lapset missään ulkona ole jos ilma on muuta kun aurinkoa. Reima on mainostanut telkkarissa tosi kivannäköisiä ja värisiä ulkoiluasuja joita voi myös tumblerissa kuivattaa. Muuhun kun ulkoiluun löytyy omat vaatteet, niinkuin meillä aikuisillakin.



Monasti tahtoo tulla lahjana ja tuliaisena vaatetta sukulaisilta joten aina ei voi värisävyä valita mutta tärkeintä on että lapsella on hyvä olla ja lämmin sekä tarvittaessa saa kurastua. En saa kauheeta kohtausta siitä jos ei nyt ole värisävy kohdillaan. Suomessa on sen verran lyhyt lämmin ja kuiva kausi että käytännöllisyys on vaatteissa tärkeä. Meillä ainakin saa lapsi valita onko prinsessan kuva vai ei, jos vain vaate muuten on käyttökelpoinen ja hyvälaatuinen.

Olen kyllä havainnut Saksassa asuvana, että lapset puetaan kokonaisuudessaan ehkä " kauniimmin" täällä kuin Suomessa. Toisaalta olen toisinaan havainnut, että Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa kyllä panostetaan lasten pukeutumiseen, mutta se saattaa olla sitten jonkinlaista juppeilua eli hienot merkit on yhtä kuin kauniit vaatteet.



Täällä Saksassa esim. hyvä ystäväni pukee lapsensa omasta mielestäni tosi kauniisti ja tyylikkäästi (vähän sellaista Jackpot-tyyliä) ja hän ostaa lähes yksinomaan kaikki vaatteet kirppareilta. Pointtina on silloin hyvä silmä löytää ja kyky yhdistellä.



Mutta mielestäni näihin pukeutumiseroihin vaikuttaa paljolti paitsi suomalainen ilmasto, niin erityisesti tietynlaisen materiaalisen kulttuurin lyhyys. Monilla on vielä sukulaisia, jotka kertovat juttuja suuressa puutteessa eläneistä ihmisistä menneltä ajoilta (toki heitä on nykyäänkin). Ehkä se kuitenkin johtaa siihen, että jotkut tosiaankin tuntevat suorastaan huonoa omatuntoa pukiessaan lapsensa kauniisti ja toiset taas reagoivat siihen pistämällä överiksi.



Kaikki me varmaan katsomme tätä omasta näkökulmastamme ja taustastamme käsin. Itse haluan täällä Saksassa pukea lapseni kauniisti jo senkin vuoksi, ettemme erotu " pruhjuisina suomalaisina" . Suomessa taas on ihan hauskaakin keskittyä käytännöllisiin puoliin ja antaa lasten haalareissaan, kypäräpipoissaan ja Kuomissaan sukeltaa lumeen.

Mutta toki ymmärrän sen pointin, ettei haalarien tarvi olla rumat ollakseen käytännölliset ja kauniimpiakin hyviä kenkiä löytyy kuin Kuomat. (Muuten: kyllä ainakin meidän Kindergartenissa puetaan lapset kurahousuihin ja muihin varustuksiin tarpeen mukaan.)



Itse ainakin yritän löytää tasapainoa sille, että lapsi oppisi vähän katsomaan näin pitkässä juoksussa (aikuisikään mennessä ehkä), minkälaiset vaatteet sopivat yhteen ja ovat mihinkin tilaisuuteen sopivat, mutta eivät kuitenkaan pitäisi kyseistä asiaa tärkeänä asiana esimerkiksi ystäviä valitessaan. Voin lähes pahoin, kun kuulen jo lasten puhuvan vaatteista merkkikäsittein. Omilla lapsillani on esimerkiksi GAP:n, Benettonin tai Jackpotin vaatteita, mutta heillä itsellään ei ole hajuakaan kyseisistä merkeistä ja toivon, että näin on vielä pitkään.

