Lapsiperheen vaatimukset kylässä

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniä suuttui, kun en suostunut ottamaan kotiini syöttötuolia, matkasänkyä, nokkamukeja jne. Ilmoitin, että tämä on nyt kuolinsiivottu ja kaikki tarpeeton kannettu museoon tai roskiin, joten en todellakaan ota enää mitään lisätavaraa siksi, että se on jollekin toiselle helppoa ja kivaa.

Muistathan sitten vastaavasti olla valittamatta, kun eivät tule teille kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniä suuttui, kun en suostunut ottamaan kotiini syöttötuolia, matkasänkyä, nokkamukeja jne. Ilmoitin, että tämä on nyt kuolinsiivottu ja kaikki tarpeeton kannettu museoon tai roskiin, joten en todellakaan ota enää mitään lisätavaraa siksi, että se on jollekin toiselle helppoa ja kivaa.

harmi ettei tällaiset ole provoja

Pakko olla koska eihän nuo tavarat vie yhtään tilaa. Meillä ne on vierashuoneen nurkassa kokoon taitettuina kaapin ja seinän välisessä raossa, oven takana.

Mun sarkasmitutkani kaipaisi kalibrointia, koska en erota onko tämä sarkasmia vai ei. 

Otin kyllä todesta, vaikka munkin sarkasmitutka on viritetty tosi herkille. - Nyt sait epäilemään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakohtainen kokemus:

Miehen siskon lapset olivat kylässä ja leikkivät vesisängyllämme uimahallia.

Sänkyyn oli kannettu rottinkituoli jonka päältä hyppivät sänkyyn.

Miehen ja siskojen mielestä tässä ei ollut mitään outoa.

Miten tämä liittyy vaatimiseen?

Tuossa kerrotaan, ettei lapsilta osata kieltää mitään.

Esimerkissä sekä mies että aivottomat systerinsä ovat yhä lapsentasoisia itsekin, kun eivät tajua, että A) vesisänky ei ole urheiluväline B) sängyissä ei hypitä ilman sängynomistajan nimenomaista lupaa.

Kokemukseni mukaan kuvatun kaltaisen leikin riskit avautuvat sallijoille vasta sitten, kun vahinko tapahtuu.

No näin. Onhan tuokin eräänlaista vaatimista kun katsotaan että lapsilla on oikeus ylipäätään pomppia isäntäväen sängyssä, saati raahata sinne muita mööpeleitä. Ei tuollainen muillekaan sängyille hyvää tee, vesisängyssä vielä puhkeamisvaara. Kyllä tulis lähtö mun sängyltä pomppimasta, hajottakoon omat sänkynsä, jos haluavat.

Meillä vierailevat läheiset lapsiperheet vaativat mm. suolatonta ruokaa ja kieltävät jälkiruuan tarjoamisen ja makeat kahvileivät.

Tässä on nyt kaksi puolta. Ensinnäkin se, et vierailu ei-lapsiturvallisessa kodissa pikkulapsen kanssa on tosi stressaavaa. Toisaalta sitten se, että miten pitkälle pitää tehdä vieraiden takia erityisjärjestelyjä.

Minun vanhempi lapseni oli hyvin rauhallinen tapaus. Kun hänet laski lattialle ja antoi jonkun lelun, niin sen seurassa istui sitten kaikessa rauhassa. Hänen kanssaan ole helppo vierailla vaikka missä, kun sai rauhassa istua juomassa kahviaan. Välillä pyrki syliin, mutta istui tosi tyytyväisenä muidenkin sylissä vaikka kuinka kauan. Isompana vetäytyi aina kirjan kanssa johonkin nurkkaan, jos paikalla ei ollut muita lapsia. Ihmettelin, miten muka lasten vahtiminen vierailulla voi olla jollekulle vaikeaa. Mutta nuorimmaiseni olikin hyvin menevä tapaus, kiltti mutta menevä. Hänestä ei oikeasti voinut päästää silmiä irti edes viideksi sekunniksi ennen kuin oli lähemmäs 4-vuotias, ja sittenkin piti kyllä pitää häntä silmällä melko tarkasti. Hänen kanssaan oli ihan mahdotonta vierailla ei-lapsiturvallisissa kodeissa, koska en ennättänyt istua alas ollenkaan, vaan jouduin koko ajan kulkemaan perässä. Ratkaisin ongelman pyytämällä ihmisiä meille kylään mahdollisimman paljon, mutta kyllähän se joitain ihmisiä ärsytti, kun eivät ymmärtäneet, vaikka selitin asian, kun olisi pitänyt heillä käydä. Käytiin sitten myöhemmin, kun lapset olivat isompia. Pikkulapsiaika on lopulta vain muutaman vuoden, nopeasti ohitse. Sen jälkeen voi taas kaivaa ne kristallilasit esiin.  