Kyllä lapsille on tässä maailmassa tarjollaa vaatteita joka makuun.



Lapsi on kuitenkin lapsi. Lapselle sopivia tulee myös vaatteiden olla.



Itse kyllä pidän kauniista ja muodikkaista vaatteista kaiken ikäisillä ihmisillä. Tuo asia ei vain kuitenkaan ole elämäni tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla sijalla. On niitä elämän vähäpätöisimpiä asioita nimittäin se millaisissa vaatteissa hurinalla kasvava lapseni muutaman kuukauden kerrallaan viettää...pääasia on, että lapsi on iloinen ja onnellinen, saa touhuta touhujaan ulkona ja sisällä vapaasti, eivätkä vaatteet vie kohtuutonta osaa perheemme budjetista.



Annetaan nyt ihmisten olla sellaisia kuin ovat, myös lasten. Tärkeintä on kuitenkin elää!

Seuraavia huomioita olen tehnyt lastentarvikkeista Suomi vrs. USA. Lastenvaatteet ja-tarvikkeet ovat paljon kalliimpia Suomessa, ja valikoimaa taalla Jenkeissa on valtavasti Suomeen verrattuna. Suomalaisilta kirppareiltakin on usein vaikea loytaa hyvia lastenvaatteita, taalla Jenkeissa ostan melkein kaikki lastentarvikkeet merkkivaatteista lahtien pilkkahinnalla kaytettyna. En voisi kuvitellaakaan nain tekevani Suomessa. Ja jos vertaa suomalaisia ja amerikkalaisia palkkoja, ihan selvasti taalla Jenkeissa ihmisilla on enemman ostovoimaa. Tavaraa, vaatetta, kaikkea materiaa on paljon. Ja Suomessa vaatteet todellakin ovat kaytannollisia, ilmaston tarpeisiin rakennettuja.



Mua ei hairitse se miten suomalaiset lapset (saatikka suomalaiset) pukeutuvat. Olen kylla havannoinut saman minka moni meista ulkosuomalaisista eli aina ei lapset ole niin viimeisen paalle laitettuja kukertavissa vaatteissaan ja talvitamineissaan, mutta olen ajatellut etta jokainen laittakoon rahansa siihen minka tarkeaksi kokee. En varmasti itsekaan pystyisi merkkivaatteisiin lapsiani pukemaan jos asuisin Suomessa (jos en loytaisi halpaa second handina ) Niin kauan kun lapsi nayttaa suht' siistilta, hyvinhoidetulta, ja tyytyvaisen oloiselta , lapsia on minusta ilo katsella. Ulkoisesta kuoresta ja vaatteista tulee ihan toisarvoinen seikka.Surulliselta tuntuu nahda niita lapsia, joilla on kaikkea (merikkivaatteet, viimeisimmat lelut jne.), mutta joiden vanhemmilla ei ole aikaa.



Ma muuten kiinnitan huomioni Suomessa aina reippaisiin punaposkisiin lapsiin. Ymparivuotinen ulkoilu tekee lapsista tosi terveen nakoisia. Meillapain lapsia ei talvella juuri ulkona nay...

En ole lukenut koko ketjua tyokiireiden takia, mutta asiaan hieman liittyen:



viime viikolla yksi aamu toihin mennessa (mieheni kyydilla paasen aamulla toihin) tokaisin siina ohimennen kun nain yhden aidin kahden pienen lapsen kanssa rankkasateessa tarpoessa eteenpain hienot hameet ja pikkukengat ja sukkikset jalassa, etta harmi ettei taalta saa kunnon sadevaatteita.



taytyypa ostaa suomen reissulta sitten kunnon sadetakki ja housut ja kurahanskat kunhan poitsu tulee siihen ikaan, etta puistossa leikitaan.