Mutta juu, tämän nuorimmaiseni myötä olen kyllä suhtautunut hyvinkin joustavasti lapsiperheiden toiveisiin, tai oikeastaan yrittänyt ennakoida niitä nytkin, kun meillä on jo isommat lapset. Ei siitä nyt niin suuri vaiva ole, jos nostan pois kaikki särkyvät esineet ja viherkasvit pienten käsien ulottuvilta. Kaikkien on mukavampi olla, jos vanhemmat voivat juoda kahvinsa rauhassa ja keskittyä vähän seurusteluunkin. 

Eli te, joilla on ongelmana että lapsiperheet pyytävät teiltä mielestänne kohtuuttomia: mitä jos tapaisitte lapsiperheen kotona, tai jossain kodin ulkopuolella? Sitten lasten kasvettua taas teillä. Miltä kuulostaa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vierailevat läheiset lapsiperheet vaativat mm. suolatonta ruokaa ja kieltävät jälkiruuan tarjoamisen ja makeat kahvileivät.

Niin, ne pikkulapset kun eivät sitä suolaa vielä kestä, vaan tarvitsevat sitä suolatonta ruokaa. Sokerikaan ei ole pienille hyvästä. Jos tämä on ongelma, ei kannata kutsua heitä paikalle ruoka-aikaan. Kun tuosta kasvavat, niin saattavat kehittää vaikka allergioita tai keliakian, ja sitten saat taas ihmetellä "vaatimuksia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakohtainen kokemus:

Miehen siskon lapset olivat kylässä ja leikkivät vesisängyllämme uimahallia.

Sänkyyn oli kannettu rottinkituoli jonka päältä hyppivät sänkyyn.

Miehen ja siskojen mielestä tässä ei ollut mitään outoa.

Miten tämä liittyy vaatimiseen?

Tuossa kerrotaan, ettei lapsilta osata kieltää mitään.

Esimerkissä sekä mies että aivottomat systerinsä ovat yhä lapsentasoisia itsekin, kun eivät tajua, että A) vesisänky ei ole urheiluväline B) sängyissä ei hypitä ilman sängynomistajan nimenomaista lupaa.

Kokemukseni mukaan kuvatun kaltaisen leikin riskit avautuvat sallijoille vasta sitten, kun vahinko tapahtuu.

No näin. Onhan tuokin eräänlaista vaatimista kun katsotaan että lapsilla on oikeus ylipäätään pomppia isäntäväen sängyssä, saati raahata sinne muita mööpeleitä. Ei tuollainen muillekaan sängyille hyvää tee, vesisängyssä vielä puhkeamisvaara. Kyllä tulis lähtö mun sängyltä pomppimasta, hajottakoon omat sänkynsä, jos haluavat.

On kyllä ihmeellistä käytöstä lapsilta(kin), vaikea uskoa että tuo olisi kovin yleinen ongelma. Meillä ongelma on ratkaistu niin, että vanhempien makuuhuoneen ovi on kiinni kun on vieraita. Ei sinne ole kenelläkään asiaa. Ja tarvittaessa komennan kyllä vieraitakin lapsia, vaikka tietysti olisi parempi, jos omat vanhemmat hoitavat sen homman. Minun kotini, minun sääntöni.

Luulisin itsekin provoiluksi, jos en olisi ihan itse nähnyt ja kokenut samaa.

Olen nimittäin omien lasteni kanssa (tuolloin iältään 3-, 8- ja 10-vuotiaat) istunut eräänä kylmänä ja sateisena juhannusaattona piskuisen mökin terassilla syömässä juhannus ateriaa, koska miehen sisko, siskon mies ja heidän lapsensa nukkuivat päiväunia sisällä mökissä.

Kyllä, luit oikein.

Terkkuja tutuille! Vituttaa edelleen, kun mietin sitä miten me kaikki hyssyteltiin ja hiivittiin, ja miten kylmä siinä ulkona tuli, vaikka kuinka oli muka lämpimästi päällä.

Vierailija kirjoitti:

En ole muutoin vaatinut kyläpaikalta mitään, mutta lasten mummolaan ostimme itse potan ja syöttötuolin, koska meitä toivotaan sen verran usein sinne kylään, että jotakin helpotusta täytyi keksiä taloon, jossa muuten kaikki on pienten lasten vuoksi hankalaa: jyrkät, liukkaat portaat ilman turvaporttia, helposti rikkimeneviä koriste-esineitä paljon lasten ulottuvilla... Noin muuten sitten olen innokkaampi kyläilemään lapsiperheissä, kun siellä on asiat suunniteltu niin, ettei lasten perässä tarvitse kulkea aivan jatkuvasti kuin taas kodeissa, joita ei ole suunniteltu lapsille. En toki vaadi kyläpaikoilta mitään, mutta se vaikuttaa ihan tahtomattanikin siihen, minne tulee useammin lähdettyä kylään.

Minäkin olen äiti, kaksi lasta on, ei meillä ole kotia suunniteltu mitenkään lasten ehdoilla. Toki syöttötuoli, sängyt, lelut jne., mutta muutoin on kyllä normikoti. Lapsi oppii pian, mihin ei kosketa. Ei mitään ongelmaa.

Meillä on kyläillyt lapsia, joiden vanhemmat eivät ole puuttuneet mm. seuraaviin tilanteisiin:

- kitaran kielien venyttely ja vanuttelu, sekä pianon koskettimien hakkaaminen niin lujaa kuin vain pystyy. Voin mielelläni ihan rauhassa antaa kokeilla eri soittimia ja näyttää, miten niillä soitetaan joku tuttu melodia. Mutta en anna pahoinpidellä mitään soitinta. Yksi lapsi on kannettu naama punaisena huutavana tönkköpäkkelönä meiltä pois, koska en antanut seinällä olevaa arvokasta viulua hänelle. Vähemmän arvokas ja pienempi ei kelvannut.

- olen sanonut joka kerta, että kissamme ei ole ihmisrakas, joten sen täytyy antaa olla omassa rauhassa. Ei mene jakeluun, pakko kaivautua kissan kanssa saman sängyn alle. Ja sitten kun kissa on raapaissut, tullaan itkien vanhemman luo, ja minä olen syypää.

- olen hetken katsellut vierestä, kuinka vanhempi ei reagoi kaukosäätimen/puhelimen laturin/jatkojohdon/kenkätelineen/valokatkaisijan rämpyttämiseen ja miettinyt, että onko aikuiset jo sokeita sille, mitä lapsi tekee.

Lisäksi olen puuttunut tarjottavien rohmuamiseen ja siihen, miten juhlien emännälle puhutaan (ei tulla vaatimaan mitään vaan pyydetään nätisti). Ja vaikka mitä muuta alkaen siitä, miten ei oteta kädestä ja miten leikitään niin että kaikilla on sellainen fiilis että homma sujuu.

Olen siis äiti itsekin, lapsia on kolme, ja lapsiperheitä on tullut nähtyä ja koettua ihan tarpeeksi 😅

Mulla on isot lapset, mutta jos on pieniä lapsia kylässä ja huomaan että joku särkyvä esine kiinnostaa, niin nostan sen ihan automaattisesti ja ajattelematta jonnekin talteen. Miksi en nostaisi? Paljon mukavampi kaikille, kun ei tartte kenenkään stressata siitä hajoaako se vai ei. En oleta, että joku 1,5-vuotias yhdellä kyläreissulla tajuaa, että johonkin vaasiin ei saa koskea. Mun lapset esim. pienenä oli todella innostuneita viherkasveista, koska meillä ei kotona ollu niitä ja he eivät olleet oppineet, että multaa ei kaivella. Sen sijaan alahyllyillä olevat tavarat ei niitä ikinä kiinnostaneet, koska kotona olivat jo oppineet, että hyllyyn ei kosketa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniä suuttui, kun en suostunut ottamaan kotiini syöttötuolia, matkasänkyä, nokkamukeja jne. Ilmoitin, että tämä on nyt kuolinsiivottu ja kaikki tarpeeton kannettu museoon tai roskiin, joten en todellakaan ota enää mitään lisätavaraa siksi, että se on jollekin toiselle helppoa ja kivaa.

harmi ettei tällaiset ole provoja

Pakko olla koska eihän nuo tavarat vie yhtään tilaa. Meillä ne on vierashuoneen nurkassa kokoon taitettuina kaapin ja seinän välisessä raossa, oven takana.