siihen mieheni naurahtaen sanoi, etta tarkoitatko sellaista " all in one" suit that all the Finnish kids have :-)



siita tuli vaan tama keskustelu mieleen!!! han ei ole aikaisemmin koskaan mitaan asiasta maininnut ,mutta nyt kun tuli puheeksi niin han sanoi, etta oli suomessa asuneen vuoden aikana kiinnittanyt huomitota, etta kaikilla oli sellaiset hassut haalarit....



siihen sitten sanoin, etta saatanpa ostaakkin valikausihaalarin suomesta jotta saa rauhassa sitten ulkona moyria ja leikkia pekaamatta latakoita ja kuraa yms.



muuten kylla varmaan pukeudutaan sitten " kivoihin" vaatteisiin, mutta kylla minusta ne on ihahan kaytannollisia (sadeasut ja haalarit) varsinkin sitten talvella suomen reissuilla - ettei mene lunta selkaan yms.

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Enkä ymmärrä monien aggressiivisia vastauksia. Käytännöllisyys on toki yksi ulottuvuus, mutta vain yksi. Asun Keski-Euroopassa ja minusta käytännöllisyys ja kauneus voivat kyllä kulkea käsi kädessä. Suomalaislapset erottuvat usein joukosta haalareissaan eikä välttämättä edukseen. Ei joka säällä tarvitse topata päästä varpaisiin, duffelitakki ja housu tkyllä usein riittävät. Ja pesukoneethan on keksitty - suomalaislapset puetaan usein niin kuin eläisimme vielä agraariajassa ja nyrkkipyykin ajassa. En oikein käsitä, miksi kaunista pukemista - lasten ja aikuisten - pitää aina nin kamalasti moittia! Fakta kai on etteivät suomalaiset ole tyylikkyydestään tunnettuja. Ilmastosyyt ymmärrän, mutta eivät ne kaikkea selitä.

Minusta on täysin ok, jos äiti tai isä haluaa pukea lapsensa kauniisti ja muihinkin vaatteisiin kuin esim. ulkohaalareihin.



Sen sijaan minusta on täysin väärin, että niitä vanhempia, jota eivät näin tee, arvostellaan kovin sanoin.



Miksi näin?

Lasten vaatetuksen lähtökohta on, että lapsella on mukava olo, ei liian kylmä, ei liian kuuma ja että vaate on sopivan kokoinen. Vaate ei myöskään saa olla liian likainen ja rikkinäinen.

Mikäli nämä kriteerit eivät täyty, voidaan minusta lapsen vaatettajaa moittia.



Lisäarvoa lapsen vaatetukselle tuo, mikäli lapsen vaatteet ovat kauniita, ehkä muodikkaitakin ja yhteen sopivia.



Mutta tämä on vain *lisäarvo*, johon kaikki eivät pyri. Ja sen puuttumisesta ei mielestäni saa missään nimessä arvostella. Sitä voi ehkä ihmetellä hiljaa mielessään tai jopa mainita varovasti jollekin, mutta ei osoita kovinkaan suurta järjenkäyttöä repostella asiasta kovinkaan julkisesti.



Yhteiskuntaamme tuntuu tulevan yhä enemmän asioita, joiden puuttuminen katsotaan jotenkin vääräksi. Annan esimerkin, joka on kaukaa haettu, mutta mielestäni kuitenkin valaiseva; Silikonirinnat.

30 vuotta ja kauemmin sitten ei kenelläkään ollut silikonirintoja. Jos katsoo vaikka jotain vanhoja elokuvia niin huomaa, että näyttelijättärien decoltee on ihan eri luokkaa kuin nykyään elokuvissa. Nyt " kaikilla" länsimaisilla näyttelijättärillä on silikonirinnat, rasvaimut, face-liftit yms. Enemmän ihmetyttää blondi, jolla on pieni rintamus kuin litran tekotissit omaava kaunokainen.



Esimerkin ydin on siinä, että meidän pitäisi ymmärtää, että mikä on todella tärkeätä ja että mihin kannattaa tässä elämässä panostaa. Lapsen vaatetuksessa on tärkeitä asioita nuo edellä mainitsemani asiat. Jos joku haluaa hakea lisäarvoa pukemalla lapsensa kauniisti, niin hieno juttu, good for her, mutta emme me voi lähteä arvostelemaan sellaista, joka näin ei tee.



Eli annetaan ihmisten pukea lapsensa miten haluavat, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät ja puetaan me itse samoin ja jos haluttaa, niin hankitaan sitä lisäarvoa yhteensopivilla, kauniilla vaatteilla ja mietityillä pukukokonaisuuksilla! Mutta ei haukuta niitä, jotka näin ei tee.

Kaunis pukeutuminen ei ole mikään " lisäarvo" näinä päivinä, ehkä se oli 30 vuotta sitten, vaikea sanoa kun itse silloin vasta synnyin. Mutta kyllä 30 vuotta sitten lapsillakin oli muodikkaat leveälahkeiset sammarit, vyö ja ihonmyötäinen, SILLOIN MUODIKAS, Marimekon pallo paita. Meillä kaikilla on valokuvia todisteena että 70-luvulla vasta muodikkaita oltiinkin.



Ne lapset vaan kasvaa niin äkkiä, että yhtäkkiä se lapsi kulkee samantyyppisesti pukeutuneena teininä ja sitten aikuisena. Kyllä on ihmettelemistä miksi ei saa esim kesäduunia tai duunia, kun pukeutumiseen ei kiinnitetä huomiota, " kunhan on vain mukavat" vaatteet eikä niissä ole reikiä. Sama usein päätee hiusmalliin, silmälaseihin ja kenkiin...



Tyylitaju kasvaa lapselle ihan samanlailla kuin käytöstavat, vanhempien opastuksen avulla. Sitä voi kukin ohjata lapsen luonteen suuntaa ja tietysti vanhempien arvojen mukaisesti (sitä ei oikein voi välttää).



Meillä on hippiä, punkkiä, liituraitaa, goottia, etnistä, burberryä ja vaikka kuinka monta muuta tyylisuuntausta mistä valita omien arvojen, mieliajan, päivän, fiiliksen mukaan, luulisi, että lapsetkin sitten osaavat valita vuosien myötä, kunhan ovat alusta asti oppineet pukeutumaan tilanteen mukaan ja kiinnittämään huomiota siihen minkä näköisenä siitä ovesta ulos juostaan.

En ole samaa mieltä kanssasi. Ehkäpä tarvitsisimme jotain konkreettisia esimerkkejä selvittääksemme, mistä on kyse.



Jos ymmärsin oikein, ajatuskulkusi menee jotenkin niin, että kun lapsi on pienestä pitäen puettu " rumiin" vaatteisiin, hän on lähtökohtaisesti huonossa asemassa ulkonäkönsä takia esim. kesätyöpaikkaa hakiessa. Tämä siksi, että nuorelle ei ole kehittynyt tyylitajua ja hän pukeutuu " rumasti" .



Tämä on minusta ihan puppua. Osa nuorista innostuu pukeutumisesta, osa ei. Valtaosa suomalaisista nuorista pukeutuu ns. tavallisesti. Joukosta poikkevia on, mutta nämä eivät kokemukseni mukaan edusta " rumia pukeutujia" vaan lähinnä jonkun aatesuunnan mukaan pukeutuvia (kuten mainitsemasi gootit). Siis nuoria, jota pukeutuminen oikein erityisesti kiinnostaa.



Oikeastaan kaipaisin sitä, että mitä rumasti pukeutuminen nuorilla sitten mielestäsi on. On helppo heittää täältä näppiksen takaa, että pieni lapsi on rumasti puettu, kun päällä on " univormumainen haalari" ja " kauhea collegepuku muumikuvioilla" . Entä nuoret, mitä se heillä on?