Kaikilla ei ole vierashuonetta. Pääkaupunkiseudulla kun sen yhden ylimääräisen huoneen kustannus on 50 000 - 100 000.

Vierailija kirjoitti:

Luulisin itsekin provoiluksi, jos en olisi ihan itse nähnyt ja kokenut samaa.

Olen nimittäin omien lasteni kanssa (tuolloin iältään 3-, 8- ja 10-vuotiaat) istunut eräänä kylmänä ja sateisena juhannusaattona piskuisen mökin terassilla syömässä juhannus ateriaa, koska miehen sisko, siskon mies ja heidän lapsensa nukkuivat päiväunia sisällä mökissä.

Kyllä, luit oikein.

Terkkuja tutuille! Vituttaa edelleen, kun mietin sitä miten me kaikki hyssyteltiin ja hiivittiin, ja miten kylmä siinä ulkona tuli, vaikka kuinka oli muka lämpimästi päällä.

Siis oliko tuo mökki yhtä tupaa, eli yhtä suurta huonetta, vai oliko siellä erillinen makuuhuone? Jos oli oma makuuhuone, niin kummastelen suuresti tuota ratkaisua :D mahtaa tuon miehen siskon perheen vauvasta kasvaa herkkäuninen, kun kaikki normaalit elämän äänet minimoidaan ja kaksi tottuu vain hiljaisuuteen... Tekevät lapselle karhunpalveluksen. Ja jos kyse oli vanhempien herkköunisuudesta, he olisivat voineet käyttää korvatulppia.

Vierailija kirjoitti:

Luulisin itsekin provoiluksi, jos en olisi ihan itse nähnyt ja kokenut samaa.

Olen nimittäin omien lasteni kanssa (tuolloin iältään 3-, 8- ja 10-vuotiaat) istunut eräänä kylmänä ja sateisena juhannusaattona piskuisen mökin terassilla syömässä juhannus ateriaa, koska miehen sisko, siskon mies ja heidän lapsensa nukkuivat päiväunia sisällä mökissä.

Kyllä, luit oikein.

Terkkuja tutuille! Vituttaa edelleen, kun mietin sitä miten me kaikki hyssyteltiin ja hiivittiin, ja miten kylmä siinä ulkona tuli, vaikka kuinka oli muka lämpimästi päällä.

Sukujuhannukset ovat parhaasta päästä elämää.

Monen monta vuotta sitten puolison veljen vaimo käski lopettaa aikuisten ja kouluikäisten petankkipelin, kun hänen nuorimmaisensa (n. 5-vuotias) ei ihan pärjännyt pelissä mielensä mukaan ja sai itkupotkuraivarit. "Voisitte lopettaa tuon pelaamisen, aikuiset ihmiset."

Pelaamishaluisia ja -kykyisiä oli n. 10. - No, eipä lopetettu mukavaa seurapeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin itsekin provoiluksi, jos en olisi ihan itse nähnyt ja kokenut samaa.

Olen nimittäin omien lasteni kanssa (tuolloin iältään 3-, 8- ja 10-vuotiaat) istunut eräänä kylmänä ja sateisena juhannusaattona piskuisen mökin terassilla syömässä juhannus ateriaa, koska miehen sisko, siskon mies ja heidän lapsensa nukkuivat päiväunia sisällä mökissä.

Kyllä, luit oikein.

Terkkuja tutuille! Vituttaa edelleen, kun mietin sitä miten me kaikki hyssyteltiin ja hiivittiin, ja miten kylmä siinä ulkona tuli, vaikka kuinka oli muka lämpimästi päällä.