Kokemukseni mukaan (minulla on useita lapsia ja lisäksi opetan nuoria) lapset eivät kasvaessaan juurikaan " jämähdä" lapsuusaikansa vaatteisiin. Alaluokilla ei enää haluta haalaria, yläkoulussa ei laiteta toppahousuja tai kuomakenkiä.



Haetko takaa jotain sellaista, että kun vanhemmat ovat laittaneet lapsilleen karmeita väriyhdistelmiä, niin nuoreksi vartuttuaankaan ei lapsi kykene löytämään yhteensopivia vaatteita? Minusta nuoret, jotka pukeutuvat jotenkin huomiotaherättävästi tekevät sen lähinnä tarkoituksella, ei siksi, että heidän tyylitajunsa olisi kateissa. Ne, jotka on puettu " lisäarvotta" lapsena pukeutuvat enempi mitäänsanomattomasti. Työpaikkahaastattelussa en usko, että ainakaan mitäänsanomattomuus aiheuttaa miinuspisteitä, sen sijaan (valitettavasti) liian voimakas oma tyyli voi näin tehdä.



Vanhemmilla on myös (tai pitäisi olla) iso rooli lapsen " tyylitajunkin" kehittämisessä. Vanhemmat voivat kertoa, että mikä sopii pienelle lapselle, ei välttämättä käy nuorelle. Lisäksi vanhemmat voivat painottaa, että me ihmiset olemme erilaisia ja että me myös pukeudumme eri tavalla ja että pukeutumisen suhteenkin on joitain sääntöjä. Tärkeätä on myös opettaa lapselle, mikä on oikeasti tärkeää ja mihin kannattaa voimavarojaan uhrata.

Jos henkilökohtainen mielipiteeni on että on kevytmielistä (ja tyhmää) sijoittaa varojaan ja energiaansa ylenmääräisiin vaatehankintoihin, niin miten se on kaksinaismoralistista?

Kauniissa pukeutumisessa ei ole mitään vikaa, se vain ei ole minun ykkösjuttu. On olemassa tärkeämpikin asioita joita voi lapsilleen perinnöksi antaa, enkä nyt tarkoita rahaa tai omaisuutta.

Veikkaan vahvasti, että eniten suomalaisten " haalari- yms. muotia" moittivat ovat heitä, jotka eivät koskaan ole asuneet lapsien kanssa Suomessa vuodet ympäri.

Esimerkiksi ulkomailta ostamani, sinänsä ihan paksut ja lämpimän oloiset toppatakit ovat muuttuneet kovaksi paperiksi pikkusen kovemmalla pakkasella ja talvikengät eivät kestä olojamme lainkaan. Tärkeintä siis on, että vaatteet kestävät täkäläisen sään ja että lapsi saa ne ITSE PUETTUA PÄÄLLE (vrt. Kuoma-saappaat.) Ja Suomestakin ostettaessa toiset vaatteet vaan on kätevämpiä kuin toiset. Minä esim. inhosin ennen haalareita, ja hankin pojalle toppahousut-takki yhdistelmän. Seurauksena oli se, että poika tuli talvella jatkuvasti valittamaan, miten lumihangessa peuhatessa lunta menee koko ajan takin helmasta sisään. Seuraavana vuonna hankin haalarin.

Värimaailmasta ja malleista voi toki olla montaa mieltä, mutta tuo on ainakin meillä totta, että kun saa vaatteita sieltä täältä kavereilta ja sukulaisilta, niin eihän ne aina istu yhteen. Joskus jaksaa panostaa enemmän kuin toiste.

Myönnetään, että omaan pukeutumiseen panostan enemmän. :-) Sen verran olen kuitenkin " vihreä" , että minusta on järjetöntä ostaa lapsille älyttömästi vaatteita.

Mutta tottahan se on, että ulkomailla lapset ovat usein nätimmin puettuja kuin Suomessa, mutta kyllä minua Englannissa asuessa ihmetytti sekin, että kovalla sateella tai edes tihkulla lapset eivät ulkoilleet tarhassa lainkaan, kun ei ollut kunnon vaatteita. Hyvällä säällä naapurustokin oli täynnä leikkiviä lapsia, mutta sadesäällä meidän lapset saivat rukkahousuissaan ja takeissaan etsiä ihan turhaan leikkikavereita. Ja huom! Meidän lasten kuravaatteet ja kumisaappaat ovat oikein kauniin värisiä ja sointuvat hyvin yhteen, samoin kuin kurakintaat ja pipot. ;-)

Vahan asian vieresta -



olin viime viikolla tyttoni (3v) kanssa vaateostoksilla (vahan taydentamassa syysvaatevarastoa).

Valitsin omasta mielestani kauniita ja tyylikkaita vaatteita.

Sitten tyttareni loysi ¿sen¿ ¿ maailman ihanimman puseron!!!

Juuri sellaisen imelan vaaleanpunaisen, jossa on iso Disneyn prinsessa kuva.. Ja kylla siina aidin sydan heltyi ja pakkohan se oli ostaa.

Siita saakka tama kaunis prinsessapaita on ollut paalla koko ajan.



Muutenkin on vahan havaittavissa seuraavaa:

Prinsessan kuva ¿ supersuper cool!!

Muumi - super cool

Nalle Puh - super cool

Koira, kissa tai muu elain - cool

Kukat ¿ cool

Raidat, pallot- menettelee

Yksivarinen ¿ booring



Ai niin ¿ kaikki ylimaaraiset kimalteet ja muut ovat eddottomasti plussaa :-D

paarynamango,



tottakai sinulla saa olla omat mielipiteesi, onhan minullakin. En nyt jaksanut kelata koko viestiketjua lapi ja menna alkuperaiseen viestiisi jota kommentoin, mutta muistelen etta tartuin siihen siksi koska ensin sanoit etta on ihan ok jos joku haluaa pukea lapsensa kauniisti, ja sitten etta on tyhmaa kuluttaa rahojansa vaatteisiin. Jos tama ei varsinaisesti ole kaksinaismoralistista (myonnan etta sanavalintani oli huono), niin ristiriitaista ainakin, silla kylla lapsen kauniisti pukeminen on hieman kalliimpaa kuin ei-kauniisti pukeminen. Ja viela haluaisin sanoa sen, etta kauniisti puetulla lapsellakaan ei tarvitse olla YLENMAARIN vaatteita, ne on vain valittu siten etta sopivat helposti yhteen ja luovat natteja kokonaisuuksia.



Eras asia mihin olen myos kiinnittanyt huomiota suomalaisten lasten pukeutumisessa on se etta lapset ovat usein puettu monta kokoa liian suuriin vaatteisiin, tai sitten aivan liian pieniin vaatteisiin. Suomen sukulaisilta lahjaksi tulevat vaatteet on myos monesti sailossa vuosikausia ennenkuin lapsi kasvaa niihin sisaan...

Olen myös sitä mieltä, että suomalaislapset ovat usein rumemmin puettuja kuin muiden maiden lapset. Kuitenkin mielestäni tulisi kiinnittää erityisesti juuri huomiota asianmukaiseen tilannepukeutumiseen joka kylläkin on myös kasvatuksellinen asia.

Suomessahan on usein tapana pukea lapset arkeen ja juhlaan sekä kuralätäkköön ja kaupungille aivan samalla tavalla. Joskus myös aikuiset harrastavat tätä ja ehkä juuri heille ei lapsena ole opetettu tilannepukeutumista.

Mielestäni arkikuralätäkkömöyrimisvaatteet voivat ollakin vähän mitä sattuu mutta onhan se ihan hyvien tapojen mukaista pukeutua siististi kaupungille, kylään tai juhlaan.