Siis oliko tuo mökki yhtä tupaa, eli yhtä suurta huonetta, vai oliko siellä erillinen makuuhuone? Jos oli oma makuuhuone, niin kummastelen suuresti tuota ratkaisua :D mahtaa tuon miehen siskon perheen vauvasta kasvaa herkkäuninen, kun kaikki normaalit elämän äänet minimoidaan ja kaksi tottuu vain hiljaisuuteen... Tekevät lapselle karhunpalveluksen. Ja jos kyse oli vanhempien herkköunisuudesta, he olisivat voineet käyttää korvatulppia.

Pieni mökki, jossa pieni alkovi.

Me emme siis saaneet mennä mökkiin sisälle ollenkaan, vaan täytyi olla pienellä terassilla tai kahden neliön saunatuvassa, koska ulkona satoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vierailevat läheiset lapsiperheet vaativat mm. suolatonta ruokaa ja kieltävät jälkiruuan tarjoamisen ja makeat kahvileivät.

Niin, ne pikkulapset kun eivät sitä suolaa vielä kestä, vaan tarvitsevat sitä suolatonta ruokaa. Sokerikaan ei ole pienille hyvästä. Jos tämä on ongelma, ei kannata kutsua heitä paikalle ruoka-aikaan. Kun tuosta kasvavat, niin saattavat kehittää vaikka allergioita tai keliakian, ja sitten saat taas ihmetellä "vaatimuksia".

Lapset on 3 ja 6.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole moiseen törmännyt.

Siihen kyllä että kyläpaikassa aletaan neuvoa minua äitiydessä.

Olet äitinä täydellinen?

Idioottivastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vierailevat läheiset lapsiperheet vaativat mm. suolatonta ruokaa ja kieltävät jälkiruuan tarjoamisen ja makeat kahvileivät.

Niin, ne pikkulapset kun eivät sitä suolaa vielä kestä, vaan tarvitsevat sitä suolatonta ruokaa. Sokerikaan ei ole pienille hyvästä. Jos tämä on ongelma, ei kannata kutsua heitä paikalle ruoka-aikaan. Kun tuosta kasvavat, niin saattavat kehittää vaikka allergioita tai keliakian, ja sitten saat taas ihmetellä "vaatimuksia".

Ai niin kuin jouluna, syntymäpäivillä jne? Kenellekään ei saa tarjoilla mitään kun päiväkoti-ikäiset ei kestä nähdä täytekakkua tai pullaa.

Meillä on erilaisia kavereita. Ollaan velapari, ja monilla kavereilla lapsia. Me ei kuitenkaan olla mitenkään erityisen sisustusorientoituneita ihmisiä tai tarkkoja tavaroistamme. Kaverit kieltävät lapsiaan hipelöimästä meidän tavaroita silloinkin, kun meitä ei ollenkaan haittaisi. Ei meilläkään tietysti mitä tahansa saa tehdä. Ongelmana on joskus meidän tv-tason alahylly, jossa on meidän stereot, netin tukiasema / modeemi vai mikä nyt onkaan nimeltään, ja muuta tekniikkaa. Ne on kaikki piuhoilla kiinni siinä kohdassa, eikä niitä voi noin vain siirtää siitä turvaan lapsivieraiden ajaksi. Joten sen kanssa joutuu sitten vaan paimentamaan.

Me ei paljoa kyläilty kuin mummoloissa ennen kuin lapsi kasvoi duracel-pupuvaiheen ohi. Meillä oli siis sellainen 9kk-2-vuotias, joka kiipesi ihan joka paikkaan ja tutki ja tuhosi ihan kaiken ja oli muutenkin ihan päätön kaiken toimintansa kanssa. Se oli hirveän raskasta aikaa. Ensimmäisestä lapsenlapsestaan hullaantuneet isovanhemmat muokkasivat omasta halustaan kodit turvallisiksi. Muita kavereita näin pahimmat ajat oikeastaan vain meillä tai hoplopissa tms. paikassa, jossa lapsi sai turvallisesti purkaa energiaansa.

Iso kiitos edelleen kaikille lapsettomille kavereille, jotka suostuivat näkemään tuollaisissa paikoissa. Tosin näkivät varmasti, että tuota ei kannata ottaa omaan kotiin kylään. Nykyisin lapsi on rauhallinen, harkitsevainen ja helppo koululainen. Toista en uskaltanut tehdä, kun en halunnut elää tuota vaihetta enää ikinä uudelleen.