Phii:

En ole samaa mieltä kanssasi. Ehkäpä tarvitsisimme jotain konkreettisia esimerkkejä selvittääksemme, mistä on kyse.

Jos ymmärsin oikein, ajatuskulkusi menee jotenkin niin, että kun lapsi on pienestä pitäen puettu " rumiin" vaatteisiin, hän on lähtökohtaisesti huonossa asemassa ulkonäkönsä takia esim. kesätyöpaikkaa hakiessa. Tämä siksi, että nuorelle ei ole kehittynyt tyylitajua ja hän pukeutuu " rumasti" .

Tämä voi olla juuri näin koska jos kukaan ei ole opettanut, että joka paikkaan ei voi mennä verkkareissa niin nuori ei ehkä ymmärrä, että tähän tilaisuuteen pitäisi pukeutua siististi.

Nimenomaan kannattaisi kasvattaa lasta katsomaan millä tavalla pukeudutaan mihinkin tilanteeseen. On jo muiden ihmisten huomioimista ja kunnioittamista, että vaikka joulupöytään tai toisten häihin tai työpaikkahaastatteluun tullaan tilanteeseen sopivalla tavalla, siististi ja ehjästi puettuna. Ei tämä todellakaan onnistu kaikilta!

Ja kyllä minä olen ollut havaitsevinani tällaisten tapojen periytymistä ...



Minustakin ´pahinta´monasti ´huonosti´puetuilla lapsilla on se, mitä jo aiemmassa viestissä mainitsin, että vaatteet eivät ole enää välttämättä ollenkaan kuosissaan, oikean kokoisia, puhtaita tai ehjiä. Ja eihän tämä haittaa kuralätäkössä tai sormivärimaalauksessa mutta julkisilla paikoilla tai vaikka toisten luona kyläillessä minusta haittaa.



Ei oikean kokoisten, näköisten ja käyttöön/tilanteeseen sopivien vaatteiden valitseminen useinkaan ole rahasta kiinni vaan ennemmin asenteesta- ei välitetä. Ja kyllä minusta tätä näkyys Suomessa ihan usein ' katukuvassa' , niin pääkaupunkiseudulla kuin maallakin ...



Itse kyllä katson ihmisen habitusta, kun haastattelen työntekijöitä. Katson ovatko pukeutuneet työtehtävän vaatimalla tavalla, joka paikkaan kun ei voi lampsia kulahtaneessa neuleessa ja verkkareissa. Ja kyllä sitä on näkynyt, että oikealla tavalla ei ole pukeuduttu ja kyllä se varmasti voi vaikuttaa työn saantiin ...

...kuin harva ja valittu :)

Olen asunut Keski-Euroopassa ja Aasiassa, ja kylläpäs suomalaiset naiset pukeutuu rumasti. Suoraa T-paitaa ja rumia farkkuja, ei koskaan kauniita, naisellisia paitoja ja hameita. Ja mitä enemmän oot pikkupaikkakunnalla, sitä enemmän näkee verkkareita ja toppasaappaita kolmikymppisillä naisilla. IIIK! Vaikka oot kuinka maatalon emäntä, saa silti pukeutua kauniistikkin. Kyllä mie Suomessa käytän hameita talvellakin,ja nyt valitsin talvitakiksi pitkän villakangastakin, kun kiiltävät toppatakit vaan tuntu niiiin halvalta. Toisaalta pitää sit olla sporttitakki lenkkeilyyn. Ja jos kulkisin suurimman osan matkoistani pyörällä kuten opiskeluaikoina, niin silloin pitää miettiä tarkemmin, ja pitkä takki plus hame on talvipakkasilla pyöräiltäessä aika hassu :)



Yks kaverini sanoi, että suomalaisen naisen tunnistaa ulkomailla: kumara ryhti, istuu juhlissa vähän syrjässä, kaulassa Kalevalakoru, tukka ponnarilla, tosi vähän jos ollenkaan meikkiä. Noh, itsekkin käytän lähinnä vaan ripsaria ja huulipunaa, mutta ihoni onkin meikittäkin kaunis. :)

Mutta Keski-Euroopassa alkoi ärsyttään se, että kaikilla on mustaa päällä. Suomessa taas ärsyttää nää iloisen värikkäät toppatakit. Siis aikuisilla.



Lasten vaatteet: Aasiassa tyttöjen vaatteet on tosi kauniita: housuissa kukkakirjontaa ja kimalletta, tosi söpöä pikkutytöillä. Juhliin puetaan kunnon rimssumekot, ja niitä Suomessakin häissä ihasteltiin, kun ostimme sieltä kauniin mekon tytölle(ja paljon halvemmalla). Muutenkin tytöt käyttää hameita enemmän muualla, täällä on ne " ihanat" collegehousut, jotka joustaa joka leikkiin. Katson itse kyllä tarkkaan, että vaatteet olis jo pienellä kauniit. Olisin ostanut mielummin haalarihousut ja takin talveksi, mutta amerikkalaisen mieheni mielestä lumihangessa haalari on kätevämpi :) Vieläkin surettaa, kun ostin jo haalarin ja löytyi sitten kauniimpi. Toisaalta tämmösissä kyllä hintakin päättää, en ikinä ostais 80 euron talvipukua, vaikka olis kuinka kaunis. <ne on vaan sen yhden talven, eikä värien vuoksi edes käy pikkuveljelle. Mutta ensimmäiseksi juoksen kirpparit läpi, sitten etsin alennuksia. Merkillä ei väliä, jos joku on kaunis ja halpa, niin sen ostan. Kyllä ne yhdet lumileikit kestää mitä täällä Suomessa myydään.



Niin...ja kuten joku sanoikin, kyllä lapsi haluaa jo päättää mitä laittaa päälle (2,5-vuotias), ja suosikki t-paita on hänellä jo pitkään ollut kukallinen paita. Onneksi se vielä mahtuu. Kukat on in, värillä ei ole väliä. Ostaisin Marimekon pikku-unikko kukallisen t-.paidan juuri tästä syystä.



Niin ja miks kaikilla suomalaisilla pikkutytöillä on otsatukka??? Ja vielä liian lyhyt???? En IKINÄ leikkaa omalleni, ennenkuin itse pyytää ja silloinkin harkitsen tarkkaan!!! Kamalan näköstä. Onko niin että sitä tukkaa ei oo mitä laittas, joten sillä otsatukan leikkaamisella pääsee sitten siitä vähäisestäkin tukan laittamisen vaivasta???



:)

...oma äitini ei ole mikään muotikuningatar :) Meillä oli sillon Tuttaa ja Tuttaa. Ja collegea aina vaan.

Itse olen ollut pienestä asti tarkka, että vaatteet sopii värillisesti yhteen, lapasia myöten, mutta kun katson yläasteen kuvia, niin olen pukeutunut aika konservatiivisesti ja rumasti farkkuihin ja aina collegeen. Onneksi lukioaikana vaatetyyli parani roimasti. Ja omaa vartaloa ei täällä kyllä opeteta arvostamaan, tytöt kulkee kumarassa (minäkin)...sitä ei vaan opeteta lapsille enää että suora ryhti on kaunis. Muutenkaan suomalaisia lapsia ei opeteta tervehtimään ja keskustelemaan, kaupan tätiä ei tervehditä vaan livahdetaan kiireesti hyllyn väliin...pelätään ihan ihmiskontakteja. Aikuisetkin. Ihme hommaa :) mutta tää meni jo kauas aiheesta...toisaalta kaikki tää liittyy itsensä positiivisella tavalla esiintuomiseen. Sitä ei Suomessa suvaita, että on kaunis ja miellyttävä.